Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?

möläytti 23-v ensisynnyttäjälle, joka halusi kotiin 3 päivän päästä, että "no sit kun tulee äitiä ikävä niin saahan tänne tulla takasin"...



Äiti kuoli odottamattomaan sairaskohtaukseen 2 päivää sen jälkeen kun sai tietää että hänestä tulee mummi. Juu oli äitiä ikävä, kyllä.

Äkkiseltään tulee mieleen huora, s**tanan lehmä, p*ska, h*lvetin valehtelija, munan perässä juoksija...

En sano pahalla, mutta miten jaksat olla tuollaisen ihmisen kanssa, jos hän ei ole jo ex?

Vihdoinkin saatiin työt ja opinnot sille mallille, että päästiin muuttamaan avopuolison kanssa yhteiseen asuntoon. No anoppini tämän kuuleessaan sanoo minulle päin naamaa että olen paha ja tunteeton ihminen, joka on juonitellut saadakseen hänen poikansa muuttamaan kanssani yhteen asumaan. Lisäksi hän oli sitä mieltä että olen muutenkin vain käyttänyt hänen poikaansa hyväksi, mm. maksattamalla hänellä kulujani enkä minä olisi sopiva hänen pojalleen. Huoh... Silloin sai kyllä anoppikin kuulla kunniansa... ja tuntea pahuuteni. :D Muutenkin kummastutti anopin kommentti, oltiinhan avopuolison kanssa oltu yhdessä tuossa vaiheessa jo 6,5 vuotta(joten mistään kovin suuresta juonittelusta ei nyt voinut olla kyse) ja tasan olen itse omat opintoni kustantanut. Silloin kyllä korpesi ja tuntui pahalta, mutta nyt jälkeenpäin asia ei sen kummemmin vaivaa. Päin vastoin, olipahan jonkin aikaa hyvä syy olla menemättä anoppilaan.

Se on vaan sitten kumma, miten jopa ihan ventovieraat miehet katsovat asiakseen arvostella ääneen toisten kiloja.



Äitinikin mielestä olin jo 168/58 mitoissa reilusti ylipainoinen. Hän oli aina hyvä tuikkaamaan jotain sopivaa mielenpilaajaa. Kerrankin olin lähdössä poikakaverin kanssa ulos, pöyhöttelin hiuksia peilin edessä ja hymyilin kun mielestäni kaikki oli hienosti päästä varpaisiin. Niin eikös äiti läksiäisiksi ovenraosta heittänyt, että "älä sitten luule että se sinua kauaa viitsii katsella, kun olet tollanen tavallinen".



Anopin kanssa kuvittelin että meillä oli hyvät välit, ja joskus kun lapset olivat pieniä ja mies koko ajan työmatkalla taisin erehtyä valittamaan asiasta. Kerran sitten anoppi möläytti, että on varmaan rankkaa kun tulee tunnevammaisesta perheestä. Silloin kyllä tuli sellainen olo, että voiko toi oikeasti sanoa mulle noin! En sen koommin ole keventänyt sydäntäni mistään asiasta anopille.

Hyvä pitkään tuntemani ystävä pamautti ihan yhtäkkiä kun oltiin iltaa istumassa:



"Mitä ihmettä sä oikein olet tehnyt itsellesi, kun sulla on tuo XXX."



XXX = krooninen kivulias pitkäaikaissairaus, joka ei liity elintapoihin mitenkään ja jota ei siis voi itselleen "hankkia".



Mä olin ihan hoomoilaisena. Ilmeisesti kyse oli hänen puoleltaan silkasta tietämättömyydestä, mutta silti. Pitääkö heittää naamaan tuollaista syyllistämistä, kun ei edes tiedä mistä puhuu :(

eli olen ylipainoinen ja raskaana. tämän raskauden aikana paino on ahdistanut minua ja tehnyt oloni erittäin itseinhoiseksi.



olimme sukulaiskokoonpanolla iltapalalla meidän kotona. olin leiponut suklaakakkua ja kattanut lisäksi leipää päällysteineen. olin juuri ruokkinut lapset ja istahtanut itse juomaan kahvia ja syömään leipää, kun appiukko tuli saunasta pöytään ja lohkaisi palan suklaakakkua. söi ja sanoi suureen ääneen: "no niin, korjatkaapa pöytä ja lopetetaan tämä emännän suurentaminen!"



muut oli kuin eivät olisi kuulleetkaan, ite olin jähmettynyt paikalleen ja en meinannut saada leipäpalaa nielaistuksi, kun olin niin järkyttynyt. mietin vain kuumeisesti, että kuulinko oikein. harmittaa, että niin jäädyin, mutta vastaisuuden varalle olen miettinyt kommentteja valmiiksi.

ja että olen kateellinen, katkera, ja epäonnistunut puolisona ja isänä. Tämä loukkaa minua syvästi, koska se on kaikki totta, olen itse omalla toiminnallani uudelleen ja uudelleen osoittanut tämän kaiken todeksi. Minua repii sisältä, että exäni osaa elää elämäänsä minua paremmin ja olen kovasti yrittänyt loukata häntä vastavuoroisesti jotenkin, mutta en ole siinä onnistunut. Ei vain ole mitään, mikä häneen osuisi; nämä hänen sanomisensahan loukkaavat minua juuri siksi, että ovat totta.

sanoi mun alta vuoden ikäistä tyttöäni sian näköiseksi. Hämmennyin täysin enkä osannut sanoa mitään takaisin. Minulle hän ei olisi voinut rumemmin sanoa vaikka olis minut haukkunut vaikka miksi emakoksi. Minusta voi puhua ja sanoa mitä vaan, mutta lapseni saa luvan jättää rauhaan... Stnan ämmä...

Mutta meilläpäin on ihan tavallista sanoa, että suloinen kuin sika pienenä. Se on kohteliaisuus. Siat on pienenä paljon suloisempia kuin vauvat ;-)

Menin kipeään selkääni saamaan hoitoa.

Lääkäri tutki pintapoulisesti ja tokaisi sulla on olkapäät eri tasolla,olet liian lihava ja muutenkin ihan kierossa...

jes,ajattelin, onkohan mussa mikään oikeassa paikassa...

Selässä oli ihan oikeasti asiallisen ammattilaisen silmin nähden näkemä vika.

Toinen lekuri laitto lähetteen fysioon joka näki heti, etten valitellut turhasta eikä muutenkaan valittanut miten kaik ruumiinosani ovat väärässä paikassa tai väärän kokoisia.

Miehen isä haukkui minut laiskaksi nalkuttajaksi. Olen niin huono vaimo, että hän ihmettelee miksei mieheni ota eroa. Nykyään appiukko aidosti ihmettelee miksen halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

loukkauksina omien vanhempien suusta tulleet sanomiset. Äidilläni oli tapana vielä nauraa halveksivaa naurua kun haukkui minua. Vanhempieni suusta olen kuullut varmaan kaikki loukkaavat sanat mitä voi olla ja lisäksi he ovat toivoneet että, en olisi syntynyt.

Teininä sitten roikuin porukoissa, joissa minua "kiusattiin", kun ei ollut muutakaan. Kotona minusta oli kasvatettu todellinen kynnysmatto, eli olemukseni oli jo sellainen, että minua oli helppo käyttää sylkykuppina. Pahimpina loukkauksina muistan kun "kaverini" sanoivat "että etkö tajua, ettei KUKAAN pidä sinusta".

kun en muista kirjoittaneeni tähän ketjuun. Ihan kuin omalta näppikseltäni olisi tullut joka sana.

Mutta olen sellainen luonne että tarkkailen ja pohdiskelen paljon, ja tutkailen ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Tämä on sallinut sen etten koe enää muiden sanomisien olevan ihan aina ansaittuja, vaan että kaikki muu kuin rakentava kritiikki kumpuaa sanojassa olevasta ongelmasta. Tiesin sen kyllä aina, mutta nuorempana, varsinkin lapsena ja teininä on niin kovin haavoittuvainen. Nykyään minua pidetään "vahvana" ihmisenä, mutta tosiasia on että olen siitä huolimatta herkkä, vaikken otakaan muiden sanomisia niin itseeni. Tämä vahvuus on saatu aikaan asioiden selkiytymisellä, ja olen iloinen siitä että se on sallinut minun säilyttää oma herkkyyteni, joka on voimavara töissä jota teen. Siksi minua on kai henk. koht. loukannut eniten ihmisten kommentit joiden mukaan herkkyys on heikkoutta. Tai ehkä enemmän ärsyttänyt ja turhauttanut.

En edes jaksa muistaa pahimpia vanhemmilta ja "kavereilta" kuultuja. Niitä kun oli harva se päivä. Isä nyt vieläkin jaksaa haukkua läskiksi kun tavataan. Mutta mitä siitä, läski se on itsekin.

Täältä tulee esiin, millaisesta sosiaaliluokasta kirjoittajat tulevat. Ihan kamalia perheitä teillä, isiä ja äitejä erityisesti.

Jotenkin tuntuu, että ongelmana on ollut myös köyhyys ja alkoholi. Mikä ihme kerrostalo-ghetto-palsta tämä onkaan? Eikö kukaan tule ns. kunnon perheestä, edes suhteellisen normaalista?

Sairaat vanhempani olivat kyllä korkeasti koulutettuja ja etenkin isäni on hyväpalkkainen ja sosiaalisesti tärkeässä asemassa. Alkoholismi kyllä kukoisti kodissa, sitä en kiellä.

T. 200

Yritti vielä vongata, mutta aivan turhaa tuon kommentin jälkeen!

Mielestäni ihan persoonallisen ja kauniin näköinen nainen. Eräässä lähi-Intersportissa on myyjänä aivan Streepin näköinen nuorio tyttö. Onneksi en sitten hänelle ole siitä koskaan maininnut.. :(

miten te jaksatte ottaa vitsailut vaikkapa tuplavahingoista tms. henkilökohtaisena loukkauksena.

Oletteko koskaan miettineet, voiko tässä maailmassa koskaan vitsailla mistään, koska aina voi se vitsi liipata liian läheltä kuulijaa, tai jotakuta hänen läheistään.

Eihän voi vitsailla kaljuista, tai sellaiseksi ajamisesta -moni kuitenkin menettää hiuksensa vaikka syöpähoitojen seurauksena, tai kenties vaikka pälvikaljun takia lähteä kaikki karvat, eivätkä ne kasva takaisin.

Ei voi vääntää vitsiä hulluista mielisairaalassa, koska aika usealla on läheinen sielläkin ollut.

Ei voi vääntää vitsiä tyhmistä/hölmöläisistä, koska eihän vammaisia saa pilkata.

Ei voi kertoa vitsejä sokeista, kuuroista tai jalattomista, koska nekin ovat jollekin kaameaa todellisuutta.

Mun miesystäväni voisi varmaan kirjoittaa tähän ketjuun mun sanomisistani.

Hänellä on toinen jalka toista lyhyempi, ja musta on ihan turha olla niin herkkis sen asian suhteen, joten ihan tahallani olen kyllä ruvennut häntä koulimaan.. Saatan heittää, että kävellessään jonkin takana häntä ei aina huomaa, kun välillä näkyy ja välillä ei, taas näkyy ja taas seuraavalla askeleella katoaa.

Tai kun hän on ottanut pituuseromme puheeksi jossain seistessämme (minä siis pidempi), olen sanonut, että seiso nyt edes sillä pidemmällä jalalla.

Alkuun hän näytti hyvinkin närkästyneeltä, jos asiasta mainitsi, mutta saattaa nykyään jo itsekin letkauttaa, että hänhän eksyisi jos menisi tuonne metsään, kun kulkisi kuitenkin koko ajan ympyrää jalkansa takia..

kestää ja alkaa itsekin viljellä omista puutteistaa, kun on sinut niiden kanssa. Eri asia haukkua rumasti lasta tai teiniä oman äidin tai isän toimesta. Se jättä kyllä arvet sieluun.

Juokse jo hoitoon, siihen tuntuu todella olevan tarvetta!

Ex-tyttöystäväni on ilmaissut pitävänsä minua arvottomana ihmisenä ja että olen kateellinen, katkera, ja epäonnistunut puolisona ja isänä. Tämä loukkaa minua syvästi, koska se on kaikki totta, olen itse omalla toiminnallani uudelleen ja uudelleen osoittanut tämän kaiken todeksi. Minua repii sisältä, että exäni osaa elää elämäänsä minua paremmin ja olen kovasti yrittänyt loukata häntä vastavuoroisesti jotenkin, mutta en ole siinä onnistunut. Ei vain ole mitään, mikä häneen osuisi; nämä hänen sanomisensahan loukkaavat minua juuri siksi, että ovat totta.

-kukaan tommosen kanssa naimisiin viitti mennä

-sun ei kannata julkisella paikalla nauraa (on kuulemma niin kauhee nauruääni)

toi mulle GNLD:n laihdutustuotteen mainoksen luettavaksi: "Sun kannattais harkita tätä." Ja en ollut silloin ylipainoinen, toki hyvin naisellinen (lantiota ja rintaa löytyi, mutta myös kapea vyötärö).



Myöhemmin, kun odotin esikoistamme, appi sanoi ikään kuin ohimennen: "Alkaahan tuo raskaus näköjään jo näkyä rinnoissakin!" Tuosta menin ihan totaalisen sanattomaksi ja vieläkin ahdistaa aina apen lähettyvillä, siis mietin tarkkaan minkälaisiin vaatteisiin pukeudun kun tiedän tapaavani hänet.



Appi myös sanoi minua suorastaan huoraksi ja oli sitä mieltä että olin pilannut hänen kiltin poikansa kun aloin odottaa vauvaa ennen kuin olimme naimisissa... Teki mieli sanoa että kuule poikas on sentään mun ensimmäinen, tietäisitpä vaan millaista elämää tämä sun herranterttusi on elänyt ennen kuin me tavattiin...



Miehen mummo, siis appeni äiti, sanoi kerran kun oltiin käymässä heidän luona, että "et sinä tuon kokoisilla ruoka-annoksilla ole tuohon jamaan päässyt!" Se ei kyllä loukannut, olen nimittäin aika teflonia, mutta oli niin uskomattoman tökerö kommentti että repesin nauramaan ja muistan sen varmaan aina. :-D Ja kun OIKEASTI olen tosi pieniruokainen, mutta syön lääkettä joka pitää painoa korkealla ja olin lisäksi raskaana tuolloin.



Kun olin 15v, liikuin porukassa jossa olin minä ja useampi poika. Oma äitini sanoi kerran minulle, että on sitten oma syyni jos minusta juorutaan ja että itse pilaan maineeni... Tämä loukkasi oikeasti.

Aivan samaa mieltä. Typerä hyve olla muka suorasanainen. Voisi hieman miettiä, ennen kuin päästää ne pahimmat ulos suustaan. Ja kaikki kommentit ulkonäöstä -oli kysessä minkä tahansa näköinen tai kokoinen ihminen. Suuttuessaan voi päästää suustaan sammakoita, mutta ehkä kannattaisi korjata se päästetty loukkaus jossain vaiheessa. Aivan kamalia nämä täällä. Ja miltei kaikki ovat miesten kommentteja ulkonäöstä...

Johtuneeko huonosta itsetunnosta?

Itselleni suurin osa näistä kommenteista olisi valunut kuin vesi hanhen selästä.

Mutta ehkä joku päivä sullekin joku sanoo sellaista mikä ei "valu pois kuin vesi hanhen selästä"..

33

Johtuneeko huonosta itsetunnosta? Itselleni suurin osa näistä kommenteista olisi valunut kuin vesi hanhen selästä.

Millaista porukkaa sun ympärilläsi liikkuu, jos tällaiset kommentit ovat normaaleja? Musta jokainen kommentti on aivan järkyttävää toisen loukkaamista ja nöyryyttämistä :(

Enkä ole erityisen herkkä tyyppi.