Miksi toinen nainen ei tee väärin?

kieltää itseltään ihastumisen kokemus, jos on kovin rakastunut ja tunteet pelissä. Valitettavasti minulla ei ole antaa kokemuksia vastaavista tilanteista. Ehkä silloin pitäisi osata lopettaa ajoissa, ennen kuin juttu menee pidemmälle? Tuskin kukaan yhdessä hetkessä rakastuu? Tosin jos osapuoli on vaikka työtoveri, asia on vaikeampi.



Näköjään jotkut toiset naiset kuitenkin jossain syvällä kokevat osallistuvansa väärään toimintaan, ja omatunto kolkuttaa, mutta olennaista on se, että sen ääni vaimennetaan oman edun nimissä. Pettäminenhän on nimenomaan hyvin itsekästä toimintaa. Ymmärrän kyllä myös että syitä on monia, kuten esim. jonkun vastaajan mainitsema hankala ja tyytymätön vaimo, mutta asia ei aina ole näinkään. J



Ap

joissa se moraalinen selkäranka on osoittanut olemassaolonsa!

Minusta nyt vaan on väärin osallistua pettämiseen tietoisesti, edes sinä toisena naisena.

moraalin perään huutelijoilta, miten usein he itse ovat olleet vastaavassa tilanteessa? Siis halunneet jotain suorastaan epätoivoisesti ja kieltäytyneet vain ja ainoastaan koska jokin on heidän mielestään moraalisesti väärin? Ei siis kiinnijäämisen pelosta tai pelosta menettää itseltään jotain vaan vain koska kokevat huonoa omaatuntoa?

Olisin todella kovasti halunnut lapsen rakastamani miehen kanssa. Hän ei halunnut. En painostanut enkä jättänyt omalla päätöksellä pillereitä syömättä. Olimme sopineet, että pillerit on meidän ehkäisymenetelmä.

En kyllä pidä itseäni minään ihanana moraalin kukkasena. Ehkä käy kuitenkin lainatulle kirjoittajalle esimerkistä.

Jos on vaan kyseessä lapsettomat aikuiset ihmiset toisen naisen teko ei ole niin järkyttävä kuin silloin jos miehellä on perhe, siis lapsia vaimon kanssa. Aikuiset ihmiset osaavat hoitaa asiat ja ajatella ne aikuisen kokemuksella ja järjellä, lapset ovat kamalimmassa tilanteessa.. Tilanteessa jossa ovat täysin syyttömiä ja kykenemättömiä vaikuttamaan asioihin ja todennäköisesti myös kykenemättömiä ymmärtämään mitä tapahtuu. On vain surua ja pahaa oloa.



Minua on siis petetty ja minut (ja lapset) jätetty. Itsestäni en olisi niin välittänyt, ei aikuista ihmistä voi pakottaa suhteeseen jossa ei halua olla, siis tällä kertaa suhteeseen minun kanssa. Minun oli vain ero surtava ja eteenpäin mentävä. Mutta lasten puolesta suren vieläkin ja lasten hädästä eronkin aikana kärsin enemmän kuin omasta olostani.

mies on automaattisesti joku sarjapettäjä ja naistenmies, joka valehtelee joka suuntaan minkä ehtii. Aina ei kuitenkaan ole näin. Oma "mieheni" (olen siis toinen nainen) on todella syvästi rakastunut minuun ja minä häneen, mutta tällä hetkellä vastuu pienistä lapsista painaa enemmän vaakakupissa. Tilanne on vaikea ja raastava hänelle ja myös minulle. Lopettamista olemme yrittäneet useita kertoja, siihen kuitenkaan vielä pystymättä.

tapasin opiskellessa ihanan miehen. Kiinnostus oli molemminpuolista (hyvin selkeästi), mutta onneksi ennen kuin mitään ehti tapahtua kuulin että miehellä oli tyttöystävä. Useampaankin kertaan mies yritti saada toimintaa aikaiseksi hyvinkin suorasukaisesti, ja mieli olisi tehnyt (olin pahasti puutteessa oleva sinkku ja mies minusta ihana) enemmän kuin mitään muuta mutta en suostunut mihinkään sen enempään. Edes humalassa.

Ja ei ole ainoa kerta, on ollut vastaavia muitakin. Ja varattuna olen myös välillä ollut todella himoissani jonkun miehen perään, ja tilaisuuksiakin on ollut (esim. työmatka jossa vaan me 2) mutta mitään muuta en ole tehnyt kuin masturboidessa fantasioinut.

joissa se moraalinen selkäranka on osoittanut olemassaolonsa!

Minusta nyt vaan on väärin osallistua pettämiseen tietoisesti, edes sinä toisena naisena.

moraalin perään huutelijoilta, miten usein he itse ovat olleet vastaavassa tilanteessa? Siis halunneet jotain suorastaan epätoivoisesti ja kieltäytyneet vain ja ainoastaan koska jokin on heidän mielestään moraalisesti väärin? Ei siis kiinnijäämisen pelosta tai pelosta menettää itseltään jotain vaan vain koska kokevat huonoa omaatuntoa?

mies on automaattisesti joku sarjapettäjä ja naistenmies, joka valehtelee joka suuntaan minkä ehtii. Aina ei kuitenkaan ole näin. Oma "mieheni" (olen siis toinen nainen) on todella syvästi rakastunut minuun ja minä häneen, mutta tällä hetkellä vastuu pienistä lapsista painaa enemmän vaakakupissa. Tilanne on vaikea ja raastava hänelle ja myös minulle. Lopettamista olemme yrittäneet useita kertoja, siihen kuitenkaan vielä pystymättä.

Minä en usko että syvästi toiseen rakastunut pystyisi mitenkään jatkamaan elämistään ja seksiä toisen kanssa. Lapset ovat miehelle tekosyy jolla hän saa pitää sinut, jännityksen ja vapauden harhan. Minun on vaikea ymmärtää miten sinäkään pystyt jakamaan miehen, halaamaan, suutelemaan ja harrastamaan seksiä kun tiedät miehen tekevän sitä vaimonsa kanssakin. Hyvin todennäköisesti mies vakuuttelee rakkauttaan myös vaimolleen ja pystyy elämään hyvinkin normaalia arkea hänen kanssaan. Eiköhän siellä muuten oltaisi eroa suunnittelemassa. Sellaista ikää taas ei tule että lapset eivät erosta kärsisi, joten tuolla tekosyyllä voi jatkaa pitkään. Mieti mitä elämältäsi oikeasi haluat, odottaa jotain saavuttamatonta ja kenties menettää ne omat lapsesi siinä samalla? Te ette elä arkea ja jos mahdollisesti saisitkin miehen tulette todennäköisesti huomamaan ettei se arki niin herkkua olekkaan. Miten ikinä voisit luottaa mieheen jonka tiedät nyt valehtelevan vaimolleen sujuvasti, naiselle jolle on luvannut uskollisuutta? Etkö ansaitse parempaa?

ei ole lojaali. itse olen 'naisten nainen', minulta kaikki tuki ja sympatia naisille olivat tuttuja tai tuntemattomia.

molemmat on syyllisiä, mutta vastuussa vaan omille puolisoilleen

Nyt ymmärrän miksi pettäjä-miehiä on niin paljon - siksi että teitä alhaisen moraalin akkoja on niin perkeleesti! Eikö teillä yhtään käy mielessä että teenkö oikein kun lähden varatun miehen mukaan? Ihan sama sille vaikka vain miehellä olisi avioliittolupaus! Hävetkää ämmät, toivottavasti saatte maistaa omaa lääkettänne!

molemmilla lapset ja puolisot ja ihan ok elämä muttan toisistaan vaan ei pääse eroon

Olisi syy minun, ei kolmannen osapuolen.

Tämä on minun käsitys moraalista.



Jos mieheni saa jonkun naikkosen keikautettua niin minusta on kohtuutonta että joku siinä vaiheessa se kolmas osapuoli alkaisi miettimään mitä mieheni saa tehdä. Mieheni se pitäisi tehdä/jättää tekemättä.

Olisi syy minun, ei kolmannen osapuolen.

Tämä on minun käsitys moraalista.

Jos mieheni saa jonkun naikkosen keikautettua niin minusta on kohtuutonta että joku siinä vaiheessa se kolmas osapuoli alkaisi miettimään mitä mieheni saa tehdä. Mieheni se pitäisi tehdä/jättää tekemättä.

Täällähän tämä käännetään niin että syy pettämiseesi oikeastaan olisi miehesi, ei sinun eikä etenkään sen toisen miehen...

pettäjä miehen rakastetttu eikä se minua edes häirinnyt, en edes halunnut suhteelta kuin rahaa ja ravintola ja hotelli-illallisia, joten se siitä, en edesr akastunut kyseiseen tyyppiin, vain säälin sitä naista joka siinä samassa sängyssä pani kuin mekin....

Perinteinen toisen naisen puolustus on että "jos se en olisi ollut minä, se olisi ollut joku toinen nainen." Mies siis pettäisi joka tapauksessa jonkun kanssa, koska kotona ei ole asiat hyvin. Kuitenkin moni puolustaa toisena naisena olemistaan elämää suuremmalla rakastumisella, ja kohtalolla joka toi juuri heidät yhteen. Olisiko silloinkin syytä olettaa että mies olisi rakastunut joka tapauksessa johonkin toiseen naiseen, se Suuri Rakkaus ei olisi edes syttynyt molempien ollessa sinkkuja.



Jos kyseessä olisi ihan oikeasti maailman suurin rakkaustarina, mies kyllä jättäisi vaimonsa. Vähän niinkuin Timo T.A Mikkonen teki, ja Tauski ;) Timon ratkaisu on ainakin vaikuttanut "oikealta", suhde on jatkunut ja perhe perustettu. Tauskikin jaksaa yrittää kerta toisensa jälkeen..

tajua miten kukaan nainen edes on niin tyhmä että rupeaa toiseksi naiseksi, siis jos kyse ei ole pelkästä seksistä, jolloin nainen on vain moraaliton. En mä ainakaan voisi ikinä luottaa mieheen, joka pettää kanssani jotakuta..

totta, mutta sitten taas ei koskaan voi tietää millanen suhde olisi toisen kanssa. Onko pettäjä aina pettäjä?



73

mutta mä koen, että mun ja miehen suhteessa se vaimo on "toinen nainen". En tiennyt miehen olevan naimisissa kun suhteemme alkoi, asia paljastui minulle paljon myöhemmin, ja nimenomaan koin, että MINUA on petetty, en että minä olisin tehnyt jotain pahaa, tai että olisin ollut väline jonkun toisen pettämiseen.



Tällähetkellä tilanne on se, että heillä on avioero vetämässä ja parin kuukauden päästä miehen pitäisi olla kokonaan minun. Tähänkin joku fiksu voi sanoa, että ei ne ikinä jätä vaimojaan, ja odotan turhaan. Mahdollista sekin.



Voin kertoa, että kun sain tietää miehen olevan naimisissa, niin mulla oli todella huono omatunto sen jälkeen kun olin selvinnyt siitä mitä MINULLE oli tehty. Ja jätin miehen, ja pidin itsestään selvänä että takaisin en ota. Mutta niin se rakkaus on kummallista, ei siinä järki paljoa paina kun toisen tuntee koko kropassa.



Ja kerrottakoon vielä, että minun ja tämän miehen suhde on ihan normaali seurustelusuhde, ei mitään likaisia toimistopanoja jne. vaan ihan normaalisti vietetään leffailtoja, siivoillaan, lenkkeillään, eletään normaalia arkea, kuten muutkin pariskunnat jotka eivät vielä asu yhdessä. Toki sitä seksiäkin jonkun verran on, mutta paljon enemmän sitä muuta.



Nyt kun joku tulee kuitenkin valistamaan minua tyhmää, kuinka mies pettää minuakin - mahdollista. Asia on mietitty ja pohdittu ja todettu että sitä ei ikinä voi tietää etukäteen, sen näkee sitten.Edelleen olen loukkaantunut ja kipeä tuosta naimisissaolo-yllätyksestä, mutta ymmärrän hyvin tilanteen ja asia on jollain tapaa anteeksiannettu, vaikkei varmasti koskaan unohdettu.

Kysynpähän vain..? Minun moraalini on vaikea ymmärtää, miksi toinen nainen on viaton vehdatessaan varatun kanssa? Eikö se, että tietää toisen olevan naimisissa, velvoita käyttäytymään sen mukaan? Miksi tämä toiminta ei ole väärin? Toki pettäjä tekee enemmän väärin ja on vastuullinen, mutta miksi se toinen osapuoli on sitten täysin vastuuton?

Aivan, jokainen aikuinen on vastuussa omasta toiminnastaan - se vapaakin, joka tietoisesti varatun kanssa ryhtyy suhteeseen. Eri asia, jos varattu ei kerro totuutta omasta tilanteestaan, ja siihen saakka, kunnes se vapaa saa kuulla totuuden.

tajua miten kukaan nainen edes on niin tyhmä että rupeaa toiseksi naiseksi, siis jos kyse ei ole pelkästä seksistä, jolloin nainen on vain moraaliton. En mä ainakaan voisi ikinä luottaa mieheen, joka pettää kanssani jotakuta..

Onhan meilla mielenkiintoisia esimerkkeja, esim. Hannoverin prinssin (onkohan tuo nyt hanen arvonimensa suomeksi) Ernst Augustin ja prinsessa Carolinen suhteen alusta, jossa Caroline oli toinen nainen ja he lomailivat intiimeissa merkeissa Phuketissa. Meni 14 vuotta ja taas oli prinssi Phuketissa - talla kertaa vaan uuden naisen kanssa, uima-altaalla kuhertelemassa. Ja vuosi siita, taas uuden naisen kanssa, toisaalla.

Prinssi oli muuten Carolinen ystavan mies ja se oli ystavalle viimeinen pisara silloin. No. Jotenkin traagista kaikkinensa.

että tilanteen osuessa omalle kohdalle ja vetovoiman ollessa suuri ei lähtisi varatun matkaan. Voisin kysyä myös toisin päin, että kuka petetty vaimo osaa sulkea sen toisen naisen täysin pois mielestään ja olla tuntematta vihaa häntä kohtaan?



Pohdin sitäkin, että miksi se on aina säälittävää ja lapsellista, jos petetty ottaa yhteyttä toiseen naiseen? Toki se yhteydenoton sävy on yleensä asiaton, mutta entä jos haluaisi asiallisesti keskustella ja tuoda tuntonsa julki? Kertoa, että toisen naisen toiminta on loukannut ja odottaisi, että toinen kuuntelisi? Mikä siitä tekee naurettavaa? Häiriköinti ja piinaaminen on luonnollisesti asia erikseen.



Ap