Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverimiehen outo suhde ja onko joku oikeasti onnellinen on/off suhteessa?
17.02.2023 |
Itseäni ihmetyttää miespuolisen kaverini seurustelusuhteet. Ovat seurustelleet 2017 saakka niin, että välillä pitävät monen kuukauden taukoja, ovat tinderissä jne. Mutta aina palaavat yhteen. Viime kesäkuussa erosivat viimeksi ja nyt taas ovat yhdessä. Kesällä kysyinkin häneltä kautta rantain asiasta, niin ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, vaan että heillä vain on sellainen suhde, vaikkei se välillä seurustelulta edes tunnukaan. Silloinkin kun ovat yhdessä, niin saattavat nähdä ehkä kuukausien välein.
Naisten aloitteesta aina nämä erot ja palaamiset yhteen tapahtuu.
Ja vaikka palasivat tässä juuri yhteen, niin kaverini on valittanut masennuksesta ja unettomuudesta. Luulisi että sitä olisi onnensa kukkuloilla tässä vaiheessa.
Minusta tämä vaikuttaa enempi joltain vahvalta riippuvuussuhteelta kuin seurustelulta. Voiko tällainen oikeasti toimia? Onko joku muu onnellinen tällaisessa suhteessa?
Kommentit (20)
Kesällä siis ymmärsin, että tällä kertaa erosivat lopullisesti, mutta kuitenkin taas palasivat yhteen. Oikeasti toivoin että hän olisi päässyt eroon tuosta naisesta ja saanut jonkun normaalimman suhteen (tunnustan olevani vanhanaikainen), mutta joku hänessä vetää puoleensa selkeästi. Mitkä asiat selittää tällaista? Aihe on selvästi hänelle arka enkä halua puuttua tällaiseen, mutta ihmetyttää kovasti.
Toinen asia on, että kaverini on selvästi jotenkin piilottelee tuota suhdetta. On esim. aktiivinen somessa ja tägäilee aktiivisesti ihmisiä tarinoihin jne, mutta ei koskaan tuota naista.
Olemme kolmekymppisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen kyllä ollut. Mulla ei ole koskaan ollut halua pyrkiä mihinkään perinteiseen avio- tai edes avoliiton kaltaiseen parisuhteeseen. Välillä haluan kyllä miesseuraa, sekä seksin että seuran takia, mutta en ajattele että pitäisi olla joku sama loppuelämäksi. En edes itse aina ole sillä tuulella että jaksaisin ketään miestä, välillä menee vuosiakin ettei kiinnnosta yhtään seksi eikä seura. Joten mun suhteet on ollut juuri sellaisia 0,5-4 vuoden mittaisia "kevytsuhteita", joissa ei ole pyritty etenemään mihinkään yhteenmuuttoihiin ja kihloihin tai sitoutumisiin. Jotkut niistä on olleet on/off, ja ihan onnellinen olen ollut niiden aikana. Ei mulle muutenkaan mikään miessuhde onnellisuuteen juurikaan vaikuta, olen ihan onnellinen yksinkin.
Kuinka usein eroatte ja kuinka pitkäksi aikaa kerrallaan? Montako vuotta olette seurustelleet? Miksi sitten eroatte, jos tiedätte että toistenne kanssa on hyvä olla? Ja onko se oikeasti ok kummallekin osapuolelle?
Haluan oikeasti ymmärtää tätä kuviota. Ymmärrän että asia ei minulle kuulu ja hyvä jos voivat olla aidosti onnellisia tuollaisessakin suhteessa. Minut se rikkoisi, mutta tietenkin ihmisiä on niin paljon erilaisia.
Näytät ap olettavan, että se sun kaverimies haluaisi jonkun tietynlaisen suhteen, sellaisen mitä kutsut "normaaliksi". Eli ilmeisesti sellaisen perinteisen, jossa tarkoitus olisi löytää loppuelämän kumppani, ja seurustelu olisi tässä mielessä tavoitteellista: sen tarkoitus olisi joko todeta että ei, emme sovi niin hyvin yhteen, erotaan, tai että kyllä, mennään eteenpäin ja sitoudutaan, ehkä muutetaan yhteen tms. Mutta entä jos tuo sun tuttavamies ei ollenkaan halua tällaista perinteistä kuviota? Ei kaikki läheskään sitä kaipaa. Silloin voi olla on/off jutut ihan ok.
Eivät kaikki ihmiset valitse hyvää suhdetta sellaisena kuin ehkä sinä asian käsität.
Jotkut valitsevat raastavan, repivän, väliaikaisen, kyllästyttävän, puuduttavan, tylsän, tutun, kaavamaisen, vaihtelevan, epäselvän suhteen. Heille se valinta on sillä hetkellä houkutteleva.
Tai sitten he eivät halua sellaista suhdetta, mutta tietyn puoleensavetävän ihmisen kanssa muuta ei ole saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat turvattomasti kiintyneitä ja heidän ihmissuhteet on kuin jollain eläimillä. Kaikki eivät pysty muuhun.
Mitä se ap:lle kuuluu? Omapa on ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ap:lle kuuluu? Omapa on ongelmansa.
No hän kertoo että kaveri on surumielinen. Kyllä läheisen hyvinvointi hänelle kuuluu.
Näin olen sen ajatellutkin, että omaa vanhanaikaista ajattelutapaa tämä varmasti on. Hyvä saada toistakin näkökulmaa asioihin.
Olen jotenkin kuvitellut, että miestä häiritsee tuo suhde tai ei ole onnellinen, mutta toisaalta ehkä hän vain ei halua keskustella kanssani asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan pystynyt olemaan onnellinen on/off -suhteessa. Kun oltiin yhdessä niin kaikki tuntui hyvälle. Sitten yleensä parin kuukauden välein jompikumpi veti jostain herneet nenään ja sitten erottiin hetkeksi. Kuvio meni niin, että minä yritin lähteä kun totesin ettei tästä tule mitään kun ollaan niin erilaisia, mutta toinen osapuoli aina maanitteli takaisin tunteisiin ja yhteiseen historiaan vedoten.
Olin useampaa on/off -suhdetta seuranneena vannonut etten itse moiseen joutuisi, mutta niin vain jouduin. Tosin itse en ollut se manipuloiva tai riippuva osapuoli. Lopulta asiat kärjistyivät niin, että erosin lopullisesti ja totesin eron hetkellä tämän olevan kummallekin parempi ratkaisu vaikka nyt ei siltä tunnukaan.
Uutta suhdetta en ole löytänyt, mutta totean silti oloni olevan parempi näin vaikka haikeana välillä muistelen suhdettamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii varmaan, jos se on varmasti kummallekin ok. Mitä itse olen läheltä paria tällaista tapausta seurannut, niin jompi kumpi osapuoli on se, jolle se ei ole ok. Luulen että todellisuudessa on vaikea löytää tällaiseen kumppania, joka ihan tosissaan on samalla viivalla. Yleensä toinen osapuoli on läheisriippuvainen ja ottaa vaan sen mitä on mahdollista saada tältä toiselta osapuolelta. Kuuluu siihen sitten kuukausien odottelu tai ei.
Itse tutustuin tuossa joku aika sitten mieheen, joka oli aivan rikki tällaisesta suhteesta. Kuulemma eli jatkuvassa epävarmuudessa ja ahdistuksessa. Siinäkin nainen lopetti ja aloitti aina suhteen, kunnes ei sitten enää halunnutkaan palata viimeisen eron jälkeen yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tutustuin tuossa joku aika sitten mieheen, joka oli aivan rikki tällaisesta suhteesta. Kuulemma eli jatkuvassa epävarmuudessa ja ahdistuksessa. Siinäkin nainen lopetti ja aloitti aina suhteen, kunnes ei sitten enää halunnutkaan palata viimeisen eron jälkeen yhteen.
Ja siis seurustelumielessä tutustuin häneen, mutta yritys karahti kiville. Miehellä muutakin ongelmaa esim. Alkon kanssa. Tulin siihen tulokseen, että on jotenkin herkkä riippuvuuksille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuolalinen suhde. Välillä kokeilemme muita.Emme petä toisiamme kun eroamme välillä.Huomaamme ei se kivaa ookaan ja palataan yhteen, kun taas kyllästyään toisimme arjessa.Mitä se muille kuuluu millainen off/on suhde kelläkin on? Alkakaa elää vaan omaa elämää,eikä muiden.
Miksette ole avoimessa suhteessa, jolloin vieraissa käynti on ok? Miksi pitää erota välillä?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat turvattomasti kiintyneitä ja heidän ihmissuhteet on kuin jollain eläimillä. Kaikki eivät pysty muuhun.
Niin. Mutta luuseri on sellainen joka noin tekee useissa suhteissaan lapsia tehden.
Itse olen sortunut tällaiseen suhteeseen, vaikken ole siitä pitänyt. Mies päätti miten suhde menee ja suostuin kaikkeen, kun olin niin lääpälläni. Halusin vain hänet ja menin täysin hänen ehdoillaan, kunhan vain sain olla hänen kanssaan. Minut teki nimenomaan epävarmaksi ja ahdistuneeksi. Erot oli hirveitä, kun ei tiennyt kenen kanssa mies oli ja kuinka pian palattaisiin taas yhteen. Yhteiset hetket oli ihmeellisiä.
Onneksi päädyttiin lopulliseen eroon. Ihana vapaus.
Aika usein toinen on sitoutumiskammoinen ja toinen läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein toinen on sitoutumiskammoinen ja toinen läheisriippuvainen.
Sitoutumiskammo ei ole mikään virallinen diagnoosi. Turvattomasti kiintynyt on.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on tuolalinen suhde. Välillä kokeilemme muita.Emme petä toisiamme kun eroamme välillä.Huomaamme ei se kivaa ookaan ja palataan yhteen, kun taas kyllästyään toisimme arjessa.Mitä se muille kuuluu millainen off/on suhde kelläkin on? Alkakaa elää vaan omaa elämää,eikä muiden.