Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?

on muutama ihminen sanonu et mulla on aivan kamala nauru joten voisinko olla nauramatta, joten parhaani mukaan yritän nykyään olla totinen ja hieman vain hymyillä et kenenkään ei tarvitse kärsiä mun naurusta. onhan niitä paaaaaljon muitakin...

Pahin kommentti on tuntemattomalta - olen kuulemma nee*erin huora lasteni ( ja mieheni) takia. En voi käsittää, miten joku KEHTAA sanoa jotain tuollaista, helv*** nolo!! Ei ikävä ole vain yksi kerta kun olen tuon kuullut.

oli puhetta ettemme mieheni kanssa juuri baareissa käy, koska mieheni ei halua, että "se häpeää sua". Suu kyllä loksahti auki. Ja voin sanoa, että jos jotakiuta pitäisi hävetä, niin se on tämän työkaverin vaimoa, kimittävä lähes-alkkis.

Täältä tulee esiin, millaisesta sosiaaliluokasta kirjoittajat tulevat. Ihan kamalia perheitä teillä, isiä ja äitejä erityisesti.

Jotenkin tuntuu, että ongelmana on ollut myös köyhyys ja alkoholi. Mikä ihme kerrostalo-ghetto-palsta tämä onkaan? Eikö kukaan tule ns. kunnon perheestä, edes suhteellisen normaalista?

että siellä hienoissa kivitaloissakin, opettajien ja lääkäreidenkin perheissä tapahtuu kaikenlaista. Lapsia kaltoin kohdellaan jne... Ei ole vanhemmuus aina hallussa sielläkään, missä ulkoisita puitteista voisi moisia johtopäätöksiä vetää.

Automaattisesti nämä tarinat eivät kerro ihmisten sosiaaliluokasta, vanhempien alkoholiongelmasta tms.

- Lapsi kun vielä olin, äitini monesti haukkui minua ties millä kamalilla nimityksillä. Haukkui myös ulkonäköäni, ja etten koskaan kelpaisi kellekäään miehelle. Nuo äitini loukkaukset on jääneet pahimpana mieleen. Vaikka olin koulukiusattu niin ei nekään olleet niin pahoja, eikä enää tunnu miltään. Mutta äitini kommentit tulen muistamaan aina.



- Mieheni sisko tokaisi kolmannen lapsemme synnyttyä (olin 25v.): "Kai sulle samalla tehtiin stereilisaatio kun sektio kerta oli? Kai noi lapset alkaa jo riittämään." Tuo tuntui erityisen kauhealta. Juuri lapsen saanena, hormoonihöyryissä toinen tulee kertomaan kuinka hänen mielestään minun ei tulisi enää lisääntyä yhtään enempää :(

"Minkähän maisterin ne luulevat tuostakin likinäköisestä tuherosta tekevänsä"



- mummu oli muutenkin hyvin ilkeä ihminen

Hän sanoi usein: "sukunsa se nykäsee, äitisi kun on niitä xxx-suvun pöljiä" (mummo oli siis isänäiti)



Esikoiseni syntyi kuolleena ja sanoin jotenkin arvanneeni, että näin tässä käy. Tähän siskoni: "Sinä taisitkin toivoa, että tässä käy näin".

ärsyttäviä varmaan, mutta vähän eri luokkaa, kuin täällä kirjoitetut " voisit kuolla pois" -jutut. inhoan ihmisiä, jotka loukkaantuvat turhasta, siis mielensäpahoittajia. joidenkin kommentit voivat olla tyhmiä,joo, mutta miksei niitä voi jättää omaan arvoonsa vaan niistä pitää tyyliin itkeä ??

että arvelinko mieheni kuolevan johtuvan jostain omista pahoista teoistani?

olet niin lihava, että näytät ihan porsaalta. (olen jälkeenpäin katsonut valokuvista, että en ole oikestaan edes tukeva, hiukan lapsenpyöreä vain)

Ja vartaloltani tiimalasin mallinen. Silloin taisin painaa about 48 kg ja olin 160 cm pitkä. En tod mikään läski, mutta takamusta jarintoja löytyi. Eräs poika yritti pokailla mua kauan, olin tosi ihastunut Mutta tiesin pojan naistenmiehen maineesta. Kuulin sitten vahingossa keskustelun jota tämä poika kävi parhaan ystäväni kanssa: sanoi että joo mulla on nätti naama mutta niin kuvottava perse ettei sittenkään ole kiinnostunut musta. Haluupikkupyllyisen tytön.



Olin niin loukattu ja itsetuntoni romahti.. Toki lietsoin sitä lisää mielessäni mutta kuvittelin pitkään että vartaloni malli kuvottava ja että pojat oikeasti tykkää laihoista, tissittömistä ja lantiottomista naisista. Kuvittelin etten kelpaisi kenellekään. Jännä miten syvästi yksi idioottimainen kommentti voi loukata. Heh, nykyään tuo samainen" poika "on itse lihonut ja kaljuuntunut ja naimisissa ihan uskomattoman lihavan naisen kanssa.

että arvelinko mieheni kuolevan johtuvan jostain omista pahoista teoistani?

loukkaavimmista kommenteista on, kun isäni tokaisi, että "olet perinyt minulta ja äidiltä kaikki huonot ominaisuudet". Ei kyllä ikinä unohdu se kommentti.



Kaikki luonteeseen liittyvät kommentit loukkaavat minusta paljon enemmän kuin ulkonäköön kohdistuvat. Ulkonäöstä voi ihmiset olla eri mieltä, toiset tykkää lihavista ja toiset laihoista. Tosin on jäänyt sekin kommentti mieleen, kun isäni haukkui minua "lehmäksi".



Äiti sanoi joskus, ettei osta yhtään uutta vaatetta minulle ennenkuin olen laihtunut. Olin lihonut tuolloin muutaman kilon, mutta en ollut kuin lievästi ylipainoinen.



Ihanat vanhemmat minulla, eikö?

nimellä "huora", kun olin jo täyttänyt 18 vuotta ja asuin kotona. Hän oli lukenut päiväkirjaani, johon tyhmänä olin kirjoittanut seurustelujuttujani. Sen lisäksi hän yo-kirjoitusten lukulomalla istui joka päivä huoneessani ja välillä haukkui huoraksi ja välillä uhkaili, että "kunhan kirjoitukset on ohi, lennät ulos kuin leppäkeihäs". Joo, kyllä mulla oli keskittyminen pikkaisen hukassa.



Sellaisenkin lauseen kuin "kaikenlaista äpärää sitä perse paskantaa" äitini minulle sanoi. Sitten kehuttiin tuttavien ja sukulaisten tyttäriä miten ihania ne on ja hän sai noin epäonnistuneen.



Sain aikaiseksi muuttaa pois vuoden kuluttua, kun kerran kotiin mennessä isä seisoi pihalla ja sanoi "painu takaisin sinne mistä tulitkin, tänne ei enää ole tulemista". Että tällaista.

Työnantaja sanoi kehityskeskustelussa, että minusta on puhuttu työyhteisössä, että olen joustamaton ja minulla on puutteelliset yhteistyötaidot (olin noin vuosi sitten valmistunut maisteri, joka ei tuon kommentin jälkeen pitkään siinä työssä lahonnut)



Minua noin viisi vuotta nuorempi 18-vuotias opiskelutyökaverini sanoi pikkujouluissa, että näytän ihan ihmiseltä, joka ei ole koskaan juonut, harrastanut seksiä jne. (siis ihan ulkonäön perusteella oli havainnoinut) Oli niin ihme kommentti, että vasta myöhemmin tajusin sen loukkaavuuden.

koulukiusattu koko kouluajan, hyvin epävarma ja itsetunnoton ja ujo, ja kun yläasteella voin huonosti tämän asian takia, äitini sanoi vain että "kannattaisi katsoa peiliin".

Se syöpyi mieleeni ja vasta vuosia myöhemmin ymmärsin millainen idiootti äitini oli.

vanhempiesi kanssa? Kuulostavat aika järkyiltä ihmisiltä :( onko koko lapsuutesi ollut samaa mollaamista nimitteluä yms?

kun kuuntelin vierestä miten äitini selitti kännipäissään tädilleni (isän sisko, josta äiti ei edes erityisemmin pidä) kuinka täti on niin onnistunut äitinä ja kasvattanut kohteliaat ja hyväkäytöksiset lapset, toisin kuin hän itse jne jne. Loukkasi ja hävetti, enkä mielestäni ole mitenkään erityisen huonokäytöksinen.



On loukattu enemmänkin, tuo nyt tuli ekana mieleen.

Täältä tulee esiin, millaisesta sosiaaliluokasta kirjoittajat tulevat. Ihan kamalia perheitä teillä, isiä ja äitejä erityisesti.

Jotenkin tuntuu, että ongelmana on ollut myös köyhyys ja alkoholi. Mikä ihme kerrostalo-ghetto-palsta tämä onkaan? Eikö kukaan tule ns. kunnon perheestä, edes suhteellisen normaalista?

on akateeminen ja vakituisessa, arvostetussakin virassa kaupungilla :) . Totuus on tarua ihmeellisempää.

Jokun tuntematon mies tuli sanomaan mulle että "sun ei kannata koittaa tota, köysi varmaan katkeaisi." Olen tosi läski, mutta tuo satutti kovasti. MIten aikuinen ihminen voi tulla sanomaan noin?

hyvin "rajatuissa" elämänpiireissä elämisestä, jos ei voi uskoa, että akateemiset, varakkaat jne. ihmisetkin voivat olla todella huonoja vanhempia, pahoja suustaan, väkivaltaisia jne.. Tokikaan ongelmat ei näy ulospäin niin selvästi kuin ehkä muissa sosiaaliluokissa, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä olisi olemassa.