odotan viidettä lastani, haluatko kysyä jotain

Onnea odotukseen!

terv. 37-vuotias neljättä kuumeileva :)

ja kahden nuorimman ikäeroksi tulee 1v10kk. Viimesen synnytyksen jälkeen emme käyttäneet ehkäisyä koska edellistä yritettiin 2,5v ennen kuin tärppäsi. Ei ole tämä raskaaksi tuleminen enää niin nopeaa kuin parikymppisenä oli.

Mistä lähtien olet tiennyt, että haluat paljon lapsia perheeseesi?



Miksi haluat näin paljon lapsia?



Oliko puolisosi samaa mieltä alusta alkaen?



Onko joku lapsista tullut vahingossa? (meilläkin on suurperhe ja lapsista kaksi on tullut vahingossa mutta tietysti aivan tervetulleita sitten kun vahinko on tapahtunut)



Luuletko, että lapsiluku on täynnä viidennen jälkeen?

osaamme sen kyllä.



En koe riittämättömyyttä, itse asiassa kaikille on aikaa ja energiaa. Ehkä siksi että olen kotona. Mies on myös kiinnostunut lapsistaan, elämme hyvin perhekeskeisesti. Mies on myös hyvä isä ja meidän arjen työnjako on sellainen, ettei kumpikaan ylikuormitu.



Miehellä ei ole alhainen libido eikä meillä kumpikaan ole puutteessa. Seksi on aina harrastettu melko paljon ja harrastetaan yhä. Miksi ei harrastettaisi? Miksi lapset tappaisivat parisuhteen seksin? Se on itse asiassa aina ollut asia jota en ole ymmärtänyt.

Oletko ajatellut että jos sinulle tulee ero miehestäsi, jäät ehkäpä hoitamaan koko katrasta yksin. Entä jos sairastut vakavasti? Ei tule olemaan helppoa. Ja kun olet kotona kotiäitinä ei sinulle kerry eläkettä, olet ihan miehesi varassa. Minusta aika vaarallinen skenaario. Olen samaa mieltä että lapset olisi hyvä hoitaa kotona mahd. pitkään, mutta tämä yhteiskunta painostaa äidit töihin, mitään hyvitystä et saa siitä että olet hoitanut jälkikasvusi hyvin.

Niin, miksi se olisi maailmanloppu että jäisin yksin katraan kanssa? Minulla on talo ja jos mies lähtee niin hän on kuitenkin elatusvelvollinen. En kuitenkaan usko hänen lähtevän koska hän on ihan yhtä sitoutunut perheeseen kuin minäkin.

Minusta nykymaailma on liian rahakeskeinen. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Itse olen elämäni raklntanut sillä tavoin että hyvin monista kuopista selviän jaloilleni. Halvaantuminen tai sen tasoinen sairastuminen on ainoa, joka sekoittaa pakan ihan totaalisesti. Mutta sekoittaa sellainen kenen tahansa muunkin elämän ja vähintään yhtä pahasti. Kaikkeen kun ei voi varautua vaikka kuinka yrittää.

Mutta tee maistuu kyllä. Ja kuuma kaakao iltaisin.

Tajusin haluavani suurperheen kun esikoinen oli n. vuoden ja odotin toista lasta. Koen olevani parhaimmillani kotona, perinteisessä äidin ja vaimon roolissa. Mielestäni iso perhe tuo lapsille turvaa ja hyvän kasvuympäristön ja mielestäni lapsia tulisi hoitaa kotona mahdollisimman pitkään.



Puolisoni on ollut samaa mieltä alusta asti. Itse asiassa kun ensimmäiset kolme oli 'tehty', niin minun alotteestani käytettiin ehkäisyä sen aikaa että lapset hiukan kasvoi. Silloisen kuopuksen ollessa eskari-ikäinen mulla iski jälleen vauvakuume ja... No, neljättä yritettiin pitkään ja viides sai alkunsa hiukan nopeammin.



En usko että lapsilukumme jää viiteen. Hedelmällistä ikää mulla on kuitenkin jäljellä vielä yks kymmenkunta vuotta.

Minä olen kuoleman kielissä jo tuon yhden kanssa? :)

Onko lähipiirissänne (ystävissä tai suvussa) muita suurperheitä?



Miten saatte perheenne kuljetettua autolla?



(omalta kohdaltani voin vastata: meillä suurin perhe mitä tunnemme kun uusperheenä olemme 8 hengen perhe, mutta tunnemme muutaman nelilapsisen perheen, kummankaan suvussa ei sellaisia ole - toiseen kysymykseen: ei käytetä autoa, voitaisiin joskus vuokrata mutta ei sitten kuitenkaan raaski kun pitäisi ottaa pikkubussi)

Itsestäni tuntuu, että yhden kanssa on raskainta.



Kuljemme autolla, meillä on kaksi viisipaikkaista autoa. Yleensä emme liiku koko porukalla paitsi kesälomalla kerran ja silloin voi vuokrata isomman auton.



Asumme maalla ja täällä perheissä on ihan yleisesti neljä lasta tai enemmän. Ilman uskonnollisia vakaumuksia. Sukulaisilla ei ole isoja perheitä.

Minäkin sanoisin, että 1 ja2 onhankalampaa kuin useampi :)





T:7 x äiti

Ja toivottavasti teillä tärppää pian. :)

Tv. 37-vuotias ja neljättä lasta odottava

terv. 37-vuotias neljättä kuumeileva :)

Tajusin haluavani suurperheen kun esikoinen oli n. vuoden ja odotin toista lasta. Koen olevani parhaimmillani kotona, perinteisessä äidin ja vaimon roolissa. Mielestäni iso perhe tuo lapsille turvaa ja hyvän kasvuympäristön ja mielestäni lapsia tulisi hoitaa kotona mahdollisimman pitkään. Puolisoni on ollut samaa mieltä alusta asti. Itse asiassa kun ensimmäiset kolme oli 'tehty', niin minun alotteestani käytettiin ehkäisyä sen aikaa että lapset hiukan kasvoi. Silloisen kuopuksen ollessa eskari-ikäinen mulla iski jälleen vauvakuume ja... No, neljättä yritettiin pitkään ja viides sai alkunsa hiukan nopeammin. En usko että lapsilukumme jää viiteen. Hedelmällistä ikää mulla on kuitenkin jäljellä vielä yks kymmenkunta vuotta.

Oletko ajatellut että jos sinulle tulee ero miehestäsi, jäät ehkäpä hoitamaan koko katrasta yksin. Entä jos sairastut vakavasti? Ei tule olemaan helppoa. Ja kun olet kotona kotiäitinä ei sinulle kerry eläkettä, olet ihan miehesi varassa. Minusta aika vaarallinen skenaario. Olen samaa mieltä että lapset olisi hyvä hoitaa kotona mahd. pitkään, mutta tämä yhteiskunta painostaa äidit töihin, mitään hyvitystä et saa siitä että olet hoitanut jälkikasvusi hyvin.

Haluatko, että tulen näyttämään, miten kondomia käytetään?! Tai paljonko yksi suomalainen kuluttaa luonnonvaroja elämänsä aikana?! Hillitkää vähän sitä sikiämistä... Eiköhän se jo riittäisi?!

Nyt on 3 ja tuntuu jo etten ihan riitä kaikille. Eli kysymys: miten riität?

Onko miehelläsi alhainen libido vai onko teillä kiihkeämpää seksielämää raskausaikana/sen jälkeen.



Mies puutteessa? Molemmat puutteessa? Kumpikaan ei puutteessa?



Kun nuo lapset yleensä tappaa seksin ja seksinpuute parisuhteen.