G: Moniko on selvinnyt tukistamisesta ilman traumoja?
Täällä ainakin yksi :) Muistan muutaman nykäisyn ja pari luunappia, jotka tulivat ihan aiheesta. Olen täysipäinen, enkä ole ikinä lastani nipannut tai edes aikonut. En siis hyväksy väkivaltaa, mutta en usko että pienestä nykäyksestä kenenkään elämä menee raiteiltaan...
Rakastan äitiäni aivan yhtä paljon muutamasta nyppäyksestä huolimatta ja uskon, että hänen ansiostaan olen "kunnon kansalainen"!
Tukkapölly on aivan eri asia, ja sitä en hyväksy missään nimessä. Tämä on gallup, keuhkoojat älkööt vaivautuko ;)
Kommentit (53)
tukistamista ja piiskaa kammenella housujen lapi seka luunappeja ja tukkapollya. pikkuveli selvisikin sitten ilman minkaanlaista fyysista rangaistusta, meni vanhemmilta varmaan mehut minun kanssani?
Äitini katuu tukistamista vielä tänäkin päivänä. Itse en muista koko tapahtumaa.
Musta tuli oikein hyvä kansalainen vaikka ikinä ei kotona nypitty, nykäisty, tukistettu, läpsitty...
On tukistettu useasti ja annettu luunappeja. Kerran olen saanut myös selkääni (ja olen edelleen sitä mieltä, että ihan aiheesta).
Jooh, ei mitään traumoja. Ilmeisesti niitä olisi pitänyt tulla?
En todellakaan ole saanut traumoja! Silti en omia lapsiani tukistele nykyään, joskus aikanaan esikoisen kanssa oltiin tiukilla (erityislapsi) ja silloin tukistin jonkun kerran, mutta hain kyllä välittömästi apua lastensuojelusta.
olla sitä mieltä että lasta hakataan aiheesta :( kas kummaa kun aikuista ei saa hakata aiheesta.
kuten suurin osa varmaan.Pennuthan keksi ettei saa kurittaa ja lällättävätkin siitä vasta 2000-luvulla.
rajat on rakkautta. kunnollinen työtätekevä kohta kahden lapsen äiti. omaa lasta ei oo kyllä tarvinnu (vielä) tukistaa eikä muutakaan tehdä. on sen verta "fiksu" tapaus että uskoo sanomalla.
kaikista jäi sieluun ikuinen arpi eli en ole selvinnyt ilman traumoja. Ei se kipukaan ollut pahinta vaan se tunne että isä kiskoo tukasta ja äiti katsoo vieressä...its een ikinä tekisi omalle lapselle mitään sellaista en voisi edes kuvitella...että ehkä siitä ainakin jotain positiivista on seurannut?
ei ihme, olisin piiskannut itsekkin! varsinkin jos olit lapsena samanlainen drama queen!
rakastava vanhempi ei sellaista tee ja se on fakta! Sitä tekee vanhempi joka on tunnetasolla jäänyt itse jotain vaille eikä kykene empatiaan.
Lähinnä vain näytösmielessä, sillä ei se sattunut yhtään. Ajatus on silti jotenkin ahdistava ja nöyryyttävä. Muistan myös hädän veljeni puolesta kun hänelle tehtiin sama.
henkisesti ja fyysisesti...olet pelottava esimerkki!
Kaikki sain aiheesta ja ei ole jäänyt mitään traumoja
Selvästi olet sen tarpeessa.
ja ajatella, hoidon tarpeessa vaikka en saanut piiskaa lapsena?!
henkisene kehitykseen...vink vink 12!
Vai että draamagueen ja itsekin olisit hakannut...huoh hakeudu ihmeessä terapiaan!
ja jäi siitä ikuinen muisto mieleen enkä muistele lämmöllä. En muutenkaan ole koskaan ollut vanhempieni kanssa läheinen sen verran koin turvattomuutta lapsena tuollaisten tapausten takia.
kaikista jäi sieluun ikuinen arpi eli en ole selvinnyt ilman traumoja. Ei se kipukaan ollut pahinta vaan se tunne että isä kiskoo tukasta ja äiti katsoo vieressä...its een ikinä tekisi omalle lapselle mitään sellaista en voisi edes kuvitella...että ehkä siitä ainakin jotain positiivista on seurannut?