G: Mitä kadehdit ystävissäsi REHELLISESTI!

- yhden ystävän kykyä klaarata ison perheen kanssa ilman että se ainakaan näkyvästi olisi mitenkään ponnistuksen tulosta. Itselläni on pallo hukassa tämän ainokaisenkin kanssa vähän väliä



- joidenkin tiptop-kodit, meillä on aina sekaista, vaikka siivoan "koko ajan"



- hoikkia, itse en pääse kiloista eroon millään vaan lääkitsen itseäni herkuilla vähän väliä



- mielekäs, tyydyttävä työ ja noususuuntainen ura



Olisihan näitä. Nuo em. ominaisuudet eivät tosin esiinny yhdessä ja samassa ihmisessä, vaan useammassa.



Enkä tosiaan toivo kellekään ystävälleni mitään pahaa, päinvastoin siksihän noita asioita kadehdin, kun ne ovat minusta niin hienoja, että minäKIN haluaisin. Enhän minä siitä hyötyisi, että he menettäisivät onneaan. Päinvastoin, silloin menettäisin minäkin, sillä he ovat rakkaita minulle ja haluan heille hyvää. Kukaan ei hiero naamaani kuinka surkea olen itse tms. Jos olisin jollekin katkera, niin sitten ehkä alhaisia ajatuksia tulisi mieleen. Nyt ei ole tarvetta.

Isoja tissejä, ja sitä että miehet tekisi mitä vaan sen takia.

sen jälkeen normaalipainoa ja työpaikkaa. Omaa elämää ja omaa aikaa.

- mieletöntä ruoalaittotaitoa

- isompia koteja ja parempaa taloudellista tilannetta (johtuen ystävieni vanhemmista ja parisuhteesta, me jokainen suurinpiirtein samoissa keskituloisissa töissä)

Myös kunnianhimoa ja työhön liittyvää itsetuntoa (eli niitä ominaisuuksia joiden avulla noita töitä vat saaneet)



Kadehdin myös yhtä ystävääni joka pudotti paljon painoa ja on onnistunut pitämään sen myös pois. Ihailtavaa itsekuria :)



Tietenkään en toivo että työnsä menettäisi tai lihoisi. Se ei minua auttaisi.

Lähinnä sinkkujen ja lapsettomien ystävien huoletonta elämää, etenkin kesäisin. Terasseja, festareita ja muuta mukavaa tekemistä. Yleensä nämä tyypit ovat aktiivia facessa ja kertoilevat auliisti tekemisistään.



En toivo kenellekään pahaa. Yritän vakuutella itselleni, että tylsä arki lapsiperheessä on mukavaa ja kaikkien kivojen tapahtumien arvoista ;).

töitä myös kesällä. Yksi tekee vain tukityöllisyyshommia, muuten työtön ja silti näyttää pärjäävän. Eli sitä vapaa-aikaa, en sitä työttömyyttä =)

Tai nyt en enää niin kadehdi, vaan oikeasti nautin kuunnella hänen jutuistaan mitä hän on milloinkin tehnyt kenenkin kanssa. On itse lapseton ja mies jätti aivan yllättäen vuosi sitten pitkän liiton päätteeksi. Eli en siinä mielessä todellakaan haluaisi olla hänen paikallaan.

Itselläni kolme ihanaa lasta ja mies, joka oikeasti yrittää parhaansa yrittäjätyöltään, mutta toki se olen minä, joka tätä huushollia enimmäkseen pyörittää. Muissa ystävissä ei oikeastaan ole hirveästi kdehdittavaa, yhdellä on aivan sikarikas sulhanen, mutta muuten en hirveästi pidä siitä miehestä, niin ei haittaa. Kuhan tekee ystäväni onnelliseksi.

- yhden ystäväni tyyntä ja asiakeskeistä otetta elämään, samalla kuitenkin hän on empaattinen ja sosiaalisesti herkkä, osaava

- toisen ystäväni aivan huippu ihanaa, tilavaa, avaraa, uutta omakotitaloa huippupaikalla

- yhden ystäväni elämätilannetta, joka kyllä oli ensin aika vaikea, mutta nyt hän on tilanteessa jossa voi suunnitella, valita, järkkäillä elämää uudestaan uusiin suuntiina ja mahdollisuuksiin

Yhden mies on ihanan osallistuva isä, siis perheen lapsia leikittää ja keksii puuhaa ja vie eri paikkoihin, ym.



Sitten toisella on tosi iso ystäväpiiri, ja läheisiä ystäviä siis monia. Hän on paljon sosiaalisempikin kuin minä, sitä kadehdin, olisi kiva itsekin olla sellainen.



Nuo olisi sellaisia asioita, joita itsellenikin haluaisin.

Toivoisin itselleni samanlaista kuntoilu kärpäsen puraisua, mutta olen laiska ja saamaton.

en mitään. Rakastan ystäviäni, mutta yhdelläkään ei ole niin hohdokas elämä tai mitään muutakaan sellaista, että kadehtisin heitä.

kahdesta parhaasta ystävästäni toinen on luonnostaan tosi hoikka, vaikka syö mitä sattuu. Toinen taas on korkeakoulutettu, mutta päättänyt omistaa elämänsä kotiäitiydelle ja nauttii siitä täysin siemauksin. Noita asioita tulee joskus vähän kadehdittua, vaikka olenkin tyytyväinen omaan elämääni. Mulla on ihana työ, jota en vaihtaisi mihinkään, mutta siitä huolimatta jossain mielessä kadehdin ystäväni kykyä nauttia niistä pienistä ympyröistä ja yksinkertaisista rutiineista, joita elämä (kaukana keskustasta haja-asutusalueella) pienten lasten kanssa väistämättä tarkoittaa. Enkä pistäisi pahakseni sitäkään, että saisin aineenvaihdunnan, joka sallisi minun pistellä poskeeni mitä huvittaa ;)

Kadehdin ystäväni kaunista vartaloa, kauniita kasvoja ja pitkää kiiltävää tukkaa. Elikkä, hänen ulkonäköään. Lisäksi kadehdin hänessä sitä olemusta... Ja sitä ominaisuutta että aina kun ollaan baanalla yhdessä, HÄN saa kaiken huomion. Jotenkin hän onnistuu aina olemaan niin kiinnostava ja kiehtova miesten mielestä ettei lopulta kukaan kiinnostu minusta vaan miesporukka yrittää kilvan saada hänen huomiotaan. Plus tää kaveri on vieläpä tosi fiksu kauneuden lisäksi. Osaa kieliä, oppii uudet hetkessä ja lisäksi hän on tosi ahkera ja sinnikäs.



T. Katkera sinkku :D

No ei vaan, rakastan ystävääni yli kaiken ja ihailen noita ominaisuuksia. Samalla kuitenkin kadehdin sillä joskus kirvaan "oi kun mäki oisin, miksi aina se, miks sillä on kaikki jne jne."