Miksi jaksamisongelmaan tarjotaan keskusteluapua eikä kotiapua?? Käsittämätöntä.

on usein ns. asenneongelma tai on ongelmia orgnisaatiotaidoissa. Näihin voi auttaa keskustelu.



Kotiapu on kuitenkin aina tilapäistä ja pitäisi pureutua asian syihin.

jos mies on viikot matkatöissä ja äidillä käytännössä nolla minuuttia oamaa aikaa?

Taitaa olla se asenneongelma viranomaisilla jotka kotiavusta päättävät.

tai on yh ja monta lasta. Ja silti pärjää aivan hyvin. Tätä tarkoitan asenneongelmalla, asioita voi oppia organisoimaan.

jos on itse järjestänyt elämänsä niin, on hyvä, että sen joku sanoo päin naamaa.

Jos kerran yh pärjää ja jaksaa paremmin.

ei kannata hankkia liutaa lapsia ja itkeä sitten. myöhäistä rykiä kun on paskat housussa

niin makaa kuin petaa

yms latteuksia, mutta tosia

syihin pitää puuttua, ei seurauksiin. Usein jos asunto on kamalassa kunnossa siisteydeltään on elämänhallinnaassa pahoja ongelmia. EI mies matkatöissä ole selitys, on paljon yksinhuoltajia jotka pärjää hyvin.

jos on itse järjestänyt elämänsä niin, on hyvä, että sen joku sanoo päin naamaa.

...joka oireilee kaikille mahdollisille uusille ruuille iho-oireilla, eli koko kroppa menee punaiseksi ja kutiavaksi. Nukkuu siis yöt tasan yhtä hyvin kuin kauttaaltaan kutiava vesirokkopotilas. Päivisin itkee alvariinsa pahaa oloaan ja väsymystään. Että tervetuloa vain meille juttelemaan tilanne paremmaksi, ois kiva nähdä miten se tapahtuu.

jaksamisongelma.

ja mukavampaa. Kuka nyt kotihommia haluaisi tehdä. Keskustelusta saa liksan helpommalla.

Miksi monelle yhden tai kahden lapsen äidillä on jaksamisongelma.

Minä en ole hankkinut enempää lapsia kuin yhden, koska minulla on jaksamisongelma. Ei kai kukaan jaksamisongelmainen niin pöhkö ole että hommaa lisää lapsia, jos entisiäkään ei jaksa.

koko ajan viihdyttämään, olemaan leikkikaverina, yms.

Kaksi lasta on jaksamisongelmaiselle sopiva määrä.

Olin totaali Yh, ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Toinen lapsista 3 vuotias ja ihan hirveässä uhmaiässä, toinen vastasyntynyt. Vauva söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin. Ihan ympärivuorokauden. Esikoinen kiukutteli, oli mustasukkainen jne.



Kuukauden valvottuani olin aivan rikki. En halunnut mitään muuta kuin nukkua. Luokseni tuli perhetyöntekijä. Keskusteltiin, keskusteltiin ja keskusteltiin. Mitään konkreettista apua ei herunut. Sanoin monta kertaa, että kaikki on hyvin, ainoa asia mitä tarvitsen on UNI. Haluaisin nukkua edes pari tuntia putkeen, mutta ei. Ainoastaan keskusteluapua herui.



Lopetin sitten ja sanoin ettei tartte tulla enään. Eka vuosi meni aika sumussa ja esikoinen oli välillä melko heitteillä ja yksinäinen, kun äiti nukahti aina kun oli hetkenkin hiljaista. Olin siis niin yliväsynyt, että nukahdin heti jos istuin alas ym. Monet kerrat nukahdin ruokapöytään, vessaan jne..



Mutta selvittiin kuitenkin ilman minkäänlaista apua ja hengissä kaikki ollaan. Nyt lapset jo isoja. Toinen aloittaa esikoulun ja toinen menee kolmannelle luokalle.

Mutta onhan tuo mennyt ihan överiksi.



Kaverini sai tosi pahat vammat kolmannen lapsen synnytyksessä, mm. häntäluu murtui eikä pystynyt pitkään aikaan kävelemään kuin aivan hiipien. Kun miehen piti palata töihin, saivat "avuksi" perhetyöntekijän, joka lähinnä joi kahvia ja kyseli että miltä susta nyt tuntuu tää kolmen lapsen kanssa eläminen ja onko jaksaminen ollut koetuksella.



Kun apua olisi tarvittu pariksi viikoksi ihan konkreettista apua tyyliin kodinhoidossa, vauvan käsittelyssä, isompien ruokkimisessa.



Kun siellä kuitenkin kävi se ihminen eli kustannus syntyi vaikka tyypistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Neuvolassa oli nimenomaan puhuttu, että perhe tarvitsee lyhytaikaista apua siksi aikaa kunnes äiti on siinä kunnossa että pääsee kunnolla jalkeille eikä lätisemään mitään "synnytyksenjälkeinen masennus on niin yleistä ja siitä voi ihan hyvin puhua". Kaveri soitti neuvollaan että mikä juttu tää on ja terveydenhoitajakin oli aivan äimänä.

jos on itse järjestänyt elämänsä niin, on hyvä, että sen joku sanoo päin naamaa.

Meillä oli nuorimmainen todella allerginen ja ennen kuin koko kirjo selvisi, hän nukkui todella huonosti ja oli tosi sairas, monesti jouduttiin yölläkin sairaalaan. Nukuin parhaimmillaan tunnin yössä ja olin aivan puhki. Mies ei ollut matkatöissä, mutta silti olin väsynyt!

Neuvolassa ymmärsivät, ja lupasivat lastenhoitoapua perhetyöntekijän kautta, että saisin levätä. Juu, hän kävikin kaksi kertaa istumassa meillä ja juomassa kahvia. Tinkasi vain että mikä lapsessa on vikana kun ei nuku. Aina sama vastaus, en minä tiedä, tutkimukset on kesken! "Jaa kun ei tiedä mikä tässä nyt on vikana niin ei me voida auttaa. Koska teillä ei ole huumeongelmaa, emme voi auttaa."

Että näin. Olisin niin halunnut nukkua ne 2h minkä hän meillä yhteensä oli.

vaikka niitä lapsia vahtimaan.

Kyllähän voi saada kodinhoitajan avuksi vaikka niitä lapsia vahtimaan.

silloin vanhoina hyvinä aikoina siis sai kodinhoitajan, mutta sitähän tässä kritisoidaankin kun nykyään ei enää voi saada, vaikka äidillä olisi pää kainalossa. Tarjotaan joko keskusteluapua tai sitten huostaanottoa.