Kerro sektiostasi, hyviä ja huonoja kokemuksia!

tehtiin kiireellinen sektio 6kk sitten, koska synnytys pitkittyi sillä vauva ei mahtunut ulos kasvotarjonnan vuoksi (ja kakkasi lapsiveteen). Kivut olivat aivan tajuttomat koska vauva ei päässyt laskeutumaan ollenkaan. Olin aika kipeä, ja aluksi minulla oli kovaa hermosärkyä koska ilmeisesti joku hermo oli jäänyt pinteeseen hakojen alle tms. Menetin myös paljon verta koska joitakin isoja suonia kohdussa repesi. MUTTA, en tarkoittanut nyt pelotella, ei ole kovinkaan yleistä että leikkaus menee niin huonosti kuin omani. Eikä minulle jäänyt mitään pelkoja tai tarumoja, pitää vain hyväksyä, että asiat eivät aina mene ihan putkeen ja suunnitellusti. Nyt olen elämäni kunnossa eikä mikään muu muisuta sektiosta paitsi hyvin siisti ja pieni arpi ala vatsalla. :) Maito nousi heti ja muusta ei voi valittaa paitsi siitä, etten kipujen takia oikein heti pystynyt hoitamaan vauvaa, vaan mies hoiti suurimman osan. Vauva siis täysin terve myös. Sen verran kyllä sanon, että jos vaan saat suunnitellun sektion ota se, kiirrellinen on aina kiireellinen ja sisältää hivenen enemmän riskejä, sekä ainakin minusta tuntui pelottavalta koska en ollut kerennyt varautua siihen. Mutta mitään ei kannata stressata liikaa etukäteen, uskon että kaikki menee kohdallasi oikein hyvin! Tsemppiä!

leikkaus meni niinkuin pitikin, paranin nopeasti eikä tullut mitään komplikaatiota. Maito nousi leikkauksesta seuraavana aamuna. Jälkivuoto kesti muistaakseni pari viikkoa. Vauva voi onneksi hyvin myös :) Ainoa negatiivinen asia leikkaukseen liittyen oli se etten saanut leikkauksesta mitään tietoa etukäteen vaikka pyysin. Menin siis leikkauspöydälle jännityksestä täristen sillä kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan leikkauksen kulusta mitään etukäteen.

Kaksoset syntyivät sektiolla. Vajaassa tunnissa oli homma valmis. Oli ihana positiivinen yllätys, että virtsakatetri laitettiin vasta laikkausalissa puudutuksen jälkeen. Puudutus ei sattunut, tuntui vaan hirveän epämiellyttävältä. Katetrin laiton vielä tunsin, mutta hyvin heikosti.



Ainoa negatiivinen muisto on olla yksin heräämössä reilu tunti. Se odottaminen. Vauvat olivat sen verran pieniä, että vietiin lämpökaappiin, enkä saanut niitä syliini. Mies oli mukana leikkurissa, mutta meni sitten vauvojen mukana ja minä jäin yksin. Olin omassa huoneessakin vielä yksin, mies tuli siihen sitten raportoimaan, että kaikki on hyvin. Lopulta joskus tuntien odottelun jälkeen vauvat tuotiin ja olin ihan pihalla, mitä näille tehdään?



Leikkaushaava parani todella hyvin. Suihkuttelin sitä ja otin ilmakylpyjä aina kun mahdolista. Jälkisupistuksia en kyllä unohda ikinä! Ota omat buranat mukaan varmuuden vuoksi. Minä en kyllä saanut tarpeeksi kipulääkettä ja kerrankin ihan tavallisen burana400mg. Olis ehkä pitänyt kertoa, että syön buranoita "kuin karkkia" kuukautisten aikaan muutenkin, jos sais jotain muuta?

maito alkoi nousta vasta viikon päästä ja silloinkin huonosti. Vauvat sai korviketta alusta saakka. 3,5kk sitkeästi yritin imettää kellon ympäri, mutta lopulta maidon tulo loppui kokonaan. Se olikin helpotus, pullolla on paljon helpompi ruokkia kahta vauvaa.



Komplikaatioita ei ollut kenelläkään missään vaiheessa.

Minulla kokemusta vain yhdestä sektiosta ja kaikki meni ok. Minulla oli lievä raskausmyrkytys ja vauva oli perätilassa jonka vuoksi suunniteltu sektio tehtiin kun viikkoja oli 39. Olihan se aika jännittävää, mutta ei jäänyt mieleen mitään ikäviä muistoja. Valmistelut hoituivat miellyttävästi ja koin että kaikki pitivät minusta hyvää huolta. Itse leikkaus oli jotenkin hassua, lääkkeistä vähän pöhnäinen olo ja joku ronkkii alavartaloa... naureskeltiin vaan miehen kanssa.



Toipuminen oli loppujen lopuksi aika nopeaa. Vaikka alkuun tuntui että on ihan mahdotonta liikkua mihinkään suuntaan, joka päivä meni isoin harppauksin parempaan suuntaan. Kivut olivat ensi päivinä välillä sietämättömät, koska yritin pärjätä ehkä vähän liian vähällä kipulääkityksellä. Raskausmyrkytyksen takia mulla oli hirveän korkea verenpaine ja siihen lääkitys, ja burana ja jotkut muutkin kipulääkkeet nostaa myös paineita niin otin niitä sitten vasta kun oli ihan pakko.



Ylös nouseminen oli alkuun ihan tuskaa. Yritin kätilön kanssa nousta jo illalla, mutta aloin voida pahoin ja sattui hirveästi. Seuraavana aamuna pääsin jo pystyyn ja illemmalla kävelin. Sairaalassa olin 5 päivää ja vielä kotiin päästyäkin oli istuttava paljon, haava alkoi särkeä jos käveli liikaa. Vähitellen kivut häipyivät ja ilman lääkkeitä pärjäsi noin viikon päästä. Ehkä noin 2-3 viikon kuluttua leikkauksesta koin toipuneeni niin ettei se enää vaikuttanut elämääni kipuina tai rajoitteina. Eli tosi nopeasti sanoisin toipuneeni vaikka ekat päivät tuntui pahalta.

leikkaukset on sujuneet ihan ihan ongelmitta, paranaminen kestää sen mitä se kestää, jokaisella tuo on yksilöllistä, ihan kunnossa on ehkä 1kk leikkauksen jälkeen, ekat kaksi viikkoa on huonompia, niistä eka viikko menee särkylääkkeillä. Maito nousi kolmen päivän sisällä eli aina on ollut maitoa kun on laitokselta lähdetty. Jälkivuoto kestää sen vajaan kuukauden. Ainoa komplikaatio on ollut leikkausarven kanssa, kerran lähti tulehtumaan, kun en ehtinyt kunnolla makoilemaan ja tuulettelemaan sitä, mutta onneksi siitäkin selvittiin ihan vaan pintapuhdistelulla eli mkitään lääkekuuria ei tarvittu. Kolme tervettä, 10p poikaa oon saanut, sehän se on tärkeintä, että olivat terveitä. Kuuntele neuvot synnärillä ja toimi niiden mukaan niin ei pitäisi tulla ongelmia. Tsemppiä!

Oon aika motivoitunu alatiesynnytykseen ja nyt kyl laittaa aikalailla mietityttään. Pitäiskö pyytää vaan suoraa sektio vai yrittää eka normaalisti. Vaikeita päätöksiä! Vauvan parasta kuitenki haluan, mutta mikä sit on vauvalle parasta, ei voi tietää! :/



Lisää kokemuksia lukisin vieläki mielelläni! :)

jos joku vaikka viel kertois :)

jos joku vaikka viel kertois :)

jos ajattelet, niin minun kokemuksillani ottaisit suoraan suunnitellun sektion.



Takana siis kaksi sektiota, joista ensimmäinen kiireellinen eli vauva ei mahtunut syntymään alakautta. Vaikka synnytys lähti muuten vauhdilla käyntiin ja kunnon supistuksista ei leikkaussaliin mennyt kuin muutama tunti, niin sekä minä että vauva olimme todella kovilla eli tuo alakautta yrittäminen vie itseltä että vauvalta todella paljon voimia. Vauva oli siis väsynyt ja lähti alkuun hitaasti toipumaan rankasta synnytyksestä.



Toinen synnytys olikin suunniteltu sektio ja eroa oli vauvan voinnissa kuin yöllä ja päivällä. Toisessa meillä oli heti virkeä ja hyvinvoiva vauva ja vauva-arki lähti ihan toisella tavalla liikkeelle.



Suunniteltu sektio on mielestäni molemmille parempi, jos kerran sektioon ollaan aika varmasti menossa. Toisesta toipuminen vei itsellä vähän kauemmin, mutta yleisesti toivuin siitäkin nopeasti. Verta ei mennyt paljonkaan, särkylääkkeet sai jättää viikon päästä pois ja siitä sitten tuntemusten mukaan kärrykävelyiden kautta juoksulenkille.



Tsemppiä Sulle, ota ihmeessä se suunniteltu sektio, jos vauvan parasta ajattelet!

suunniteltu sektio. tuli hermovaurio (vatsan pintahermoitus vaurioitui) siitä seurauksena yhä neljän vuoden jälkeen lievää kipua ajoittain, kutinaa ja sitten pysyvää puutuneisuuden tunnetta vatsassa, noin 10cmx10cm alueella.



kipu lieventyi hyvin ekan vuoden jälkeen, alussa oli polttavaa ja pistelevää kipua. kuin neuloilla olisi tökitty mahaan

Ensimmäinen kiireellinen oli hankala lähinnä henkisesti, toinen sujui rutiinilla. Molemmista toivuin nopeasti: kipulääkkeitä kannattaa syödä parin vkon ajan, niin kivut pysyvät poissa, ei vaikuta imetykseen tai minnekään

Sektiossa ei ollut ongelmia. Mutta sen jälkeinen aika... Olen edelleen kipeä. Nopea liikkumaan lähteminen ei minua kyllä ole auttanut. Haava ei edes tulehtunut, siltikin liikkuminen on todella hankalaa. Kyljellään en pysty edelleenkään nukkumaan, haava repii ja kiristää alamahaa.



Maito nousi kolmantena päivänä sektiosta.



Sen vain sanon etten henk.kohtaisesti enää koskaan halua sektioon. Ja olen kokenut molemmat tavat, alatiesynnytys oli paljon helpompi kokemus.



Mutta tapauskohtaisesti. Jos on riittävät syyt sinulla sektioon, se kannattaa toteuttaa.

Kummatkin olleet kiireellisiä sektioita. Ensimmäisen jälkeen olin niin kipeä ja kävelin kyyryssä ensimmäisen 6kk. Seurauksena olikin kiinnikkeitä vatsanalueelle. Toinen sektio meni paremmin. Jonkin verran kipua jälkeen päin, mutta olo miltei normaali 2 viikkoa sektion jälkeen. Arpi on siisti ja piilossa katseilta. Itse leikkaus meni kummallakin kerralla täydellisesti ja siitä on vain hyvät muistot. Siitä 36h ja 48 tunnin punnaamisesta ennen sektiota ei jäänyt niin hyviä muistoja (kiireellinen sektio pysähtyneen synnytyksen vuoksi x2, en vain auennut tarpeeksi).