Lue keskustelun säännöt.
Meillä on kohtuullisen iso maatila
29.06.2011 |
ja 3 lasta. Esikoinen ei jää missään tapauksessa tilalle, keskimmäinen tai nuorin ehkä saattaa jäädä.
Mutta tilaa ei pilkota, tilan maata tai metsiä ei jaeta.
Mä luulen että tästä joskus kehkeytyy vielä varsinainen draama ellei asiaa saada hoidettua mieheni elinaikana. ja saattaa siitä kehkeytyä vaikka mieheni olisikin asiaa hoitamassa, esikoinen on kaikki-mulle-heti-tyyppi joka ei varmaan kykene ajattelemaan tilan jatkoa tai elinkelpoisena säilymistä.
Meillä on keskinäinen hallintaoikeustestamentti mutta kusessa ollaan jos miehelle jotain sattuu.
Kommentit (18)
sitten lunastaa osuutensa tuolta esikoiselta puhtaalla rahalla. näin asia ratkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tilan jakamattomuus on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Ja mistä sen lapsesta tietää, kuka aikuisena haluaa jatkaa.
Onneksi meillä ei ole noita huolia, meidän perinnön saa laittaa ihan sentilleen tasan, ketään emme suosi.
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja.
Ei ole eksiä, nyksiä...
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan....
Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan.... Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
appiukolla oli yksi au-lapsi, joka tuli perunkirjoitustilaisuuteen ilmoittaen, että nyt hänelle korvataan vuosien isättömyys (hänen äidillään oli ollut 38 vuotta puoliso, jota oli voinut pitää isänään). Pettymys oli suuri kun selvisi, että appiukko oli rutiköyhä, kaikki omaisuus oli joko vaimon nimissä (tämän perimää tai ansaitsemaa) tai muilla sisaruksilla (kauppakirjat ja tositteet olemassa). Voi voi!
on sitten molemmille lapsille omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkäpä vielä enemmänkin. Itse en ole vielä edes ajatellut tuollaisia asioita aikaisemmin, vaikka toki meilläkin hallintaoikeustestamentti on tehtynä. Mutta mieluummin melkeinpä jaan tilan ja metsät kaikkien kesken kuin että alkavat kiistelemään ja ostelemaan toisiaan pois.
Itse aikoinaan puhuimme miehen veljien ja vanhempien kanssa pöydän ääressä, että jaetaanko tila ja me ostamme heidät pois vai ostetaanko tila suoraan käypään hintaan. Sovittiin, että ostetaan tila suoraan ja muutenkin puhuimme, että tästä tulee sitten meidän perheen koti jne. No pari vuotta jaksoin katsella sitä "tullaan kuin omaan kotiin" -ravaamista ja sit pidin kunnon saarnan, toinen veljistä ei vieläkään ole asiasta päässyt ylitse. Sanoinkin miehelle jokin aika sitten, että kun hänen vanhemmistaan aika jättää niin myydään koko tila ja keksitään jotain muuta...mut enhän minä nyt oikeasti täältä mihinkään lähtisi.
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan.... Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
Tai sitten asia osataan järjestää jo elinaikana. appiukolla oli yksi au-lapsi, joka tuli perunkirjoitustilaisuuteen ilmoittaen, että nyt hänelle korvataan vuosien isättömyys (hänen äidillään oli ollut 38 vuotta puoliso, jota oli voinut pitää isänään). Pettymys oli suuri kun selvisi, että appiukko oli rutiköyhä, kaikki omaisuus oli joko vaimon nimissä (tämän perimää tai ansaitsemaa) tai muilla sisaruksilla (kauppakirjat ja tositteet olemassa). Voi voi!
Vai pitäisikö AINA kaikki omaisuus olla vaimon nimissä, kun ei miehet aina voi olla varmoja, että onko se yhden illan vosu sitten kuitenkaan käyttänyt ehkäisyä, vaikka niin väittikin. Näitä au-lapsiahan voi tosiaan pullahtaa miehelle yllätyksenä vuosikymmenien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan.... Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
Tai sitten asia osataan järjestää jo elinaikana. appiukolla oli yksi au-lapsi, joka tuli perunkirjoitustilaisuuteen ilmoittaen, että nyt hänelle korvataan vuosien isättömyys (hänen äidillään oli ollut 38 vuotta puoliso, jota oli voinut pitää isänään). Pettymys oli suuri kun selvisi, että appiukko oli rutiköyhä, kaikki omaisuus oli joko vaimon nimissä (tämän perimää tai ansaitsemaa) tai muilla sisaruksilla (kauppakirjat ja tositteet olemassa). Voi voi!
Vai pitäisikö AINA kaikki omaisuus olla vaimon nimissä, kun ei miehet aina voi olla varmoja, että onko se yhden illan vosu sitten kuitenkaan käyttänyt ehkäisyä, vaikka niin väittikin. Näitä au-lapsiahan voi tosiaan pullahtaa miehelle yllätyksenä vuosikymmenien jälkeen.
ja jos se lehtolapsi on jo "saanut isän" ei uutta rikasta isää voida tilalle nimetä.
ja jos se lehtolapsi on jo "saanut isän" ei uutta rikasta isää voida tilalle nimetä.
Tarkoitin nyt vaan sitä, että nainen aina tietää montako lasta hänellä on, mutta mies ei voi olla varma. Paitsi, jos on ollut yhdynnässä tasan niin monta kertaa, kuin mitä on lapsia tiedossaan. Ja varsinkaan miehen vaimo, ei voi tietää, montako mahdollista lasta miehellä on.
No joo, on kaukaa haettu, mutta siis peraatteessa totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan.... Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
Tai sitten asia osataan järjestää jo elinaikana. appiukolla oli yksi au-lapsi, joka tuli perunkirjoitustilaisuuteen ilmoittaen, että nyt hänelle korvataan vuosien isättömyys (hänen äidillään oli ollut 38 vuotta puoliso, jota oli voinut pitää isänään). Pettymys oli suuri kun selvisi, että appiukko oli rutiköyhä, kaikki omaisuus oli joko vaimon nimissä (tämän perimää tai ansaitsemaa) tai muilla sisaruksilla (kauppakirjat ja tositteet olemassa). Voi voi!
Vai pitäisikö AINA kaikki omaisuus olla vaimon nimissä, kun ei miehet aina voi olla varmoja, että onko se yhden illan vosu sitten kuitenkaan käyttänyt ehkäisyä, vaikka niin väittikin. Näitä au-lapsiahan voi tosiaan pullahtaa miehelle yllätyksenä vuosikymmenien jälkeen.
ja jos se lehtolapsi on jo "saanut isän" ei uutta rikasta isää voida tilalle nimetä.
Kuolluthan ei mitään tunnusta, joten...
ehkäpä vielä enemmänkin. Itse en ole vielä edes ajatellut tuollaisia asioita aikaisemmin, vaikka toki meilläkin hallintaoikeustestamentti on tehtynä. Mutta mieluummin melkeinpä jaan tilan ja metsät kaikkien kesken kuin että alkavat kiistelemään ja ostelemaan toisiaan pois.
Itse aikoinaan puhuimme miehen veljien ja vanhempien kanssa pöydän ääressä, että jaetaanko tila ja me ostamme heidät pois vai ostetaanko tila suoraan käypään hintaan. Sovittiin, että ostetaan tila suoraan ja muutenkin puhuimme, että tästä tulee sitten meidän perheen koti jne. No pari vuotta jaksoin katsella sitä "tullaan kuin omaan kotiin" -ravaamista ja sit pidin kunnon saarnan, toinen veljistä ei vieläkään ole asiasta päässyt ylitse. Sanoinkin miehelle jokin aika sitten, että kun hänen vanhemmistaan aika jättää niin myydään koko tila ja keksitään jotain muuta...mut enhän minä nyt oikeasti täältä mihinkään lähtisi.
Luulen että sinä olet vain pikkusieluinen ja halusit näyttää kuka on pomo. Ehkä on parempi etteivät he ole tekemisissä sinunlaisesi kanssa. Miten sait ongelman aikaiseksi tuollaisesta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..YHDEN miehen kanssa. Ei tule perintöriitoja. Ei ole eksiä, nyksiä...
Niitä lapsia voi ilmaantua puun takaa milloin vaan.... Juuri saatiin kuulla, että mieheni enolla onkin vielä yksi lapsi, josta sukulaiset ei ole tienneet mitään. Tämä lapsi siis nyt 45v.
Tai sitten asia osataan järjestää jo elinaikana. appiukolla oli yksi au-lapsi, joka tuli perunkirjoitustilaisuuteen ilmoittaen, että nyt hänelle korvataan vuosien isättömyys (hänen äidillään oli ollut 38 vuotta puoliso, jota oli voinut pitää isänään). Pettymys oli suuri kun selvisi, että appiukko oli rutiköyhä, kaikki omaisuus oli joko vaimon nimissä (tämän perimää tai ansaitsemaa) tai muilla sisaruksilla (kauppakirjat ja tositteet olemassa). Voi voi!
Vai pitäisikö AINA kaikki omaisuus olla vaimon nimissä, kun ei miehet aina voi olla varmoja, että onko se yhden illan vosu sitten kuitenkaan käyttänyt ehkäisyä, vaikka niin väittikin. Näitä au-lapsiahan voi tosiaan pullahtaa miehelle yllätyksenä vuosikymmenien jälkeen.
ja jos se lehtolapsi on jo "saanut isän" ei uutta rikasta isää voida tilalle nimetä.
Kuolluthan ei mitään tunnusta, joten...
niin ei peri ilman testamenttia. Eikä sitä isyyttä noin vain oikeus päätä, jos ei vainaja ole eläissään millään tavalla teoreettisen lapsensa elämään osallistunut.
tämä luettuani alkoikin mietityttään:
miehelläni on suht varakkaat vanhemmat. Tiedän, että appiukolla on avioton lapsi jossain (kuulemma lapsen äiti ei muinoin halunnut appiukkoa elämäänsä, mutta appiukko on maksanut elatusmaksut niinkuin kuuluukin).
Ilmestyyköhän tuo avioton lapsi sitten jossain vaiheessa perinnölle... saas nähdä kuinka käy ja millainen sota siitä sitten syttyy :)
tämä luettuani alkoikin mietityttään:
miehelläni on suht varakkaat vanhemmat. Tiedän, että appiukolla on avioton lapsi jossain (kuulemma lapsen äiti ei muinoin halunnut appiukkoa elämäänsä, mutta appiukko on maksanut elatusmaksut niinkuin kuuluukin).
Ilmestyyköhän tuo avioton lapsi sitten jossain vaiheessa perinnölle... saas nähdä kuinka käy ja millainen sota siitä sitten syttyy :)
Ei siitä ole vielä kovin monta vuosikymmentä, kun lapselle ei haettu isää vaan pelkästään elatusvelvollinen. Joku voi kaivaa esiin sen vuoden, mutta ennen sitä syntyneet au-lapset eivät biologista isäänsä peri, vaikka olisivat elatusmaksut saaneet, ellei isyyttä ole erikseen tunnustettu.
Aloittajan tapauksessa selvin asia olisi testamentti sille lapselle, joka aikoo jatkaa tilaa. Silloin hän saisi ainakin yli puolet, ja muut lapset lakiosansa, jonka voisivat myydä tai olla myymättä.
En ole nykyisin lakia lukenut, mutta on ollut olemassa laki, joka on suojannut maatiloja jakamiselta perinnönjaossa. En tiedä, mitä se käytönnössä olisi ollut kun ei ole vielä tullut maatilan periminen ajankohtaiseksi.
Tämä appiukon avioton lapsi on syntynyt reilut 40 vuotta sitten. Ehkä tilanne on tosiaan noin kuin sanoit, että appi on ollut "vain" elatusvelvollinen.
Omien sanojensa mukaan appi olisi ollut valmis menemään raskaana olevan tytön kanssa naimisiin, mutta tämä ei ollut halunnut.
että kaikille riittää tasapuoliset osat, vaikka tilaa ei jaettaisikaan. Muuten se nimittäin menee jakoon ihan satavarmasti.