Kenellään muulla ei kyllä voi olla samaa ongelmaa: Herkistyy nähdessään LIIKENTEENOHJAAJAN!

Oudoin juttu jolle oon itkenyt oli kun uutisissa kerrottiin että keskustan kannatus on laskenut. En äänestä keskustaa, kävi vain jotenkin sääliksi ja ajattelin että Matti Vanhasella on nyt varmaan paha mieli.

Vakuutusmainokset itkettävät myös usein, esim se missä näytetään pariskunnan elämän kulkua; tapaavat, muuttavat yhteen, saavat lapsen, vanhenevat yhdessä.

Jotenkin ymmärrän tuon liikenteenohjaajasra liikuttumisen, just se että yhdessä saadaan tämä toimimaan, kaikki menevät vuorollaan.

94 jatkaa, mä just tajusin, että mä liikutun usein muutenkin ku joku syö jotakin. Siis se ajatus siitä että täyttää masun ruualla ja mä aina toivon, että se ruoka mitä joku syö on hyvänmakuista.

Mä itkin kans kun annoin ekan kerran sosetta vauvalle, kun mietin sitä ihmetystä, miltä porkkana maistuu ekan kerran.

Tulin kamalan surulliseksi, kun äiti sai joskus jostain ravintolasta ruokamyrkytyksen. Ajatus, että ensin syönyt hyvällä ruokahalulla ja saanut elimistöön jotain sopimatonta.

Itken tielle kuolleita eläimiä. Mikään ei ole niin yksinäisen näköistä.

Ajattelen, että olen tunne-elämältäni kyyninen paska, mutta täällä vain itkeskelen näille teidän kertomuksille.

Kerran lehdessä oli lemmikkikanin kuolinilmoitus, joka sai tunteet pintaan: Penna-pupu, kiitos näistä vuosista. Ja niinpä se leikattiin irti muistoksi, ja aina kun sen näin, itku tuli.

Itken sirkuksessa aina.

Oon olevinaan kovakin pimu mutta huh tätä keskustelua. Varsinkin vanhat papat ja ukot ja Teneriffa-tuliaiset aiheutti painetta nenänvarteen.

Mua herkistää aina takuuvarmasti yksinäiset tai siis yksinolevat ihmiset baarissa. En pysty edes katsoa päin kun ovat orvon näköisenä pöydässä tai tiskillä ja hamuilevat katseella jotain tuttua tai menevät iskemään juttua jollekkin porukalle josta näkee ettei oikeen seura kiinnosta. Tulee oikeen maailmantuska ja kauhean surullinen olo. (Sama fiilis kun tuosta vanhat äijät kaupungilla- hommasta)

Ja yksi pahimmista on kohtaus harry potterin vikasta leffasta, missä ne rupeaa loitsimaan suojataikoja tylypahkan ylle ja se macgarmiva komentaa niitä patsaita jotenkin että "tehkää velvollisuutenne, koulu on vaarassa, suojelkaa tylypahkaa" ja kaikki velhot kuiskii suojataikoja kylmänrauhallisesti yhtenä rintamana. Mikään muu elokuva tai kohtaus ei oo aikasemmin itkettäny mutta toi. Huhhuh

Nää tais olla tavallaan vähän off topic mutta menkööt

Apua mammat luin koko ketjun läpi ja vollotin ja nauroin vuoron perään! Mies katsoo sohvalta ihan kummissaan. Ja nyt liikutuin miehestäni, niin ihana ja tunnollinen mies, joka nyt opiskelee vaikka tekee pitkiä työpäiviä. <3 Veljeni saa minut liikuttumaan usein myös, oma rakas pikkuveljeni. Ihan vaan sillä, että hän sanoo tehneensä karjalanpaistia, tulee tippa linssiin.

En nyt kovinkaan yliliikuttuvaa tyyppiä ole, eikä nämä viestit täällä pahemmin liikuta, mutta.

minua ei kiinnosta suomen urheilutulokset millään tasolla. Minä en katso mm-lätkää telkkarista. Vuonna 2011 kuitenkin sitten "pakon vuoksi" katsoin finaalit, ja jotenkin se hetki siinä, kun ne iso. Äijänköriläät laulavat sitä maamme-laulua ihan täydestä sydämestään (ei mitään sellaista pientä huultenliikuttelua) käsi sydämmellä ja tippa silmäkulmassa. Oih!

Mä pillitän täällä näille kaikille ihan silmät rullalla! pystyn samaistumaan kanssa näihin ja listaan osan omista herkistymisistä.

- kun näen rekkojen taukopaikalla rekkoja rivissä ja ajattelen että siellä ne pojat nyt nukkuu kukin omissa hyteissään ja toivotan hyvää yötä.

-elokuvien ja sarjojen "yhteishenki" kohtaukset, esim duutsonit ja juurikin tuo harry potter

-näen jonkun kiinalaisen tai muun etnisen taustan omaavan kiltinnäköisen reilu 40v miehen pukeutuneena lenkkareihin, farkkuihin ja tuulitakkiin.

- näen mummun ja papan yhdessä kävelemessä toinen toistaan tukien ja odottaen.

-kouluaikoina muistan aina saaneeni vatsanvääneteitä kun näin yksinäisen pojan syömässä pää kumarassa ja niin reppanan näköisenä. Auta armias jos sillä oli silmälasit niin hyvä etten mennyt itkemään hänen viereensä että minä voin olla sinun kaveri ja toivon että olet onnellinen ja löydät joskus hyvän ja rakastavan vaimon että voitte perustaa perheen ja olla elämänne loppuun asti onnellisia ja rakastettuja.

Mulle on paha noi jätskinsyöjämiehet. Kerran Pizza Raxissa oli yksin syövä mies joka laski itelleen pehmistä siitä pehmiskoneesta. Itse olin ehkä 12 mutta muistan liikutuksen vieläkin. Toinen oli mies kaupungilla, puku päällä, salkku kädessä ja söi mennessään jäätelöä. En tiedä mikä siinä niin liikuttaa, just se ajatus että ne on ajatellu että ostanpa jäätelön ja sit ne ostaa.

Hajoan myös edelleen mutsin kertomalle tarinalle siitä kun se söi yksin jäätelöä (jälleen) ja se pallo tipahti ja se vaistonvaraisesti otti sen kiinni mutta jakun lieve jäi siihen väliin ja jätski tahri jakun. Ja kun mun isoveli leikki joskus pienenä yksin jollain Turtles-limalla kun oltiin kylässä ja oli laittanut siihen liikaa vettä eikä saanut sitä irti käsistään ja joutui kysymään neuvoa meiltä tytöiltä. Ja saman veljen piirtämä omakuva kolmannen luokan englanninkirjan etusivulla, sellainen yksinkertainen hymynaama mutta jotenkin vangitseva, menin aina uudestaan ottamaan sen kirjan hyllystä ja liikuttumaan.

Toi keskustan kannatus -juttu oli ihan paras!

Nuori mies oli leiponut juhliin mustikkapiirakkaa jota kukaan ei syönyt...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 01:12"]

Mulle on paha noi jätskinsyöjämiehet. Kerran Pizza Raxissa oli yksin syövä mies joka laski itelleen pehmistä siitä pehmiskoneesta. Itse olin ehkä 12 mutta muistan liikutuksen vieläkin. Toinen oli mies kaupungilla, puku päällä, salkku kädessä ja söi mennessään jäätelöä. En tiedä mikä siinä niin liikuttaa, just se ajatus että ne on ajatellu että ostanpa jäätelön ja sit ne ostaa.

[/quote]

Awww!! Tää oli ihana! :)

Ihanin ketju täällä! Itsekin olen aina liikuttunut vanhoista papoista jotka kulkee kaupungilla rauhallisesti hiukset kammattuna ja hieman kauhtunut villapaita päällä..

Olen huomannut että sekin on liikuttavaa kun näkee jonkun syömässä eväitään esim puiston penkillä.

Myös kaikki lemmikkijutut, omistajaansa odottavat koirat kauppojen ulkopuolella ja ikkunoista kurkistavat kissat herkistää! :)

Liikenteenohjaajan näkeminen herättää muistoja yhdestä nuoruuden parhaista kesistä, kun olin itse siinä hommassa. Ei silti varsinaisesti liikuta.

Sen sijaan minullakin herättää tunteita juuri ne tilanteet, kun joku on iloisella mielellä odottanut vieraita tai muuten vaan leiponut ystäviä varten jotain herkkua, eikä ketään tule.

Olen liikuttunut ja itkeä pillittänyt sitä, miten kauniisti pilvet liikkuivat taivaalla.

138 - piti tulla yläpeukku alapeukun sijasta!

Perhanan mobiilisovellus.

Muistan joskus teini-ikäisenä herkistyneeni, kun näin vanhan pariskunnan (noin 70-80 -vuotiaita) syömässä Hesessä hampurilaisateriaa. Mummo ja pappa istuivat hiljaa ja söivät ruokaansa nautiskellen. Muistan miettineeni silloin, kuinka hyvälle hamppari varmasti maistuu pula-ajan kokeneille ihmisille. Herttaiset vanhat ihmiset liikuttavat minua tänäkin päivänä :)

Mä liikutus kun näen liikenteen JAKAJAN! Miettissä kuin vaikeeta se on ajaa autoa silmät kyynelissä kun noita liikenteenjakajia on vähän joka puolella.

Itselle pahimmat (ja ainoat) elokuvat jotka saavat itkemään ovat toy story 3 ja up - kohti korkeuksia.

Toy storyssa pahinta on tosiaan se loppu, kun andy antaa kaikki lelunsa pois, ja kasvaa aikuiseksi. Lapsena katsottiin sitä 1 ja kakkososaa ja sitä buzz lightyear spin-offia paljon serkkujemkanssa. Toy story 3 oli sitten itsellekkin vähän niinkuin lapsuuden loppu, vaikka lapsuus oli oikeasti jo aikaisemmin loppunutkin.

Up - kohti korkeuksiassa taas kamalinta on se mies ja vaimo. He haluavat kamalasti lasta, ja eivät sitä saa. Naisen unelmana oli lähteä seikkailemaan vuorille, mutta juuri kun mies sai heille lentoliput ostettua nainen kuoli. Onhan se tosi laskelmoitua ja ennalta arvattavaa, mutta silti niin surullista.

Minä itken vanhoista suomalaisista iskelmistä. Muutama toimii joka kerta, esim. Sininen uni ja Laivat. En käsitä mistä tämä johtuu, mutta niin vaan on. Lisäksi kuorolaulu jotenkin saa aina kyyneleet silmiin, se on varmaan se monien äänien yhteisvaikutus ja hyvän akustiikan aiheuttama syvä ääni. Huoh.

Sirkuksen ison ryhmän yhteisesitykset ovat myös itkettäviä: kymmenen kiinalaista tyttöä heittelee lautasia just tasan samaan tahtiin yksipyöräisellä ajaen oli ihan hirveätä katseltavaa. Oikein taistelin, ettei nyyhkimiseni näkyisi ja kuuluisi.