Sisarusten pojat

Poika ilmeisesti pelaa erilaisia pelejä, sillä tallentamaan pystyy tarvittaessa. Vai vedätetäänkö teitä? Lisäksi poika pysty "ansaitsemaan" lisäpeliaikaa eri tavoilla halutessaan. Mun mielestä ei 10v tarvitse maatua kiinni konsoliohjaimeen eikä sen tule hallita elämää. ap

Eli pelaatko lapsesi kanssa? jos et, niin suosittelen. Huomaat, että ½ tuntia on lyhyt aika ja että meitä muita ei vedätetä.

ja niistä hedelmistä nautitaan nyt kun ovat teinejä. Jos teinit käyttäytyvät hyvin, on turha urputtaa, että ne ovat helppoja lapsia ja hyvähän sun on. Minun mielestä se on vain merkki siitä, että näitä hyvin käyttäytyviä teinejä on kasvatettu rakkaudella alusta asti ja johdonmukaisesti.

ei vedätetä.Ei kyllä yleensä tallennu kuin vasta tason suoritettua.Etkö ole perehtynyt lapsesi peleihin:)Meillä pelataan ps3:sta en tietty muista tiiä,mut näin luulen kyllä.

Ne pelit joita poika pelaa ovat mulle tuttuja ja puolen tunnin aikaraja ei ole ongelma. Olen pelaillut itsekin konsolipelejä, meidän perheessä äiti on se joka siinä puuhassa viihtyy eikä isä.



ap

ei vedätetä.Ei kyllä yleensä tallennu kuin vasta tason suoritettua.Etkö ole perehtynyt lapsesi peleihin:)Meillä pelataan ps3:sta en tietty muista tiiä,mut näin luulen kyllä.

ja jokaisessa on pelejä, mitkä pitää pelata taso loppuun ja tallentaa, että säilyy muistissa. Aika monessa pelissä ja alkulatautuminen vie aikaa.

Näin näistä tietää kun äiskä pelaa lastensa kanssa.

että meillä ei tarvitse totella yhdestä sanomisesta ja tärkeämpää kotona on se että kaikilla on hyvä olla eikä se, että "yleisiä sääntöjä" noudatetaan.

tuliko sulla aika täyteen tietokoneella olosta:)Onks sulla kans se puol tuntii?

että meillä ei tarvitse totella yhdestä sanomisesta ja tärkeämpää kotona on se että kaikilla on hyvä olla eikä se, että "yleisiä sääntöjä" noudatetaan.

että olette te kyllä ihania kun teitä ei ole koskaan tarvinnut henkisesti nitistää kun olette olleet niin kilttejä.

tuliko sulla aika täyteen tietokoneella olosta:)Onks sulla kans se puol tuntii?

Mä en koe että meillä olisi erityslapsia. Ei ole diagnoosia, mutta toiset lapset vaan ovat haastavampia kuin toiset. Ja jos itse ei ole joutunut kasvattamaan sellaista lasta joka tarvitsee sitä johdonmukaisuutta kapeasti, ei siis riitä että silloin tällöin kertoo mikä se linja olikaan, ei "amatööri" voi ymmärtää. Amatöörillä viittaan kasvatukseen syvemmin perehtymättömään tavalliseen äitiin joka onnistuneesti silti lapsensa kasvattaa rakastetuiksi yhteisön jäseniksi.



Meillä johdonmukaisuus tarkoittaa sitä että mä muitutan monta kertaa päivässä mikä on linja. Jos mä joustan se kostautuu pikkuhiljaa jossain kohdassa. Ja mä voin myös olla ylpeä siitä että mun 10v alkaa vihdoin osata yhteiset pelisäännöt jonottaisesta ja vuoronantamisesta ja kohteliaisuudesta ja kiukunnielemisestä mutta toistoja on tarvittu varmaan tuhansia, keskustelua ja selitystä miten maailma toimii sitäkin enemmän. Joku toinen olisi toiminut eri tavalla ja koen että tämä on työvoitto.



Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

natsisimia. Muuten säännöt kuulostavat aika samalta kuin meillä, ei ole netti-kännyjä, astianpesukone tyhjennetään (päivittäin tarvittaessa kaksikin kertaa), lajittelevat myös pyykkiä, vahtivat pikku-siskoa yms. Viikkoraha on n. 2€, mutta jos esiintyy erityistä tottelemattomuutta (mitä ei yleensä esiinny), sitä voidaan supistaa.

Peliaikaa on kuitenkin reilusti enemmän. Meillä saa pelata saman ajan kuin mitä ulkoilee, tai leikkii muita leikkejä kavereiden kanssa. Tiedän että lasten pelaamat pelit vaativat aikaa (pelaan niitä itsekin) eikä puolesta tunnista tulisi kuin paha mieli, eikä pääsisi edes peliin sisälle. Meillä saa pelata 10kk vuodessa lähes joka päivä, 2kk pidetään taukoa peleistä.

koulussa ja muualla kun se pääsee ikeestä irti. Ei ole kyllä mitään rajaa varmaan siinä vaiheessa:)

Tunnen pari tällaista lasta, joilla on aivan sairas kuri kotona ja äiti oletusarvoisesti ajattelee, että lapsi on paha ja sitä pitää rangaista ja epäillä aina. Ovat kyllä melkoisia kauhuja tuolla koululla ja kaupungilla.

Terveisin viiden lapsen amatööriäiti:)

Mä en koe että meillä olisi erityslapsia. Ei ole diagnoosia, mutta toiset lapset vaan ovat haastavampia kuin toiset. Ja jos itse ei ole joutunut kasvattamaan sellaista lasta joka tarvitsee sitä johdonmukaisuutta kapeasti, ei siis riitä että silloin tällöin kertoo mikä se linja olikaan, ei "amatööri" voi ymmärtää. Amatöörillä viittaan kasvatukseen syvemmin perehtymättömään tavalliseen äitiin joka onnistuneesti silti lapsensa kasvattaa rakastetuiksi yhteisön jäseniksi. Meillä johdonmukaisuus tarkoittaa sitä että mä muitutan monta kertaa päivässä mikä on linja. Jos mä joustan se kostautuu pikkuhiljaa jossain kohdassa. Ja mä voin myös olla ylpeä siitä että mun 10v alkaa vihdoin osata yhteiset pelisäännöt jonottaisesta ja vuoronantamisesta ja kohteliaisuudesta ja kiukunnielemisestä mutta toistoja on tarvittu varmaan tuhansia, keskustelua ja selitystä miten maailma toimii sitäkin enemmän. Joku toinen olisi toiminut eri tavalla ja koen että tämä on työvoitto. Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

että meillä ei tarvitse totella yhdestä sanomisesta ja tärkeämpää kotona on se että kaikilla on hyvä olla eikä se, että "yleisiä sääntöjä" noudatetaan.

että olette te kyllä ihania kun teitä ei ole koskaan tarvinnut henkisesti nitistää kun olette olleet niin kilttejä.

Mä kiitän poikaani että teitpä äsken hienosti kun et hermostunut vaikka näin että ärsytti. Ja voi kun kiva kuinka autoit minua kun pyysin. Nämä kiitokset jaan aina jälkikäteen tilanteesta. Ja vaikka olisi isokin riita sanon että tiedäthän että se tai se oli väärin mutta siitä teit ihan oikein.

Kiittäminen on erittäin tärkeää ja Suomessa kovin aliarvostettua kasvatusta!

ap

Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

Niinhän siitä päästään!

Muista myös uhkailla ja panna pelikieltoa kun alkaa yölliset siemensyöksyt. Sano vielä päälle, että runkkaaminen sulattaa selkärangan ja aiheuttaa mielisairautta.

Näin niistä murrosiän ongelmista päästään.

Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

Niinhän siitä päästään!

koulussa ja muualla kun se pääsee ikeestä irti. Ei ole kyllä mitään rajaa varmaan siinä vaiheessa:)

Tunnen pari tällaista lasta, joilla on aivan sairas kuri kotona ja äiti oletusarvoisesti ajattelee, että lapsi on paha ja sitä pitää rangaista ja epäillä aina. Ovat kyllä melkoisia kauhuja tuolla koululla ja kaupungilla.

Terveisin viiden lapsen amatööriäiti:)

Mä en koe että meillä olisi erityslapsia. Ei ole diagnoosia, mutta toiset lapset vaan ovat haastavampia kuin toiset. Ja jos itse ei ole joutunut kasvattamaan sellaista lasta joka tarvitsee sitä johdonmukaisuutta kapeasti, ei siis riitä että silloin tällöin kertoo mikä se linja olikaan, ei "amatööri" voi ymmärtää. Amatöörillä viittaan kasvatukseen syvemmin perehtymättömään tavalliseen äitiin joka onnistuneesti silti lapsensa kasvattaa rakastetuiksi yhteisön jäseniksi. Meillä johdonmukaisuus tarkoittaa sitä että mä muitutan monta kertaa päivässä mikä on linja. Jos mä joustan se kostautuu pikkuhiljaa jossain kohdassa. Ja mä voin myös olla ylpeä siitä että mun 10v alkaa vihdoin osata yhteiset pelisäännöt jonottaisesta ja vuoronantamisesta ja kohteliaisuudesta ja kiukunnielemisestä mutta toistoja on tarvittu varmaan tuhansia, keskustelua ja selitystä miten maailma toimii sitäkin enemmän. Joku toinen olisi toiminut eri tavalla ja koen että tämä on työvoitto. Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

Mun poika on erittäin herkkä ja empaattinen mikä ei 10v poikamarkkinoilla ole kovin suosittua. Siihen kun herkästi tulistuvaa poikaa kiusataan helposti leimahtaa. Poika ei ole väkivaltainen, vaikka onkin äännekäs ja sitten sulkeutuu ja lukkiutuu. Tilanne siis esim. koulussa välitunnilla, ja kun ei harmiltaan pysty aikuisia tottelemaan saa niskurin leiman. Siksi joudun opastamaan että vaikka harmittaa, pitää aikuista totella. Pojan harmistus vaan on niin iso tunne, ei siis ollenkaan normaalin lapsen "no höh" vaan sellainen "maailma kaatuu juuri nyt". Ja surullista on että se on todellista lapselle sillä hetkellä, mutta viiden minuutin pästyä tilanne on eri. Poika koko ajan kasvaa ja kehittyy ja tämä tulee iän myötä helpottamaan, mutta raskasta se äidille on.

ap

tolkku tossa kiittelemisessä ja kehumisessakin.

Tulee sellasia lapsia jotka kysyy joka tekemisen jälkeen, onko hyvin tehty,kato äiti mitä mä tein,onks tää hienosti tehty,kato äiti sitä ja tätä kun mä oon nyt tehny sitä ja tätä hohoijaa.

Kiitos siitä ja kiitos tästä ja tosta...Ei hitto.

Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

Niinhän siitä päästään!

Jos saa heilua loma-aikaan koko päivän omissa menoissaan kenenkään kyselemättä? Oikeasti, 10v poika? Siinä ei ole kyse mun murrosiän hyväksymisestä. Onko se susta normaalia, jos on niin ehkä olisi syytä vähän miettiä tarkemmin..

ap

Ja alkuperäinen keskusteluhan oli se että olenko liian tiukka jos sisko kasvattaa löyhemmin, nimittäin hänen poikansa osittaa jo aika vahvoja murkkumerkkejä ja uhmaa mitä mä en hyväksyisi, ja mietin pitäisikö sellaiset hyväksyä vai onko mun linja ok.

Suoraan sanoen olet aika hirviöäiti jollet hyväksy lapsen normaaleja kehitysvaiheita.

tolkku tossa kiittelemisessä ja kehumisessakin.

Tulee sellasia lapsia jotka kysyy joka tekemisen jälkeen, onko hyvin tehty,kato äiti mitä mä tein,onks tää hienosti tehty,kato äiti sitä ja tätä kun mä oon nyt tehny sitä ja tätä hohoijaa.

Kiitos siitä ja kiitos tästä ja tosta...Ei hitto.

Ne, jotka kysyy, ei kiitosta muuten saa. Ja ne joita kiitetään, eivät enää perään kysele huomiota.

ap