Te, jotka ette pelkää lentämistä!

On paljon paljon todennäköisempää että mikään ei mene rikki eikä törmää. Kuolla voi missä tahansa, ja on erittäin epätodennäköistä että se tapahtuisi lentokoneessa. Nautin vaan matkustamisen tunnelmasta.

No sitä on vaikea sanoa. En vaan satu pelkäämään. Minä jopa rakastan lentämistä ja lentokoneita.



T: lentoemo

tai olemista kotona? Tilastolisesti paljon vaarallisempia paikkoja nuo.

En pelkää muitakaan epätodennäköisiä juttuja, joihin en voi vaikuttaa mitenkään.



Terve varovaisuus on järkevää, siis pidän turvavöitä ja pyöräilykypärää, asetan tikapuut huolellisesti ennen kiipemistä jne. Mutta lentämisessä en voi mitenkään vaikuttaa turvallisuuteen muuten kuin välttämällä jtain babana-airlineseja, joiden turvallisuushistoria on huono.



Todennäköisyys, että jotakin sattuu on niin olematon, verattuna vaikka autoiluun. LEntomatkailussa vaan menee paljon ihmisä kerralla, siksi se tutuu niin katastrofaaliselta, mutta ihan samalla tavalla moottoritiekolareissa kuolee usein koko autollinen.

On paljon paljon todennäköisempää että mikään ei mene rikki eikä törmää. Kuolla voi missä tahansa, ja on erittäin epätodennäköistä että se tapahtuisi lentokoneessa. Nautin vaan matkustamisen tunnelmasta.

Kaikkeahan voi aina tapahtua, mutta paaaljon todennäköisempää on vaikka se, että jään kauppamatkalla auton alle tai vaikka kompastun kotona ja murran niskani. En pelkää niitäkään, joten miksi pelkäisin jotain niin epätodennäköistä kuin lentoturmat tai vaikka salamaniskut?

että se haittaisi lentämistäni.



Varsinkin pienen lapsen kanssa lentämisessä menee niin paljon energiaa hänen viihdyttämiseensä, etten ehdi ajattelemaan.



Lento-onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia ja jos onnettomuus sattuu, vastoin yleisiä luuloja, suurin osa selviää onnettomuuksista hengissä.



Ihmisellä on taipumus pelätä tuntematonta sekä sellaista mitä ei voi kontrolloida. Minulle sopii pyrkiä kontrolloimaan tilannetta niin paljon kuin mahdollista.



Eli teen itselleni suunnitelman onnettomuuden varalta, onnettomuuteen varautuminen parantaa mahdollisuuksia selvitä. Katson aina läpi turvallisuusesitykset ja kokeilen ainakin kerran vyön avaamisen ja samoin lapsen vyön. Mietin päässäni läpi happinaamarin laiton ja sitten lapselle laittamisen.



Lasken penkkien määrän lähimmälle hätäuloskäynnille ja katson missä se on, jotta esim. pimeässä tiedän minne olen menossa. Miehen kanssa on sovittu, että se joka istuu lapsen vieressä huolehtii lapsen mukaan, toinen huolehtii vain itsensä. (Voisi olla vaikeaa tositilanteessa, mutta näin on parhaat selviytymismahdollisuudet kaikilla.)



Jos kone vaikka palaisi, sieltä on ihan hyvät mahdollisuudet päästä pois, kunhan on nopea. Siihen auttaa, kun tietää mitä on tekemässä, lähtee oikeaan suuntaan eikä palaa hakemaan läheisiään. Palaaminen estää muiden pääsyn ulos (myös niiden läheistensä) ja heikentää ennen kaikkea dramaattisesti omia mahdollisuuksia.



Mulle sopii tämä ajattelumalli: Olen parantanut omia selviytymismahdollisuuksiani niin paljon kuin voin ja lopulle en voi mitään.

On paljon paljon todennäköisempää että mikään ei mene rikki eikä törmää. Kuolla voi missä tahansa, ja on erittäin epätodennäköistä että se tapahtuisi lentokoneessa. Nautin vaan matkustamisen tunnelmasta.

Noista onnettomuuden todennäköisyyksistä lueskelin ja jossain mainittiin, että vaarallisempaa kuin lentäminen on matka kotoa lentokentälle. Ehkä tosiaan kannattaisi tiedostaa, että kuolla voin vaikka kotona tai kauppareissulla.

Juuri sen vuoksi nautinkin siitä suunnattomasti. "Rikkinäinen" lentokone, jolla lensit ei ollut vakavasti rikki. Voihan vikoja olla monenlaisia joilla ei ole lentoturvallisuuden kanssa mitään tekemistä. Vessan ovenkahva rikki, jokin lamppu ei pala, vessa ei toimi.



Ole rauhallisella mielellä, kuuntele kaikkia niitä ääniä joita kuulen nousun ja laskun aikana. Yritä päätellä samalla mitä ne ovat. Saatat kuulla laskutelineden sulkemisen ja avaamisen. Voit huomata, että matkalentokorkeuteen tultaessa moottorin tehoja lasketaan.



Kaikki äänet, jotka kuulet kuuluvat asiaan. Voit olla vakuuttunut siitä, että kapteeni ja perämies huolehtivat, että matka sujuu hyvin ja turvallista reittiä.

Pelkäätkö kadulla kävelemistä tai autolla ajamista tai olemista kotona? Tilastolisesti paljon vaarallisempia paikkoja nuo.

Niinpä, ymmärrän kyllä tilastojen rationaalisuuden ja kaiken järjen mukaan lentäminen on turvallista. Mutta mutta, lento-onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu, vaikka se epätodennäköistä onkin.

lentäminen on äärettömän turvallista, en pelkää.

Siinä että kone hyppii ja tärisee ei ole mitään pelättävää -se ei hajoa siihen.

Siis oikeesti, paljon suurempi riski kuolla ihan tavallisessa auto-onnettomuudessa kuin lentokoneturmassa. Suurempi riski kuolla ihan vain kävelyllä ollessaan (auto ajaa päälle tms). Eli ei järkeä pelätä sitä lentämistä.

ap sua. Ennen en pelännyt lentämistä mutta lasten jälkeen olen alkanut pelätä. Siihen riitti yksi sillipurkilla lentäminen kovassa turbulenssissa.



MUTTA. Ajattele järjellä. Mieti kun ajat pikatietä, niin jokainen vastaantuleva auto voi olla sinulle kohtalokas. Tilastollisesti tämä siis vaarallisempaa kuin se lentäminen.

ap sua. Ennen en pelännyt lentämistä mutta lasten jälkeen olen alkanut pelätä. Siihen riitti yksi sillipurkilla lentäminen kovassa turbulenssissa.



MUTTA. Ajattele järjellä. Mieti kun ajat pikatietä, niin jokainen vastaantuleva auto voi olla sinulle kohtalokas. Tilastollisesti tämä siis vaarallisempaa kuin se lentäminen.

ja siitä että esim. autoilu on vaarallisempaa. Se mikä lentämisessä pelottaa on se, että JOS joku menee vikaan, niin itsellä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä asialle mitään. Ja joo, toki joku voi rysäyttää sementtiautolla yhtäkkiä kylkeen enkä voi tehdä silel mitään, mutta tuntuu että autossa on itsellä sentään jotain valtaa siihen mitä tapahtuu, toisin kuin lentokoneessa. + se että jos jotain menee pieleen koneessa esim. valtameren yllä, niin mahdollisuudet selvitä ovat käytännössä olemattomat, kun taas autokolareista on se fiilis että niissä on sentään vähän paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä.



Eli lentämisessä pelottaa minua eniten ehkä se ettei itse voi tehdä yhtään mitään estääkseen onnettomuuksia.

Todennäköisyys, että jotakin sattuu on niin olematon, verattuna vaikka autoiluun. LEntomatkailussa vaan menee paljon ihmisä kerralla, siksi se tutuu niin katastrofaaliselta, mutta ihan samalla tavalla moottoritiekolareissa kuolee usein koko autollinen.

Hyvä pointti tuo, että lentokoneonnettomuudessa kuolee monta ihmistä kerralla, minkä vuoksi ne ovat katastrofeja. Se nimittäin on osasyy pelkoon, että harva se lento-onnettomuudesta hengissä selviää. Kuolonkolarissa maantiellä kuolee varmastikin sama prosenttiosuus autossa olleista matkustajista kuin lentokoneessakin.

Lento-onnettomuudessa tietää kohta kuolevansa, kun jotain sattuu ja sitä kuolemaa joutuu odottamaan. Oikein rinnasta sattuu kun ajattelen, että lapseni on nyt mukana ja toinen köllii vielä kohdussa ja he kuolisivat. No taas järjellä ajatellen, kuolemahan on sitten lopullinen eikä lapset asiasta mitään ymmärtäisi, mutta kun tätä pelkoani ohjaavatkin tunteet.

Olettaisin, että autokolarissa vaaratilanteen havaitsemisen ja kuoleman välillä on vain muutama sekunti. Luin juuri jostain Air Francen lento-onnettomuudesta, jossa alle 2 minuutissa teknisen vian jälkeen kone oli jo syöksynyt maahan.

mutta rauhoitan itseäni katselemalla lentoemoja. Siinä ne kaatavat kahvia tyynesti, korkeintaan vähän pitkästyneen näköisinä, niille kyseessä on ihan tavallinen työpäivä eikä kukaan ole pakottanut niitä olemaan suuren osan ajastaan lentokoneessa. Niiden mielestä lentäminen on ihan normaalia eikä yhtään pelottavaa, ja niillä on siitä hirveän paljon enemmän kokemusta kuin minulla. Miksipä en siis minäkin rentoutuisi, heittäisi omia ajatuksiani narikkaan ja uskoisi että kyllä ammattilaiset tietävät.



Mua se jotenkin rauhoittaa. Etenkin jos on yhtään turbulenssia niin tapitan lentoemoja tiukasti. On ihanaa nähdä kun ne siinä säätävät miniviinapullojensa kanssa niin kuin mitään ei tapahtuisi, siitä tulee itsellekin sellainen tunne että tämä selvästikään ei ole kovin vakavaa.

Jos lennät suomalaisella yhtiöllä, lentäjät on oikeasti alansa huippua. Eli sellaista kuin Air Francella pari vuotta sitten ei voi päästä sattumaan. Paljon todennäköisempää on joutua yliajetuksi kadulla.

pelkää, mutta vähän jännitän :-) Luotan todennäköisyyksiin ja Luojaan.

Eli teen itselleni suunnitelman onnettomuuden varalta, onnettomuuteen varautuminen parantaa mahdollisuuksia selvitä. Katson aina läpi turvallisuusesitykset ja kokeilen ainakin kerran vyön avaamisen ja samoin lapsen vyön. Mietin päässäni läpi happinaamarin laiton ja sitten lapselle laittamisen.

Lasken penkkien määrän lähimmälle hätäuloskäynnille ja katson missä se on, jotta esim. pimeässä tiedän minne olen menossa. Miehen kanssa on sovittu, että se joka istuu lapsen vieressä huolehtii lapsen mukaan, toinen huolehtii vain itsensä. (Voisi olla vaikeaa tositilanteessa, mutta näin on parhaat selviytymismahdollisuudet kaikilla.)

Jos kone vaikka palaisi, sieltä on ihan hyvät mahdollisuudet päästä pois, kunhan on nopea. Siihen auttaa, kun tietää mitä on tekemässä, lähtee oikeaan suuntaan eikä palaa hakemaan läheisiään. Palaaminen estää muiden pääsyn ulos (myös niiden läheistensä) ja heikentää ennen kaikkea dramaattisesti omia mahdollisuuksia.

Mulle sopii tämä ajattelumalli: Olen parantanut omia selviytymismahdollisuuksiani niin paljon kuin voin ja lopulle en voi mitään.

Juu mä luen aina ne turvallisuusohjeet, katson turvallisuusvideon ja kokeilen aina penkinalta koskettaa sitä pelastusliiviä. Suunnittelen myös poistumiseni penkkirivit laskemalla. Pitääkin nyt miehen kanssa sopia lapsen pelastamisesta.

koska en ylipäänsä pelkää kuolemaa, sillä maailma ei menetä mitään merkittävää minussa, eikä varmasti sinussakaan.