Lue keskustelun säännöt.
Elämä on täynnä valintoja.
30.06.2011 |
Voi valita esim vuokralla asumisen. Silloin äiti tai isä voi tehdä lyhyttä työpäivää tai peräti jäädä kokonaan kotiin muutamaksi vuodeksi. Vuokra-asuntoon saa asumistukeakin. Lapset saavat olla omassa kodissa eikä vanhempien tarvitse kadehtia ns virikehoitoa. Tai sitten voi valita kalliin asunnon, josta pitää maksaa lainaa ja johon ei niin helposti asumistukea saa. Lapset tarhaan heti äitiysloman jälkeen ja kotona käydään nukkumassa. Kumpikohan vaihtoehto on lapsille mieleen?
Kommentit (32)
asumista käytit pointtina sille, että saa sitten muka olla kotona pitempään.
Olisit itse valinnut miehen, jonka palkalla pystytään lyhentämään omistusasuntoa kun sinä olet kotona. Aika moni nainen siihen pystyy.
Itse olet tyhjätasku-ukkosi valinnut, asu nyt siellä vuokralla sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esille oli se, että hän on tehnyt oikean valinnan ja hoitaa lapsensa kotona. hän on paras, muut ovat huonoja.
sääli, että kukaan ei arvosta ap:n työtä, kun täytyy täällä näitä itsestäänselvyyksiä ladella.
jokainen tekee omat ratkaisunsa ja valintansa ja elää niiden kanssa.
Minun lapseni ovat välillä päiväkodissakin. Minun valintani ei ole ainoa oikea, mutta en arvostele toisen valintaa. ap
ymmärrä niiden seurauksia ja sitä, että heidän pitäisi itse kantaa seuraukset, vaan vaativat yhteiskuntaa apuun ja syyttävät omista pöljistä valinnoistaan jotain ulkopuolista tahoa.
mainitseman asumistuen varaan on minusta todella huono valinta. Jokainen elättäköön tai ainakin yrittäköön elättää omat jälkeläisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riittänyt, että olisit lukenut niitä noin tuhatta tästä aiheesta aiemmin tehtyä avausta? Nämä keskustelut menee aina samaa rataa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ovat välillä päiväkodissakin. Minun valintani ei ole ainoa oikea, mutta en arvostele toisen valintaa. ap
eikä siinä tainnut mitään pointtia edes olla.
Voi valita esim vuokralla asumisen. Silloin äiti tai isä voi tehdä lyhyttä työpäivää tai peräti jäädä kokonaan kotiin muutamaksi vuodeksi. Vuokra-asuntoon saa asumistukeakin. Lapset saavat olla omassa kodissa eikä vanhempien tarvitse kadehtia ns virikehoitoa. Tai sitten voi valita kalliin asunnon, josta pitää maksaa lainaa ja johon ei niin helposti asumistukea saa. Lapset tarhaan heti äitiysloman jälkeen ja kotona käydään nukkumassa. Kumpikohan vaihtoehto on lapsille mieleen?
me asumme omassa talossa,ja asuimme jo silloin kun poika oli alle kouluikänen.Tehtii töitä eri aikaan miehen kassa.Oletko ap köyhä?Etkö tiedä että asuntojen hinnoissa on huimia eroja?miksi kaikkien pitäisi valita samoin kun siä+Ei kaikilla mee yhtä huoosti kui siulla)=
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmeessä asuisin vuokralla????800 e/kk ja vedet sähköt sauna autotalli tähän päälle???ei me olla kuule saatu astukea vuonna 1994 viimeksi,kun opiskeltiin=)kyllä täytyy olla tosi pienituloinen mies että saa tukea...sitä paitsi..en halua MAKSAA VUOKRANANTAJAN SIJOITUSASUNTOA =)
Ei tarkoitukseni ole arvostella toisten asumista. Haluan sanoa, että oli se valintanne mikä tahansa missä asiassa tahansa, kantakaa itse siitä vastuu. Tai sitten tehkää valinta uusiksi. Asumisen ja päivähoidonkin voi ottaa yhtenä esimerkkinä. Älä ikinä arvostele toisen lapsen hoidossa olemista. Sinä itse päätät vietkö oman lapsesi päivähoitoon vai etkö vie. Älä arvostele toisen äidin kotona olemista, koska sinulla itselläsi on sama mahdollisuus. Älä huuda ja mekasta siitä, että joudut viemään lapsesi kaupungin toiselle puolelle päiväkotiin vaikka naapuri saa viedä omansa lähipäiväkotiin vaikka olisi itse päivät kotona. Minäkin vien oman lapseni päiväkotiin olin sitten kotona tai töissä ja suon saman myös naapurin äidille. Minä olen asunut omistusasunnossa ja otin tietoisen riskin rahavaikeuksista lainan suhteen. Nyt asun vuokralla ja tämä on tällä hetkellä minulle ja lapsilleni hyvä ratkaisu. Elämä on täynnä valintoja, jotka eivät aina mene oikeen, mutta niiden kanssa on vaan elettävä. ap
Aniin, olisi varmaan pitänyt mainita, että asumme muuten seiskytluvulla valmistetussa kerrostalossa ja lapsilla ei ole omia huoneita =) Jonkin sortin lähiö tämäkin siis.
Mutta eipä tässä kyllä omaa pihaa osaa edes kaivata kun katsoo ikkunasta ulos; ihana meri kimmeltää. Ei tarvitse mennä kuin tien toiselle puolelle jossa on venelaiturit (jossa meillä muuten on vene) sekä pieni uimaranta. Kun kävelee parisataa metriä, pääsee vähän isommalle uimarannalle.
Täällä löytyy lääniä juoksennella. On rantaa, metsää ja kalliota. Joten tuskin lapsia niin kovasti haittaa se oman pihan puute, ei meitä vanhempia ainakaan. Jääpähän aikaa lapsille kun ei tarvitse hampaat irvessä kolata lunta tai hoidella pihaa (josta me kumpikaan emme pahemmin piittaa. Jos haluamme moista touhuta, otamme veneen alle ja lähdemme mökille saareen. Noita meillä tuskin olisi jos olisimme valinneet ok-talon ostamisen.