Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?

äitini kommentti kun teininä leikkasin pitkät hiukset lyhyeksi...jäi ikuinen haava sieluun.

kuinka paljon terapiassa käynti on auttanut minua selviytymään loukkauksista ja myös parantanut valmiuksiani olla loukkaantumatta. Kun tietää itse oman arvonsa, kykenee ottamaan vastaan raketavaa kritiikkiä, mutta osaa jättää omaan arvoonsa sellaisen kiukun vimmassa annetun asiattoman kritiikin, joka kertoo vain siitä että laukoja on ollut vähän huonolla tuulella/ärsyyntynyt tms. Jos joku minua kutsuu läskiksi niin kaikin mokomin voin myöntää olevani ylipainoinen. Kuitenkin samalla hymyilen sisäänpäin ja mietin, mitenköhän paljon tuo kommentin sanonut joutuu elämässään kärsimään tuosta itsehillintänsä puutteesta... siis siitä että suusta pääsee harkitsemattomia asioita.

kuinka paljon terapiassa käynti on auttanut minua selviytymään loukkauksista ja myös parantanut valmiuksiani olla loukkaantumatta. Kun tietää itse oman arvonsa, kykenee ottamaan vastaan raketavaa kritiikkiä, mutta osaa jättää omaan arvoonsa sellaisen kiukun vimmassa annetun asiattoman kritiikin, joka kertoo vain siitä että laukoja on ollut vähän huonolla tuulella/ärsyyntynyt tms. Jos joku minua kutsuu läskiksi niin kaikin mokomin voin myöntää olevani ylipainoinen. Kuitenkin samalla hymyilen sisäänpäin ja mietin, mitenköhän paljon tuo kommentin sanonut joutuu elämässään kärsimään tuosta itsehillintänsä puutteesta... siis siitä että suusta pääsee harkitsemattomia asioita.

Mutta näissäkin suurin osa on tulleet sellaisilta ihmisiltä joiden tulisi olla tuki ja turva, eikä se, joka laukoo tuollaisia juttuja. Varmasti jättää ikuiset jäljet jos äiti tai isä sanoo tytärtään rumaksi, tai aviomies haukkuu lihavaksi.

Ja oikeasti hyvä, jos sulla on noin, mutta eniten itseäni loukkaa ne asiat jotka läheiset ovat sanoneet, ei ne "v***n läski" huudot tai vastaavat.

33

Kun joku laukoo suustaan jonkun oikein pahan sammakon, hymyilkää hänelle, olkaa hiljaa ja sanokaa vaikkapa: Niin. Totta.

Ajetelkaa itseksenne, että sanojalta pääsi vahingossa pieru. Niinhän se pääsikin... mutta vain väärästä päästä :)))

...eräs kundi, jota silloin tapailin, katseli kun pukeuduin seksin jälkeen ja sanoi: sä oot vähän tommonen kääpiömäinen, niinku ruumiinrakenteeltasi.



Kyllä se loukkasi, vaikka silloin olin niin kiltti ja ujo, etten ilmaissut loukkaantuneeni.



Olen noin 160 cm pitkä ja ihan sopusuhtainen, tosin minulla on pyöreänmalliset lihakset....mitä lie hän sitten sillä kääpiömäisyydellä tarkoitti. Oli kyllä jotenkin loukkaavaa.



Ex-mies sanoi paljon loukkaavampiakin asioita, mutta aktiivinen unohtaminen on sillä kohtaa toiminut :-)

kuinka paljon terapiassa käynti on auttanut minua selviytymään loukkauksista ja myös parantanut valmiuksiani olla loukkaantumatta. Kun tietää itse oman arvonsa, kykenee ottamaan vastaan raketavaa kritiikkiä, mutta osaa jättää omaan arvoonsa sellaisen kiukun vimmassa annetun asiattoman kritiikin, joka kertoo vain siitä että laukoja on ollut vähän huonolla tuulella/ärsyyntynyt tms. Jos joku minua kutsuu läskiksi niin kaikin mokomin voin myöntää olevani ylipainoinen. Kuitenkin samalla hymyilen sisäänpäin ja mietin, mitenköhän paljon tuo kommentin sanonut joutuu elämässään kärsimään tuosta itsehillintänsä puutteesta... siis siitä että suusta pääsee harkitsemattomia asioita.

Mutta näissäkin suurin osa on tulleet sellaisilta ihmisiltä joiden tulisi olla tuki ja turva, eikä se, joka laukoo tuollaisia juttuja. Varmasti jättää ikuiset jäljet jos äiti tai isä sanoo tytärtään rumaksi, tai aviomies haukkuu lihavaksi. Ja oikeasti hyvä, jos sulla on noin, mutta eniten itseäni loukkaa ne asiat jotka läheiset ovat sanoneet, ei ne "v***n läski" huudot tai vastaavat. 33

neuvoisin kuitenkin opettelemaan yli tuosta että annat itsellesi luvan loukkaantua. Jämäkkyyttä voi opetella. Voit opetella sanomaan loukkaavalle ihmiselle minä-muodossa esim että "Minusta tuntuu pahalle, kun sanot minulle noin." tai "Minä en pidä siitä että et tukenut minua tässä asiassa vaikka uskouduin sinulle". Jos vastapuolelta ei edelleenkään tämän jälkeen löydy empatiaa, lienee viisainta jättää tuon asian käsitteleminen ja etsiä toinen olkapää. Ehkä tuo toinen ihminen ajan kanssa tai hiljaa yksinäisyydessään sitten miettii sanojasi ja käyttäytyy ensi kerralla paremmin.

puolimustalainen ja ala-asteelle eräs poika haukkui mua sekarotuseksi,ja se loukkasi.Nykyään olen kanssasisaria kauniimpi,niin ei tuo sekarotuisuus haittaakaan.

puolimustalainen ja ala-asteelle eräs poika haukkui mua sekarotuseksi,ja se loukkasi.Nykyään olen kanssasisaria kauniimpi,niin ei tuo sekarotuisuus haittaakaan.

Ja varmasti olet kaunis sekarotuinen, sitä en epäile.

puolimustalainen ja ala-asteelle eräs poika haukkui mua sekarotuseksi,ja se loukkasi.Nykyään olen kanssasisaria kauniimpi,niin ei tuo sekarotuisuus haittaakaan.

Ja varmasti olet kaunis sekarotuinen, sitä en epäile.

myös olevani puolmustalainen,se on se sävy joka erottaa pilkan.Tässä taannoin kuppilassa käydessäni eräs vanhempi nainen huusi mulle kurkku suorana että manne ja mustalainen.Sekin oli tarkoitettu loukkaavaksi,vaikka sitä olenkin.



vai sanotaanko ylipainoiselle että oletpa läski kun se on totta?

Itse olen kuullut jos jonkinmoisia loukkaaviksi tarkoitettuja juttuja, mutta jotenkin en ole onnistunut niistä pahoittamaan mieltäni, koska en ole itse allekirjoittanut niitä. Toisaalta mua ei olla koskaan yritetty loukata kuin suuttuneessa tai järkyttyneessä mielentilassa, milloin osaan jättää sanomiset omaan arvoonsa.



Pahimpia loukkauksiahan ovat ne, joihin sisältyy jokin totuus, jonka vuoksi loukkaus satuttaa. Nuo tuollaiset "Huora, paska, lehmän vittu" voi jättää suosiolla omaan arvoonsa, koska eivät sisällä mitään henkilökohtaista vaan ovat aivan selvästi suutuspäissään sanottuja sammakoita.



Ainahan kaikkea voi sanoa. Se onko se totta tai edes osittain totta, onkin ihan eri asia.

Kun kurjan asian sanoo läheinen johon pitäis voida luottaa ja jonka kuvittelee aina olevan tukena ja turvana niin se satuttaa paljon enemmän kuin mitkään tuntemattomien huorittelut tai muut.

Vanhempien esim. ei KOSKAAN pitäis arvostella lapsensa ulkonäköä

.

Mutta näissäkin suurin osa on tulleet sellaisilta ihmisiltä joiden tulisi olla tuki ja turva, eikä se, joka laukoo tuollaisia juttuja. Varmasti jättää ikuiset jäljet jos äiti tai isä sanoo tytärtään rumaksi, tai aviomies haukkuu lihavaksi.

Ja oikeasti hyvä, jos sulla on noin, mutta eniten itseäni loukkaa ne asiat jotka läheiset ovat sanoneet, ei ne "v***n läski" huudot tai vastaavat.

33

Jotenkin hassua lukea, että toisille joku ala-asteella sanottu pieni kommentti ulkonäöstä on ollu se loukkaavin.. Tietysti parempi niin. Ei mun äiti ole terve tai hyvä äiti laisinkaan =( ..

on nämä muutamat ihmiset, jotka vähättelevät toisten tunteita sillä perusteella, että heille itselleen on sanottu heidän omasta mielestään paljon pahemmin painoarvoltaan tärkeämmän ihmisen toimesta.

Ikään kuin näillä "vähäpätöisemmin loukatuilla" ei olisi oikeutta tuntea itseään loukatuiksi siksi, että jotain toista ihmistä on loukattu pahemmin. "Lällällää, minuapa on loukattu pahemmin kuin sinua." Tarvitseeko kaikella kilpailla ja nostattaa itseä?

"Sä oot hyvä jätkä ja tää ei muuten oo mikään kohteliaisuus" (kollegani humalapäissään, tarkoitti varmaan sanoa ettei se ole pelkkä kehu vaan totta mutta tuolla tavalla sanottuna kuulostaa että olen oikeasti miesmäinen :-)

)

Mullekin sanoi yksi mies työympyröissä jotain että "sä olet tuollainen hyvä jätkä" ja perään vielä että "et ole silleen yhtään naisellinen". En mä tästä mitenkään erityisesti loukkaantunut, ei ollut loukkaamismielessä sanottu, sanat vaan ehkä vähän erikoisesti valittu :)

Monta kertaa on tullut loukatuksi erilaisissa tilanteissa, mutta eiköhän aika liki jokainen nainen ole kuullut ne ulkonäköön liittyvät samat "ruma" ja "läski" (tai lauta) + ei niin suoraan sanotut vihjaukset, sekä perinteinen "huora".

loukkauksina omien vanhempien suusta tulleet sanomiset. Äidilläni oli tapana vielä nauraa halveksivaa naurua kun haukkui minua. Vanhempieni suusta olen kuullut varmaan kaikki loukkaavat sanat mitä voi olla ja lisäksi he ovat toivoneet että, en olisi syntynyt.



Teininä sitten roikuin porukoissa, joissa minua "kiusattiin", kun ei ollut muutakaan. Kotona minusta oli kasvatettu todellinen kynnysmatto, eli olemukseni oli jo sellainen, että minua oli helppo käyttää sylkykuppina. Pahimpina loukkauksina muistan kun "kaverini" sanoivat "että etkö tajua, ettei KUKAAN pidä sinusta".

Yksi mies sanoi että olen Meryl Streepin näköinen :( Yritti vielä vongata, mutta aivan turhaa tuon kommentin jälkeen!

On maailma sitten julma paikka. Ettei vaan olis piposi liian kireellä?

Täältä tulee esiin, millaisesta sosiaaliluokasta kirjoittajat tulevat. Ihan kamalia perheitä teillä, isiä ja äitejä erityisesti.



Jotenkin tuntuu, että ongelmana on ollut myös köyhyys ja alkoholi. Mikä ihme kerrostalo-ghetto-palsta tämä onkaan? Eikö kukaan tule ns. kunnon perheestä, edes suhteellisen normaalista?

"Et saa ikinä mitään vietyä loppuun, kaikki jää aina kesken"



"Et kai nyt aio ottaa lastasi mukaan, jätät sen minulle"



"Olisiko se abortti sittenkin ollut parempi vaihtoehto"



Näihin en oikein osannut sanoa mitään, varsinkin kun äitiä pidetään niin sydämellisenä, ymmärtäväisenäja empaattisena. Eli sanoi nämä ihan hyvää tarkoittaen, mikä on mun mielestä jotenkin vielä pahempaa!



Eronkin jotenkin väänsi minun syyksi ja kertoili ummet ja lammet kuinka hänellä ja isällä oli ollut vastaavia tilanteita (koski seksiä...) enkä tosiaankaan olisi halunnut kertoa ja kuunnella, mutta äiti intti niin kauan että väsyneenä ja täysin rikkinäisenä kerroin.

Oli todella loukkaavaa, että ei kunnioittanut mun halua olla kertomatta ja sitten vielä kommentoi niin ihmeellisellä tavalla.



Silloin katkesi viimeinenkin napanuoran säie ja olen pitänyt etäiset välit äitiini.

lapsemme rippijuhlia varten ja apen ensimmäinen kommentti kun nähtiin pitkästä aikaa oli halveksvia tuhahdus kuinka läski olen. Menin sanattomaksi. Koko loppujuhlan paasasi yhteiskunnan mädänneisyydestä, oli niin itseään täynnä, että meni kyllä juhlat pilalle =(.