Muita, jotka inhoaa small talkia?

- Täytyy käydä påskalla.



- No käyppä hyviksi. Käyppä minunkin puolesta puoskalla.

käytettiin ennen hajuveden tilalla?

ON henkilökohtaista, kun siitä tulee lapsuus mieleen. Ei siis pelkkää smalltalkkia.

Uskomattomia diagnooseja on persoonastani täällä jo ehditty tehdä....



En jaksa muuhun korjata, mutta sen sanon, että EN arvostellut hiljaisia nörttejä vaan ilmoittanut, että itse en ole sellainen.

Siis: olen puhelias, minulle puhuminen ei ole vaikeaa mutta tyhjänpuhuminen ja kuunteleminen todellakin on.



Mikä on small talkia ja mikä syvällistä? En kaipaakaan aina kirjaimellisesti syvällistä keskustelua. Mutta huulenheitto ja kevytkin voi olla personansa mukaan panevaa, taikka sitten tyhjää. Otetaan nyt tuo jonkun kertoma kaupan vihannestiski: siitä todellakin voi keskustella epä-small-talkisti. Kertomalla omia havaintojaan, kokemuksiaan, mieltymyksiään ja kyselemällä toisen vastaavia. Mutta tyhjää puhetta on sellainen, missä ei puhuta asioista jollainlailla oman (ja sen keskutelukumppanin) kokemuksen kautta vaan vain itsen ulkopuolisesti "asioina". "Se on perunan hinta taas vissiin nousussa". Ettekö huomaa eroa.



Mutta oli miten oli, huomaan edelleen, että valtaosa tähän ketjuun innostuneista rakastaa small talkia ja ihan siitä vaan. Minä yritin siis etsiä niitä jotka eivät.

mun mieheni ja hänen ystäviensä small talk.



Mies ja kaverit istuvat hiljaa sohvalla. Kukaan ei sano mitään puoleen tuntiin. Sitten mieheni pieraisee. No, joku kavereista vastaa takaisin, ja Olli, Olli se vetää korkin auki ja juo. Päästää pitkän raikuvan röyhtäyksen. Vauva herää ja mieheni tokaisee että perkele.



Sitten ne on taas hiljaa ja katselee matsia.

hymyilen ja hoen mielessäni haista vittua.



haista vittu haista vittu haista vittu haista vittu haista vittu.



Saatan hymyillä ja vastailla niiiin, juu näinhän se voi olla ja aivan! A-a-aevan!

Siis: olen puhelias, minulle puhuminen ei ole vaikeaa mutta tyhjänpuhuminen ja kuunteleminen todellakin on.

Mikä on small talkia ja mikä syvällistä? En kaipaakaan aina kirjaimellisesti syvällistä keskustelua. Mutta huulenheitto ja kevytkin voi olla personansa mukaan panevaa, taikka sitten tyhjää. Otetaan nyt tuo jonkun kertoma kaupan vihannestiski: siitä todellakin voi keskustella epä-small-talkisti. Kertomalla omia havaintojaan, kokemuksiaan, mieltymyksiään ja kyselemällä toisen vastaavia. Mutta tyhjää puhetta on sellainen, missä ei puhuta asioista jollainlailla oman (ja sen keskutelukumppanin) kokemuksen kautta vaan vain itsen ulkopuolisesti "asioina". "Se on perunan hinta taas vissiin nousussa". Ettekö huomaa eroa.

Mutta oli miten oli, huomaan edelleen, että valtaosa tähän ketjuun innostuneista rakastaa small talkia ja ihan siitä vaan. Minä yritin siis etsiä niitä jotka eivät.

Uskoisin, että ollaan samoilla linjoilla, vaikken aivan tekstiäsi tajuakaan. Ja jos ajattelisin eri tavoin, tajuaisin siitä vielä vähemmän, joten ei kannata hiiltyä:)

Minä olen myös huono tyhjänpuhumisessa, ja semmoisessa persoonattomassa kontaktissa. En vaan tajua, miksi puhuisin väkisin ihmiselle, jolle en halua puhua? Ja jos haluan puhua, voin vaikka siinä vihannestiskillä heittää jotain omanlaistani. Enkä hajutontamautontanäkymätöntäympäripyöreää paskaa.

Tätä on kyllä kieltämättä tosi vaikea selittää!!

on Evianin anagrammi? Ja että Evian on takaperin naive?



Toinen hauska takaperoistus on Roma -> Amor.

Heille riittää keskustelu tyyliin, onpa lämmin ilma, kiva olla lomalla.



Tärkeämpien ihmisten kanssa keskustellaan muuta.



Ehkä ap olet juuri yhdentekevä monille ihmisille ja siksi he eivät viitsi tuhlata sinuun turhia sanoja ja turhaa energiaa.

ihan koska

-en tykkää puhua henkilökohtaista asioista kuin vailkoitujen tyyppien kanssa, en kenellekään tutulle kerro kaikkea, vaan tietyille tutuille tiettyja asioita ja toisille jotain muuta

-olen silti aika sosiaalinen ja tykkään olla tekemisissä myös vieraampien ihmisten (esim. kaupan myyjä) kanssa, small talk on silloin täydellinen ratkaisu

-joskus on kiva vaan lätistä tyhjää, sama kuin lukea pinnallisia lehtiä tai katsoa jotain pääntyhjennysleffaa/ohjelmaa



Syvällinenkin keskustelu on mukavaa, mutta aina ei vaan jaksa ja joidenkin kanssa ei halua kun haluaa pitää tiettyä etäisyyttä (ja silti olla kanssakäymisissä).

että siinä small talkin ja syvällisen välissä on sellainen osa-alue, jolla viihdyn kyllä. En itsekään välitä kauhean syvällinen olla, siis mitään filosofiaa ym., tai henkilökohtaisuuksia en viitsi jutella kuin harvojen kanssa ja harvoin. Mutta sellainen alue, jolla saan tuoda persoonani ja mielipiteeni esiin (enkä kyllä niitä oikein osaa peitelläkään) ja rupatella itseäni kiinnostavista aiheista (ne eivät käsittele esim. sitä, millaista säätä ensi viikoksi on luvattu)



Luulenpa, että tässä on nyt aika paljon tulkinnasta kyse....Että mikä sitä small talkia on.



T. Se, joka on ap:n kanssa samaa mieltä

se saattaa töksäyttää kesken joutavien että sen palleja kutittaa ja saako se raapia niitä hetken tai että nenässä on iso mälli, joka häiritsee häntä. Tulee jotenkin niin epätoivottu olo sen seurassa.

esille oudoille ja yhdentekeville ihmisille.

Tosiaan, meitä on moneksi. Minusta sellaiset ihmiset on rasittavia, jotka yrittävät leikkiä persoonallisia ja syvällisiä ja haluavat tuoda sitä persoonaansa esille esimerkiksi jossain koulutustilaisuudessa tai häissä tms. missä ollaan outoja keskenämme, mutta on jokin asia, mikä yhdistää meitä (hääpari, sama ammatti tms.)

että siinä small talkin ja syvällisen välissä on sellainen osa-alue, jolla viihdyn kyllä. En itsekään välitä kauhean syvällinen olla, siis mitään filosofiaa ym., tai henkilökohtaisuuksia en viitsi jutella kuin harvojen kanssa ja harvoin. Mutta sellainen alue, jolla saan tuoda persoonani ja mielipiteeni esiin (enkä kyllä niitä oikein osaa peitelläkään) ja rupatella itseäni kiinnostavista aiheista (ne eivät käsittele esim. sitä, millaista säätä ensi viikoksi on luvattu)

Luulenpa, että tässä on nyt aika paljon tulkinnasta kyse....Että mikä sitä small talkia on.

T. Se, joka on ap:n kanssa samaa mieltä

Mustavalkoisuus asiassa kuin asiassa on jyrkkää.



Miksi vetää herne nenään, jos joku ei osaa small talkia vaan haluaa kertoa syvällisetkin asiansa sinulle? Ei se tarkoita sinun tarvitsevan kertoa omiaan, voit ottaa osaa hänen asiansa puimiseen ja vastailla ympäripyöreitä omistasi ystävällisesti.



Sama toisinpäin, jos joku haluaa puhua smalltalkia ja itse toivoisit keskustelun syventyvän, voit kokeilla heittää pallon lähteekö vastapuoli mukaan "oikeaan keskusteluun".



Hyvät välit voi säilyttää kaikenlaisiin ihmisiin, jos vain haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on tosi hyvä taito.

Ennemminkin melkeinpä inhoan ihmisiä, jotka tunkee heti iholle ja tivailee kaikki yksityisiä asioita. Joskus vielä lauon jotakin tosi epäkorrektia sellaiselle, esimerkiksi että vttuakos se muuten sulle kuuluu, senkin yltiöutelias kyylä, tai että vaikuttaako valheellisesti siltä että pidän sinua niinkin hyvänä ystävänä että sulle sen asiani jakaisin tai muuta vastaavaa. :D

Totta. Small talk on hyvä tapa. Voi puhua, mutta ei liian henkeviä ja henkilökohtaisia asioita ja ennenkaikkea sitä ei tarvitse ottaa liian kirjaimellisesti. Enemmän tätä suomeen.

Juu, mieluummin esitelmöisin radiolähettimen pääteasteen ulostulopiirin mitoituksesta, mutta olen kantapään kautta oppinut, ettei useimpia aihe kiinnosta.

Suomalaisen smalltalkin monet ovat valjastaneet juoruilun palvelukseen.

Kysellään(udellaan) hyvin henkilökohtaisia asioita, mutta itsestä ei kerrota mitään.

Minä vain tuijotan kaukaisuuteen ja olen hiljaa, niin johan loppuu se paskanlätinä.

Niin, minusta on hyvä ominaisuus se, että voi olla hiljaa, jos ei ole mitään asiaa.

Ärsyttää jatkuva tyhjä kaakatus.

Mutta ei monelle suomalaiselle tyypillinen mykkä jurotuskaan mistään kotoisin ole, edes tervehtiä(edes sitä pienieleistä nyökkäystä) ei osata.

Vierailija kirjoitti:

kyllä, mutta väsyn siihen, että se melkein aina olen minä joka johdatan yhtään henkilökohtaisemmille asioille. En aina jaksa enkä käsitä miten muille tuntuu tuollainen riittävän.

koska tiedän pystyväni mielenkiintoisempaan keskustelluun, kaipaan sitä. Tyhjän puhuminen on henkisesti rasittavaa. En ymmärä niitäkään ihmisiä, jotka jaksavat jaarata puhelimiinsa. Koko ajan näitäkin höpöttäjiä näkyy tulevan vastaan.

Henkilökohtaisemmalle tasolle????

Et taida ollenkaan tajuta ettei se ole se pointti.

Jos huoneessa on puhumaton toljottaja tai small talk’n omaava henkilö niin kumman kanssa viihdyt?