Lue keskustelun säännöt.
Järkytin taas ihmisiä kun olimme pyöräilemässä..
26.06.2011 |
Olen siis raskaana ja viikkoja 25. Maha näkyy tietysti selvästi jo. Ihmiset jaksavat ihmetellä, miten voin/jaksan/pystyn pyöräillä tämän mahan kanssa ;) Hyvin. Ei mitään ongelmia. Olen aina pyöräillyt paljon ja tulen myös pyöräilemään. Esikoisenkin kanssa pyöräilin vielä loppumetreillä kun viikkoja oli 35.
En vain ymmärrä niitä, jotka "hidastavat" heti tahtia plussa uutisen jälkeen, jättävät urheilut/liikkumiset vähemmälle, jottei vauvalle vain tapahtuisi mitään. Viimeisimmillä viikoilla voi sitten jo liikkua maltillisemmin, toki.
Löytyykös täältä muita urheiluhullu äitejä, jotka jatkavat liikuntaharrastuksiaan tavalliseen tapaansa ja saattavat järkyttää niillä kanssaihmisiään?
Kommentit (80)
joogasin, jumppasin ja muistan kävelleeni 4 tunnin vaelluksenkin vielä joskus viikolla 36, joten ei siinä mitään... Toisen kanssa olikin niin hankala raskaus, että se rajoitti kaikkea... Pään sisäisestä asiasta ei siis silloinkaan ollut kyse, vaan supistuksista, kivuista ja pahoinvoinnista :( Joten ymmärrän kumpaakin: jos voi liikkua, niin mikäpä siinä. Jos ei, niin sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mä olin raskaana 5v sitten, niin suositeltiin, että kovasykkeisiä lajeja (esim. juoksu) ei harrasteta ettei sikiölle tule hapenpuute. Nykyään ei ole kai mitään rajoituksia.
Kanssaihmiset ovat ehkä saaneet omassa raskaudessaan muita neuvoja ;)
Esikoisesta pyöräilin itse Naistenklinikalle synnyttämään. Toista odottaissa oli jotenkin eri fiilikset. Eri kohtaa vauva, ja teki todella pahaa edes kävellä reippaasti. Uskon, että se oli rangaistus, kun ajattelin kuten sinä nyt :D.
Minulla on täyttynyt jo 31 viikkoa ja edelleen pyöräilen. Kävely piti lopettaa, koska reipas kävelytahti alkoi sattumaan vatsaan. Pyöräily ei tunnu missään. Harrastus piti lopettaa tai ainakin pistää hyllylle raskauden ajaksi, koska harrastin kontaktilajia. Olen kuitenki pyrkinyt kokoajan liikkumaan jollakin tavalla.
en ois kyllä pyöräilemään enää menny ihan senkin takia että jos sattuisin vaikka kaatuman niin saattais käydä vaaville huonosti. No kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoihin tyyppeihin törmäilet :D
Itse tosin jouduin lopettamaan fillaroinnin joskus 20 viikon jälkeen, kun mulla oli semmoinen maastofillarityyppinen pyörä siihen aikaan, ajoasento oli melkoisen matala ja maha yksinkertaisesti oli tiellä...
siinä sporttisessa vauhdissa, jota pidit kypärä viuhuen? Kuinka ehdit kuullä kaikkien lösähtäneiden ja laiskojen pullamammojen paheksuvat kommentit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen joutunut jättämään kovien kipujen takia liikunnan jo ennen rv20. Voin kertoa, ettei tosiaankaan ole kivaa kun jo roskisten vieminen sattuu ihan hirveästi.
Olet onnekas kun voit jatkaa sinulle tärkeää harrastustasi.
hän sanoi raskauden alusta saakka, että hevoset ja ratsastus ovat niin rakas harrastus että ei aio niitä keskeyttää hetkeksikään vaan ratsastaa niin pitkään kuin pystyy.
Kävi talleilla loppumetreille asti, ratsasti myös, ja ikävästihän siinä sitten kävi kun tippuikin hevosen selästä, vaikka niinhän ei ollut "mahdollista" käydä koska oli omien sanojensa mukaan niin kokenut ratsastaja ja tunsi hevosensa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kukaan ihmettele mun pyöräilyä. Miks ihmettelis?! Pääsee paljon nopeammin, vaivattomammin ja ilman kipuja paikasta toiseen. Kävely kun on hidasta ja vaikeaa ja kivuliasta.
tai ei ainakaan iso kuten mulla ollu aina :) ei olis onnistunu pyöräily ison vatsan kanssa enää millään viimeisellä kolmanneksella :D sit paitsi en uskaltaiskaan kun kaatuessa aika iso riski...turvallisempaakin voi harrastaa kuten kävely tai uinti...tai vaikka mammajumppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan kahta eri tanssi lajia, jotka kyllä nostavat sykettä ihan mukavasti. Kävin vielä sillä viikoilla harkoissa, kun synnytykset käynnistyivät.
pyörällä, kahden päivän päästä siitä vauvakin jo syntyi.
Enkä ole urheilullinen ja maha oli valtava. Oli kuitenkin huomattavasti helpompi ja kivuttomampi pyöräillä, kun kävellä tuo kilometrin matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun MINUN oli hyvä liikkua vielä viikoilla XX niin totta kai kaikki MUUTKIN pystyvät niin tekemään. Hohhoijaa.
pyörällä, matkaa oli yli 30 km suunta.
Se "hullu" juoksee tänäpäivänä 100 km lenkkejä.
kuljin työmatkaa pyörällä, kun tulin raskaaksi, ja varsin pian oli pakko lopettaa, sillä alapäähän koski niin etten voinut istua. Joskus poljin jopa seisaaltaan, kun oli pakko kulkea pyörällä.
Loppuraskaudessa kääntyminen ja käveleminenkin sattui, parinsadan metrin matkalla neuvolaankin piti jo pitää taukoja.
mäkin olisisn mielelläni liikkunut koko raskauden ajan mut tasan ei käy onnen lahjat. Alkuun liikkumishalut vei ihan tajuton pahoinvointi ja oksentelu. ei yksinkertaisesti ollut voimia lähteä lenkille. Paino ei sentään askenut vaikka ahkerasti yrjösin mutta ei noussutkaan ennen puoltaväliä. Ja siinä main alkoi myös kaikki ne tutut kivut ja säryt,mitä jokaisessa raskaudessa on riesakseni tullut. Issias ja selkäsäryt ja liitoskivut. mä oon ollu todella kipeä aina,ja pienikin kävely on tehnyt pahaa. mulla olis ollu ihan sula mahottomuus lenkkeillä ja urheilla muutenkin raskauksien aikana. että silleen kun ei kaikilla ole yhtä hyvä mäihä. Mun kroppa on ollu tosi lujilla tän viimeisen raskauden aikana. ja palautuminen on ollut myös hidasta. selkä on reistaillut ja muutakin vaivaa ollut. sellaset puoli vuotta meni ja nyt on parempaa ollut noin pari kk. ihanaa kun tuntuu et selkä kestää taas esim.reippaan kävelylenkin. ja saa tehdä vatsalihaksia ja selkälihaksia jotta pysyiskin kunnossa. ja kipukynnys mulla ei mikään matala ole,et ihan pienistä en inaha,et siitä ei ole kiinni liikkumattomuus raskauksien aikana. myös supistelut on ollu jokapäiväisiä ja avanneet täs vikassa kohdunsuuta,joten urheilu ei ole tuntunut siksikään hyvältä.
niin tietenkin voi/saa/pitää liikkua. Mutta täytyy muistaa tosiaan aina se tapaturmariski. Itse lopetin ratsastuksen, vaikka en muista edes koska olen viimeksi tippunut hevosen selästä, mutta tiedän myös, etten pystyisi sitä antamaan itselleni anteeksi, jos jotain sattuisi. Tottakai voi kompastua vaikka rappusissa, mutta itse koin, että en enää ota ratsastuksen riskiä, vaikka lajista kovasti tykkäänkin. Pyöräilyä on niin kovin monenlaista. Saattaisin itsekin poljeskella sunnuntairetkelle hitaasti ja ennenkaikkea turvallisella reitillä, mutta mitään likenteen seassa pyöräilyä harrastaisi juuri tapaturman vuoksi. Jokainen tekee omat valintansa, toivottavasti vain kaikilla on tarpeeksi tietämystä taustalla, että voivat tehdä omat ratkaisunsa harkiten. Raskaus on yhtä tasapainoilua kahden elävän ihmisen hyvinvoinnin välillä.
Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on? ;)
Ps. Hän tosiaan pyöräili sairaalaan sinä päivänä, kun oli laskettu aika (!), ja ilmoitti, että "Mulla on nyt laskettu aika, mä oon vissiin tulossa nyt synnyttämään" :DDD Tälle naureskellaan vieläkin.. hahahh
puhuen ole edes tullut mieleen, että joku voisi paheksua pyöräilyä raskaana ollessa. Sama kun paheksuisi kävelyä:D
KOlmas raskaus meneillään viikolla 36 ja pyöräilen siinä missä ennenkin eli mm. päiväkotiin (paitsi että lapset jäivät nyt lomalle), juna-asemalle ja mihin milloinkin. Enpä ole paheksuvia katseita huomannut. Omalaatuisia ihmisiä tällä palstalla.
Ei pyöräily ole mitään urheilua, vaan pyörä on vain kulkuväline. Tai siis voihan se olla urheilua, jos vetää tuolla pyöräilytrikoot jalassa tuhatta ja sataa, mutta mä nyt ainakin ajan hissukseen pyöräteitä, talutan suojatiet yli (joten miten eroaa sitten kävelystä?). Mopot toki ovat vähän pelottavia, mutta enemmän niistä stressaan, kun taapero kävelee / pyöräilee rinnalla. Pyörällä kulkiessa kuulen mopon tulevan takaa ja olen tarkkana kuin porkkana. Lapsi on arvaamattomampi.