Mies ja rahat

ottakaa se laina yhdessä, maksakaa rahat sun tilille ja sit otat eron olettaen ettei teillä ole avioehtoa . Jos on sellainen mies joka elää erikseen perheessä omaa elämäänsä noin itsekkäästi, voitte varmaan elää sitten ihan oikeastikin erikseen omia elämiä .

miehen tulisi nyt laittaa rahaa yhteiseen pesään saman verran kuin sinä olet aikoinasi laittanut.

joitakin vuosia sitten. Mies ikään kuin sekosi kun sai paljon rahaa, eikä nähnyt ympärilleen lainkaan. Kulutti tosi paljon rahaa itseensä, kävi poikien kanssa lomamatkoilla ja samaan aikaan minä kävin töissä tavalliseen tapaan ja hoidin kotia ja lapsia. Jonkinlaista shoppailuholismia liittyi myös tilanteeseen, mies osteli ihan hölmöjä tavaroita vain kun pystyi, möi meidän yhteisen vanhan auton pois ja osti upouuden omiin nimiinsä tilalle. Tämä oli viimeinen pisara. Sain tarpeekseni, sanoin että joko me elämme yhdessä ja hän joutuu käyttämään rahansa koko perheen elämään tai sitten lähdemme. Muutin lasten kanssa kahdeksi kuukaudeksi äitini luokse, kävin asianajajalla ja tein avioehdon. Olin hyvin lähellä avioeron hakemista, kun mies tuli nöyränä pyytämään anteeksi.



Hän on vieläkin pihi rahan suhteen ja tuhlaa mielellään itseensä, mutta onneksi lomamatkat tehdään edes yhdessä eikä poikaporukoilla. Meillä ei keskustelut auttaneet, mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa ennen kuin pakkasin kamat ja lähdin.

Tämä on minusta juuri se hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa kun raha on tabu. Opetelkaa hyvät ihmiset nyt puhumaan rahasta - edes sen puolison kanssa. Vaikka mies omistaa toki perimänsä omaisuuden, niin on syytä muistaa, että perhe on kuitenkin yhteinen yritys ja jos olette naimisissa, niin hädän tullessa jopa elatusvelvollisuuskin.

Juttele miehesi kanssa. Älä vaadi, älä syyllistä, kerro vain miltä sinusta tuntuu, kerro mitä mietit ja kerro, että haluat avoimempaa talouspolitiikkaa, vaikka tiedätkin, että rahat ovat miehen. Voit toki ehdottaa, että mies pistää vuorostaan vaikka saman summan rahaa lainaanne kuin mitä sinä aikanasi pistit. Ehdottaa voit, vaatia et.

Puolison elatus ei laissa tarkoita sitä, että puolisolla olisi sananvaltaa toisen omaisuuteen tai että jos mies nettishoppaa tonnilla niin hänen pitää antaa vastaava summa miehelle.



Ihan en ymmärrä sitä, miksi sinä ostat lasten vaatteet jne. sen sijaan että muistaisit myös miehen olevan osa perhettä. Tietysti mies maksaa puolet lapsista koituvista kuluista!



Voit sanoa, että olet vuosikausia haaveillut miehen tarjoavan teille lomakatkan ulkomailla ja miehellä on täysi oikeus sanoa siihen, että hän ei ole vastaavasta haaveillut, mutta mikään ei estä naista säästämästä ja toteuttamasta toivettaan.



En ymmärrä teitä naisia, jotka ehdoin tahdoin olette köyhiä, hoidatte lapsia vuosia kotona ilman rahaa ja teette osa-aikatöitä ja sitten valitatte, että ei ole rahaa. Se ei ole miehen vika vaan ihan oma valintanne. Lopettakaa rahojenne syytäminen siihen perheeseen ja pitäkää ja itsellänne. Kyllä se mies oppii maksamaan, kun sen lähettää lasten kanssa ostamaan uudet vaatteet. Ei ehkä sitä reimateciä, mitä halusitte vaan sitä, mitä mies haluaa ostaa.

Mä olen tästä samaa mieltä Melban kanssa. Rahasta olisi tosiaan hyvä puhua, edes sen puolison kanssa. Mun vanhemmat on yrittäjiä ja meillä on kyllä puhuttu perheessä ja suvussa raha-asiat aina selviksi etukäteen. Perinnönjakokin selkeää, kun kaikki tietää etukäteen missä mennään.



Onko testamentissa suojattu miehen perintö vain miehen perinnöksi tai onko teillä avioehto koskien sitä? Sehän ratkaisee aika lailla miten siihen rahaan suhtaudutaan.



Me ollaan vastaavissa tilanteissa sovittu osuus, jonka voi käyttää omaan hummailuun ja loppu on sitten perheen yhteistä rahaa. Meillä näitä tilanteita on ollut useampikin, olen muutamaan kertaan saanut töistä huomattavat bonukset ja mieheni yritystoiminnan loppuessa on saanut isohkon pesämunan + sitten ennakkoperintökuvioita.



Noista bonuksista esim. sovittiin niin, että saa ostaa itselleen jonkun superkivan jutun, perheelle lomamatka ja loppu asuntolainoihin ja sijoituksiin koko perheen edestä.

Miehen miljoonat ovat miehen omia, minun rahani omiani. Minusta on huoraamista vaatia mies maksamaan minulle vaatteita ja matkoja.

mahtuvat. Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä sinä niitä paketteja postista haet, miehenhän ne on.



Enkä ymmärrä sitäkään, miksi ihmeessä käytit perintösi asuntolainaan. Omituista kynnysmattona elämistä tämä, missä täytyy miehen mieliksi antaa rahansa pois ja sitten itkeä sitä, että äijällä on rahaa.

Oma on pöljyytesi, jos omassa perheessä miehen kanssa raha-asiat ovat niin kiellettyjä, että et voi keskustella hänen kanssaan asiasta.



Ei ongelma ole se, että perintörahat ovat yksin hänen vaan se, että perheen eri jäsenten elintaso on erilainen.



Sinun rahasi ovat olleet yhteisiä, mutta miehen rahat eivät.



Mitä menetettävää sinulla olisi, vaikka ottaisit asian puheeksi miehesi kanssa juuri tältä pohjalta: siis mies elää selvästi eri elämää kuin hänen vaimonsa ja lapsensa.



Niin, se mieshän voi vaikka suuttua. Entä sitten? Jos jättäisi ja tulisi ero, hänet määrättäisi maksamaan lapsilleen elatusmaksua. Se parantaisi heidän asemaan huomattavasti nykyisestä.

- Postista haen kiltteyttäni, mies tulee harvoin töistä niin että ehtisi postiin.



- Meillä on yhteiset rahat, joista myös reimatecit ostetaan. Yhteistä rahaa on vain rajallinen summa, jonka täytyy riittää koko perheen elämiseen.



- Käytin perintöni ja säästöjäni asunto/autolainaan, koska minulla oli silloin ylimääräistä omasta takaa ja meillä taloudellisesti tiukkaa. Oletin naiivisti, että mies tekisi samoin samanlaisessa tilanteessa. Aiemmin minä olen ollut se, jolla on ollut enemmän rahaa ja tuloja, nyt tilanne on päinvastoin ja on paljastunut, että mies ei omaakaan samanlaista ajatusmaailmaa kuin minä eli että perhe ensin, omat huvitukset sitten. Bonukseni töistä olen siirtänyt suoraan yhteiselle tilillemme. Hän ei ole saanut tätä ennen "ylimääräistä" rahaa. En ole riippuvainen miehestäni taloudellisesti. Tienaan ihan ok normaalisti, joten äitiyspäivärahani on myös sellainen, että tuon jotain pöytäänkin enkä koe eläväni toisen siivellä. Emme ole rikkaita velkojen vuoksi, mutta emme köyhiäkään.

En tiedä miksen uskalla ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa. Ehkä siksi, että en halua vaikuttaa siltä, että olisin miehen rahojen perään. Olen varma, että jos valittaisin tilanteesta, hän todellakin suuttuisi ja sanoisi, että arvasinhan, rahojani olet koko ajan kytännyt. En halua erota ja rikkoa perhettä, ei meillä juuri ole muita ongelmia.



Mies ei ymmärrä kuin oman kantansa asiasta. Siksi kysyn neuvoa täällä. Etten mene rikkomaan välejä ja että osaisin tarpeeksi hienovaraisesti kertoa, että tilanne ei ehkä ole muun perheen kannalta aivan tasapuolinen ja reilu.

Ei selvästi välitä susta eikä lapsistaan. Mä en noin itsekästä äijää kattelis.

itsekkäältä kuulostat. Miehesi rahat eivät kuulu sinulle. Ostakoot niillä mitä lystää.

yhdessä elellään ja kustannetaan yhdessä VÄHINTÄÄN lasten kulut. Jos itse perisin rahaa, toteuttaisin omat ja miehen unelmat yhtä lailla.

Ei avioliitto tee omaisuudesta yhteistä.



Mutta en minäkään tuollaista katselisi. Ei miehen tarvitse omaisuuttaan pois tietenkään jakaa mutta minusta on ihan selvää että ainakin lapsen hankintoihin täytyy osallistua enemmän.

Tietysti mies suuttuu, kun puhut rahasta. Tähän asti molemmilla on ollut omat rahat ja sinun rahasi ovat perheen rahoja. Nyt kun sanot sen ääneen, mies hermostuu, koska tilanne on hänelle ihanteellinen.



Avaa suusi ja kysy, koska mies maksaa ne rahat, jotka olet yhteiseen käyttöön antanut.

usein vika taitaa olla niissä poikansa kasvattaneissa äideissä, jotka eivät ole opettaneet elämän peruskuvioista pojalleen. Miksi naisen pitää kasvattaa oma aviomiehensä? Miksi aina näin? Miksi miehet ovat aina ikuisia urveloita, jotka eivät ymmärrä mistään mitään? Kulttuuri sen tekee että nainen vain alistuu ja vikisee. Ja sitä kulttuuria, te äidit itse, kylvätte omiin lapsiinne.

En ymmärrä teitä naisia, jotka ehdoin tahdoin olette köyhiä, hoidatte lapsia vuosia kotona ilman rahaa ja teette osa-aikatöitä ja sitten valitatte, että ei ole rahaa. Se ei ole miehen vika vaan ihan oma valintanne. Lopettakaa rahojenne syytäminen siihen perheeseen ja pitäkää ja itsellänne. Kyllä se mies oppii maksamaan, kun sen lähettää lasten kanssa ostamaan uudet vaatteet. Ei ehkä sitä reimateciä, mitä halusitte vaan sitä, mitä mies haluaa ostaa.

Mä olisin niin vittumainen, että ottaisin eron!

Ei avioliitto tee omaisuudesta yhteistä. Mutta en minäkään tuollaista katselisi. Ei miehen tarvitse omaisuuttaan pois tietenkään jakaa mutta minusta on ihan selvää että ainakin lapsen hankintoihin täytyy osallistua enemmän.

usein vika taitaa olla niissä poikansa kasvattaneissa äideissä, jotka eivät ole opettaneet elämän peruskuvioista pojalleen. Miksi naisen pitää kasvattaa oma aviomiehensä? Miksi aina näin? Miksi miehet ovat aina ikuisia urveloita, jotka eivät ymmärrä mistään mitään? Kulttuuri sen tekee että nainen vain alistuu ja vikisee. Ja sitä kulttuuria, te äidit itse, kylvätte omiin lapsiinne.

En ymmärrä teitä naisia, jotka ehdoin tahdoin olette köyhiä, hoidatte lapsia vuosia kotona ilman rahaa ja teette osa-aikatöitä ja sitten valitatte, että ei ole rahaa. Se ei ole miehen vika vaan ihan oma valintanne. Lopettakaa rahojenne syytäminen siihen perheeseen ja pitäkää ja itsellänne. Kyllä se mies oppii maksamaan, kun sen lähettää lasten kanssa ostamaan uudet vaatteet. Ei ehkä sitä reimateciä, mitä halusitte vaan sitä, mitä mies haluaa ostaa.

MInusta ap;n mies on fiksu: jos nainen haluaa laittaa rahansa perheeseen niin laittakoon. Mutta ei se tarkoita sitä, että miehen tulee tehdä samoin. Olen opettanut sekä tyttöni että poikani siihen, että perheessä lasketaan tarkasti yhteiset menot, kumpikin laittaa yhtä suuren summan kuukaudessa näihin kuluihin ja loput rahat ovat aidosti omia. Ei sen 10 kertaa enemmän tienaavan puolison tarvitse maksaa kuukausittain tasinkoa siksi, että aikanaan tajusi opiskella ja nyt tehdä töitä.

Yhteisiä kuluja ei ole esim. sohva, jonka nainen haluaa tai biljardipöytä, jonka mies tahtoo. Ne maksetaan omilla rahoilla.

Mä olisin niin vittumainen, että ottaisin eron!

Ei avioliitto tee omaisuudesta yhteistä. Mutta en minäkään tuollaista katselisi. Ei miehen tarvitse omaisuuttaan pois tietenkään jakaa mutta minusta on ihan selvää että ainakin lapsen hankintoihin täytyy osallistua enemmän.

MInusta ap;n mies on fiksu: jos nainen haluaa laittaa rahansa perheeseen niin laittakoon. Mutta ei se tarkoita sitä, että miehen tulee tehdä samoin. Olen opettanut sekä tyttöni että poikani siihen, että perheessä lasketaan tarkasti yhteiset menot, kumpikin laittaa yhtä suuren summan kuukaudessa näihin kuluihin ja loput rahat ovat aidosti omia. Ei sen 10 kertaa enemmän tienaavan puolison tarvitse maksaa kuukausittain tasinkoa siksi, että aikanaan tajusi opiskella ja nyt tehdä töitä.

Yhteisiä kuluja ei ole esim. sohva, jonka nainen haluaa tai biljardipöytä, jonka mies tahtoo. Ne maksetaan omilla rahoilla.

Enkä kyllä ymmärrä muutenkaan sun logiikkaa. Miesten ja naisten maailma ei ole tasa-arvoinen, ei töissä, tuloissa eikä kotona. Mitenkään. Opetatko lapsesi myös laskemaan kotityöt tasan? Entä miten kun lapsesi saavat lapsia, kun mies kerran tajusi opiskella niin pitääkö naisen sitten kotona ollessa kituuttaa kun kerran oli niin tyhmä että halusi lapsen. Entä jos lapsi on sairas, ja toisen vanhemman täytyy jäädä kotiin tätä hoitamaan? Entä jos puoliso sairastuu eikä pysty tienaamaan? Sun maailmasi on aika kova.

Eikä ap ollut tässä valittamassa kuukausittaisista tuloista ja menoista vaan tässä oli kyse siitä, mitä perintörahoille tulisi tehdä. Onko tämä vastaajan mielestä ok, että ne törsätään shoppailuun vai pitäisikö kenties sijoittaa niin, että lapsillekin jää?