Missä vaiheessa lopetat lapsen pahoinpitelyn?

Tuntuu siltä, että lasten kasvatuksessa halutaan mennä helpoimman kautta. Pakko saada tehokkaasti karsittua lapsesta huonot tavat ja kurittomuus. On paljon vaivalloisempaa asettaa rajat ilman luunappeja ja tukistamista. Vaatii enemmän, kun opettaa lapselle pienestä pitäen asioiden hoitamista keskustelemalla.



Itse ajattelen, että minulla ei ole oikeutta kajota lapsiini. Minulla on velvollisuus kasvattaa heitä satuttamatta.

Äitini pahoinpiteli ja isä katseli hiljaa vieressä.

Tuntuu siltä, että lasten kasvatuksessa halutaan mennä helpoimman kautta. Pakko saada tehokkaasti karsittua lapsesta huonot tavat ja kurittomuus. On paljon vaivalloisempaa asettaa rajat ilman luunappeja ja tukistamista. Vaatii enemmän, kun opettaa lapselle pienestä pitäen asioiden hoitamista keskustelemalla. Itse ajattelen, että minulla ei ole oikeutta kajota lapsiini. Minulla on velvollisuus kasvattaa heitä satuttamatta.

Jäähyt ja muut vastaavat ovat juuri niin vaivalloisia, että ei niitä moni ruumiillisen kurituksen halveksija ja säälijä jaksa itsekään käyttää. Ja lapset käyttäytyvät usein huonosti. Perhe-elämästä tulee pääasiassa haaste, vaiva ja ongelma sen sijaan, että olisi ilon aihe. Eikä jäähy pelota tarpeeksi lasta tekemästä pahojaan, vaan kohta taas uhmataan ja kiukutellaan ja pitää selvitellä lapsen tekosia. Kurinpito on päivittäistä hommaa. Ainakin jos niistä voimakastahtoisista ja uhmaisista lapsista puhutaan. Tämä on oma havaintoni, saa todistaa vääräksi jos se selvästi väärä on.



Taiten kasvatettu lapsi, tarvittaessa -tosiaan vain tarvittaessa- fyysisen kurin avulla, ja paljolla rakkaudella, käyttäytyy pääasiassa hyvin vaikka olisi mikä adhd. Eikä rikkomukset, jos/kun niitä tulee, ole mitään järkyttäviä. Ja toki ne taas käsitellään, aina lievimmällä mahdollisella kurimuodolla. Mutta kasvatustuloksen pitää kestää, ei ole mielestäni jäähy toiminut, jos jo samana päivänä taas temppuillaan ja uhmataan pahasti.



Ja kyllä, tämä on lapselle itselleen parhaaksi. Toki myös muulle perheelle. Rajat vastaanottanut lapsi on usein yhtäkkiä ihan ihmeen rauhallinen, tasapainoinen ja onnellinen.

aloitakaan! Kuri aloitetaan jo pikkulapselle. Siis puhutaan rauhallisesti ja toistetaan monta kertaa ja iloitaan kun lapsi toimii oikein. Ennenkaikkea näytetään omaa mallia. Tämä on oikeaa kuria:)))

Jos joku tavara esim isin niin näytetään lapselle et isin ja ei kosketa. Selitetään nätisti useampi kerta ja kyllä menee perille. Mut jos aletaan huutaa ja vihassa puhutaan niin EI mene perille.



Ihan tosi lopettakaa näitten uusien kiroiluohjelmien katselu niin omakin tapanne normalisoituu!

kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Jotkut tarvitsevat enemmän kuria kuin toiset. Itse pidän pahempana henkistä alistamista ja mollaamista sekä häpäisemistä muiden edessä pahojen tekojen seurauksena, kuin esim. tukkapöllyä. Tervettä järkeä saa käyttää. Monilta nykynuorilta puuttuu täysin rajat ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan. Huudellaan vaan haista v..ua ja uhkaillaan. Välillä kieltämättä kyllä käy mielessä että risua vailla on koko sakki.

Veli oli tullut kovassa humalassa kotiin ja isä kävi raivoppäissään hakkaamaan veljeä. Veli löi takaisin ja iski isänsä pään kirjahyllyn kulmaan niin että otsaan syntyi pieni suu. Sairaalareissuhan siitä tuli.



Siitä lähtien isä vielä yritti onneaan ja lopulta alistui kohtaloonsa heikompana. Luulen että jatkuva pahoinpitely kasvatti veljestäni melko nopeasti raamikkaan miehen, vaikka poikahan se vielä mieleltään oli.

missä iässä pitäisi tukkapöllyt ja luunapit aloittaa? Utelias ja ehtiväinen lapseni on vähän yli vuoden, pitäisikö jo aloittaa vai onko liian myöhäistä? Tähän asti olen poistanut lapsen "pahanteosta" ottamalla syliin ja viemällä kauemmas, toistoja on tarvittu kymmeniä mutta pikkuhiljaa lapsi on alkanut tietää mikä on kiellettyä ja mikä ei. Puhetta ymmärtää myös ja sanan ei. Onko hedelmällisin aika mennyt jo ohi vai ehdinkö vielä? Kun en ole tuntenut tarvetta ja pinnan kiristyessäkin olen ilmeisen tyhmästi jättänyt tukistamatta ja napittelematta.

Meillä lapseen kohdistunut väkivalta ei ehkä ollut pahimmasta päästä, eikä mitenkään säännöllistä tai usein toistuvaa, mutta silti erityisen väsyttävän ja raskaan päivän aikana saatoin hermostua isompaan lapseen (6-v.) niin, että siinä huutaessani joko retuutin lapsen liian rajusti huoneeseensa tai sitten huitaisin häntä vartaloon kädelläni.



Morkkis oli aina tosi iso, mutta pysäyttävää oli huomata, kuinka lapsi yritti kutistua näkymättömän pieneksi, kun seuraavan kerran hermostuin ja aloin huutaa. Pelkäsi, raasu, äitiään. Lisäksi pienempi lapsi (2-v.) alkoi ehdotella piiskan antoa heti, kun isompi teki jotain väärää.



Niiltä seisomilta päätin, että nyt tämä loppui. Pitkään meni hyvin, sitten taas kerran huitaisin. Nyt toivon, että tämä ei toistu enää koskaan.

yleensä se loppuu kun lapsi on tarpeeksi iso ja pistää vastaan. Noin 10 vuotias osaa käyttää jo vasaraa apuna jos isä tai äiti yrittää antaa tukkapöllyä.