Kenellään muulla ei kyllä voi olla samaa ongelmaa: Herkistyy nähdessään LIIKENTEENOHJAAJAN!

Voi että, aivan ihania ja liikuttavia tarinoita. En viitsi toistella samoja ambulanssi-liikutuksia.

Mutta eilen (ja muulloinkin) lätkää seuratessa liikutti kun katselin miten oman joukkueen maalivahtia puolustetaan. Raavaat miehet menee heti tökkimään uhmakkaasti vastustajaa, joka erehtyy astumaan maalivahdin alueelle tai kopauttaa tätä mailalla.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2011 klo 06:57"]joka rainaa katsellessa. Ja sarjaa. Ja uutisia. Viimeks menin katsomaan sen YLE:n holokaustista kertovan dokumentin. Itkin ääneen.

[/quote]

Siis MISTÄ katsoit dokumentin?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:59"]

Liikutun milloin mistäkin, ja tämä ketju on saanut minulle kivat tomaattisilmät, että kiitti vaan ;) Joku mainitsi Pelastusarmeijan joulupadat, ja tuli mieleen, kun yksi joulu olin tekemässä kiireessä jouluostoksia, ja Turun Stockan edessä olevaan keräyspisteeseen taapersi ihana pieni tyttönen raahaten äitinsä kanssa isoa säkkiä, joka oli täynnä pehmoleluja. Kuulin, kun äiti selitti, että kun tyttö ei enää tarvitse näitä kaikkia, niin laitetaan eteenpäin. En edes tiedä, onko tuollaiset lahjoitukset toivottuja vai ei, mutta se pieni tyttö päättäväinen ilme kasvoillaan oli jotain niin suloista, että sekin ostosreissu meni silmät punaisina niiskuttaessa liikutuksesta.

[/quote]

Ja jatkan vielä, kun jouluaiheeseen pääsin näin äitienpäivän iltana... :D Osallistun usein Joulupuu-keräykseen, ja liikutun aina kamalasti niistä lappusista kuusessa. Kysyin kerran kerääjältä, että onko väliä minkä ikäiselle lapun ottaa, ja hän vastasi että teini-ikäisille pojille menee vähiten lappuja. Olin juuri saanut esikoislapseni, pojan, ja liikutuin ihan hirveästi tuosta vastauksesta. Ajattelin niitä kaikkia yrmeitä teinipoikia, joilla ei kotonakaan mene ihan hyvin, ja vanhemmilla on ehkä alkoholiongelmaa, tai jotain muuta sosiaalista ongelmaa, minkä vuoksi ovat päätyneet sosiaalitoimen asiakkaaksi. Ja sitten edes Joulupuu-keräyksestä ei tule mitään sopivaa, voi itku. Siitä lähtien olen aina ottanut puusta teini-ikäisen pojan lapun, ja laittanut jotain teinille sopivaa, kuten leffaliput, karkkia ja sarjakuvapokkarin tai lahjakortin urheiluliikkeeseen tms. Pala kurkussa sitten vien nyssäkkääni keräyslaatikkoon ja ajattelen, että siellä se teini availee lahjaansa eikä varmana näytä että kiinnostaisi yhtään, vaikka ehkä vähän saattaa kiinnostaakin.

[/quote] MÄ ULVON KYYNELISSÄ!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2011 klo 06:57"]joka rainaa katsellessa. Ja sarjaa. Ja uutisia. Viimeks menin katsomaan sen YLE:n holokaustista kertovan dokumentin. Itkin ääneen.

[/quote]

Siis MISTÄ katsoit dokumentin?

[/quote]

Kommentti on vuodelta 2011. Tuskin kirjoittaja vastaa. Katso Googlella, mikä on /oli holokausti.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:01"]

Ketään sensijaan ei liikuta hyvin raskaita kuppakasseja kantava väsynyt äiti

[/quote]

Vaikka itken ketjun takia koko ajan, repesin nauruun "kuppakassien" takia! :DD

Ja ai joo. Uniikilla on se biisi, jossa se itseironisesti laulaa siitä, kun se on niin lyhyt. Se biisi saa mut aina itkemään, enkä ymmärrä miksi. En edes pidä Uniikista tai hiphopista ylipäätään.

- 270

[quote author="Vierailija" time="07.07.2011 klo 23:09"]

Pienen pojan kuva, ja teksti "aja hiljaa, isi on töissä täällä tms".

Ja itku tulee joka kerta..

mutta mulla on täällä silmät ihan kosteina, jo kun luin tuon.

Sama juttu :D

Tulin tänään töistä tosi stressaantuneen. Suojatien vieressä odotti äiti kolmen lapsen kanssa ylitystä. Kaksi edelläni ajavaa autoa ajoi ohi pysähtymättä. Minä pysähdyin ja äiti lapsineen lähti ylittämään tietä. Keskellä tietä äiti ja isoin lapsista kääntyivät minuun päin ja vilkuttivat hymyillen. Tippa nousi silmään ja stressi häipyi sen tien.

Pienestä se voi olla kiinni. :)

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:41"]

Oi kauhea, mikä ketju!

pahin liikutukseni sattui ollessani 8 -vuotias. Keräsin silloin Aku Ankan taskukirjoja ja olinkin lukenut kaikki, paitsi aivan uusimman.

Isäni, joka oli jo silloin 80-luvulla vähän sellainen surumielinen reppana, sellainen viiksekäs ja keski-ikäinen polyesteritakkinen mies, tiedättehän, lähti eräänä iltana yksin K-markettiin. Olimme siis isäni kanssa kahdestaan kotona tuona sateisena syysiltana ja tunnelma oli valmiiksi sellainen syksyisen haikea.

Kun hän palasi, hän antoi minulle tosi ylpeänä yllätyksenä ostamansa taskukirjan. Mutta se olikin sellainen, jonka olin jo lukenut! En kuitenkaan missään nimessä voinut liikutukseltani kertoa sitä isälleni, vaan kyyneleitä nieleskellen otin kirjan iloisena vastaan. Isäni hymyili sieltä kalapuikkoviiksiensä lomasta sillä lailla liikuttavan ylpeänä. 

Nytkin kuolen, kun kirjoitan tätä. :'-)

[/quote]

Ihana! Tosi kauniisti kirjoitettu :)

En ole koskaan lukenut tätä ketjua, mutta nyt päätin katsoa. Voi ei, minäkin olen tällainen outo liikuttuja! En lukenut kaikkia sivuja, mutta ketjun alusta tunnistin esim ambulanssiliikutuksen ja koiraelokuvaliikutukset.

Pahimpia liikutuksiani kuitenkin on: westerneissä intiaanit vakavina kohtaamassa karmeat menetyksensä valkoisen miehen edessä - liikutus; taistelukohtaus, jossa hyvikset vihdoin tulee apuun - liikutus, mikä tahansa holokaustista kertova dokumentti - liikutus jne. Siis ihmiset kärsimässä ilman syytään ja varsinkin kohtaamassa sen arvokkaasti.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2011 klo 09:52"]On siis muitakin samanlaisia kuin minä. Mä liikutun kovasti vanhoista miehistä, tai sellaisista keski-ikäisistä, joilla on vähän nuhjaantunut pikeepaita ja takki jostain varastovalinnan laarista ja "siistit kengät", vähän linttaiset mutta puhtaat. Tukka kammattu päätä myöten ja arka katse silmissä. Sellaisia reppanoita, arkisia ja harmaita, ihan liikkiksiä.


Näen ihan silmissäni kun sellainen on lähdössä kaupungille ja valkkaa että minkä paidan laittais ja putsaa kenkiä ja kampaa harvaa tukkansa että olisi hyvän näköinen ulkona.
[/quote]
IHANA!!

Tämä on kyllä paras ketju ikinä. Palauttaa mun uskon AV:hen (ja koko ihmiskuntaan). :D Ihanaa, etten ole ainoa itkupilli tässä kylmässä kyynisessä nykymaailmassa! 

Voi ei toi kalapuikkoviiksinen iskä ja Aku Ankan taskukirja! En kestä, voi itku sentään.

Joskus ajelin pimeällä tuntemattomalla tiellä rekan perässä enkä oikein nähnyt missä olisi hyvä ohittaa. Se rekkakuski sitten vilautti vilkkua sen merkiksi että nyt on turvallista. Liikutun aina muistaessani sen jonkun tuntemattoman, jonka ansiosta pääsin turvallisesti ohi. Tiedän että ei se ole mitenkään poikkeuksellista mutta silti...

Autotiellä likaisina ja yliajettuina lojuvat parittomat sormikkaat, kengät, sukat ym on tosi surullisia. Mietin aina, et se toinen pari huolissaan miettii sen kohtaloa.

Seurakunnan kokouksessa käy vanha mies...ja viime kokouksessa en voinut olla katselematta tätä miestä ja kyllä itkin.
Siinä miehessä oli jotain, koin että se mies oli niin nöyrä ja ehkä jotain surullisuuttakkin näin hänestä.
Hänestä tuli mieleen oma isä jota nykyään rakastan niin valtavasti, vaikka vuosia sitten vielä pelkäsin ja vihasin.

Ihminen joka on menettänyt oman ylpeytensä kokonaan ja on vaan niin nöyrä, Jumalaa kuin muitakin ihmisiä kohtaan.

Sitä vanhaa miestä en voinut olla katselematta ja rukoilematta hänen puolestaan.
Niin ihana mies vaikka en häntä tunnekkaa.
Rupee taas kyyneleet valumaan kun häntä ajattelee.

Mua liikuttaa aina kun näen jonkun syövän yksin ajatuksiinsa vaipuneena. Siinä on jotain tosi inhimillistä ja viatonta.

Mä liikutun, en itke, mutta jotenkin tunnelmoin (?) Kun luen tai kuulen jotain vaikka. Helsinki - Vantaa -lentokenttä, "tämä on pikajuna helsinkiin", helsinki tampere -moottoritie etc. En tiedä miks :D erityistä tunnelmatisointia aiheutti joskus se junakuulutus junassa istuessa ja kun tuntee että juna käy raiteisiin. Jos lähtisin lentämällä jonnekin varmaan parkuisin hohoho lol. Enkä ole todellakaan mikään kissavideo etc -liikuttuja muuten. Tai entäs joku Florida highway.... huhu.

Kaikki "itäväylä" ja tollaset, ja sit ne isot suuntamerkit siinä isojen liittymien risteyksissä pään yläpuolella. http://img.yle.fi/uutiset/etela-savo/article6768725.ece/ALTERNATES/w580/autotie+viitostie+5-tie+Mikkeli.JPG :D t. Edellinen kirjottaja

Mua itkettää tosi usein kun kuulen sen Ed Sheeranin Hobitti-leffan biisin, missä lauletaan jotenki niin että "If we should die tonight we should all die together". Muutenkin kaikki tommoset mahtipontiset, vähän kornit biisit ja leffat (Gladiaattori, Saving private Ryan...) on mun kryptoniittia. Itken myös aina kun katselen videoita siitä kun oma joukkue voitti jääkiekon Suomen mestaruuden. Olen korkeasti koulutettu humanisti ja piilottelen tätä puolta itsestäni...

Täällä yksi liikuttuja, joka on ambulanssissa töissä. Enää en liikutu tietä antavista autoista, mutta ekan kerran kun hälytysajossa tajusin, että nuo yhteisestä sopimuksesta väistää meitä, olin vedet silmissä. Töissä eniten on kuitenkin liikuttanut eräs elvytys, jonka päätteeksi potilas menehtyi. Vainaja makasi vielä lattialla (peittelen aina vainajan kasvot), kun hänen koiransa tuli paikalle ja kävi nuuskimassa omistajaansa. Me muut olimme toisessa huoneessa, mutta näin, kuinka koira "hiljentyi" siihen vainajan viereen ja vilkaisi meitä, sitten nilkutti pois (oli vanha sekin). Oli todella vaikea pitää itsensä kasassa siinä järkyttyneiden omaisten edessä, kun toiset itkevät kuollutta ihmistä ja minä vainajan koiraa.