Huutava ja kiukkuava 1-vuotias

meillä ei EI:tä haluat ymmärtää. Nauretaan vaan, ja sitten aletaan huutamaan jos yrittää estää. Nykyään ohjaan tutkimaan jotakin muutra kieltämisen sijaan. Meillä huutaa jos luen lehteä tai olen netissä, kun houmaa etten katso häntv koko ajan. Telkkarin katselu on ok.

Lapsella itselläänkin on vaikeaa omien tunteidensa kanssa. Ja toisaan, yritä saada kiinnostumaan jostakin muusta. Tiedän - helpommin sanottu kuin tehty.



Meillä tehdään muuten näyttäviä heittäytymisiä noiden ääniefektien lisäksi. Ja tavarat lentelee varoittamatta. Rankka tämä 1-2v ikä.

On temperamentiltaan tyystin erilainen kuin esikoinen, joka on lauhkea kuin lammas, eikä uhmaiästä tietoakaan. Tämä kakkonen on ihan vauvasta asti ollut kovaäänisempi, vaativampi ja erittäin helposti närkästyvä. Tämään on suuttunut ihan tosissaan (pomppii, ulvoo, kyynelehtii kuin krokotiili, viskoo leluja, repii tavaroita jne.) mm. seuraavista asioista:

- en antanut syödä hiekkaa

- otin kiviä pois suusta

- en antanut repiä huonekasvia

- otin lapsen alas laatikon päältä

- otin lapsen pois portaista

- otin lapselta pois lasipurkin/sanomalehden/kaukosäätimen/minun kirjani/kynän/huulirasvan ja rasvatuubin

- estin lasta repimästä puhtaita pyykkejä pyykkitelineeltä

- estin lasta menemästä vessaan

- ja sitä rataa, en edes muista kaikkia



Mutta ei tässä ole mitään hätää. On vain pippurisempi tapaus ja tiedän kyllä, ettei lapsella oikeasti mitään hätää ole. Useimmiten huuto loppuu kuin seinään jos lapsi näkee tai kuulee jotain jännää. Aika usein annan hetken vollottaa ja sitten annan lelun, nauratan, otan syliin tai mitä milloinkin, siis sitten kun on vähän rauhoittunut.



Tämä lapsi ei myöskään viihdy kotona yhtä hyvin kuin esikoinen. Jos ollaan koko päivä sisällä, on iltapäivään mennessä koko kirjahyllyn sisältö vaarassa, koska lapsella on niin hirmuinen tylsisyminen päällä, että kaikki pitää vain repiä alas ja pistää ranttaliksi. Ihan selkeästi pitää aamulla heti aamupalan jälkeen nostaa kytkinä ja painua puistoon, pihalle, liikkumaan, leikkimään, muskariin, ihan mitä vaan, kunhan ei tarvitse samoja seiniä katsella koko päivää.

puolentoista vuoden kieppeillä, ja se on juuri tuollaista. Siitä selviää parhaiten, kun panostaa lapsen harhauttamiseen ja huijaamiseen enemmän kuin kieltämiseen ja komentamiseen. Harhautus on vielä tuossa iässä niin helppoa, että tosiaan kannattaa käyttää sitä ja jättää isommat taistot odottelemaan kunnon uhmaa. Mut kyllä se siitä helpottaa, koeta jaksaa. :)

10kk:n ikäisen äiti: Miten jaksat!!!??? Niin, se jäi sanomatta, että olen kyllä yrittänyt joka kerta antaa jonkun lelun tilalle tms. harhautusta, vaan ei toimi. Mutta kiitos, koetan jaksaa. Kai se joskus ohi menee... Kun tässä päälle on huonosti nukutut yöt, jep aina vaan, niin tuntuu välillä, että pimahtaa.



ap

murrosikään mennessä olin oppinut häntä käsittelemään ja harhauttelemaan niin että välillä itsestä tuntui että pitää mennä johokin terapiaan omaa kieroon menoa terapoimaan. Murkkuikä olikin sitten ihan kakunpala.

10kk:n ikäisen äiti: Miten jaksat!!!??? Niin, se jäi sanomatta, että olen kyllä yrittänyt joka kerta antaa jonkun lelun tilalle tms. harhautusta, vaan ei toimi. Mutta kiitos, koetan jaksaa. Kai se joskus ohi menee... Kun tässä päälle on huonosti nukutut yöt, jep aina vaan, niin tuntuu välillä, että pimahtaa.

Aina välillä kärähtää pinna, mutta pakko se on jaksaa. Yöheräämisiä puolitetaan miehen kanssa, koitan nukkua päiväunia ja tosiaan se aamu-ulkoilu tai muu aktiviteetti kyllä ihmeesti auttaa jaksamaan päivässä eteenpäin. Tärkeintä on, että itse pysyy tyynenä, eikä närkästy lapsen mekastuksesta. Jos itse hermostuu, niin lapsi yleensä temppuilee kahta pahemmin.