Järkytin taas ihmisiä kun olimme pyöräilemässä..
Olen siis raskaana ja viikkoja 25. Maha näkyy tietysti selvästi jo. Ihmiset jaksavat ihmetellä, miten voin/jaksan/pystyn pyöräillä tämän mahan kanssa ;) Hyvin. Ei mitään ongelmia. Olen aina pyöräillyt paljon ja tulen myös pyöräilemään. Esikoisenkin kanssa pyöräilin vielä loppumetreillä kun viikkoja oli 35.
En vain ymmärrä niitä, jotka "hidastavat" heti tahtia plussa uutisen jälkeen, jättävät urheilut/liikkumiset vähemmälle, jottei vauvalle vain tapahtuisi mitään. Viimeisimmillä viikoilla voi sitten jo liikkua maltillisemmin, toki.
Löytyykös täältä muita urheiluhullu äitejä, jotka jatkavat liikuntaharrastuksiaan tavalliseen tapaansa ja saattavat järkyttää niillä kanssaihmisiään?
Kommentit (80)
rv 36; mutta en ole kyllä kenenkään huomannut siitä järkyttyvän...
suosittelee fillarointia hyvänä liikuntamuotona raskausaikana
Ei kai sen leppoisampaa, helpompaa, rauhallisempaa ja kevyempä liikuntamuotoa voi ollakaan? Tietysti joku oikein hidas kävely on vielä vaarattomampaa, mutta kuitenkin..
Minulla on 81 vuotias täti, ikänsä liikkunut, jolla on nyt kuitenkin jo jalat tosi huonossa kunnossa. Kävely on vaikea, mutta pyöräily on se, jota varmasti voi harrastaa hamaan loppuun saakka..
Itse olen nyt rv 22 ja aivan rapakuntoinen läski. Painan yli 80kg ja tänäänkin hain kaupasta kaksi isoa kassillista ruokaa (toinen kassi etukorisa, toinen pyörän sarvessa) ja takana istui yli 20kg painava 4v kuopus.
Yritän edes sen verran viitsiä, etten joka kauppareissua tekisi autolla (matkaa reilut 2km yhteen suuntaan), mutten kyllä parhaalla tahdollaknikaan tuota voi liikumiseksi sanoa. Melkein sama kuin sohvalla istuisi.
Toki vatsan vuoksi pitää ajoasennon olla hiukan pystympi tai polvien leveämmällä kuin normaalista, mutta muuten ei raskaus vaikuta asiaan.
Uskoisin pyöräileväni vielä loppuraskaudessakin. Ainut vaan, että syksyn liukkailla on hiukan huterampaa tuo pyöräily tällä painolla ja lapsi kyydissä.
Pyöräily on niin kovin erilaista riippuen siitä missä pyöräilee. Jos pyöräilee Helsingin keskustassa autojen keskellä joutuu kohtaamaan jatkuvasti vaaratilanteita. Kaupunkien ihmisvilinässä ei todellakaan voi itse vaikuttaa mitenkään siihen kun eteen pomppii jatkuvasti kävelijöitä, koiria, ja välillä toisia pyöräilijöitä. Samoin jos pyöräilee ison tien reunalla jossa rekat viuhuu ohitse niin että takin helmat heilahtaa, niin ei sekään turvallista ole.
Eri asia on sitten pyöräillä pikkukaupungeissa hiljaisia rantateitä pitkin, katsella ympärilleen ja rauhassa nauttia luonnosta. Tai kevyen liikenteen väylällä jossa ei ruuhkaa ole, ja silloin tällöin tarvitsee väistää toista kulkijaa. Aivan turhaa ihmetellä miten toiset voivat pitää pyöräilyä vaarallisena, tai kuinka toiset voivat olla niin "uhkarohkeita".
Äitiyslomalla ennen vauvan syntymää vielä pyöräilin kauppaan 2-vuotias turvaistuimessa takana ja kaksi ostoskassia sarvissa. Matkaa kauppaan 4 km/suunta. Hiki kyllä tuli :) Enemmän ihmettelen niitä äitejä, jotka ilman kypärää vievat lastansa. Kolaritilanteessa onkin helppo auttaa lastansa, kun itse makaa pää veressä kadulla ja lapsi katsoo vierestä pyöräilykypärä päässä, mikä äidin tuli...
ihan normaalisti. Tuplat syntyivät 37+5 ja 37+3 vedin kuntopyörällä vielä treeniä.
Se otti päähän, kun ihmiset paheksuivat likkumistani...mutta kun lapset sitten syntyivät, niin kaikki olitakin yllättäin sitä mieltä, että kaikki meni varmaan niin hyvin sen takia, kun liikuin loppumetreille :)
valitettavasti -- tämä kakkonen on jotenkin niin sijoittunut, että pyöräily tuntuu tosi pahalta, painaa ja kiristää ja supistelee urakalla kun ajan. SEn sijaan urheilen muuten -- kävelen vielä 4 km työmatkani ja käyn salilla ja joogaan. päälläseisontoja myöten. Paino pysyy kurissa ja mieli virkeänä eikä turvotuksia tule kun aineenvaihdunta on kuosissa. Mutta pyöräilemään en pysty. Ekassa raskaudessa pyöräilin loppuun saakka. Ei siis ole välttämättä pyöräilyvastaisuutta tämä välttely vaan ihan pakon sanelema juttu. Ja onhan pyöräily isompi riski kuin kävely, mutta niin on autoilu ilman alennenintakin tosi iso riski...
laittaa jonkun linkin luotettavaan lähteeseen, missä todettaisiin pyöräilyn olevan riski raskausaikana.
Tosiaan normaalille, liikunnalliselle ihmiselle pyöräily on normaali tapa liikkua, ei mikään extreme-harrastus. Pyöräilevä ihminen ei myöskään ole niin toivottoman kömpelö, että joka kivenmurikan kohdalle osuessa lentää oitis maha edellä asfalttiin. Minä en ainakaan ole kaatunut pyörällä KOSKAAN. Okei, ehkä 5-vuotiaana viimeksi, kun opettelin pyöräilyä.
Mutta sulkeutukaa te pelkurit kotiinne koko raskausajaksi. Ei kannata mennä uimahalliinkaan ainakaan ruuhka-aikaan. Siellä voi joutua tyrkätyksi ahtaalla radalla ja vaikka hukkua tai ainakin joku voi muksaista ohi polskiessaan jalalla mahaa ja aiheuttaa istukan irtoamisen. Antakaa kuitenkin muiden liikkua luontevasti paikasta toiseen.
Itsekin voisin urheilla loppuun asti, mutkun ei voi... Pyöräilen vielä pikkumatkoja esikoinen kyydissä, lähimpään leikkipuistoon. Mulla supistelut alkoi jo ennen rv. 20 ja nyt rv. 32 vauvan pää painaa jonkin verran häpyluuta ja kohdunkalulaa, joten ei tunnu hyvältä kävely eikä muukaan liikunta... Kohdunkaula on lyhentynyt ja paikat pehmenneet joten en halua synnyttää tätäkin ennenaikojaan, esikko kun syntyi kuukauden etuajassa.
Mä olen oppinut alistumaan tilanteeseen ja köpöttelen kaupassakin mateluvauhtia välillä pysähtyen kun supistus tulee... Että tällaista täällä.
Mutta joo, raskaudet on erilaisia ja naisten vartalot on erilaisia, toiset porskuttaa loppuun asti ja toisten on otettava rauhallisemmin... itsestäni voin kertoa että olen hoikka ja urheilullinen, joten tilanne ei ole mitenkään oma aiheuttamani. Lääkäri sanoi että minulla on tilava lantio joten vauvan pää mahtuu alas painamaan...!
laittaa jonkun linkin luotettavaan lähteeseen, missä todettaisiin pyöräilyn olevan riski raskausaikana.
Tosiaan normaalille, liikunnalliselle ihmiselle pyöräily on normaali tapa liikkua, ei mikään extreme-harrastus. Pyöräilevä ihminen ei myöskään ole niin toivottoman kömpelö, että joka kivenmurikan kohdalle osuessa lentää oitis maha edellä asfalttiin. Minä en ainakaan ole kaatunut pyörällä KOSKAAN. Okei, ehkä 5-vuotiaana viimeksi, kun opettelin pyöräilyä.
Mutta sulkeutukaa te pelkurit kotiinne koko raskausajaksi. Ei kannata mennä uimahalliinkaan ainakaan ruuhka-aikaan. Siellä voi joutua tyrkätyksi ahtaalla radalla ja vaikka hukkua tai ainakin joku voi muksaista ohi polskiessaan jalalla mahaa ja aiheuttaa istukan irtoamisen. Antakaa kuitenkin muiden liikkua luontevasti paikasta toiseen.
oletko kenties itse idiootti?
Mä rullaluistelin ihan loppumetreille asti ja fillaroin töihin 12km/suunta. Ei tuo nyt nykypäivänä ole kauhistelun asia.
vaaraksi sikiölle...jestas miten dilleä sakkia :D eikö oma järki sano enää mitään? Miettikää miten voi käydä sikiölle tai istukalle kun vaudilla kaadutte pyörän selästä tai rullaluistimilta katuun....voi teitä :( oikeesti joku pölvästi sanoo että ei oo koskaan tajunnu vaaraa.
ettei tulis mieleenkään lähteä raskausvatsalla enää fillaroimaan...ehkä riskiä ei tajua sellainen joka ei koskaan ole kaatunut?
kun ei anna pienen vauvan vaikuttaa muuhun elämään, vaan kaikki riennot ja menot jatkuvat samaan tahtiin kuin ennenkin ja iana vauvalle joku hoitaja löytyy ja miten kätevä on antaa alusta asti pullosta. Onhan ne maitoiset rinnat hankalat urheillessakin.
Plus tietysti tätä ennen jo, ehkä 5 päivää synnytyksestä hän tulee kertomana kanssaihmisten järkyttyneen kun hänelle sopii jos tiukat pillifarkut ajalta ennen raskautta jalkaan ja raskausmahasta ei ole enää jälkeäkään.
Ai että kun kanssaihmisiä järkyttää...
Sitä vaan ihmettelen kun näitä tähän tyyliin eläviä mammoja sitten jututtelee, niin ollaan sitten kuitenkin niin lopen uuvuksissa ja poikki, mutta jostain syystä pitää vaan mennä sankaräitinä jollain roolilla. Sama se on lasten kasvaessa kun huolia on aina jotain, niin ei, näillä äideillä ei ole edessäpäin, vaan lapsihan kirjoittaa ylioppilaaksi jo suoraan eskarista jne. ja pienessä sievässä sitten avaudutaan miten rikki ollaan kaikesta suorittamisesta ja äitiyden paineista ja ties mistä.
Ottakaahan hei mammat rennosti, te urheilumammat myös. Urheilkaa sillä tavoin ja sellaisia määriä kuin hyvältä tuntuu ja menkää muutenkin fiiliksellä, nauttikaa elämästä ja jättäkää tuolaliset pohdinnat pois että mitä muut mistäkin ajattelee.
olen kaatunut aikanaan tosi pahasta pyörällä, ollut pahassa autokolarissa ja esikoista odottaessa kaatunut useamman portaan korkeudelta suoraan mahalleni. Tajuan riskit, mutta en silti voi köllötellä pumpulissa. Tässäkin raskaudessa ajan autoa, fillaroin ja kävelen portaissa.
olen kaatunut aikanaan tosi pahasta pyörällä, ollut pahassa autokolarissa ja esikoista odottaessa kaatunut useamman portaan korkeudelta suoraan mahalleni. Tajuan riskit, mutta en silti voi köllötellä pumpulissa. Tässäkin raskaudessa ajan autoa, fillaroin ja kävelen portaissa.
jos nyt kaatuisit pyörällä omaa tyhmyyttäsi ja saisit keskenmenon?
melkein täydet, eli ei olisi keskenmeno. Taatusti tuntuisi pahalta tottakai, mutta kuten sanoin maailma on riskejä täynnä ja se fillarilla kaatumisen riski on ihan yhtä teoreettinen kuin oli se portaista tipahtaminenkin.
melkein täydet, eli ei olisi keskenmeno. Taatusti tuntuisi pahalta tottakai, mutta kuten sanoin maailma on riskejä täynnä ja se fillarilla kaatumisen riski on ihan yhtä teoreettinen kuin oli se portaista tipahtaminenkin.
tai ainakin näin voisi olettaa..joten jos on kaatunut pyörällä pahasti niin luulisi ottavan riskejä mahdollisimman vähän (on kuitenkin oman lapsen henki kyseessä)
etenkin jos olisin kaatunut useammankin kerran aiemmin...