¤¤¤SUURPERHEKUUMEILIJAT¤¤¤ vko44

Kyllä oli sydän haljeta! En kehdannut ensin pyytääkään syliin, mutta sitten oikein tarjottiin äidin vessakäynnin ajaksi, enkä olisi millään malttanut antaa takaisin ;) Mutta pakkohan se oli sitten tissille päästää kun rupesi niin kovasti ähkimään ja hamuilemaan... Pää näytti ihan nyrkinkokoiselta ja ihana musta nukkatukka sillä oli niin kuin meidänkin lapsilla... Sanoinkin miehelle että arvaa mitä tuo käynti teki meikäläisen vauvakuumeelle. Mies vain hymyili sellaista hohhoijaa-hymyä. Leikkasin eilisen hesarista sarjisruudun jossa Viivi makaa sängyllä ajatuskupla täynnä lapsi-sanaa. Mulla on kyllä ajatukset täynnä pelkkää vauvaa...

*muistelee*... Ystäväni oli päivän meillä tyttärineen, ja toi tuliaisiksi iloisia uutisia. *kateudesta kirkkaan vihreänä* Oli tänä aamuna tehny positiivisen testin.. Toki olen hänen puolestaan iloinen, mutta se pikku peikko hiipii vaan tonne takaraivoon. :/ TAHTOO!!



Eipä vaan auta valittaa, ehkäpä joskus kuitenkin vielä? Jooko? Pliis!! Ja minäkö muka malttamaton...



Täällä on ollu aika hiljasta, olen käyny aina lukemassa sillon tällön. Aina ei ehdi kirjotella, ja nyt on menny muutenkin vähän huonommin jaksamisen kanssa. Pitäis malttaa levätä enemmän, mut ei vaan osaa. Kun nukun niin hyvin, vaikkakin lääkkeillä, olen olevinaan virtaa täynnä. Sit touhuan itseni uuvuksiin.. :( Ja mieskin on kai väsyny, kun heittäyty tänään taas yhdeks lapsista.. Rasittavaa.



Täytyy painua paimentamaan muksut iltapalalle -pesulle ja unille, mies tuskin avustaa tänä iltana... *möks*