Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten välttää katkeroitumasta, kun terveys on mennyt nuorena ja elän kipujen kanssa?
01.06.2025 |
En sairastellut lapsena juuri koskaan, olin terve lapsi. 26-vuotiaana sain virusinfektion, joka laukaisi vaikean kipusairauden. Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi, 30-vuotiaana puhkesi toinen vaikea sairaus, joka myös aiheuttaa kipuja. Sairastumiset ovat olleet yksinkertaisesti surkean huonoa tuuria. Sukurasitetta ei ollut ja minulla oli sairastuessani terveet elämäntavat, en juonut/tupakoinut, olin normaalipainoinen.
Sairauksieni vuoksi en koskaan tule elämään sitä elämää, mitä terveet ikäiseni elävät. Kaikista raskainta kuitenkin on, että kivunhoitoa ei oteta Suomessa tosissaan. Minulla on päivittäisiä kipuja, nukun huonosti ja levottomasti. Esimerkiksi tietyissä nivelissä on kipuja, mutta ulkoista tulehdusta ei näy, eikä ultratessa löydy mitään. Ainoaksi lääkkeeksi olen saanut Triptyliä 10 mg iltaisin. Nyt lääkäri alkoi puhua, että tuostakin lääkkeestä olisi syytä luopua ja elää ilman kipulääkitystä.
Miten voisin välttää katkeroitumasta, kun olen sairastunut nuorena? Ja miten jaksaa kipujen kanssa, kun terveydenhuollostakin vain ehdotetaan lääkityksen lopettamista?
Kommentit (16)
Voitko varata ajan toiselle lääkärille tai pyytää lähetteen kipuklinikalle? Kuitenkin sellaisten asiantunijoiden vastaanotolle, jotka osaavat suhtautua sinuun myötätuntoisemmin kuin nyt tapaamasi lääkäri? Hän ei ole ainoa asiantuntija.
Ja oletko sinä oikeasti katkera vai elät katkerassa todellisuudessa? Jos kerran mietit, miten et olisi katkera, se kertoo sinusta hyvin paljon miten haet keinoa hallita tunteitasi ja elämääsi.Auttaisiko jokin kuntoutuspsykoterapia tmv?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo triptyl on kyllä ihan pilipalilääke kipulääkkeeksi, kun on noin pieni annoskin. Ihan turha vaatia sinua lopettamaan, jos tuosta on edes jotain apua esimerkiksi unen kannalta.
Yritä päästä yksityiselle ja etsiä lääkäri, joka hoitaa kipuasi kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Terapian avulla.
Höpö höpö. Keski-ikäisenä kipukroonikkona ja MS-tautisena voin kertoa, että puhuminen ei auta kun hermokipu jyystää 24/7/365 - jossakin vaiheessa se ainoastaan vtuttaa. Pettymyksiin se voi auttaa nuorempana, keski-iän jälkeen alkaa huomata, että ainakin joka toiselle meistä osuu paska tuulettimeen jossakin vaiheessa rajusti - muodossa tai toisessa. Ristinsä kullakin. Mikä auttaa, siihen on vaikea ottaa kantaa. Minulla auttaa ns syvämeditaatiotekniikka ajoittain, ja sitten on tietysti se meille demonisoitu juttu, johon vain harvat ja valitut saavat reseptin.
Miksi Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa jätetään kivuista kärsivä kärvistelemään ilman lääkitystä?!
Vierailija kirjoitti:
Tuo triptyl on kyllä ihan pilipalilääke kipulääkkeeksi, kun on noin pieni annoskin. Ihan turha vaatia sinua lopettamaan, jos tuosta on edes jotain apua esimerkiksi unen kannalta.
Yritä päästä yksityiselle ja etsiä lääkäri, joka hoitaa kipuasi kunnolla.
On todella pieni annostus tuo. Tässä Lääkeinfon suositus:
Neuropaattinen kipu, kroonisen jännityspäänsäryn esto ja migreenin ennaltaehkäisy
Lääkärisi säätää lääkitystäsi oireidesi ja hoitovasteesi mukaisesti.
Aikuisilla
Suositusten mukainen aloitusannos on 1025 mg iltaisin.
Suositusten mukainen annos on 2575 mg vuorokaudessa.
Riippuen vasteestasi lääkkeeseen, lääkärisi voi kasvattaa annosta hiljalleen. Jos saat yli 100 mg:n päivittäisiä annoksia, lääkärisi saattaa joutua seuraamaan tilaasi useammin. Lääkärisi kertoo tuleeko sinun ottaa annoksesi kerran päivässä tai jakaa se kahteen annokseen.
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=628
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis 10:stä 25:een mg aloitus ja 25mg:sta 75 mg:aan suositus. Tuo copypaste jättää nuo viivat pois.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa jätetään kivuista kärsivä kärvistelemään ilman lääkitystä?!
Miksi meillä ei sallita eutanasiaa? Oletko todella sitä mieltä että meillä on _hyvinvointivaltio_?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vastaava tilanne, tosin toinen sairauksista on harvinainen.
Harvinaisen sairauden takia juuri kukaan lääkäri ei uskalla tehdä mitään linjauksia hoidon/lääkityksen suhteen, joten jättävät minut ilman lääkettä.
Alkaa vain olla sellainen olo, että en jaksaisi enää ilman kunnon kipulääkitystä.
Voisi olla hyvä tutkituttaa onko sinulla tullut puutosta vitamiineista ja hivenaineista. Niitä ei saa julkisesta terveydenhuollosta. Antioksidanttiklinikalta tulosten valmistuttua suositellaan vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi tehokkaita ravintovalmisteita.
Teetättäisin nuo tutkimukset ja kokeilisin hoitoja sillä lääkkeet, esim kipulääkkeet poistavat vain oireet, jotka sitten tulevat taas kun lääkkeen vaikutus loppuu.
Noiden lisäksi on myös olemassa kivunlievitykseen tarkoitettuja laitteita ja keinoja esim. Tens (en ole varma nimestä) tai vaikka kinesioteippejä, joita fysioterapeutit osaavat laittaa (en osaa sanoa sopivatko sinun tilanteeseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halauksia ja jaksamista. Olen oman (Onneksi lievemmän) sairastumiseni myötä tullut tietoiseksi kuinka heitteille joissakin sairauksissa potilaat usein joutuvat. Itse sairaudet voivat olla rankkoja, hoitoa on vähän tai ei ollenkaan ja lisäksi ison taakan tuo se, ettei sairautta ymmärretä ja niin maallikot kuin lääkäritkin vähättelevät. Näitä on varsinkin virusten laukaisemissa sairauksissa, joita tunnetaan surkean huonosti.
En voi kuin pahoitella ja toivottavaa jaksamista jaksaa itse tutkia ja selvittää keinoja millä oireita voisi vähentää. Koska itse valitettavasti moni joutuu alkamaan omaksi lääkärikseen. Ja sitä kautta saattaa löytää myös osaavan lääkärin. Suuren työn siinä joutuu kuitenkin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa jätetään kivuista kärsivä kärvistelemään ilman lääkitystä?!
Rehellisesti sanottuna? Siksi että useimmiten niistä lääkkeistä on kipupotilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä (ts ne pääsääntöisesti johtavat potilaan elämän vaikeutumiseen entisestään joko keskushermostoon tai suolistoon liittyvien lisäongelmien muodostumisen myötä, tai sitten niiden teho loppuu pian elimistön tottuessa niihin) ja tehokkaampia kivunhoitotapoja olisi olemassa. Näiden tehokkaampien tapojen ongelma on toki se, että niiden tehon aikaansaaminen kestää viikkoja ja kuukausia, joten potilaat eivät sitoudu niihin.
En tiedä mutta lohduttaako tieto että et ole ainut? Minulla puhkesi reumasairaus infektion seurauksena noin 15 vuotta sitten, eikä mene millään remissioon. Altistavaa geeniä mulla ei ole. Biologinen lääkitys joka auttaa vähän mutta kivut ovat koko ajan läsnä ja toimintakyky on huono. Kipulääkkeenä burana. Fysioterapiasta olen saanut hiukan apua. Ennen sairastumista olin urheilullinen ja harrastin mm. juoksua, nyt en pysty kävelemään edes kilometriä. Työkaverit juoksevat yritysmaratoneja ja vaeltavat Lapissa. Minä istun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös 25 vuotiaana sairastunut, nyt tosin toimintakyvyn takaisin saanut mutta oli tuossa vuosikymmen välissä, jolloin ei ollut mitään tietoa tulevasta, parantumisesta tai paremmasta huomisesta. Ja se oli todella raskasta henkisesti! Tietysti pitää kroppa saada kuntoon ja kivut kuriin, se on se tärkein asia. Mutta kyllä tuo ottaa myös psyykkeen päälle, varsinkin jos kokee ettei sua kuunnella ja uskota! Ei se terapia kipuja poista, mutta ehkä helpottaisi henkisesti, jos olisi joku joka kuuntelee, uskoo ja antaa toisenlaisia näkökulmia. Saisit huoletta kaataa kaikken sen epätoivon, vihan ja katkeruuden, se helpottaa päätä ja auttaa sietämään myös fyysistä kipua, kun taakka on vähän kevyempi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta lohduttaako tieto että et ole ainut? Minulla puhkesi reumasairaus infektion seurauksena noin 15 vuotta sitten, eikä mene millään remissioon. Altistavaa geeniä mulla ei ole. Biologinen lääkitys joka auttaa vähän mutta kivut ovat koko ajan läsnä ja toimintakyky on huono. Kipulääkkeenä burana. Fysioterapiasta olen saanut hiukan apua. Ennen sairastumista olin urheilullinen ja harrastin mm. juoksua, nyt en pysty kävelemään edes kilometriä. Työkaverit juoksevat yritysmaratoneja ja vaeltavat Lapissa. Minä istun kotona.
Ap tässä! Tarinasi kuulostaa hyvin tutulta! Remissiota ei ole minullakaan tullut. Ikätoverit vastaavalla tavalla juoksevat ties missä menoissa ja matkoilla, minusta ei enää ole samaan. Lohdullista kuulla, että täällä on muitakin sairastuneita!
Ap
Alue: Aihe vapaa
Terapian avulla.