Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä tuli pitkältä ulkomaankomennukselta ja biletti eka viikon Suomessa.
03.07.2011 |
Sitten tuli puhelinsoitto, että sopisiko nyt tulla tyttöä katsomaan. Jep jep. Onneksi tyttö on vielä niin pieni ettei ymmärrä. Mä en ole koskaan tavannut noin uskomattoman itsekästä miestä. Onkohan kyseessä narsisti? Vuoden verran oli kanssani maailman ihanin ja huomioonottaivaisin mies, sitten yhtäkkiä muuttui ääni kellossa täydellisesti. Jätti minut ja tytön ja muutti ulkomaille. Kaikki käytös on aivan käsittämättömän itsekästä. En tunnista edes samaksi ihmiseksi!
Kommentit (25)
Se kertoo isästä enempi jos tuosta vaan lähtee ulkomaille töihin, eikä sieltä pidä mitään yhteyttä? Jotkut tietenkin joutuu sinne ulkomaille (kuten joku kertoi) mutta siis jos ihan vapaaehtoisesti on lähtenyt omasta halusta niin eipä isä paljon lapsestaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoastaan ap:n näkemyksen ja tottakai hän suodattaa siitä pois kaikki itselleen epäedulliset asiat ja syyttää pelkästään miestä.
enkä isän käytöstä pidä puolustamisen arvoisena mutta muutama näkökulma..
- isällä ei tietenkään ole sellaista tunne- ja kiintymyssidettä lapseen kuin äidillään joka häntä kokoajan hoitaa (se miksi ei ole on juuri se paska juttu) mutta juuri tämän takia ei varmasti edes osaa kaivata tytärtään
- työkomennukset on rankkoja henkisesti ja silloin monesti pitää päästä nollaamaan. Ehkä parempi käydä nollaamassa jos sen jälkeen lapsen tavatessaan jaksaa olla kiinnostunut ja enemmän läsnä eikä mieti koska näkee kavereita
- elämä on aina vähän riskiä..koskaan ei tiedä millainen vanhempi itsestä tulee saati toisesta...montaa asiaa voi pyrkiä pähkäileen ja selvitteleen etukäteen mutta ihan kaikki ei tule esiin ennenkuin tositilanteessa esim. Ennen lapsia on helppo ajatella että meen lapsen ehdoilla vaikka kuinka huutas ja valvottas mut kuinka hyvin kantti sitten kuukausien valvomisten jälkeen kestää yms. Elämä on arpapeliä.
Mutta tosi inhottavaa ap:lle tuo tilanne, yksin jääminen itse ja sitten vielä seurata oman lapsenkin kohdalla jonkin asteista välinpitämättömyyttä...voimia ja haleja! Kyllähän te selviitte ja toivottavasti mies pystyisi jonkinlaista hyvää suhdetta luomaan tyttöön..et jos määrällisesti ei paljoa niin edes laadullista!
tietämättömyyttäni. Ei mies mikään narsisti ole, mutta olen todellakin ihmetellyt miten ihanasta ja lämpimästä ihmisestä kuoriutui hetkessä julma ja sadistinen, aivan kuin eri persoona. Olen kyllä miettinyt jonkinlaisen mieleen liittyvän sairauden/oireyhtymän mahdollisuutta ihan vakavasti. Itseäni en syytä. Rehellisesti sanottuna minulta on riittänyt ymmärrystä enemmän kuin monelta muulta olisi tässä tilanteessa. Olen myös halunnut turvata isän ja tytön välit, tai niiden kehittymisen mahdollisuuden. Silti ihmetyttää. Ääneen en sentään näitä esimerkiksi lapselle ihmettele - tai muille aikuisillekaan lähipiirissä. Tulinpahan sitten tänne avautumaan. Kiitti kommenteista. ap
kun on lapsi vielä itsekin