Lue keskustelun säännöt.
Km 7. viikolla :'(
08.07.2011 |
Tapoinko pikkuiseni juomalla kahvia? Olikohan juoksu liikaa, ja kävin vielä jumpassakin, oliko pakko, sainko itse tämän aikaan? Aivan lohduton olo :(
Kommentit (8)
Luonto hoiti pois sen, mikä ei olisi jaksanut elää. Olen pahoillani. Mutta näitä sattuu ja seuraava raskaus menee varmasti jo hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut alkuun. :(
Minusta keskenmeno on henkilökohtainen asia, eikä sitä pitäisi ruotia täällä.
Jos se tapahtuu noin alussa, niin etkö varautunut siihen? Ensimmäisen kolmanneksen ylittämisen jälkeen voi alkaa jo puhua yllättävästä km:stä.
Olen saanut kaksi ja aina ottanut asian todella "mitä vaan voi tapahtua"-asenteella, juurikin tuon mahdollisuuden vuoksi. Sikiövaiheessa vasta kannattaisi ajatella, että tästä tulee vauva. Ei ole tarkoitus sitten loukata.
olen kärsinyt lapsettomuudesta vuosia, joten suhtauduin raskausuutiseeni ehkä hieman toisin kuin sinä.
ap
Mitä ihmettä? Parempihan se tottakai on, että saa kertoa tunteistaan, päästää palan pahaa oloa ulos!
Ihmetyttää tuollainen ajattelutapa, että jos vauva on tulossa niin pitäisikin ajatella, ettei tästä ole vielä vauva tulossa. Ehkä omat isot menetyksesi ovat saaneet sinut väkisin ajattelemaan tuolla tavoin. Minulle tuli tunne, että asia on itsellesi vielä sen verran kipeä, ettet siksi pysty tai halua lukea sellaisesta, mikä on tyäysin ymmärrettävää.
t. taisin olla 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut kolme keskenmenoa pitkien lapsettomuushoitojen aikana ja kyllä se joka kerta oli totaalinen romahdus. Vaikka ne todennäköisyydet ym. tiesikin. Eiköhän pääsääntöisesti raskaana oleva nainen ajattele tulevaa lasta, ei mahdollista keskenmenoa...
Pahoittelut alkuun. :(
Minusta keskenmeno on henkilökohtainen asia, eikä sitä pitäisi ruotia täällä.
Jos se tapahtuu noin alussa, niin etkö varautunut siihen? Ensimmäisen kolmanneksen ylittämisen jälkeen voi alkaa jo puhua yllättävästä km:stä.
Olen saanut kaksi ja aina ottanut asian todella "mitä vaan voi tapahtua"-asenteella, juurikin tuon mahdollisuuden vuoksi. Sikiövaiheessa vasta kannattaisi ajatella, että tästä tulee vauva. Ei ole tarkoitus sitten loukata.
viikkoja oli 6+4, toissayönä alkoi tuhru, päivällä jo holahti ja eilen illalla tuli järkyttävät kivut. Olo on tyhjä VAIKKA sitä tiesi ja ajatteli et iloitaan vasta kun on 12 viikkoa täynnä ja raskaus ultrattu että on oikeassa paikassa.
Itse suren nyt syntymätöntä lasta. Elämä jatkuu ja uutta varmasti yritämme kun tämä km on käyty sekä henkisesti että fyysisesti loppuun. Olemme kuitenkin siinä onnellisessa tilanteessa että meillä on takana onnistunut raskaus ja terve lapsi.
Keskenmeno on iso asia ja suru on surtava.
valitettavaa että noin tapahtui, mutta sinä et sitä tehnyt. Puolet kaikista raskaukista menee kesken, joten nyt katse tulevaan. näitä sattuu ja sille ei mitään voi. Noin varhaista keskenmenoa ei kannata liikaa surra, sure mielummin pettymystä siitä, ettet tullukaan raskaaksi kuin lapsen menettämistä.