Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa lopetat lapsen pahoinpitelyn?
01.07.2011 |
Eli te jotka annatte luunappeja ja tukkapöllyjä tarutte niskavilloihin, missä ikäisenä lopetatte sen? Kun uhmaa on läpi elämän aina myöhäiseen murrosikään asti.
Pahoinpiteletkö siis vain pientä lasta, alle koulikäistä? Taaperoa? Uskaltaako vielä teiniä nippailla vai tuleeko jo pelko että antaa takaisin?
Jos lapsi on kovapäinen koko elämänsä niin käyttekö aina kun lapsenne (vaikka jo aikuinen) ojentamassa fyysisesti jollei tee niinkuin käskette?
Vai onko niin että fyysinen satuttaminen tehdään aikuisen kannalta turvallisesti vain puolustuskyvyttömään pieneen lapseen, kouluikäisiin ei enää uskalleta koskea?
Kouluikäinen jo tietää oikeuksistaan, eli loppuuko se siihen kun lapsi tajuaa että niin ei saa tehdä?
Kertokaa!! Mihin fyysinen vallankäyttö loppuu?
Kommentit (129)
sääliä vielä jollain reumallaan kun ensin haukkuu muut äidit pystyyn.no voi voi voi sun reumas..
Voi sua. Aiempi kirjoittaja kertoi reumastaan, koska joku vajakki takertui asian sijasta kirjoitusvirheisiin. Luulisi sinunkin ymmärtävän, ettei reumaisilla käsillä välttämättä kirjoiteta ihan yhtä sujuvasti kuin terveillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haen lapsen pois tilanteesta,jossa on tekemässä jotain väärää, sen sijaan että antaisin luunapin/tukistaisin, on se kuitenkin sama asia vai?
Lapsen piekseminen, tukkapöllyn antaminen, ja mukulaan tarttuminen ovat kaikki fyysisiä voimakeinoja. Ovat vaan skaalalla eri paikoissa. On höpsöä väittää, että kyseessä olisi sama asia, eikö vaan? Kuitenkin on myöskin höpsöä väittää, että tukistettaessa ei käyttäisi fyysisiä voimakeinoja, tai kannettaessa lapsi väkisin tilanteesta toisaalle, ei myöskään käyttäisi fyysisiä voimakeinoja.
-miäs
Jos ei erota tukkapöllyn ja pois kantamisen eroa niin kannattaa jättää lasten tekeminen ja kasvattaminen muille.
Täsmälleen. Tuotahan minä yritin sanoa. Molemmat kuuluvat fyysisiin voimakeinoihin, mutta eivät ole samoja. Poliisikin voi laittaa rautoihin ja kuljettaa maijaan, tai antaa pampusta. Molemmat ovat fyysisiä voimakeinoja, mutta eivät ole sama asia.
Me kinastellaan tässä ketjussa siitä, että (leikitään tässä kohtaa että annetaan fyysisille voimakeinoille asteikko nollasta kymppiin) toisten mielestä sopiva voimakeino on asteikolla 3/10 (riehuvan lapsen väkisin pitely) ja toisten mielestä sopiva voimakeino on asteikolla 5/10 (tukkapölly).
mikä on sopiva voimakeino, vaan siitä onko tukkapöllyt,luunapit sun muut hyväksyttävä tapa kasvattaa lasta. Jos miäs laittaa samalle viivalle tukistamisen ja pois kantamisen, koska molemmat ovat fyysisiä voimakeinoja, niin senkun annat palaa vaan.
Itse olen niin eri mieltä,kun vaan olla voi!
jos se luunappi tai "hento" tukistus ei enää tehoakaan?
Taaperoa kielsin ensin menemästä vaarallisiin paikkohin (esim.johdot, keittiön hella). Kaksi kertaa kielsin ja tarvittaessa kannoin pois ja kolmannella annoin jo luunapin kiellon päälle. Eikä näitä luunappeja montaa kertaa tarvinnut antaa. Nyt uskoo kiellot ilman luunappeja ja on kaksi vuotta vanha. Uskoo myös pihalla, kylässä jne. kun komennan, että "ei saa", vaikka istuisin itse imettämässä vauvaa. Pysähtyy jo siihen sanalliseen kieltoon.
Jos olisin vain kieltänyt ja kantanut pois jo silloin alussa aivan loputtomia kertoja, niin taapero olisi pitänyt tuota vain hauskana leikkinä. Ja ei siinä mitään, olisihan sitä hauska leikkiä. Minulla vain ei ole aina aikaa leikkiä tuollaisia leikkejä, kun lapsia on monta ja kädet täynnä työtä muutenkin. Turvallisuuden kannalta on hyvä, että taaperot ja muut lapset käsittää, että "ei saa" on vakavasti otettava käsky eikä mikään hauska "kokeilen rajojani"-leikki. (ihan oikeasti: lapset on jo luonteeltaan niin erilaisia, että toiset hyväksyy rajat helpommin kuin toiset. kaikkien ne on kuitenkin hyväksyttävä jo ihan oman turvallisuuden takia.)
Ja tosiaan, ne lapset joiden kanssa voi asioista keskustella ei enää ruumiillista kuritusta tarvitse. Rangaistukseksi käy oivallisesti jäähypenkki-jonkun hyvän rajoittaminen (pelikielto, kännykän takavarikointi tms.). Meillä lapset saavat myös itse ehdottaa sopivaa rangaistusta (sillä tottakai typeristä mokista ja ajattelemattomuudesta tulee seuraukset joista on kannettava vastuu. näin opitaan ennakoimaan ja ajattelemaan tekojen seurauksia myös etukäteen.)
Henkistä väkivaltaa en voi hyväksyä. Se on jotain todella kamalaa ja tuota olen enemmän nähnyt. Vanhemmat saattavat hyvinkin julmasti arvostella lapsiaan julkisesti. Ennemmin sitten luunappi ruudittamaan kieltoa, kun komennetaan puhetaidotonta lasta. En usko, että tuo johtaa mihinkään itsetunto-ongelmiin ja väkivaltaisiin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa muuten puolustaa näkemystään niin takerrutaan pikkuasioihin, epäolennaiseen ja jopa kirjoitusvirheisiin.
Ikävä kyllä, vain harva jos yksikään kertoi minulle milloin ajatteli että lapsi on "liian iso" satutettavaksi. Pelottavaa on se että ilmeisesti lapsia joilla ei ole vielä paljonkaan ymmärrystä on hyväksyttävämpi satuttaa. Tämä on tietysti loogista aikusen näkökulmasta, eipä tuo osaa reppana puolustautuakkaan millään lailla, edes sanallisesti
Hämmästyttävää on myös että noin pieneltä lapselta vaaditaan liian paljon, jollei 1-2 v tajua ettei johonkin saa koskea, on hyväksyttävää käydä lapseen käsiksi joko luunapeilla tai muilla keinoin ja satuttaa omaa lasta. Miksi? Siksi kun ei keksi muita keinoja.
ap
osaa muuten puolustaa näkemystään niin takerrutaan pikkuasioihin, epäolennaiseen ja jopa kirjoitusvirheisiin.
Ikävä kyllä, vain harva jos yksikään kertoi minulle milloin ajatteli että lapsi on "liian iso" satutettavaksi. Pelottavaa on se että ilmeisesti lapsia joilla ei ole vielä paljonkaan ymmärrystä on hyväksyttävämpi satuttaa. Tämä on tietysti loogista aikusen näkökulmasta, eipä tuo osaa reppana puolustautuakkaan millään lailla, edes sanallisesti
Hämmästyttävää on myös että noin pieneltä lapselta vaaditaan liian paljon, jollei 1-2 v tajua ettei johonkin saa koskea, on hyväksyttävää käydä lapseen käsiksi joko luunapeilla tai muilla keinoin ja satuttaa omaa lasta. Miksi? Siksi kun ei keksi muita keinoja.
ap
Aiemmin on jo mainittu,että lasta pitää huomioida riittävästi. Miten huomioi, jos perheessä on kaksi lasta, ja äidilläkin muuta elämää kuin lapsen kanssa puuhastelu kuten esimerkiksi ruuanlaitto ja vaatehuolto. Kyllä, lapsen voi ottaa niihin mukaan, mutta entä jos lapsi haluaakin mennä - ja menee - toiseen huoneeseen repimään tapetteja?
Jos kaataa mukinsa tai sotkee ruuallaan, niin jätänkö ilman ruokaa, syötänkö vielä 8-vuotiasta lasta vai mitä minä tekisin? Olen ratkaissut asian tukistuksella, ja yhden kerran jälkeen on tuima katse riittänyt.
Minun mielestäni lapsen ei tarvitse pelätä omaa vanhempaansa, vaikka rajat on tehty selväksi kurin avulla. Se on lapsen oma valinta, jos kaataa kuppinsa yhä uudelleen, vaikka tietää että sen seurauksena sattuu.
Selväähän on se, että jotain odotetaan lapsen käsityskyvyltä, joten hyvin pientä on turha kurittaa. Isompaa ei sitten enää tarvitse, kun on pienempänä rajat oppinut.
Tarkennan vielä, että tarkoitan nimenomaan tavanomaista kuria silloin, kun lapsi ei tottele kieltoa, en lyömistä ja muuta vakavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, ne lapset joiden kanssa voi asioista keskustella ei enää ruumiillista kuritusta tarvitse. Rangaistukseksi käy oivallisesti jäähypenkki-jonkun hyvän rajoittaminen (pelikielto, kännykän takavarikointi tms.)
Hehe, itse jos olisin saanut kakarana valita, olisin mielummin ottanut rangaistukseksi vaikka kymmenen luunappia/tukkapöllyä kuin viikon tv/nintendo/tietokone/tms. -kieltoa.
mikä on sopiva voimakeino, vaan siitä onko tukkapöllyt,luunapit sun muut hyväksyttävä tapa kasvattaa lasta. Jos miäs laittaa samalle viivalle tukistamisen ja pois kantamisen, koska molemmat ovat fyysisiä voimakeinoja, niin senkun annat palaa vaan.
Itse olen niin eri mieltä,kun vaan olla voi!
Voit toki käyttää asiasta mitä sanoja vaan haluat, mutta kinastelet silti täsmälleen siitä mitä sanoin, halusit tai et :D
Ja taas väitetään että laitan tukistamisen ja lapseen tarttumisen samalle viivalle. Sitä en missään välissä ole väittänyt, eri asia on kyseessä. Asian sisäistämisestä saat 3/10 pistettä.
-miäs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa muuten puolustaa näkemystään niin takerrutaan pikkuasioihin, epäolennaiseen ja jopa kirjoitusvirheisiin.
Ikävä kyllä, vain harva jos yksikään kertoi minulle milloin ajatteli että lapsi on "liian iso" satutettavaksi. Pelottavaa on se että ilmeisesti lapsia joilla ei ole vielä paljonkaan ymmärrystä on hyväksyttävämpi satuttaa. Tämä on tietysti loogista aikusen näkökulmasta, eipä tuo osaa reppana puolustautuakkaan millään lailla, edes sanallisesti
Hämmästyttävää on myös että noin pieneltä lapselta vaaditaan liian paljon, jollei 1-2 v tajua ettei johonkin saa koskea, on hyväksyttävää käydä lapseen käsiksi joko luunapeilla tai muilla keinoin ja satuttaa omaa lasta. Miksi? Siksi kun ei keksi muita keinoja.
ap
Ei ne lapset mitään kasveja ole.
Meillä taaperon kieltäminen menee näin:
1. huomaan, että taapero on menossa kiellettyyn paikkaan- sanon tiukasti "ei saa" (saatan olla jonkun muun työn touhussa juuri sillä hetkellä, esim. laittamassa ruokaa). Nykyisin taapero pysähtyy melkein aina jo tässä vaiheessa.
2. Taapero ei pysähdykään sanalliseen kieltoon. Sanon uudestaan tiukasti "ei saa" ja ohjaan taaperon pois joko kädestä tai, jos taapero alkaa kiukkuamaan, niin kantamalla. Tarjoan tässä vaiheessa taaperolle uutta leikkiä/lelua (eli yritän kiinnittää huomion muualle). Rajojen kokeilu saattaa loppua tähän ja taapero alkaa leikkiä lelullaan.
3. Taapero tutkii hetken uutta leluaan ja palaa takaisin kiellettyyn paikkaan, jolloin komennan tiukasti "ei saa!" kävelen taaperon luokse ja toistan "ei saa!" ja napsautan, kannan taaperon muualle leikkimään.
4. jos taapero palaa kiellettyyn paikkaan, niin komennan taas "ei saa!" merkitsevään sävyyn ja yleensä taapero jää kuikuilemaan siihen lähelle vähäksi aikaa. Jatkan touhujani ja yritän olla ottamatta katsekontaktia taaperoon, mutta seurailen syrjäsilmällä hänen touhujaan. Taapero yleensä katsoo kaipaavasti esim. hellan nappeja ja välillä yrittää saada minuun katsekontaktin mikä antaisi hänelle luvan taas kokeilla onneaan, mutta lopulta aloittaa jonkun toisen leikin. Jos kokeilu kuitenkin alkaa taas, niin jatkat kieltämistä samalla tavalla eli 1. pelkkä sanallinen kielto 2. sanallinen kielto ja pois ohjaaminen/kantaminen 3. sanallinen kielto, napsautus ja pois kantaminen.
En tiedä mitä ap tällä keskustelulla nyt haki. Kyllä, on muitakin keinoja. Minun kaikki lapseni eivät ole luunappeja tarvinneet. Niinkuin jo sanoin: lapset ovat hyvin erilaisia ja toiset hyväksyvät rajoja paremmin kuin toiset. Eikä se luunappi ole mikään hirveä silmitön loukkaus mihin pieni ja ymmärtämätön taapero ei voi vaikuttaa, vaan melko kivuton toimenpide jonka tarkoitus on vahvistaa kieltoa, kertoa, että kyse ei ole mistään "konttaan kovaa tuonne ja äiti nappaa kiinni ja vie olkkariin"-leikistä, vaan rajasta jota EI SAA ylittää.
Vanhemmat lapset ottaisivat ennemmin vaikka kymmenen luunappia kuin "oikean" rangaistuksen mihin ei liity henkistä tai fyysistä väkivaltaa lainkaan (esim. kyläily-aresti parhaan ystävän luokse rikottujen kotiintuloaikojen takia).
Haluaisin ap:lta kysyä: Miten paljon 1-2-vuotiaalta lapselta tulee vaatia? Tuleeko kaikilta tuon ikäisiltä vaatia yhtä paljon?
Tiedän juuri vuoden täyttäneitä, jotka osaavat jo puhua ja kykenevät melko hyvään keskusteluun. Toisaalta tiedän puolitoistavuotiaita, jotka ovat juuri oppineet liikkumaan eivätkä osaa sanoa sanaakaan.
Liikkuminen antaa aivoille virikkeitä ja edistää lapsen oppimista. Siksi siis mielestäni liikkumaan oppinut lapsi kykenee myös omaksumaan jossain määrin sääntöjä ja rajoja (ei tietenkään mitään älyttömän monimutkaisia. Esim. pihalle saapunutta roska-autoa ihaillaan äidin sylistä eikä edes kokeilla uskooko taapero kieltoja, mutta tutun leikkikentän isoille lapsille tarkoitettu liukumäki on taaperolta kielletty paikka minne EI SAA mennä. Kyllä jo yksivuotiaalta voi tätä vaatia, vaikka tuon ikäinen ei tietenkään muista koko ajan saamiaan rajoja ja siksi kielto pitää tarvittaessa toistaa ja lasta tulee valvoa koko ajan.)
lastaan :D :D :D Voi voi, miten sekaisin ihmiset voikaan olla???! Ettäkö ilman kuritusta tulee ryyppääviä teinejä? Kyllä se on kuule juuri päinvastoin! Ne joilla on ollut paha olla kotona eism. pahoinpitelyjen vuoksi, ovat niitä joiden sinne pulloon pitää paeta. Mustavalko ajattelusta kertoo myös se että asetaan fyysinen kuritus ja vapaa kasvatus vastakkain. siinä on kuule välissä vaikka mitä! Ja sinulle joka puhut henkisestä väkivallasta, se on yhtä kamalaa kuin fyysinnkin, lasta tulee kasvattaa kunnioittavalla tavalla.
Tunnen monia ihmisiä, itseni mukaan lukien, joita on fyysisesti pahoinpidelty vanhempien toimesta silloin nuoruudessa. Aika harva on pulloon tarttunut aikuisena. Tunnen myös ihmisiä, joita ei ole pahoinpidelty kotona ja pulloon ovat tarttuneet eikä ole irti päästetty, jokin muu siis on mennyt pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oikeutan tekoni sillä, että on revitty tapettia, rikottu ikkunoita, kaadettu mukeja, tahalleen ja toistuvista jäähyistä ei ole otettu opikseen. Kuten sanottu, niitä lapsiakin on erilaisia.
mikä näissä sun esimerkeissä on sellaista, joka oikeuttaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan?
Kun ne toistuu useaan otteeseen ja kun ei jäähy ja puhe riitä. Niin, ei se helppojen ja rauhallisten lasten äidille aukeekaan.
[/quote]
Aiemmin on jo mainittu,että lasta pitää huomioida riittävästi. Miten huomioi, jos perheessä on kaksi lasta, ja äidilläkin muuta elämää kuin lapsen kanssa puuhastelu kuten esimerkiksi ruuanlaitto ja vaatehuolto. Kyllä, lapsen voi ottaa niihin mukaan, mutta entä jos lapsi haluaakin mennä - ja menee - toiseen huoneeseen repimään tapetteja? Jos kaataa mukinsa tai sotkee ruuallaan, niin jätänkö ilman ruokaa, syötänkö vielä 8-vuotiasta lasta vai mitä minä tekisin? Olen ratkaissut asian tukistuksella, ja yhden kerran jälkeen on tuima katse riittänyt. Minun mielestäni lapsen ei tarvitse pelätä omaa vanhempaansa, vaikka rajat on tehty selväksi kurin avulla. Se on lapsen oma valinta, jos kaataa kuppinsa yhä uudelleen, vaikka tietää että sen seurauksena sattuu. Selväähän on se, että jotain odotetaan lapsen käsityskyvyltä, joten hyvin pientä on turha kurittaa. Isompaa ei sitten enää tarvitse, kun on pienempänä rajat oppinut. Tarkennan vielä, että tarkoitan nimenomaan tavanomaista kuria silloin, kun lapsi ei tottele kieltoa, en lyömistä ja muuta vakavampaa.
[/quote]
----------------------------------------------
Niin, sinä "olet ratkaissut" asian tukistamalla. Säälittävää, ettet muuhun ole pystynyt.
Ensinnäkin ihmettelet, että "miten huomioi lasta, kun pitää tehdä kotitöitäkin"? Ihan tosissasi ilmeisesti tätä kysyt...No, aikuisen tehtävä ei tietenkään ole olla mikään ohjelmatoimisto vaan kotityöt on tehtävä myös. Tarkoittaa siis sitä, ettet juuri niitä tehdessäsi voikaan lasta kunnolla huomioida. Huomioit lasta siis tarpeeksi muuna aikana. Sano jos tarvitset vinkkejä lapsen huomioimiseen, mutta luulisin, että voinet kuvitella tapoja huomioida lasta ja olla hänen kanssaan.
Kyselet vinkkejä, miten kohdella koiruuksia tekevää lasta: jäähypenkki on hyvä ja toimivaksi todettu ratkaisu. Alussa se vaatii aikuiselta pitkää pinnaa (mitä ei kaikilta löydy ja väkivalta on tietysti sen helpompi tapa). Jokainen lapsi varmasti karkaa jäähyltä alkuvaiheessa lukuisia kertoja. KUn vanhempi kärsivällisesti kantaa lapsen jäähylle uudestaan, oppii lapsi, että jäähyllä istutaan X minuuttia. KUn lapsi tämän oppii, hän oppii ettei se jäähy olekaan mikään kiva leikki, vaan rangaistus joka on kärsittävä, mikäli vanhempi niin sanoo. Ei mitään tuon ihmeempää, mutta kuten sanottua asia vaatii kärsivällisyyttä alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oikeutan tekoni sillä, että on revitty tapettia, rikottu ikkunoita, kaadettu mukeja, tahalleen ja toistuvista jäähyistä ei ole otettu opikseen. Kuten sanottu, niitä lapsiakin on erilaisia.
mikä näissä sun esimerkeissä on sellaista, joka oikeuttaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan?
Kun ne toistuu useaan otteeseen ja kun ei jäähy ja puhe riitä. Niin, ei se helppojen ja rauhallisten lasten äidille aukeekaan.
Nyt kuule kannattaa varmaankin mennä lapsesi kanssa lääkärin pakeille. Lapsen "vilkkaus" on ehkä maailman typerin selitys väkivallan käyttämiselle. Normaali vilkas, mutta silti terve,lapsi kyllä oppii jäähypenkin avulla rajoittamaan käytöstään. Jos ei opi, niin vikaa on joko aikuisessa tai sitten lapsen terveydessä. Ei, ei ne pikkukoiruudet kokonaan lopu, kuten ei "pientä väkivaltaakaan" käyttämällä. Toki riittävästi lasta alistamalla hänet saa taltutettua, mutta se on sitten on erittäin vakavaa väkivaltaa kaikin puolin.
kun lasta hoidetaan ja se on se syy että lasta pitää fyysisesti kurittaa kun ei muuten usko?!?!
Niin tehdään varmasti jokaisessa muussakin kodissa niitä kotitöitä ja silti ei tuohon ole tarvetta. Ei se että on muutakin puuhaa samanaikaisesti ole mikään syy...ja kenen pyykit/tiskit/ruuanlaitto tai siivous ei kestä sitä että sen hetkeksi keskeyttää ja vie taaperon pois tilanteesta jossa voi itsensä satuttaa?
16-vuotiaana tein äidistäni sossuun ilmoituksen. Siitä pitikin muuttaa pois kotoa, mutta pikkusisarukseni säästyivät väkivallalta.
Ei minuunkaan mitään näkyviä jälkiä jäänyt, eniten tuli tukkapöllyä, avokämmenellä/nyrkilläkin lyömistä. Mutta satavarmasti en edes "nippase" omia lapsiani sormille! Ja hyvin on tähän asti mennyt, kaikki lapset ovat kouluikäisiä. Halveksin kaikkia väkivaltaisia aikuisia, en tajua, miksi omaa ihanaa lasta pitää alistaa.
Minä oikeutan tekoni sillä, että on revitty tapettia, rikottu ikkunoita, kaadettu mukeja, tahalleen ja toistuvista jäähyistä ei ole otettu opikseen. Kuten sanottu, niitä lapsiakin on erilaisia.
mikä näissä sun esimerkeissä on sellaista, joka oikeuttaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan?
Kun ne toistuu useaan otteeseen ja kun ei jäähy ja puhe riitä. Niin, ei se helppojen ja rauhallisten lasten äidille aukeekaan.
Nyt kuule kannattaa varmaankin mennä lapsesi kanssa lääkärin pakeille. Lapsen "vilkkaus" on ehkä maailman typerin selitys väkivallan käyttämiselle. Normaali vilkas, mutta silti terve,lapsi kyllä oppii jäähypenkin avulla rajoittamaan käytöstään. Jos ei opi, niin vikaa on joko aikuisessa tai sitten lapsen terveydessä. Ei, ei ne pikkukoiruudet kokonaan lopu, kuten ei "pientä väkivaltaakaan" käyttämällä. Toki riittävästi lasta alistamalla hänet saa taltutettua, mutta se on sitten on erittäin vakavaa väkivaltaa kaikin puolin.
Joten onkin jo lääkärillä käyty, muita hyviä kommentteja? Ja toinen lapsista on ylivilkas, ihan niin kun oikeesti. Aktiivilapsi.
16-vuotiaana tein äidistäni sossuun ilmoituksen. Siitä pitikin muuttaa pois kotoa, mutta pikkusisarukseni säästyivät väkivallalta. Ei minuunkaan mitään näkyviä jälkiä jäänyt, eniten tuli tukkapöllyä, avokämmenellä/nyrkilläkin lyömistä. Mutta satavarmasti en edes "nippase" omia lapsiani sormille! Ja hyvin on tähän asti mennyt, kaikki lapset ovat kouluikäisiä. Halveksin kaikkia väkivaltaisia aikuisia, en tajua, miksi omaa ihanaa lasta pitää alistaa.
ilmeisesti et ole ollut sinäkään. Ja avokämmentä ja nyrkkiä ei voi verrata tukistukseen, häpeä. Iha oikeasti, häpeä. Oikeaa pahoinpitelyä ja hakkaavia lapsia varmaan naurattais, kun puhut tukistuksesta pahoinpitelynä.
En häpeä. Jos jotain naurattaa, niin hyvä sitten. Ehkäpä voi olla, että ne muutkin uhrit pitävät myös tukistamista pahana? Sossu sentään otti mut vakavasti, se riitti mulle.
16-vuotiaana tein äidistäni sossuun ilmoituksen. Siitä pitikin muuttaa pois kotoa, mutta pikkusisarukseni säästyivät väkivallalta. Ei minuunkaan mitään näkyviä jälkiä jäänyt, eniten tuli tukkapöllyä, avokämmenellä/nyrkilläkin lyömistä. Mutta satavarmasti en edes "nippase" omia lapsiani sormille! Ja hyvin on tähän asti mennyt, kaikki lapset ovat kouluikäisiä. Halveksin kaikkia väkivaltaisia aikuisia, en tajua, miksi omaa ihanaa lasta pitää alistaa.
ilmeisesti et ole ollut sinäkään. Ja avokämmentä ja nyrkkiä ei voi verrata tukistukseen, häpeä. Iha oikeasti, häpeä. Oikeaa pahoinpitelyä ja hakkaavia lapsia varmaan naurattais, kun puhut tukistuksesta pahoinpitelynä.
Käsittämätön on luotto näillä, jotka jättäisivät leikki-ikäisensä vaikka moottoritien kaistojen väliin kävelemään, kun kerran luunapin voimalla on opetettu, että sinne autotien puolelle ei saa poistua.
Minä en ikinä luottaisi minkään luunapin voimaan niin paljon, että jättäisin lapseni vahtimatta vaaralliseen paikkaan, jonka vaaraa hän ei vielä ymmärrä. Hellan tai takan ääreen vahtimatta olen jättänyt vasta sitten, kun lapsi varmasti tietää, että hella/takka on kuuma ja siksi siihen ei voi koskea. Kun ovat olleet niin pieniä, että eivät ole sitä ymmärtäneet, vaan vaarasta pois pysyminen olisi tapahtunut luunapin (tai minkään vastaavan) voimalla, niin en ikinä heitä olisi jättänyt vahtimatta vaaralliseen paikkaan. Harvassa kun ovat ne lapset, jotka jjonkun asian 100 % varmaksi yhdestä luunapista oppisivat ja eivät ikinä asiaa unohtaisi.
Ja kun kuitenkin vahtia pitää ja luunapillakaan opetettuun ei voi luottaa sen enempää kuin kielloilla opetettuunkaan, niin se luunappi on vain täysin turha. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.
Ihan oikeasti, kuka teistä kuritusväkivallan tehoon uskovista jättäisi alle 4-vuotiaan yksin rantaan vahtimatta, vaikka kuinka olisitte tukistamalla opettaneet, että laiturille ei saa mennä yksin? Tai vilkkaan maantien viereen? Jos ette jättäisi, niin miksi olette edes tukistaneet? Mitä hyötyä siitä on ollut?