Entas kun tytto valttamatta haluaa pukeutua pojaksi???
Tuli tuosta sukupuolineutraaliksi kasvattamis-ketjusta mieleen tallainen, etta meidan tytto on puolet elamastaan halunnut olla poika. Han on nyt 7-vuotias.
Mua ottaa vielakin koville se etta han haluaa puketua vain poikien vaatteisiin ja pitaa hiuksensa lyhyina (nyt ovat hiukan pidemmat ja tunkee ne lippiksen sisaan ettei niita nay). Leikki vain poikien leluilla ja poikien kanssa.
Puhuu etta haluaisi tulla pojaksi ja haluaa miehisen ammatin.
Sallin kaiken muun lapselleni, tai no oikeastaan alan olla jo luovuttanut kaikesta tyttomaisesta hanen kanssaan, mutta olisi ihanaa nahda hanet edes juhlissa mekossa, hameessa, tai edes siistissa tunikassa ja leggingseissa. Mutta ei, han saa kauheat pultit jos niin ehdottaakin.
Aitina sita tyttolapsen synnyttaessaan luo mielikuvat millaista on tyton kasvattaminen ja uneksii millaista tyton kanssa tulee olemaan, miten taman pukee jne. Minulle nuo toteutuivat 3 vuotta ja sitten pikkuisesta, sirosta ja suloisesta tytostani alkoi pikku hiljaa tulla enemman ja enemman poikamainen. Ja nyt sanoisin etta han on taysin poika kaikin puolin.
Anteeksi jos loukkaan jotain, mutta minulle tama on ollut surun aihe. Rakastan toki lastani taysilla, mutta luopumisen tuskaa olen kokenut, kun sukupuoli on tassa "vaihtunut".
Kommentit (31)
ja siitä saa tuntea suruakin.Kymmenen vuoden päästä voi olla et Ap;eella on yksi poika enemmän ihan virallisestikin.
lapsen muutosta sukupuolesta toiseen. Kuulostaa niin kovin tutulta.
ap
pakota pitämään mekkoja! Pahin virhe mitä tyttölasten vanhemmat tekee on pakottaa tyttöään laittamaan juhliin mekko/hame. Mun vanhemmat pakotti, ja nykyään mä vihaan hameita ja mekkoja, mutta eniten vihaan sukkahousuja! Meillä pojat (siis veljeni) sai laittaa juhliin t-paita, farkut ja tennarit -linjaa, mutta tyttöjen piti laittaa hame, sukkahousut, ja hienot kengät!
ei ole neuvoa antaa muuta kuin että yrität nyt vaan hyväksyä asia...lapsesi syntyi väärään ruumiseen.
Han on tosi urheilullinen ja ollut erittain aikaisessa kaikin suhteen motorisessa kehityksessa. Koulu ei suju niinkaan hyvin, tuntuu etta suurimman osan aikaa tytto vain katselee ja seurailee poikia ja opit menevat sivu suun. Han seuraa kaikkia poikia ja miehia tosi tarkkaan, ihan vaikkapa kaupungilla; katsoo kuinka he ovat pukeutuneet, elehtivat yms ja sitten yrittaa parhaansa mukaan kopioida heita. Rakastaa veljeaan yli kaiken, siskonsa kanssa vain riitelevat. Isansa halit ovat ihan parhaita ja tykkaa yli kaiken silitella isansa hiuksia ja haluaisi vaikka millisiili heti jos siihen suostuttaisiin!
Mutta mietittekö nyt ihan tosiaan miehesi kanssa, että pakottaisitte tytön pukeutumaan tyttömäisemmin? Siis pakottaisitte tottelemaan sääntöä, jonka rikkominen ei vahingoita yhtään ketään? Millaisen viestin tämä lähettää lapselle?
Tytto vetaa tuon pukeutumisen ihan aarimmaisyyksiin. Ehdotin eraskin paiva tassa siisteiksi" vaatteiksi eraaseen tilaisuuteen skinny jeans (ovat tyttojen osastolta, mutta tumman siniset, ja pinkki vyo niista poistettu. KUKAAN ei voisi tietaa kumpien farkut oikeasti ovat!) ja noiden kanssa sellainen sinipuna-ruudullinen paitapusero. Ei kaynyt, koska eivat ole OIKEASTI poikien vaatteita. Tytto kayttaisi vain extreme-vaatteita tyyliin alyttomilla isoilla Spiderman-logoilla varustettuja vaatteita, tai muita orkkeja, ettei kenellekkaan jaisi epaselvaksi, etta han "on" poika! ap
Pidä pukeutumisasioissa sama linja kuin poikasi kanssa. Tyttö saa valita vaatteet poikien osastolta tietyissä rajoissa, esim. hinta. Ja tietynlaisiin tilaisuuksiin pukeudutaan siististi: jos poikasi ei saa laittaa spiderman-paitaa, ei saa tyttökään, mutta jos poika saa laittaa poikamaiset lököfarkut kauluspaidan kanssa, niin sitten tyttökin saa. Miksi ostatte neutraaleja tiukkoja farkkuja tyttöjen osastolta, jos ne eivät ole tytön mieleen.
Antaisitko poikasi leikata tukkansa millin siiliksi? Sitten antaisin tyttönikin.
Minusta tässä on oleellista se, että vanhemmat voivat vetää rajaa siisteyden yms. suhteen, mutta rajaa ei pitäisi vetää sen suhteen, mitä tyttö tai poika saa sukupuolensa perusteella tehdä.
Lapsesi tarvitsee keskimääräistä enemmän vanhempiensa tukea kamppaillessaan identiteettinsa kanssa. Ei ole helppoa olla erilainen nuori, mutta tilannetta vain pahentaa se, jos ei kotonakaan tunne olevansa hyväksytty.
Pidä pukeutumisasioissa sama linja kuin poikasi kanssa. Tyttö saa valita vaatteet poikien osastolta tietyissä rajoissa, esim. hinta. Ja tietynlaisiin tilaisuuksiin pukeudutaan siististi: jos poikasi ei saa laittaa spiderman-paitaa, ei saa tyttökään, mutta jos poika saa laittaa poikamaiset lököfarkut kauluspaidan kanssa, niin sitten tyttökin saa. Miksi ostatte neutraaleja tiukkoja farkkuja tyttöjen osastolta, jos ne eivät ole tytön mieleen. Antaisitko poikasi leikata tukkansa millin siiliksi? Sitten antaisin tyttönikin. Minusta tässä on oleellista se, että vanhemmat voivat vetää rajaa siisteyden yms. suhteen, mutta rajaa ei pitäisi vetää sen suhteen, mitä tyttö tai poika saa sukupuolensa perusteella tehdä. Lapsesi tarvitsee keskimääräistä enemmän vanhempiensa tukea kamppaillessaan identiteettinsa kanssa. Ei ole helppoa olla erilainen nuori, mutta tilannetta vain pahentaa se, jos ei kotonakaan tunne olevansa hyväksytty.
Poika on viela pieni, joten ei vastusta meidan vanhempien valitsemia vaatteita, mutta hanetkin tykkaan pukea iloisiin, varikkaisiin vaatteisiin. Meilla on muuten jo pari sakillista hanelle isosiskon vanhoja vaatteita odottamassa! ;)
Ja mita noihin farkkuihin tulee; tytto itse valitsi ne. Lupasi niita pitavansa, kaupassa nayttivat paremmilta kai kuin kotona tuntuivat.
ap
Jos tyttö pukee spiderman vaatteet ja leikkaa tukastaan millin siilin, ympäristö suhtautuu häneen kuin friikkiin. Niin se vain on.
Lapsesi tarvitsee keskimääräistä enemmän vanhempiensa tukea kamppaillessaan identiteettinsa kanssa. Ei ole helppoa olla erilainen nuori, mutta tilannetta vain pahentaa se, jos ei kotonakaan tunne olevansa hyväksytty.
Leikin poikien kanssa ja poikien juttuja.Ala-asteella pyysin jopa siirtoa poikien liikuntatunneille, ja siitä nousi kauhea haloo.
En tuntenut olevani poika, mutta poikien maailma kiinnosti enemmän, oli jotenkin lähempänä mieltymyksiäni. Vihasin monia tyttöjen juttuja, kuten tekstiilikäsityötä, mekkoja ja jumppaa tamburiinin tahdissa.
Ihme kyllä minusta kasvoi normaali heteronainen. Voin hyvin kuvitella miten huolissani äitini on ollut.
Näinkin voi käydä, eli jos tyttölapsi pitää kaikkea "miesten työtä"kivana, hän haluaa olla siksi poika.
Minun lapseni on suostunut olemaan tyttö, kun on huomannut että kyllä äiti voi sahata moottorisahalla ja lähteä hirvimetsälle.
Tekniseen työhön piti päästä, kun inhosi tekstiilityötä, ja viihtyy erinomaisesti valinnaisliikunnassa, kun se on sekaryhmä ja miesopettaja.
Kannattaa tosiaan etsiä hänelle sellaisia harrastuksia, joissa vähän poikamaisempi tyttö ei ole mitenkään outo. Jalkapallo ja jääkiekko ainakin ovat sellaisia, myös metsästäjissä on yhä enemmän naisia ja tyttöjä.Vähemmän urheilullisella on ehkä vaikeampi löytää sellaista vertaisporukkaa kuin lätkätytöillä.
Vaatetuksen suhteen kannattaa hakea varsinkin juhliin jotain neutraalia, ettei näytä liikaa "homolta", vaan reilusti joko pojalta tai miesten vaatteisiin pukeutuneelta tytöltä.
Vaatetuksen suhteen kannattaa hakea varsinkin juhliin jotain neutraalia, ettei nytä liikaa "homolta", vaan reilusti joko pojalta tai miesten vaatteisiin pukeutuneelta tytöltä.
meilla on tuttavapiirissa parikin vastaavaa tapausta. Yksi tytto oli aiemmin lapseni luokalla. Hanella on vuosi vuodelta lyhentynyt tukka ja vaatteet ovat muuttuneet entista poikamaisemmiksi. Lapsi on nyt 8-vuotias. Han leikkii lahinna poikien kanssa, tykkaa fudiksesta, urheilusta ym. Lapsi hyvaksytaan ihan sellaisena kuin on, hanella on paljon kavereita (lahinna poikia). Oma lapseni totesi vaan etta X on tytto mutta ihan kuin poika. Luokkatovereista se ei ollut yhtaan outoa. En edes voisi kuvitella etta hanelle koitettaisiin laittaa mekko juhliin. (sehan on melkein vakivaltaista! juhlien tulis olla iloinen asia).
Arvelen etta asiaan vaikuttaa hanen vanhempien suhtautuminen. He hyvaksyvat lapsen sellaisena kuin han on ja rakastavat hanta omana itsenaan. Asumme ulkomailla ja ehka Suomessa tama asia koetaan jotenki hankalampana.
Tuttavapiirissa on myos pieni poika joka leikkii barbeilla ja haluaa pukeutua mekkoihin. Usein prinsessa-asuihin. Nain hanet juuri yksissa juhlissa mekko paalla. Han menee kohta eskariin ja vanhemmat miettii miten toimia, jotta ei joutuisi kiusatuksi ja voisi kuitenkin toteuttaa sita joka kokee olevansa.
Olen tosi iloinen etta nailla lapsilla on viisaat vanhemmat, jotka osaavat nahda ja kunnioittaa lapsensa erilaisuutta. Ymmarran etta se on tietynlaista luopumista aidille erityisesti kun ei voikaan tehda tyttonsa kanssa "tyttomaisia" juttuja.
Kunnioita kuitenkin lapsesi persoonaa - han tuntuu olevan tosi varma asiasta! Toivottavasti loydat tukiverkostoa jolle voit purkaa naita asioita ilman etta lapsi on lasna.
ymmärrän miltä sun sydämessäsi tuntuu. En tässä rupea omaa tarinaani lapsestani sepustamaan kuitenkaan.
Olisiko sinun mahdollista käydä psykologilla lapsesi kanssa? Hän saattaa ihan aidosti tuntea olevansa poika tytön ruumiissa ja aikanaan vaihtaa sukupuolta. Jos näin on, lapsesi saisi sitä apua tarpeeksi ajoissa mitä tulee tarvitsemaan. Hormoni hoidot tms. Lapset on rohkeita näissä asioissa ja tyttösi uskaltaa tuoda asian esille, mutta vuosien saatossa asiasta voi tulla ahdistava ja moni on ajautunut itsemurhaan tai itsetuhoiseen käytökseen.
Itse opin kantapään kautta, että lapsen onnellisuus on tärkein asia, sillä ilman sitä saatan menettää rakkaimpani.
Kyllä meillä silti on oikeus surra, mutta meidän tulee hyväksyä ja olla avoimia ja tukevia lapsiamme kohtaan.
voi leikkiä miten haluaa ja mitä ihmeen "poikien" leikkejä? camoon mammat itse te kasvatatte näitä vanhanaikisia kiltti-tyttöjä jotka sitten eivät pärjää tässä maailmassa. ap:n tyttö taitaa pärjätä hyvin. sukupuolineutraali on kai nykyaikaisen kasvatuksen sisältö:eli tytöt saa onkia tapella ei-olla-kilttejä, pojat saa olla herkkiä, itkeä ja leikkiä nukeilla
ja silti kasvavat ihan normaalisti sellaisiksi kun heidät on luotu. älä stressaa ap. hyvin se menee. meillä kuitenkin vanhemmat päättävät juhlavaatteet ym. lapsi saa toivoa ja sitten katsotaan mitä löytyy ja mihin rahat riittävät, ei tarvitse olla merkkituotteita eikä samaa kun luokan pilallelellityimmällä..