Mä niin inhoan miehen lasta...

Yritti koulun alkaessa kuristaa koulutoverin ja hakkasi opettajia. Löi ainokaista kaveriaan naamaan kun siirsi jotain lelua huoneessaan. Olen pelännyt jossain vaiheessa oman poikani puolesta, uskallanko jättää isänsä ja tämän pojan kanssa keskenään. Vielä pari vuotta sitten vielä paskansi housuihinsa keittiön pöydän alla ja työnsi sormensa jätökseen ja söi... kyllä, ei paljon innosta katsella tätä jätkää. Lääkitys on jonkin verran auttanut, mutta mistä mä tiedän milloin sillä kilahtaa ja tekee jotain todella älytöntä. ap

Poika on varsin pieni ja kehíttymätön vielä! Epäkypsä asenteesi ei tee kyllä hyvää pojalle.

kaikki keillä on tonikäisiä lapsia niin tietää ettei ne roskat mene aina roskikdseen eivätkä pyykit pyykkikoriin! Ei muuten mene isommiltakaan!

Kyl jotkut ihmiset tekee kaikesta niin vaikeeta..

kasvakaa aikuisiks ja kasvakaa äideiks.

Njääh, en taida haluta. Tuo taapero on kivempi tuollain, että se osaa aina viedä roskat roskikseen. Ihan sinne roskakorin sisäänki vielä. Ja nuo 3 isompaa (vanhin 12v) ovat myös niin eteviä, että ovat sen osanneet. Ja jos jotain tippuu väärään paikkaan, niin nuo ilmeisen älykkäät 4 lasta osaavat nostaa sen ja siirtää oikeaan kohtaan.

En itsekään jaksaisi katsella kotonani jatkuvasti jonkun vieraan ämmän kuritonta kakaraa. Kasvattaisi pentunsa.



Tämän vuoksi en ottaisi miestä, jolla on jo ennestään lapsia...

Täällä on ihmeellisen paljon moitteettomia ihmisiä.. Kaikki lapset EIVÄT ole ihania ja jossakin se on pystyttävä sanomaan ääneen.

on 15 vuotias poika joka ei osaa pedata sänkyään, laittaa mitään roskiin, ei pese käsiään, haahuilee pitkin paitaa pitkälle päivää, ei kiitä mistään, ja on muutenkin äärettömän ärsyttävä. Kolme vuotta mun joka toinen vkl on ollut pilalla.



Nyt olemme muuttamassa miehen kotoa yhteiseen kotiin ja sanon vaan, että tavat muuttuu. Kuinka joku voi kasvattaa lapsensa noin tollukaksi?!

Lasta on turha haukkua tuhmaksi, koska kukaan lapsi ei ole tuhma, vaan tekee välillä tuhmia asioita. Tuhmaksi haukkumien leimaa koko lapsen persoonan negativiseksi.

Siis olet varmaan aikuisistakin ihmisistä huomannut, että jotkut ovat mukavia, iloisia, huomaavaisia persoonia. Heillä on ystäviä ja heidän seurassaan viihtyy.

Sitten on niitä perusluonteeltaan "tuhmia", vaikeita ihmisiä. Jotka huokuvat pahaa mieltä ympäristöönsä, ovat aina ärtyneitä ja hankalia ja joiden kanssa ei kukaan viitsisi viettää aikaa.

Jotkut ihmiset vaan on mukavia ja jotkut ei. Siihen ei voi oikein kasvatuksellakaan vaikuttaa.

ap keskenkasvuinen ihminen, ei voi muuta sanoa.



Miehen lapsiparka. Eikä mieskään ihan viisas ole, kun on tuollaisen pirttihirmun p---un alle jäänyt.

Täällä on ihmeellisen paljon moitteettomia ihmisiä.. Kaikki lapset EIVÄT ole ihania ja jossakin se on pystyttävä sanomaan ääneen.

tää poika ei ole osaansa valita! apuahan tää lapsi tarvitsisi,mutta ap;pa tyytyy vaan ällöttelemään ja puhumaan pahaa.

ja hänellä on myös oikeus olla lapsi - ja käyttäytyä lapsen tavalla. Ei ole siis mikään ihme, jos 8 v. ei muista viedä roskia roskiin tai pyykkejä pyykkikoriin. Näistä asioista pitää 8 v. ja vanhempaakin lasta muistuttaa uudestaan ja uudestaan. Se on aivan normaalia, eikä tarvitse tosiaankaan olla mikään erityislapsi!



Ap:n valituksessa tuleekin erottaa kaksi asiaa. Onko jotenkin tavatonta tai ainutlaatuisen erikoista, että 8 v. ei siivoa jälkiään yms.? Ei todellakaan ole.



Entä pitääkö 8 v. yrittää siivota jälkiään yms.? Toki pitää, mutta on vanhemman/kasvattajan velvollisuus ystävällisesti ja kärsivällisesti muistuttaa häntä samasta asiasta yhä uudestaan. Eikä tilanteesta pidä turhaan menettää hermojaan.



Ja turha vedota, että ennen muinoin 8 v. piti huolta pienemmistään tai lähetettiin piiaksi. Ei se ollut oikein silloin, eikä se ole oikein nykyäänkään.



En muuten hetkeäkään usko, että 8-vuotiaat silloinkaan aina osasivat joka tilanteessa toimia oikein, vaan virheitä sattui. Silloin sitten lapsia lyötiin ym. rangaistukseksi. Siihenkö haluamme palata?

[/quote]

Kyllä 8-vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä. Ei niin kovin kauan sitten 8-vuotiaat pitivät huolen pienemmistä sisaruksistaan ja tekivät kotitöitä. Minun isoäitini on lähetetty 8-vuotiaana toiselle puolen Suomea piiaksi, siis ihan töihin eikä siitäkään niin kovin kauan aikaa ole. Että kyllä nykypäivän 8-vuotiaan pitäisi osata omat jälkensä korjata. Toki erityislapsi on erityislapsi eikä häneltä voi vaatia ihan samaa kuin "normaalilta". Mutta tässäkin yleistettiin kaikki 8-vuotiaat pikkulapsiksi. Missä iässä sinun mielestäsi lapsi oppii siivoamaan omat jälkensä? Jos 8-vuotias on liian nuori siihen? Sitten 18-vuotiaana? Vai vaimo siivoaa sitten aikuisena?

[/quote]

Koska ei pidä lapsen käytöksestä? Koska ihno on mennyt pitkälle? Minkähän takia se menee pitkälle? Koska täällä vallitsee ihmeellisiä tabuja, tässäkään tapauksessa negatiivisista tunteista lasta kohtaan ei saa puhua, jolloin ne kasvavat hallitsemattoman suuriksi.

Ei jumalauta jos mun kotiin tulis joku syömään 6-vuotiaana paskaa VAIPASTA eikä vielä 8-vuotiaana sais räkäpaperia roskikseen, niin aika lyhyeksi vierailu jäis.

Mielestäni et ole lasten vihaaja, itsekin hiiltyisin koska tuollainen käytös ei kuulu mihinkään ikään.

Aivan pienet voi tehdä sotkemisesta leikin mutta, sellaisesta voi opettaa/kasvattaa lapsen pois.

Jos ei niin sehän jatkuu myöhemmin välinpitämättömyytenä.

Ymmärsin että pojalla on jokin käytöshäiriö kun syö lääkkeitä, annostus tai lääkkeet saattavat olla vääriä. Toisaalta ei pelkillä lääkkeillä mitään apua voi käytökseen tuoda, niillä vain mahdollistetaan keskittyminen päivän rutiineihin ja asioiden oppimiseen.

Joten kannattaa vain yrittää neuvoa parhaansa mukaan poikaa siistiin ja hyvään käytökseen.

Tietenkin siihen on molempien aikuisten osallistuttava se ei ole vain toisen tehtävä. Yhdestäkään lapsesta ei tule tasapainoista jos molemmat eivät ole lasten kasvatuksessa samoilla linjoilla.

(Mutta jos miehesi ei osallistu lähtisin itse lomalle ja jättäisin isän poikansa kanssa sotkun keskelle. Palaisin kun poika on palautettu omaankotiin ja yhteinenkoti siivottu)



Myös ylivilkkaita, autistisia ym. sairaita lapsia voi kasvattaa aivan samoin kun ns. terveitä eivät he vaadi erityiskohtelua eivätkä mene rikki.

Jos 6 v:lla on vaippa tai hän sotkee omien ulosteidensa kanssa, niin hän on selvästi normaalia hitaammin kehittyvä.

Toiseksi ap:n ja tämänkin vastaajan pitäisi mennä hieman itseensä. Lapsi tarvitsee ymmärrystä, tukea ja rakkautta. Onko kypsää aikuisen suhtautumista, jos kehitysvammainen tai muuten hitaasti kehittyvä lapsi - oli diagnoosi mikä tahansa - herättää "inhoa"?

Kolmanneksi ap:n olisi alunperinkin pitänyt kiertää miehensä kaukaa, eikä suinkaan rynnätä perustamaan perhettä miehen kanssa, jolla on jo lapsi, ja vieläpä erityislapsi. Jos mies + lapsi ex:n kanssa -paketti ei kelpaa, niin silloin on parempi etsiä mies ilman lapsia.

Koska ei pidä lapsen käytöksestä? Koska ihno on mennyt pitkälle? Minkähän takia se menee pitkälle? Koska täällä vallitsee ihmeellisiä tabuja, tässäkään tapauksessa negatiivisista tunteista lasta kohtaan ei saa puhua, jolloin ne kasvavat hallitsemattoman suuriksi. Ei jumalauta jos mun kotiin tulis joku syömään 6-vuotiaana paskaa VAIPASTA eikä vielä 8-vuotiaana sais räkäpaperia roskikseen, niin aika lyhyeksi vierailu jäis.

saa siis tuntea inhoa lasta kohtaan? Entäpä aikuista? Ja missä se raja sitten menee? Onko päivälleen 18-vuotias jo tarpeeksi vanha? Jos ei kuitenkaan voi kaikista tykätä?

Eiköhän ole niin, että tuollaisia asioita ei ole vain poliittisesti korrektia sanoa ääneen, vaikka niin ajattelisikin..

Samaa mieltä olen, sen kodin säännöillä tulee toimia missä lapsi kulloinkin asustaa.

Niin minäkin päätin ettei ikinä miestä jolla on jo muksuja koska ajattelin etten osaa oikein heihin suhtautua tai he minuun. No,eivät ne mieheni olekaan vaan ex.n entisen.

Lupaus oli ettei niistä koidu meille vaivaa mutta, kun eivät ole ikinä biologista isäänsä nähneet niin miestäni tietysti isänään pitävät.

Ja se tarkoittaa jatkuvaa rahan mankumista jopa ex pyytää lapsosilleen rahaa vaikka ovat jo aikuisia ja työssä. (itse en kehtaisi)

Täällä eivät ikinä siivoa jälkiään eikä heitä siihen voi patistaa kun ovat "lomalla" eivätkä tottuneet sellaiseen. "He ovat vielä lapsia."

Mikään ei ole pyhää vaan jos yksin jäävät "käännetään ns. kassa", siitä ei saa heitä syyttää kun emme voi tietää kuka heistä on sen tehnyt. Vaikka on tiedossa että tällaisesta on jäänyt kiinni jo koulussa.

Lukitsen siis omassa kodissani tavarani ja painan ulko-oven kiinni....palaan kun vierailu on päättynyt.

Minunkin tutulla oli kolme vilkasta poikaa ja poikamies otti vaimokseen Eihän se ymmärtänyt murrosikäisiä poikia ,eikä pojat sitä. Eihän siitä ajanolooon mitään tullut. Tosin tämä ihminen oli jäänyt nuorena leskeksi, joten ei miehen mallia ollut pienenä.

Nyt en lukenut loppuun viestejä (ap saattanut jo vastata ) mutta MITÄ TEKEE LAPSEN ISÄ??? Et puhu hänestä mitään?



Uskon,et ap on kirjoittanut jutun todella väsyneessä mielentilassa ja päästellyt muutaman sammakon suustaan..mutta ymmärrän pointin ilman että mun pitää omaa kupolia taas killottaa. Kyllä minäkin menettäisin hermoni tuollaiseen, ihan jos olis se OMAKIN lapsi, eihän kukaan herranen aika tuollaista kestä /jaksa omassa kodissaan katsella ilman että välillä kilahtaa, oli se lapsi sitten sairas / vammainen. Tuskin nyt ap sitä lapselle sanoo /näyttää saatikka hänen äidilleen ( siis esim. eliö sanaa )mutta on hyvä päästää se viha /turhautuneisuus jonnekkin pois..muuten sekoaa myös ap.



Minulla on myös vammainen lapsi, ja kyllä hänen hoitaminen on rankkaa, ja kyllä mä siitä valitan vaikka rakas tuo lapsi onkin. On luonnollista joskus väsyä vaikeaan, siitä kun puhuu ja saa tukea niin jo taas jaksaa.



Ap, en osaa muuta sanoa kun että juttele MIEHELLESI ja jutelkaa pojan kanssa ( rakentavasti, syyttelemättä), toistakaa, toistakaa ja toistakaa..



Ja ihan aikuisten oikeestikko väitätte et 8-vuotias ei osaa laittaa roskia roskikseen. Siis eikä: mun 3v. tietää jo mikä roskis on ja haluaa aina laittaa vanhempienkin roskat pöydältä itse sinne. Jos näkee maassa roskan, kysyy: miksi joku on heittänyt sen maahan. Et jotain rajaa nyt jo noihin kommentteihin.

No niin, päivä on uusi. Luojan kiitos sain olla töissä koko pitkän päivän. Pahimmat höyryt on päästetty ulos.



Kävin ostamassa alennusmyynneistä molemmille pojille uusia vaatteita. Vanhemman äiti kun ei niitä saa ostettua (rahat vähissä) ja osa vaatteista on aivan järkyttävässä kunnossa.



No mitä se tähän liittyy, ei sit mitenkään.. kunhan höpisen.



Moni kysyi miehestäni. No, me olemme olleet yhdessä jo kun poika oli 1v. Eli poika ei ole ns tietoisesti kärsinyt eroajasta. Vaan minä olen ollut koko ajan läsnä. Vauva ja taaperoaikana meillä meni ihan hyvin. Mutta sitten alkoi oirehtimaan.. vaippa aika kesti ja kesti ja kesti. Älyttömyyksiä alkoi tulla tarhassa ja muutenkin. Juurikin näitä oman ulosteen 'nauttimisia' ja sillä piirtelemistä seiniin. Äitinsä vain naureskeli 'hassulle pojalle'..



Mieheni tietää mun suhtautumisen ja ymmärtää, että erityislapsen (on juu diagnosoitu vaikka mitä) hyväksyminen on astetta haasteellisempaa. Mä olen paljon muualla, kun poika on meillä. en ole mustasukkainen miehestäni, olemme olleet jo aika tovin yhdessä. Ennemminkin patista heitä olemaan yhdessä kun poika tulee tänne. He tekevät normaaleja isi-poika-juttuja.



Mies uskoo ajan parantavan.. minä henkkoht en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. En koe olevani terapian tarpeessa vaan vain helkkarin vittuuntunut.



Ja sanoi kuka mitä hyvänsä kyllä tuon ikäinen osaa tehdä jo vaikka mitä.



En muista enää mitä kaikkea kysyitte matkan varrella, mutta tuossa nyt pari kommenttia.





AP

mieheni tytärtä. Ihme tihrustaja, itkee pillittää, ei puhu, ei syö. Ja on rumakin kaiken lisäksi ja nimetty koiran nimellä. Hyi mikä lapsi. ikää 7v En vain voi sille mitään etten pidä tytöstä vaikka kuinka yritän :(

..ensimmäisenä tulee mieleen, että tuonkaltasiet aikusiet saisi upottaa kaivoon - eli sinut!

Jos tiedät että lapsella useita diagnooseja, ja jos sinä, toisin kuin lapsen isä, tiedostat että aika ei tilannetta paranna, luulisi sinun myös tietävän, että lapsi ei voi käytökselleen mitään? Eli se mitä sinun PITÄISI miettiä, on, jaksatko sinä tuota pientä sairasta lasta? Kuten jo aiemmin ketjussa sanoin, minusta on ok sekin, ellet. Turhaa silti lasta sairaudestaan syyttää, ymmärtänet sen itsekin?

Yritti koulun alkaessa kuristaa koulutoverin ja hakkasi opettajia. Löi ainokaista kaveriaan naamaan kun siirsi jotain lelua huoneessaan. Olen pelännyt jossain vaiheessa oman poikani puolesta, uskallanko jättää isänsä ja tämän pojan kanssa keskenään. Vielä pari vuotta sitten vielä paskansi housuihinsa keittiön pöydän alla ja työnsi sormensa jätökseen ja söi...

kyllä, ei paljon innosta katsella tätä jätkää. Lääkitys on jonkin verran auttanut, mutta mistä mä tiedän milloin sillä kilahtaa ja tekee jotain todella älytöntä.

ap

Hairiintyiko lapsi vanhempiensa erosta aikoinaan vai katsovatko vanhemmat, etta oli syyna siihen? Milloin sina tulit mukaan kuvioon?

Kuulostaa erityislapselta, joka kylla tarvitsisi molemmat vanhemmat kasvua tukemaan. Kurjaa ennenkaikkea lapselle, ettei sita valittavaa tukea vaikuta oikein olevan.

Sensijaan itse elat itsesi ja arvojesi kanssa, olet jo aikuinen, se on sitten sinun asiasi. Lapsi on kuitenkin lapsi ja tarvitsee suojaa, tukea, rajoja, ohjausta.