Miten rauhoitetaan uhmaansa raivoava lapsi,

saattaa myös karjua tunninkin putkeen, ja siinä ei mikään auta. Karjuu, repii, lyö.. Nykyään menen vain lapsen tasolle lattialle istumaan ja olen hiljaa vieressä ja yritän suojata itseni teräviltä kynsiltä. Sitten kun lopulta rauhoittuu, halataan ja pussataan.



Nykyään toisinaan onnistuu jo huomion pois vieminen harmittavasta asiasta ennen kuin kunnon raivo puhkeaa, mutta sekään ei toiminut vähän aikaa sitten.



Syksyllä täytyisi lähteä töihin. Saas nähdä, kuinka monta kertaa myöhästyn raivarin takia..



Tsemppiä. Hermoja tarvitaan. Mutta ihana tietää, että on muitakin=).

Turha oikeastaan edes vastata aiemmin, kun 2-v on ihan eri kehitystasolla kuin 3-v.

Turha oikeastaan edes vastata aiemmin, kun 2-v on ihan eri kehitystasolla kuin 3-v.

t. ap

Anna toisen huutaa ja raivota, äläkä kiinnitä asiaan mitään huomiota vaan pysyttelet näköpiirissä ja jatkat tekemisiäsi ihan normaaliin tapaan.



Meillä on toiminut hyvin se, että raivoamisella yms. EI saa mitään erityishuomiota osakseen. Kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten ollaan sylitelty ja juteltu siitä, mikä nyt niin kovasti "harmitti" ja käyty asiaa läpi.

lapsia lyö ja potkii, sekä aikuisia että sisaruksia. Hyvät neuvot olisivat todellakin tarpeen.

mun mielestä siinä uhmakohtauksessa on ihan turha laittaa jäähylle. Eihän uhma sinänsä ole tuhmaa. Uhma saattoi tulla jostain tuhmasta teosta tai uhman aikana tekee tuhmuuksia, mutta ei siinä tunnemyrskyn aikana rangaistus auta.



Jos sylissä pitäminen auta, niin sitten vaikka omassa huoneessa rauhoittuen?



Jos tunne on kovin fyysistä, niin auttaisiko vaikka tyynyn hakkaaminen? Tietysti temppu pitää opettaa ennen uhmakohtausta, eikä sen aikana.



Kuinka hyvin sanoitat lapsen tunteita?

...silloin kun lapsi on tunnetilassaan.



Tunteiden voimakkuus tuntuu hänestä itsestäänkin kamalalta.



Minä menen tuollaisen lapsen lähelle, estän fyysisesti jos hän meinaa tehdä vahinkoa tavaroille, itselleen tai toisille ihmisille (sanoen samalla että "en voi antaa sun rikkoa tuota... en voi antaa sun lyödä siskoa"). Otan osaa lapsen tunteeseen sanomalla esimerkiksi: "sulla on nyt kauhean paha mieli kun et saanut jäätelöä, sä oot kauhean vihainen, nyt tuntuu pahalta, tää menee kyllä ohi, kyllä tää menee ohi...".



"Ymmärtämättömyys" tunnemyrskyn keskellä vain lisää lapsen ahdistusta. Tunne on vähän sama kuin jos olet joskus riidellyt tosi tosi pahasti puolison kanssa, hysteriaan asti. Muistele mitä olisit itse kaivannut!

mun mielestä siinä uhmakohtauksessa on ihan turha laittaa jäähylle. Eihän uhma sinänsä ole tuhmaa. Uhma saattoi tulla jostain tuhmasta teosta tai uhman aikana tekee tuhmuuksia, mutta ei siinä tunnemyrskyn aikana rangaistus auta.

Jos sylissä pitäminen auta, niin sitten vaikka omassa huoneessa rauhoittuen?

Jos tunne on kovin fyysistä, niin auttaisiko vaikka tyynyn hakkaaminen? Tietysti temppu pitää opettaa ennen uhmakohtausta, eikä sen aikana.

Kuinka hyvin sanoitat lapsen tunteita?

Kyllä meillä joutuu noista jäähylle.

saattaa myös karjua tunninkin putkeen, ja siinä ei mikään auta. Karjuu, repii, lyö.. Nykyään menen vain lapsen tasolle lattialle istumaan ja olen hiljaa vieressä ja yritän suojata itseni teräviltä kynsiltä. Sitten kun lopulta rauhoittuu, halataan ja pussataan.

Nykyään toisinaan onnistuu jo huomion pois vieminen harmittavasta asiasta ennen kuin kunnon raivo puhkeaa, mutta sekään ei toiminut vähän aikaa sitten.

Syksyllä täytyisi lähteä töihin. Saas nähdä, kuinka monta kertaa myöhästyn raivarin takia..

Tsemppiä. Hermoja tarvitaan. Mutta ihana tietää, että on muitakin=).

Lapsi kainaloon ja menoksi. Jos pukemisesta kyse että ei supstu pukemaan, lapsi niissä vaatteissa mitkä päällä on päiväkotiin. Jos pakkasta ja kävellen pitää viedä, oikeasti nappaat sinne pihalle, istutat rattaisiin ja muka lähdet tarhalle päin niin äkkiä ne vaatteet menee päälle. Meillä on viety yöpaidassakin lapsi tarhaan, kun ei ole suostunut pukemaan.

Sitähän se lapsi uhmallaan hakee, hallintaa ja voimaa tilanteeseen. Sitä sinä et lapselle anna, vaan näytät että sinä hallitset tilanteen, oli mikä hyvänsä se uhman syy.

riehumista toki ymmärretään sitä tunnetta, eikö?



Kyllä rajat pitää asettaa, ne on pakko oppia jos aikoo selvitä yhteiskunnassa.

se auttoi, lapsi oli aivan ihmeissään mitä äiti tekee :)

Oma lapsi on jo koulussa, ja vasta iän myötä on alkanut helpottamaan. Toisille lapsille tunteiden säätely on erittäin vaikeaa ja siksi raivokohtaukset ovat isoja. Mä olen yrittänyt selvitä itsekseni ja virtahepo on kasvanut isoksi. Olisin kovasti tarvinnut ammattilaista kertomaan jo 2-3 v iässä, varsinkin 5v kieppeillä, mitä lapsi ajattelee ja toimii ja kuinka pärjätään yhdessä. Perheneuvola tai lastenpsykologi saattaisi auttaa.



Jäähyt ja ym rangaistukset eivät meillä toimineet, lasta oli mahdotonta saada sinne rauhoittumaan, vaikka kuinka kannoin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tosin poika ei ollut fyysinen eli ei käynyt kimppuun.

riehumista toki ymmärretään sitä tunnetta, eikö?

Kyllä rajat pitää asettaa, ne on pakko oppia jos aikoo selvitä yhteiskunnassa.

Lapselle opetetaan että tunne ei ole väärä ja vaarallinen mutta se mitä tekee tunteen aikana merkitsee.

Eihän tavoite ole se, ettei lapsi ilmaisisi pahaa oloaan (tuo jäähylle laittaminen ym rankaiseminen tuntuu sisältävän sellaisen tavoitteen)?!



Vaan se, että lapsi oppii selviämään tunnetilojensa (pettymysten ja raivojen) yli. Tavoite on aikuinen, joka on tietoinen omista tunnereaktioistaan mutta ei niiden armoilla.



Siksi lapsi tarvitsee aikuista sanoittamaan tunteitaan ja tarvitsee kokemusta siitä, että pääsee omin voimin aikuisen tukemana ja kannustamana tunteidensa yli.



Tietysti jotain lasta voi auttaa voimakas rajoittaminen, rankaiseminen: "näin käy jos riehut!", mutta jos omasta lapsesta selvästi näkee että ei auta, niin voisi kokeilla lempeämpiä tapoja.



Veikkaanpa, että ennemmin tulee aikuinen riehuja siitä lapsesta, joka on jätetty yksin huoneeseensa pahan olon kanssa, kuin siitä jonka rinnalla on oltu ja jota on tuettu kehittymään tunteiden käsittelijänä.