Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
olen laukku lapsen äiti. Onko jotain mitä haluat kysyä?
20.06.2011 |
Meillä on useampi lapsi, joilla on 2 kotia. Vuoroviikoin asuvat meillä ja isällään. En jaa jokaiselle vastaantulevalle pipariani, vaan olen uusissa naimisissa kuten lasten isäkin. Koulu on lapsilla sama ja toinen koti on sama kuin mihin ovat syntyneet.
Alkuun ns. vaihtopäivä oli nuormimmalle levottomuutta aiheuttava, mutta nyt ei sitäkään ole ollut moneen vuoteen. Nuorin on pienestä pitäen ollut lapsi joka reagoi muutoksiin herkästi. Muutoksiahan ei ole vuosiin enää ollut kun vuoroviikkosysteeminkin hän oppi nopeasti.
Lasten mielestä suurin harmi tässä vaihtamisessa on se että juuri ne lelut joilla haluaisi leikkiä ovatkin toisen vanhemman luona. Heille on myös annettu mahdollisuus valita yhdessä kodissa asuminen, mutta eivät sitä halua.
Kommentit (29)
että ratkaisu on huono. Kaikki vaan veisaa sitä samaa, kuinka lapsetkin niin tykkää ja itsekin sanovat että eivät halua asua vaan yhdessä kodissa. Mitään ongelmia ei ole, kaikilla on vain ja ainoastaan kivaa ja mukavaa.
Johtopäätökseni onkin, että kaikkien pariskuntien on muutettava erilleen ja laitettava lapset muuttamaan viikon välein. Tämä systeemi kun on paljon ydinperhettä parempi, ei joudu lapset terapiaan tms. kuten ydinperheissä.
Heko heko... huono vitsi.
Olenko sanonut ettei meillä ole ongelmia? Meillä on ihan samanlaista kuin ydinperheissä riitoineen- sopuineen- kaikkineen. Ei se sen kummempaa ole. Välillä selvitellään välejä exän kanssa kahden kesken mutta siihen ei lapsia sotketa ja kun yhteinen tavoite on sujuva yhteishuolto ja lasten hyvinvointi, niin aina on sopu löytynyt. Minulle ja lasteni isälle ja meidän yhteisille lapsille on tämä ratkaisu ollut se paras, enkä epäröisi purkaa käytäntöä jos joku lapsi näyttäisi kärsivän tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono omatunto on seuralaisenani koko ajan. Pääseekö tästä yli ikinä?
Uutta tämä on meille kaikille. Lapseni ovat nyt puolisen vuotta, vajavasti, kulkeneet kahden kodin väliä. Koulureput ja unilelut kulkevat mukana. Muutoin pyrimme pitämään molemmissa kodeissa tavaroita ja vaatteita niin, ettei tarvitse älyttömästi raahata mukana. No, toisella lapsella on vain yksi pyörä, joten se kulkee kans. Väliä meillä vanhemmilla on n. 1.5km.
Minä päivänä teillä on vaihtopäivä? Kuinka joustavia olette? minusta tuntuu ettei ex kykene joustamaan varttia enempää, minä puolestani joustan. Ja aika usein odottelen lasten kanssa ylimääräisiä aikoja exän tuloa. Tokikin olemme vasta alussa tässä, ehkä tämä ajan myötä helpottuu.
Neljä lasta ovat asuneet vuoroviikkosysteemillä jo viitisen vuotta, ja hyvin toimii. Lasten isän kanssa olimme itse laukkuvanhempia ensimmäisen puoli vuotta kunnes ex halusi muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa.
Ärsyttää suunnattomasti median ja ns. asiantuntijoiden mielipiteet vuoroviikkosysteemistä, kun itselläni on siitä lähes yksinomaan hyvää sanottavaa. Se on ollut meiän kaikkien etu! Lapsilla on yhä arki isänsä kanssa, ja isällä kiinteä suhde lapsiinsa, ja molemmilla vanhemmilla aikaa hengähtää lapsettomalla viikolla.
Tavarat on pääsääntöisesti molemmissa paikoissa, esim. vaatteita niin paljon, ettei niitä juuri tarvitse edestakaisin kannella.
Huono omatunto on seuralaisenani koko ajan. Pääseekö tästä yli ikinä?
Uutta tämä on meille kaikille. Lapseni ovat nyt puolisen vuotta, vajavasti, kulkeneet kahden kodin väliä. Koulureput ja unilelut kulkevat mukana. Muutoin pyrimme pitämään molemmissa kodeissa tavaroita ja vaatteita niin, ettei tarvitse älyttömästi raahata mukana. No, toisella lapsella on vain yksi pyörä, joten se kulkee kans. Väliä meillä vanhemmilla on n. 1.5km.
Minä päivänä teillä on vaihtopäivä? Kuinka joustavia olette? minusta tuntuu ettei ex kykene joustamaan varttia enempää, minä puolestani joustan. Ja aika usein odottelen lasten kanssa ylimääräisiä aikoja exän tuloa. Tokikin olemme vasta alussa tässä, ehkä tämä ajan myötä helpottuu.
Itse sanoisin, että tärkeintä on rutiinit, että lapset vaihtaa aina samana päivänä, meillä vaihtopäivä on aina maanantai. Vaatteita ja leluja on molemmissa paikoissa riittävästi, mutta kännykät, ym. tärkeät hlökohtaiset tavarat ja koulureput kulkee edestakaisin. Ajan kanssa ne rutiinit löytyvät ja itse olen huomannut että aina ei kannata takertua "pikkuseikkoihin". ajan kanssa myös vanhempien välit normalisoituvat, eikä tule enää ylimääräisiä hankauksia tunteiden vuoksi.
En muuten usko! Mutta pitäähän teidän jotenkin asiaa itsellenne vakuutella. kukin tavallaan. Minun mielestäni tuo on sairasta ja ei todellakaan "lapsen parhaaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten usko! Mutta pitäähän teidän jotenkin asiaa itsellenne vakuutella. kukin tavallaan. Minun mielestäni tuo on sairasta ja ei todellakaan "lapsen parhaaksi".
No onneksi mun ei tarvitse sitä sen enempää kenellekään todistaa. Ja onneksi sun lapsillasi on niin ajatteleva vanhempi, joka on aina oikeassa ja tietää kaikesta kaiken...
Kun mitään oikeasti asiallista juttua ei taida syntyä, taidan lopettaa tämän topikin ja mennä viihdyttämään niitä kärsiviä lapsiraukkojani.
En muuten usko! Mutta pitäähän teidän jotenkin asiaa itsellenne vakuutella. kukin tavallaan. Minun mielestäni tuo on sairasta ja ei todellakaan "lapsen parhaaksi".
No onneksi mun ei tarvitse sitä sen enempää kenellekään todistaa. Ja onneksi sun lapsillasi on niin ajatteleva vanhempi, joka on aina oikeassa ja tietää kaikesta kaiken... Kun mitään oikeasti asiallista juttua ei taida syntyä, taidan lopettaa tämän topikin ja mennä viihdyttämään niitä kärsiviä lapsiraukkojani.
asiasta.
Kuinka pitkään tuo kahden kodin systeemi OIKEASTI toimii? Varmaan leikki/kouluiässä ihan ok... entä sitten?
Mitä kun kaksi kahden kodin lasta kohtaa ja perustaa yhteistä kotia? Miten se heihin vaikuttaa?
Miltä tuntuu lapsesta jolla on perheessä puolisisaruksia ja liuta ihan vieraitakin lapsia? Millaista on mennä kotiin jossa on milloin ketäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kun kaksi kahden kodin lasta kohtaa ja perustaa yhteistä kotia? Miten se heihin vaikuttaa? Miltä tuntuu lapsesta jolla on perheessä puolisisaruksia ja liuta ihan vieraitakin lapsia? Millaista on mennä kotiin jossa on milloin ketäkin?
Joo vuoroviikkolapset ei varmaan pysty aikuisena asumaan yhdessä kodissa... :P Miten se sitten vaikuttaa, että toinen vanhempi jää vieraaksi ja etäiseksi? Ei kai mitenkään, jos se toinen vanhempi on isä, vai mitä? Eihän ne tee kuitenkaan mitään lastensa kanssa eikä oo tärkeitä muuten kuin elatusmaksujen maksajina...
Äitihän se vaan pystyy ja osaa huolehtia (oikein)...
Ai juu, mun vuoroviikkolasten kotona isän luona ei todellakaan ole ketä milloinkin, vaan viimeiset 8 vuotta siellä on ollu isä ja hänen vaimonsa. Hui kauheeta...
Mitäs muuten luulet, kuinka pitkään se viikonloppuisyys toimii? Varmaan teini-iässä isästään vieraantuneet lapset menee ihan kiljuen viettämään viikonloppua iskän luokse.
Alue: Aihe vapaa
No ei meillä ole mitään sellaista ollut, ainoastaan esikoinen on joskus ollut kateellinen uuden miehen lapsille (ed. avioliitosta) jotka käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja joilla on kova tarve meillä ollessaan jutella mun kanssani. Haluaisi omia minut itselleen niiltä, ei puolisisaruksiltaan. Minun ja mieheni yhteisiä lapsia eivät omat lapseni erottele millään tavalla "sisaruspuolikseen", mutta mieheni ed. avioliitosta olevia lapsia ei koeta "sisaruksiksi", mikä onkin ymmärrettävää, koska käyvät meillä vain joka toinen viikonloppu. Valitettavasti mieheni ex (joka on myös uusissa naimisissa) ei ole niin kypsä aikuinen kuin entinen mieheni ja ahdistuneempia tuntuvat nuo lapset olevan vaikka asuvatkin äidillään (ex purkaa lapsilleen omaa pahaa oloaan, haukkuu ja parjaa ja on jopa yrittänyt viedä lapset heidän isältään).