Lue keskustelun säännöt.
Miksi toinen nainen ei tee väärin?
05.07.2011 |
Kysynpähän vain..? Minun moraalini on vaikea ymmärtää, miksi toinen nainen on viaton vehdatessaan varatun kanssa? Eikö se, että tietää toisen olevan naimisissa, velvoita käyttäytymään sen mukaan? Miksi tämä toiminta ei ole väärin? Toki pettäjä tekee enemmän väärin ja on vastuullinen, mutta miksi se toinen osapuoli on sitten täysin vastuuton?
Kommentit (99)
Miksi toisen puolison "vieminen" on vähemmän väärin kuin esim. toisen auton luvaton käyttöönotto? Eikö omatunto toisella naisella (tai miehellä) kolkuta yhtään? Ja siis tapauksessa, että tietää toisen olevan varattu?
Mikä siitä toisen naisen toiminnasta tekee sitten oikeaa? Jos kuitenkin on enemmän oikein olla vapaan ihmisen kanssa?
Ap
Et voi omistaa toista ihmistä samalla tavalla kuin esinettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moraalin perään huutelijoilta, miten usein he itse ovat olleet vastaavassa tilanteessa? Siis halunneet jotain suorastaan epätoivoisesti ja kieltäytyneet vain ja ainoastaan koska jokin on heidän mielestään moraalisesti väärin? Ei siis kiinnijäämisen pelosta tai pelosta menettää itseltään jotain vaan vain koska kokevat huonoa omaatuntoa?
Minä olen jo pari vuotta ollut toinen nainen. Olen naimaton ja lapseton, mies on pitkässä nuoruuden avioliitossa jossa lapset teinejä. Olemme tutustuneet työkuvioissa.
Sairastan melko nopeasti etenevää sairautta, ei toivoa paranemisesta. En ole enää työelämässä. Minulla ei ole realistista toivoa löytää rinnalleni enää "omaa" miestä. Silti en halua olla ihan yksin, vailla mitään kosketusta tai läheisyyttä.
Tämän miehen olen tuntenut pitkään, jo ennen sairastumista. Meillä on sielujen sympatiaa sekä fyysistä vetovoimaa molemmin puolin (olen ihan mukiinmenevän näköinen, sairaus ei ole vaikuttanut ulkonäköön, ainakaan vielä).
Jos olisin terve, ehkä mies harkitsisi elämää kanssani. Mutta, tässä tilanteessa, hän on luvannut olla tukenani ja lähelläni.
Vaikka tämä tapahtuu salassa, ja on kestänyt pitkään, en näe tätä niin moraalittomana tällaisessa tapauksessa. Minä tarvitsen kaiken lohdutuksen mitä voin saada. :-(
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että hänen vaimonsa tietäisi tästä, haluaisin jopa että hän tietäisi, ja haluaisin tietää pystyisikö hän ymmärtämään tällaista. Todennäköisesti ei kuitenkaan.
Minusta nyt vaan on väärin osallistua pettämiseen tietoisesti, edes sinä toisena naisena.
moraalin perään huutelijoilta, miten usein he itse ovat olleet vastaavassa tilanteessa? Siis halunneet jotain suorastaan epätoivoisesti ja kieltäytyneet vain ja ainoastaan koska jokin on heidän mielestään moraalisesti väärin? Ei siis kiinnijäämisen pelosta tai pelosta menettää itseltään jotain vaan vain koska kokevat huonoa omaatuntoa?
Miehet on yleensäkin helppoja nakkeja, jokainen poikaystävistäni (pitempiaikaisista, 3 kpl) on pettänyt. Eka petti kostoksi, kun luuli mun pettäneen.
Toka petti pitemmän aikaa ja kävi samalla suhdekeskustelua mun kanssa. Olisin ollut valmis lopettamaan suhteen, mutko olin päättänyt, et mies saa tällä kertaa lopettaa. Asuttiin eri paikkakunnalla ja hän reissasi. "tiesin" suhteesta pitemmän aikaa, mut en vaivautunut kovistlemaan. Kertoi kun se loppui. Yritin soittaa sille naiselle, harmi vaan kun sattui siskonsa vastaamaan, en saanut puhelimeen. Olisin halunnut selvittää vain, et mun puolesta joutaa koko mies, olis ollut muhun yhteyksissä, niin ei olis tarvinnu salaa (nainen tunsi minut nimeltä).
Tää kolmas ja nykyinen sanoi suoraan, että
hänellä on naisystäviä, joista ei aio luopua; reilu meininki.
Itse en ole pettänyt ja jos olen sinkkuna törmännyt mieheen, jonka olen ajatellut olevan varattu, loppuu kaikenlainen kiinnostus (vaikken vakikaveria olekaan etsinyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeaoppinen, että pystyisi kunniallisesti kieltäytymään elämänsä suurimmasta rakkaudesta, joka ikävä kyllä sattuu olemaan varattu. Minä olin heikko, en pystynyt. Pahana en silti itseäni pidä, enemmänkin ehkä säälittävänä.
Mutta nykyään ihmiset ovat niin itsekkäitä ja moraalilöysää, ettei osata sanoa muuta vääräksi, kuin se mikä itsestä tuntuu pahalta. Esim. pahalta voi tuntua se, ettei saisi vehdata varattujen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut paljon miehiä elämässäni (olen jo yli 40 v täti :) . Tämä yksi mies oli ylitse muiden. Hän oli kuitenkin naimisissa, ja on edelleen. Olen pitkäaikainen toinen nainen. En ole ylpeä siitä, enkä tyytyväinen, mutta kun en voi unohtaa häntä, enkä ole löytänyt hänen vertaistaan.
Minusta olisi väärin jos hän jättäisi pitkäaikaisen vaimonsa, joka ei ole tehnyt mitään pahaa. Tyydyn olemaan ulkopuolinen. Olen hänen miehensä rakastajatar ja erittäin hyvä ystävä, enkä halua lopettaa tätä. Jos alan itse vakavaan suhteeseen jonkun toisen kanssa, sitten varmaankin jäähdyttelemme kaveritasolle tämän "mieheni" kanssa.
...on tästä asiasta eri näkemykset ja keskustelua on käyty monta kertaa. Olen itse toinen nainen siinä mielessä, että puolisoni oli vielä avioliitossa kun suhteemme alkoi, vaikkakaan suhde ei alkanut salassa vaan nykyisen puolisoni exän (silloisen vaimon) suostumuksella, koska hänellä oli itsellään suhde toiseen mieheen. Myöhemmin ex halusi suhteemme loppuvan (itse jatkoi omaa suhdettaan) ja yritimmekin, mutta palasimme yhteen ja jonkin aikaa suhteemme jatkui niin, ettei tuo ex siitä tiennyt (luuli sen päättyneen). Sitten puolisoni päätyi eroon exästään.
Monimutkaista, eikö?
No, se miten juuri meille kävi ja mitä teimme ei ole kovin oleellinen seikka kun pohditaan jonkin toiminnan oikeutta tai vääryyttä.
Puolisoni on idealistinen ihminen, jonka mielestä olemme kaikki vastuussa kaikkien muiden hyvinvoinnista, tai ainakin meidän pitäisi olla tai ainakin pyrkiä siihen. Tällä logiikalla on väärin ryhtyä suhteeseen varatun ihmisen kanssa, koska vaikka en häntä tuntisi, minun pitäisi ajatella hänen hyvinvointiaan ennen kuin omaani.
Minä taas ajattelen käytännöllisemmin, että ihannetapauksessa tosiaan voisimme kohdella ketä tahansa ihmistä äärimmäisen huomaavaisesti ja ystävällisesti - mutta että todellisessa elämässä intressit menevät ristiin ja on valittava ketä kohtaan on uskollisin. Ja olen silloin uskollisin itselleni, ja toiseksi uskollisin läheisilleni.
Usein se pettävä osapuoli on aidosti rakastunut siihen, kenen kanssa pettää, ja haluaa olla yhdessä ja kokee sen äärimmäisen tärkeäksi. On helppoa tehdä HÄNELLE palvelus (ja itselle, kieltämättä!), ja vaikeaa kieltäytyä koko jutusta ajatellen itselle tuntemattoman kotona olevan puolison hyvinvointia. Jotenkin minusta tällaisessa ratkaisussa haisee itsensä kieltämisen ja asketismin hyve ja moraali, enkä ole varma haluaisinko edes kannattaa sitä. Meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä.
Omassa moraalissani asetan hyvin korkealle rehellisyyden ja avoimuuden. Minun olisi vaikea olla suhteessa ihmisen kanssa, joka järjestelmällisesti valehtelisi läheiselleen. Vasta jälkikäteen minulle on selvinnyt, ettei nykyisen puolisoni ex siis todellakaan tiennyt suhteemme laadusta kaikissa vaiheissa - silloin uskoin, että hän tietää mutta ei halua että asiaa nostetaan pöydälle, jolloin voi olla kuin ei tietäisi. Olen sitä mieltä, että tässä kohdassa tehtiin se suurin rikos, enkä olisi saanut suostua puolisoni aneluun, etten vain ota asioita puheeksi hänen exänsä kanssa. Olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tietää että mies on varattu. Ja vaikka se varattu mies pääkonna onkin, toista naista voisi verrata vaikka rikoskumppaniin.
Se ettei se toinen nainen ole luvannut kenellekään uskollisuutta, ei kyllä tee aikuisesta ihmisestä täysin syyntakeetonta.
En minäkään kenellekään ole luvannut olla valehtelematta ja ilkeilemättä mutta silti teen mielestäni väärin jos noin toimin.
vastaan ainoastaan alkuperäiseen kysymykseen.
Outoa.
Toinen nainen tekee väärin. Aina. Se ei poissulje sitä, että pettävä sikamies tekee vielä enemmän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nainen ei ole petetyn ystävä tai tuttava, niin on silloin vapaa tekemään miehen kanssa mitä haluaa. miehellä on kaikki vastuu pettämisestä!
miten kesytit naistenmiehen??
Haluatteko kuulla: Sillä, että minulla oli vain yksi seksikumppani ollut aikaisemmin, mieheni on nyt toinen.
Ei ne miehet jakorasioita halua, ne kyllä panee niitä, mutta kumppaniksi niitä ei kelpuuteta.
Ainahan nämä toiset naiset jää nuolemaan näppejään kun suhde paljastuu.
Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät halua katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että se oma-kulta onkin syyllinen ja helpompihan sitä on vierittää syy vieraan niskaan, kuin sen, jonka luuli tuntevansa. Jos tarkoitat tuota ketjua jossa ap ihmetteli miksi joku vainoaa häntä kolme vuotta pettämisen jälkeen, niin sympatiani ovat täysin hänen puolella. Vai haluaako joku tosiaan seurustella ihmisen kanssa, joka on täysin seksuaaliviettiensä vietävissä?
Miksi toisen puolison "vieminen" on vähemmän väärin kuin esim. toisen auton luvaton käyttöönotto? Eikö omatunto toisella naisella (tai miehellä) kolkuta yhtään? Ja siis tapauksessa, että tietää toisen olevan varattu?
Mikä siitä toisen naisen toiminnasta tekee sitten oikeaa? Jos kuitenkin on enemmän oikein olla vapaan ihmisen kanssa?
Ap
Silloin kun ymmärrettiin että ihminen ei ole omaisuutta. Toki on niin että kaikissa kulttuureissa ei ole sitä vieläkään ymmärretty.
mä olin ollut jo vuoden verran sinkkuna ja oikeesti tuntui että kaikki miehet olivat sikoja. Kävin paljon ulkona, eri paikoissa, tapasin paljon miehiä ja olin ihan onnellinen.
Treffailin ja niin pohjanoteerauksia.
Sitten menin Cindille ja oikeesti, panetti ihan simona. Tapasin tosi ihanan miehen ja meillä oli tosi aktiivinen yö, tyyliin 10 krt. Siis mitkä fiilikset olivat aamulla. Tyydytetty ja kunnon seksiä eikä mitään hölöpölö-puheita.
Aamulla mies kertoi että on naimisissa. Kävi kuitenkin n 2 kk välein Helsingissä ja oli aina mun luona yötä. Mä sain "säännöllisesti" seksiä eli jatkoin normaalia ulkona käymistä mutta ei tullut mitään pakko saada tänään, kun edellisestä kerrasta oli kauan aikaa -fiilareita ja olin tosi onnellinen. Mies välillä sanoi vaimo ei ollut antanut kertaakaan Helsingin reissujen välillä.
Kun suhde oli kestänyt vuoden vei mies mut Helsingissa hienoon ravintolaan, oli ottanut puvun mukaan, oli ostanut mulle kukkia ja lahjoja. Pientä hellyydenosoituksia oli aina, mutta silloin laittoi parasta pöytään. Ja mä nautin ja mies sanoi hänen vaimo ei nauti yhtään. Jos tuo suklaata sanoo haluatko että lihon, jos tuo kukkia huutaa ja sanoo rahat meni hukkaan, huivi oli vääränvärinen mutta ei halua vaihtaa kun toinen vois loukkaantua mutta suoraan päin naamaa saa arvostella. Mä otin ilolla kaikki vastaan vaikka lihoisin tai olis ollut väärän väristä.
Tapasin aviomieheni ja suhde tietenkin heti loppui. Kerran nähtiin Helsingin yössä ja juteltiin pari sanaa, kaikki ok.
Mies halusi läheisyyttä, seksiä, hyväksyntää, rakkautta ja vaimo ei niitä tarjonnut. Liian iso asuntolaina, vaimo yrittäjä eikä tienaa edes ruokarahoja, 2 lasta. Likaa elämää hankaloittamia asioita miksi avioliitto pysyi koossa.
Uskon että sen aikaa kun olin toinen nainen heidänkin liitto voi paremmin. Mies oli kyllä ihana, olisin milloin tahansa mennyt hänen kanssaan naimisiin, tietenkin ennen kun tapasin mieheni. Nyt elämäni on kunnossa.
jos tietää että mies on varattu. Ja vaikka se varattu mies pääkonna onkin, toista naista voisi verrata vaikka rikoskumppaniin.
Se ettei se toinen nainen ole luvannut kenellekään uskollisuutta, ei kyllä tee aikuisesta ihmisestä täysin syyntakeetonta.
En minäkään kenellekään ole luvannut olla valehtelematta ja ilkeilemättä mutta silti teen mielestäni väärin jos noin toimin.
mä olin ollut jo vuoden verran sinkkuna ja oikeesti tuntui että kaikki miehet olivat sikoja. Kävin paljon ulkona, eri paikoissa, tapasin paljon miehiä ja olin ihan onnellinen.
Treffailin ja niin pohjanoteerauksia.
Sitten menin Cindille ja oikeesti, panetti ihan simona. Tapasin tosi ihanan miehen ja meillä oli tosi aktiivinen yö, tyyliin 10 krt. Siis mitkä fiilikset olivat aamulla. Tyydytetty ja kunnon seksiä eikä mitään hölöpölö-puheita.
Aamulla mies kertoi että on naimisissa. Kävi kuitenkin n 2 kk välein Helsingissä ja oli aina mun luona yötä. Mä sain "säännöllisesti" seksiä eli jatkoin normaalia ulkona käymistä mutta ei tullut mitään pakko saada tänään, kun edellisestä kerrasta oli kauan aikaa -fiilareita ja olin tosi onnellinen. Mies välillä sanoi vaimo ei ollut antanut kertaakaan Helsingin reissujen välillä.
Kun suhde oli kestänyt vuoden vei mies mut Helsingissa hienoon ravintolaan, oli ottanut puvun mukaan, oli ostanut mulle kukkia ja lahjoja. Pientä hellyydenosoituksia oli aina, mutta silloin laittoi parasta pöytään. Ja mä nautin ja mies sanoi hänen vaimo ei nauti yhtään. Jos tuo suklaata sanoo haluatko että lihon, jos tuo kukkia huutaa ja sanoo rahat meni hukkaan, huivi oli vääränvärinen mutta ei halua vaihtaa kun toinen vois loukkaantua mutta suoraan päin naamaa saa arvostella. Mä otin ilolla kaikki vastaan vaikka lihoisin tai olis ollut väärän väristä.
Tapasin aviomieheni ja suhde tietenkin heti loppui. Kerran nähtiin Helsingin yössä ja juteltiin pari sanaa, kaikki ok.
Mies halusi läheisyyttä, seksiä, hyväksyntää, rakkautta ja vaimo ei niitä tarjonnut. Liian iso asuntolaina, vaimo yrittäjä eikä tienaa edes ruokarahoja, 2 lasta. Likaa elämää hankaloittamia asioita miksi avioliitto pysyi koossa.
Uskon että sen aikaa kun olin toinen nainen heidänkin liitto voi paremmin. Mies oli kyllä ihana, olisin milloin tahansa mennyt hänen kanssaan naimisiin, tietenkin ennen kun tapasin mieheni. Nyt elämäni on kunnossa.
On se niin ihanaa miten suoraan te uskotte kaiken mitä nuo petturimiehet teillekin syytävät ja sitten vielä ihmetellään miksi vaimokin uskoo! Te sentään tiedätte miehen petturiksi! Mies saneli ne asiat mitä sinä halusit kuulla, kenties totuuksia, kenties ei. Vai millähän mies sanomisiaan todisteli?
joissa se moraalinen selkäranka on osoittanut olemassaolonsa!
Minusta nyt vaan on väärin osallistua pettämiseen tietoisesti, edes sinä toisena naisena.
moraalin perään huutelijoilta, miten usein he itse ovat olleet vastaavassa tilanteessa? Siis halunneet jotain suorastaan epätoivoisesti ja kieltäytyneet vain ja ainoastaan koska jokin on heidän mielestään moraalisesti väärin? Ei siis kiinnijäämisen pelosta tai pelosta menettää itseltään jotain vaan vain koska kokevat huonoa omaatuntoa?
Ei välttämättä ole. Jotkut ihmiset vain hakevat loputtomasti ihailua ja jännitystä, liitto voi olla ihan hyvä, seksiä riittää, ja vaimokin ihan kaunis ja toimelias.