Lue keskustelun säännöt.
Rahat ihan vähissä ja ukko vaan ostaa melkein mitä haluaa
27.06.2011 |
Siis meillä on nyt n. kuukaudeksi vain n. 300 eur ruokarahaa 6h perheelle. (Ja siitä varmaan pitää ostaa ainakin bensaa vielä.)
No mies tietää tilanteen, mutta ei sitten tunnu tajuavan mitä se tarkoittaa.
On kyllä vähentänyt esim. oluen juontiaan; tosin osti juhannukseksi sitä kyllä. Ja sitten meni ostamaan vielä kuohuviinipullon!!
Vähänkö ärsytti, tuo viini oli ihan ylimääräistä. Meillä ois ollut kotonakin viinipulloja, myös yksi kuohari, joita olen säästänyt, ja niistä otettiinkin yksi jussina. Ois ehkä voinut kysyä minulta ennenkuin ostelee, tiesi kyllä että meillä on kotonakin viiniä (mutta oli ajatellut että jos haluankin säästellä niitä...)
Toinen ärsytys on se, että hänen pitää melkein joka päivä syödä töissä ruokalassa, ateria alk. 6,80 eur. Olen yrittänyt ehdottaa että söisi eväitä nyt, mutta sitä kuulemma tarvitsisi niin paljon kaupasta ostaa että muka sama hinta (hänelle ei joku einesruoka esim. riitä kuulemma).
Ja kun ehdotan voileipä lisukkeeksi, niin hän ei voi syödä leipää, ei muka vie nälkää.
Sanoin että ostetaan vaikka leikkeleitä leivän päälle häntä varten että ne maistuisi mutta ei.
Ja hän EI tee mitenkään fyysistä työtä! Eikä olisii pahaksi pudottaakin hänen muutama kilo.
Itse olen syönyt lasten tähteitä, ja yrittänyt keksiä mahd. tyhjästä jotain. Olen melko uusavuton ruoanlaitossa mutta niin vaan olen yrittänyt nyt opetella.
Tein yksi päivä voitaikinaakin mitä en ole ikinä tehnyt, että sain pasteijoita ilta/välipalaksi.
Nekään tosin ei herralle kelvanneet, en tiedä miksi, piti tehdä hänen itselleen se viimeinen pakastepizza jota olin ajatellut koululaisten välipalaksi joku päivä.
ennen on kyllä pasteijat kelvanneet.
Samoin väänsin itse pitaleipiä, kun löysin pakkasesta lihaa niihin täytteeksi.
Ennen on olleet pitaleivät täytteineen suurta herkkua, en tajua miksei nekään nyt kelvanneet miehelle, kun ne leivät oli mun itsetekemiä - ihan hyviä niistäkin tuli.
Ärsyttää niin kun me lasten kanssa syödään korkeintaan jotain halpismakaronia ja kalapuikkoja ja mitään herkkuja ja limua ei olla ostettu moneen viikkoon.
Sitten mies vielä kiukuttelee että eikö mitään saa syödä ja että on nälkä.
Kommentit (22)
miten tässäkin pitäisi tehdä ja olla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, miehelläsi on aika lapsellinen asenne, sinä taas olet teistä se järkevämpi. Olet yrittänyt takoa hänelle järkeä, ei ole mainittavasti auttanut. Vaikea sanoa mitä siinä pitäisi tehdä.
Itse varmaan ottaisin rahoista heti sopivan osan, laittaisin vähän piiloon loppukuuta varten ja ostaisin kaapit täyteen kaikenlaista edullista ja säilyvää; hernekeittoa, pastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, perunoita, sipulia, porkkanaa, munia, pakastekalaa ja vihanneksia, puurohiutaleita, jauhoja ym mitä puuttuu. Olisipahan sitten jonkun verran varastoa mistä käyttää, ja kuitin säilyttäisin miestä varten kun kuitenkin hetken päästä valittaa mihin rahat "kadonneet". Eli pyri siihen että sinä saat ostettua kaikkein tärkeimmät ensin ja mies voi tuhlata vasta sitten.
Ikävä tilanne, toivottavasti mies järkiintyy kun huomaa että rahat oikeasti loppuvat. Ja toivottavasti ei ole luottokortteja tms millä voi tuhlailla senkin jälkeen.
kun noin ahtaalla olette? Entä oletko sä töissä?
Muuten pitäisin jääkaapin tyhjänä. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enmmin sitten vaikka vähän vähempi suita ruokittavana
Anteeksi, ei kuulosta kovin hyvältä jos et ole itse kaksinen ruoanlaittaja ja sitten vielä vaadit että miehesi söisi duunissa valmisruokaa ja voileivän...
Työpaikkalounas on myös sosiaalinen tapahtuma, en tiedä millaista duunia miehesi tekee mutta syrjään jättäytyminenkään ei ole välttämättä fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onko nää kaikki rahat siis jotenkin yhteisellä tilillä kummankin käytettävissä? Mä varmaan nostaisin ne kaikki käteiseksi jotta saan ostettua sitten perheelle ruokaa...
mutta kyllä minäkin olen monesti syönyt vain eväitä. Tosi usein.
Lounarit säästin aina perheelle ja käytimme niitä sitten yhdessä.
Miehen työpaikka on niin pieni, että ei siellä muutenkaan jää mistään paitsi jos ei mene lounaalle ruokalaan, ja hän taitaa siellä muutenkin käydä yksin monesti.
Eli eivät lähde (eikä pikkukonttorista edes voi lähteä) aina yhdessä porukalla syömään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkalounas on myös sosiaalinen tapahtuma, en tiedä millaista duunia miehesi tekee mutta syrjään jättäytyminenkään ei ole välttämättä fiksua.
olisi hyvä käydä työkavereiden kanssa syömässä. En muuten tiedä kovin montaa miestä, jolla on eväät mukana töissä.
kun noin ahtaalla olette? Entä oletko sä töissä?
miksi nyt yhgtäkkiä näin ahtaalla. Säästöjä on ollut hyvin, mutta tarpeeksi monta takaiskua, huonoa tuuria, ihmisten ilkeyttä ja vedätystä jne. mahtuu... niin nyt näin ainakin hetken aikaa, toivottavasti ei IHAN näin tiukkaa kauan.
En ole nyt töissä mutta menossa takaisin töihin parin kuukauden päästä kyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onko nää kaikki rahat siis jotenkin yhteisellä tilillä kummankin käytettävissä? Mä varmaan nostaisin ne kaikki käteiseksi jotta saan ostettua sitten perheelle ruokaa...
mutta ei mies mitenkään seuraa tilin tilannetta. JOko makselee iloisesti miinukselle tiliä pankkikortilla, tai sitten makselee luotolla... ei häntä pysäyttäisi mikään paitsi kortin pois ottaminen mutta sitä vähän paha tehdä aikuiselta ihmiseltä.
ap
oli sitten asumistukea, nosta rahaa. Osta ruokatarvikkeita kylliksi. Jos miehelläsi ei ole visaa jota vinguttaa, niin ilman rahaa ei saa ostettua kuohareita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mä oon vähentänyt niin paljon oluen juontiakin"... no kun arvioin keskiarvoa niin arvioin että viimeisen kuukauden aikana varmaan n. 15 annosta viikossa alkholia kuitenkin, eli alkaa jo paukkua kohtuukäytön rajat rikki.
ap
niin ostat kotiin kunnon ruokavarastot. Perunoita, pastaa, riisiä. Jauhoja, hiutaleita. Pakastimeen jauhelihaa, lihaa ja pakastevihanneksia. Niin että saat varmasti itsellesi ja lapsille ruokaa.
Älä enää yritä mielistellä miestä. Selvästi kaikki mitä teet tai ehdotat on kuitenkin väärin. Voithan sitten mainita että tilillä on enää 50 eur jäljellä, mies saa sitten miettiä miten sen käyttää.
miehenvalinnassa! Niin ja olitko tehnyt 6lasta hänelle vielä? Juups. Kyllä vakka kantensa valitsee eli mies sellaisen joka pitää huolen raha asioista hänen puolestaan. Ei ole kasvanut vielä...
että kun maitoa ja edes jotain tuoretta kasvista on pakko hakea...
Ja jos nyt ostaisinkin sillä rahalla (oisko tilillä joku 260 eur nyt jolla pitää vielä 3,5 vk selvitä) kaappeihin valmiiksi ruokaa, niin mies todella silti hakee oluensa jne. ja maksaa sillä pankki/luottokortilla!
Oli siellä tilillä rahaa tai ei.
Tietty luottokortilla voikin ostaa hätävarana loppukuusta, mutta nyt haluaisin välttää sitä viimeiseen asti, koska tajuttoman suuret luottokorttilaskut oli yksi syy, ikään kuin se "viimeinen pisara" isompien asioiden päälle, miksi tälle kuulle todella jäi NOIN vähän rahaa.
Ja tosiaan pelkään että varmaan ei bensa riitä tankissa tuota 3,5 vk, eli tankattavakin on.
ap
miehenvalinnassa! Niin ja olitko tehnyt 6lasta hänelle vielä? Juups. Kyllä vakka kantensa valitsee eli mies sellaisen joka pitää huolen raha asioista hänen puolestaan. Ei ole kasvanut vielä...
ja ihan omasta valinnasta... ja ihan hyvät / ok työpaikat molemmilla...
mutta tilanne nyt vaan on kuitenkin tämä. En siis jaksa syitä tähän sepustella, mutta on tää sikäli mullekin kasvattavaa ja avartavaa, että ennen aina ihmettelin ja kauhistelin tän tyyppisiä viestejä täällä, että miten joku VOI elää muka noin tiukilla, että eikö oikein osaa hoitaa asioitaan...
Mutta niin se näköjään on että elämä opettaa. Kaikkea yllättävää voi tosiaan eteen tulla. (Ja meidänkin olisi pitänyt kai tehdä joku korjausliike rahankäytön suhteen jo paljon aiemmin, muttei tajuttu / osattu odottaa ihan viimeisimpiä käänteitä raha-asioissa).
ap
että jos mies ei tuosta muutu niin joko menetät täysin hermosi tai sitten otat eron ja toimit oman rahatilanteen mukaan. Eipähän tarvitse jännätä koko ajan onko toinen käyttänyt rahat tililtä.
t:18
jussina, että menköön äidilleen asumaan kun ei mun ruoat kelpaa...