Vieras rippijuhlissa paljain varpain ilman kenkiä.

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei.

Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

siellä juhliin pukeudutaan hienosti, mutta tunnelma on silti rento, ei ikinä mitään pönötystä.



Omassa suvussani taas usein pukeudutaan vähän niin ja näin ja pönötystä riittää :P

Kenellekään vieraista ei tainnut olla sukkia jalassa (ehkä miehillä oli kirkossa), mutta juhlat pidetiin ulkona puutarhassa, niin kyllä kaikki kulkivat avojaloin tai sandaaleissa. Siis miehetkin ottivat sukat ja kengät pois ja kulkivat nurmella avojaloin tai isäntäväen pihakengissä.

kun yritetään olla juhlavasti ja hienosti ja etiketin mukaisesti.

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei.

Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

kenen luona on kylässä/juhlimassa. Itse olin helteisenä sunnuntaina kummilapen rippijuhlissa ja ensin "pönötin" heidän kotona pikkukengissä, joissa jalat turposivat ja hiertyivät. Lopulta otin pois, sillä perheen olen tuntenut kauan a oikeastaan ns. läpikotaisin. Lisäksi ihan vaan laitoin merkille, että isänväki itsekin oli paljain jaloin, lisäksi oli moni vieraskin. Jopa yhdet shortsit näkyi. Tämän perheen lisäksi on kaksi kyläpaikkaa, joihin voin mennä sukatta, hekin voivat tulla meille sukitta. Muualle otan pienet ihonväriset nilkkurit laukkuun, jos ei kengässä ole sukkaa.

Suomalaiset juhlat ovat lauma naisia, jotka pelkäävät, mitä muut heistä ajattelevat. Ja sitten muun ajan he ajattelevat muista paskaa.

Siinä on kiteytettynä suomalaisten hienot juhlat.

Eikä! Tää on ihan loistavasti sanottu!

Mulla on yksi täti, joka on omalta osaltaan osaa huolehtia siitä, että sukumme juhlissa jännitetään mahdollisimman paljon. Hänelle pönöttäminen on rakasta ja juhlissa on tärkeintä, että kaikki menee niin kuin pitää. Hän myös mielellään arvostelee toisten ihmisten pukeutumista ja olemista.

Joskus tätini tuskailee, että hänellä juhlissa repsotti joku ja voi kun hän on taas niin lihonut, mitähän muut mahtaa ajatella. Mä oon sitten tyynesti todennut, että jos joku on kiinnittänyt huomiota hänen helmansa repsottamiseen tai lihomiseen, niin kyllä se on sen huomaajan oma häpeä. Tätini on myönnellyt, joten toivottavasti hän jonain päivänä ymmärtää, miten naurettavaa on kytätä toisten pukeutumista.

Tätini on varsinainen Dr. Jekyll ja Mr. Hide. Toisaalta aivan ihana ihminen, toisaalta karmea kyylä.

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei.

Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

Minusta pönöttäminen on sitä, kun toisten alipukeutuminen saa aikaan stressin.

Olin nuorena aikuisena (19-vuotias) minulle tuntemattomien ihmisten häissä. Pukeuduin pitkään mekkoon ja korkokenkiin. Oli mieletön helle, joten en laittanut sukkahousuja, kukaan ei niitä näkisi mekkoni alta. Toinen vakava virhe oli se, että juhlakenkäni olivat sellaiset sandaalimaiset korkkarit, joista näkyi juuri ja juuri varpaanpäät. Kukaan ei voinut huomata, oliko minulla sukkahousut vai ei, mutta minä lähes ainoana naisvieraana säilyin raikkaana, kun muut hikoilivat vaatetuksessaan. Kerroin tulevalle anopille jossakin vaiheessa, että en hikoillut siksi, kun minulla ei ollut sukkahousuja. Anoppini jaksaa muistaa sen vieläkin.

On pönötystä pitää kiinni etiketistä, jolla ei ole mitään merkitystä. On eri asia tulla häihin farkuissa kuin pukeutua tilaisuuden vaatimalla tavalla mutta ei täysin jonkin epämääräisen pönötysetiketin mukaan. Se, että käyttää juhlissa sandaaleja tai legginsejä, ei tee siitä juhlijasta junttia. Juntti on nimenomaan se, joka ei kykene sivuuttamaan toisen pukeutumista vaan tekee siitä pääasian.

Minustakin juhliin on pukeuduttava asiallisesti ja juhlavasti ja tilanteen edellyttämällä tavalla. Isäni hautajaisiin osa sukulaisistani tuli villapaidoissa (tosin tummasävyisissä), ja kyllä asian huomasin ja vähän harmistuinkin, mutta en niin paljoa, että olisin siitä kenellekään huomauttanut edes jälkeenpäin. Legginsejä, sukkahousuttomuutta, paljaita olkapäitä tai arkisia kampauksia en edes huomannut.

Pääasia on, että juhlijat ovat ottaneet huomioon tilaisuuden luonteen ja pukeutuneet itselleen sopivalla tavalla. Pönötystä on vaatia, että nämä ihmiset täyttävät jonkin oman juhlastandardin.

Mä luulen, että näin moni muukin ajattelee. AV:lla vaan äänekkäimpien etikettinatsipönöttäjien ääni kuuluu korkeimpana ;)

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei. Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

Minusta pönöttäminen on sitä, kun toisten alipukeutuminen saa aikaan stressin. Olin nuorena aikuisena (19-vuotias) minulle tuntemattomien ihmisten häissä. Pukeuduin pitkään mekkoon ja korkokenkiin. Oli mieletön helle, joten en laittanut sukkahousuja, kukaan ei niitä näkisi mekkoni alta. Toinen vakava virhe oli se, että juhlakenkäni olivat sellaiset sandaalimaiset korkkarit, joista näkyi juuri ja juuri varpaanpäät. Kukaan ei voinut huomata, oliko minulla sukkahousut vai ei, mutta minä lähes ainoana naisvieraana säilyin raikkaana, kun muut hikoilivat vaatetuksessaan. Kerroin tulevalle anopille jossakin vaiheessa, että en hikoillut siksi, kun minulla ei ollut sukkahousuja. Anoppini jaksaa muistaa sen vieläkin. On pönötystä pitää kiinni etiketistä, jolla ei ole mitään merkitystä. On eri asia tulla häihin farkuissa kuin pukeutua tilaisuuden vaatimalla tavalla mutta ei täysin jonkin epämääräisen pönötysetiketin mukaan. Se, että käyttää juhlissa sandaaleja tai legginsejä, ei tee siitä juhlijasta junttia. Juntti on nimenomaan se, joka ei kykene sivuuttamaan toisen pukeutumista vaan tekee siitä pääasian. Minustakin juhliin on pukeuduttava asiallisesti ja juhlavasti ja tilanteen edellyttämällä tavalla. Isäni hautajaisiin osa sukulaisistani tuli villapaidoissa (tosin tummasävyisissä), ja kyllä asian huomasin ja vähän harmistuinkin, mutta en niin paljoa, että olisin siitä kenellekään huomauttanut edes jälkeenpäin. Legginsejä, sukkahousuttomuutta, paljaita olkapäitä tai arkisia kampauksia en edes huomannut. Pääasia on, että juhlijat ovat ottaneet huomioon tilaisuuden luonteen ja pukeutuneet itselleen sopivalla tavalla. Pönötystä on vaatia, että nämä ihmiset täyttävät jonkin oman juhlastandardin.

muuten ihan vink vink, voit opetella käyttämään sukkia ja sukkanauhaliiviä, jos sukkahousut saavat sinut hikoilemaan. Normaalipainoinen nainen ei hikoile sukkahousujen vuoksi.

oikein ymmärtänyt, mitä kirjoittaja nro 48 halusi sanoa, vaan päätti takertua johonkin semmoiseen, jota luuli tekstistä löytävänsä. Lopuksi vielä kunnon AV-klisee: läskikortti.



Kiva, jos sä et hikoile sukkahousuissa, mä hikoilen ja oon ihan normaalipainoinen nainen.

Oliko näitä rastatukkaisia pilvenpössyttelijöitä?

En ymmärrä mihin se rento meno katoaisi vaikka olisikin "paremmat vaatteet" päällä? Sama porukka ihmisiä ilman kenkiä legginseissä on niin rentoa ja jos juhlamekko ja korkkarit jalassa niin silloin pönötetään, en todellakaan ymmärrä! :D

Miksi tietyn sosiaaliluokan ihmisistä ei ole ihanaa juhlistaa elämää, pukeutua tilanteen mukaan ja siten osoittaa kunnioitusta vaivautumalla pukemaan juhliin eri tavoin kuin arkeen? No, löytyyhän tuohon aika monta järkisyytäkin, mutta väitänpä, että ihmisten sivistystason näkee aika suoraan pukeutumisesta juhliin.

Itsekin pukeudun baariin tai lenkille tai lähikauppaan niihin sopivalla tavalla, ja juhliin taas laitan juhlakengät, juhlavaatteet ja huolehdin siitä, että pukeutumiseni on etiketin mukaista ja KORREKTIA. Ei riitä, että kolttu on ihkudaa, jos se on pornahtava tai muuten vähemmän siistin näköinen.

Kirkkojuhlissa ei olla olkapäät paljaana tai yökerhovaatteissa, eikä rippijuhlissa paljain jaloin herra kesäheinä -vaatteissa. Niissä "pönötetään" juhlaa kunnioittavissa, parhaimmissa vaatteissa. Juhla myös tuntuu juhlalta, kun pukeutuu juhlavasti.

Siitähän tässä on kyse.

Sitten on näitä jotka kyttäävät toisten vaatteita ja pohtivat onko asianmukaista jne.

En ymmärrä mihin se rento meno katoaisi vaikka olisikin "paremmat vaatteet" päällä? Sama porukka ihmisiä ilman kenkiä legginseissä on niin rentoa ja jos juhlamekko ja korkkarit jalassa niin silloin pönötetään, en todellakaan ymmärrä! :D

Miksi tietyn sosiaaliluokan ihmisistä ei ole ihanaa juhlistaa elämää, pukeutua tilanteen mukaan ja siten osoittaa kunnioitusta vaivautumalla pukemaan juhliin eri tavoin kuin arkeen? No, löytyyhän tuohon aika monta järkisyytäkin, mutta väitänpä, että ihmisten sivistystason näkee aika suoraan pukeutumisesta juhliin.

Itsekin pukeudun baariin tai lenkille tai lähikauppaan niihin sopivalla tavalla, ja juhliin taas laitan juhlakengät, juhlavaatteet ja huolehdin siitä, että pukeutumiseni on etiketin mukaista ja KORREKTIA. Ei riitä, että kolttu on ihkudaa, jos se on pornahtava tai muuten vähemmän siistin näköinen.

Kirkkojuhlissa ei olla olkapäät paljaana tai yökerhovaatteissa, eikä rippijuhlissa paljain jaloin herra kesäheinä -vaatteissa. Niissä "pönötetään" juhlaa kunnioittavissa, parhaimmissa vaatteissa. Juhla myös tuntuu juhlalta, kun pukeutuu juhlavasti.

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei. Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

Minusta pönöttäminen on sitä, kun toisten alipukeutuminen saa aikaan stressin. Olin nuorena aikuisena (19-vuotias) minulle tuntemattomien ihmisten häissä. Pukeuduin pitkään mekkoon ja korkokenkiin. Oli mieletön helle, joten en laittanut sukkahousuja, kukaan ei niitä näkisi mekkoni alta. Toinen vakava virhe oli se, että juhlakenkäni olivat sellaiset sandaalimaiset korkkarit, joista näkyi juuri ja juuri varpaanpäät. Kukaan ei voinut huomata, oliko minulla sukkahousut vai ei, mutta minä lähes ainoana naisvieraana säilyin raikkaana, kun muut hikoilivat vaatetuksessaan. Kerroin tulevalle anopille jossakin vaiheessa, että en hikoillut siksi, kun minulla ei ollut sukkahousuja. Anoppini jaksaa muistaa sen vieläkin. On pönötystä pitää kiinni etiketistä, jolla ei ole mitään merkitystä. On eri asia tulla häihin farkuissa kuin pukeutua tilaisuuden vaatimalla tavalla mutta ei täysin jonkin epämääräisen pönötysetiketin mukaan. Se, että käyttää juhlissa sandaaleja tai legginsejä, ei tee siitä juhlijasta junttia. Juntti on nimenomaan se, joka ei kykene sivuuttamaan toisen pukeutumista vaan tekee siitä pääasian. Minustakin juhliin on pukeuduttava asiallisesti ja juhlavasti ja tilanteen edellyttämällä tavalla. Isäni hautajaisiin osa sukulaisistani tuli villapaidoissa (tosin tummasävyisissä), ja kyllä asian huomasin ja vähän harmistuinkin, mutta en niin paljoa, että olisin siitä kenellekään huomauttanut edes jälkeenpäin. Legginsejä, sukkahousuttomuutta, paljaita olkapäitä tai arkisia kampauksia en edes huomannut. Pääasia on, että juhlijat ovat ottaneet huomioon tilaisuuden luonteen ja pukeutuneet itselleen sopivalla tavalla. Pönötystä on vaatia, että nämä ihmiset täyttävät jonkin oman juhlastandardin.

Ahaa - jos minulla on sukkahousut, on se sinulle pönötystä?

muuten ihan vink vink, voit opetella käyttämään sukkia ja sukkanauhaliiviä, jos sukkahousut saavat sinut hikoilemaan. Normaalipainoinen nainen ei hikoile sukkahousujen vuoksi.

Kerron selvästi jo lainaamassasi tekstissä, mikä on mielestäni pönötystä. Se on sitä, kun arvostellaan toisten vaatetusta, vaikka siinä ei äkkiseltään ole mitään vikaa vaan on pukeuduttu tilanteen vaatimalla tavalla.

Lisäksi en hikoile sukkahousuissa vaan muut häävieraat hikoilivat sukkahousuissa ja ihmettelivät, kun en hikoillut. En käytä sukkahousuja juuri koskaan - ainoastaan talvella ja talvisissa juhlissa.

Ja jos tämä on sinulle tärkeää, niin olen 158 cm pitkä ja painan 49 kg.

Miksi sinulle on tärkeää, että minä käytän sukkahousuja? Oletko koskaan miettinyt, miksi asia vaivaa sinua? Jopa niin paljon, että tuntemattoman pukeutuminenkin saa sinut vinkkailemaan ohjeita, jotta edes NÄYTTÄISI siltä kuin tämä tuntematon käyttäisi sukkahousuja.

Kovasti tekee mieleni sanoa tämän kirjoituksesi perusteella, että olet todellista pönätyskamaa, mutta enhän sitä tiedä. Vielä jotta on aivan selvää: minua ei haittaa kenenkään sukkahousuisuus tai sukkahousuttomuus. Itse en vain käyttänyt noissa häissä sukkahousuja ja käytän niitä aniharvoin kesällä.

[

Miksi tietyn sosiaaliluokan ihmisistä ei ole ihanaa juhlistaa elämää, pukeutua tilanteen mukaan ja siten osoittaa kunnioitusta vaivautumalla pukemaan juhliin eri tavoin kuin arkeen? No, löytyyhän tuohon aika monta järkisyytäkin, mutta väitänpä, että ihmisten sivistystason näkee aika suoraan pukeutumisesta juhliin.

Sosiaaliluokalla ei ole tässä mitään tekemistä asian kanssa, ellet nyt satu kuulumaan johonkin vanhan rahan aatelissukuun.

Mä esimerkiksi sanoisin professoritason ihmisten olevan aika sivistynyttä porukkaa, mutta monella heistä juhlapukeutuminen on aika nukkavierua - ja tiedän kyllä, mistä puhun!

Minulla on akateeminen koulutus (ja teen sitä vastaavaa työtä), mutta en silti viihdy juhlavaatteissa enkä siksi yleisesti juhlissakaan. Häissä pukeudun juhlamekkoon / hameeseen, ja peitän olkapäät kirkossa. käytän korkkareita kirkossa tai hienommissa juhlissa muutenkin, mutta en välttämättä rippijuhlissa tms (riippuu tilanteesta). Mutta - oloni juhlavaatteissa on kaikkea muuta kuin mukava ja luonnollinen.

[

Miksi tietyn sosiaaliluokan ihmisistä ei ole ihanaa juhlistaa elämää, pukeutua tilanteen mukaan ja siten osoittaa kunnioitusta vaivautumalla pukemaan juhliin eri tavoin kuin arkeen? No, löytyyhän tuohon aika monta järkisyytäkin, mutta väitänpä, että ihmisten sivistystason näkee aika suoraan pukeutumisesta juhliin.

Sosiaaliluokalla ei ole tässä mitään tekemistä asian kanssa, ellet nyt satu kuulumaan johonkin vanhan rahan aatelissukuun.

Mä esimerkiksi sanoisin professoritason ihmisten olevan aika sivistynyttä porukkaa, mutta monella heistä juhlapukeutuminen on aika nukkavierua - ja tiedän kyllä, mistä puhun!

joo paras esimerkki siitä pönötysstandardista. Ja juuri tuollaisten ihmisten takia ne pönötysjuhlat syntyvät.



Minä pukeudun aina hienosti juhliin, mutta en seuraa trendejä ja viimeisimpiä "täysin out" -juttuja. Siksi oudompien ihmisten pukukoodi-juhlat saa mut aina hätääntymään ja niin näkyvät hätääntyneen monet muutkin, kun keskustelu ja oleminen vaan on jäykkää. Kukaan ei tiedä, riittääkö näille kyttääjille ja kelpaako, joten sitten yritetään olla huomaamattomia.



Meidän suvussamme kaikki pukeutuvat juhliin hienosti, mutta kenenkään toisen pukeutumiselta ei odoteta yhtään mitään, siksi meno on rentoa ja yhdessäolo hyvin samanlaista kuin ei juhlissakin.



Eli summa summarum, niillä jotka kyttäävät liian tiukkaa etikettiä ja niillä, jotka tietävät tulleensä sinne vain kytättäviksi, ei ole juhlissa hauskaa

että juhlat on heti pönötysjuhlat jos vaatteet on tilanteen mukaiset. Pönöttää voi myös legginseissä ja ilman jalkineita ja hauskaa voi pitää vaikka iltapuvussa. Paljaat jalat, etenkään miehen jalat, eivät ole millään tavalla miellyttävät. Kesäkuumalla joku paljasjalkainen ukko, ällöttää koko ajatuskin, oli juhlat tai ei. Ihmisen täytyy olla todella sivistymätön jos on juhlissa ilman kenkiä. Sekään ei ole pönöttämistä, ettei kuseksi julkisella paikalla tai kulje kaupungilla ilman paitaa. Se on ihan normaalia, asiallista käytöstä. Kauniit vaatteet, tyylikäs kampaus, hyvä hygienia ja tilanteen mukaisesti peittävä vaatetus eivät liioin vaadi jäykkää käytöstä. Junttius ei ole sama kuin rentous.

Minusta pönöttäminen on sitä, kun toisten alipukeutuminen saa aikaan stressin. Olin nuorena aikuisena (19-vuotias) minulle tuntemattomien ihmisten häissä. Pukeuduin pitkään mekkoon ja korkokenkiin. Oli mieletön helle, joten en laittanut sukkahousuja, kukaan ei niitä näkisi mekkoni alta. Toinen vakava virhe oli se, että juhlakenkäni olivat sellaiset sandaalimaiset korkkarit, joista näkyi juuri ja juuri varpaanpäät. Kukaan ei voinut huomata, oliko minulla sukkahousut vai ei, mutta minä lähes ainoana naisvieraana säilyin raikkaana, kun muut hikoilivat vaatetuksessaan. Kerroin tulevalle anopille jossakin vaiheessa, että en hikoillut siksi, kun minulla ei ollut sukkahousuja. Anoppini jaksaa muistaa sen vieläkin. On pönötystä pitää kiinni etiketistä, jolla ei ole mitään merkitystä. On eri asia tulla häihin farkuissa kuin pukeutua tilaisuuden vaatimalla tavalla mutta ei täysin jonkin epämääräisen pönötysetiketin mukaan. Se, että käyttää juhlissa sandaaleja tai legginsejä, ei tee siitä juhlijasta junttia. Juntti on nimenomaan se, joka ei kykene sivuuttamaan toisen pukeutumista vaan tekee siitä pääasian. Minustakin juhliin on pukeuduttava asiallisesti ja juhlavasti ja tilanteen edellyttämällä tavalla. Isäni hautajaisiin osa sukulaisistani tuli villapaidoissa (tosin tummasävyisissä), ja kyllä asian huomasin ja vähän harmistuinkin, mutta en niin paljoa, että olisin siitä kenellekään huomauttanut edes jälkeenpäin. Legginsejä, sukkahousuttomuutta, paljaita olkapäitä tai arkisia kampauksia en edes huomannut. Pääasia on, että juhlijat ovat ottaneet huomioon tilaisuuden luonteen ja pukeutuneet itselleen sopivalla tavalla. Pönötystä on vaatia, että nämä ihmiset täyttävät jonkin oman juhlastandardin.

Ahaa - jos minulla on sukkahousut, on se sinulle pönötystä? muuten ihan vink vink, voit opetella käyttämään sukkia ja sukkanauhaliiviä, jos sukkahousut saavat sinut hikoilemaan. Normaalipainoinen nainen ei hikoile sukkahousujen vuoksi.

Kerron selvästi jo lainaamassasi tekstissä, mikä on mielestäni pönötystä. Se on sitä, kun arvostellaan toisten vaatetusta, vaikka siinä ei äkkiseltään ole mitään vikaa vaan on pukeuduttu tilanteen vaatimalla tavalla. Lisäksi en hikoile sukkahousuissa vaan muut häävieraat hikoilivat sukkahousuissa ja ihmettelivät, kun en hikoillut. En käytä sukkahousuja juuri koskaan - ainoastaan talvella ja talvisissa juhlissa. Ja jos tämä on sinulle tärkeää, niin olen 158 cm pitkä ja painan 49 kg. Miksi sinulle on tärkeää, että minä käytän sukkahousuja? Oletko koskaan miettinyt, miksi asia vaivaa sinua? Jopa niin paljon, että tuntemattoman pukeutuminenkin saa sinut vinkkailemaan ohjeita, jotta edes NÄYTTÄISI siltä kuin tämä tuntematon käyttäisi sukkahousuja. Kovasti tekee mieleni sanoa tämän kirjoituksesi perusteella, että olet todellista pönätyskamaa, mutta enhän sitä tiedä. Vielä jotta on aivan selvää: minua ei haittaa kenenkään sukkahousuisuus tai sukkahousuttomuus. Itse en vain käyttänyt noissa häissä sukkahousuja ja käytän niitä aniharvoin kesällä.

Sinulle pönötystä oli se, että arvostellaan muiden tapoja pukeutua juhlaan. Ja heti sen perään arvostelet niitä, joilla oli sukkahousut silloin, kun sinulla ei ollut.

Eli mikä ihmeen oikeus sinulla on pönötellä karvasäärisyydelläsi, jos muut ovat pukeutuneet toisin? Ei sukkahousuissa hikoilla sen enempää kuin alushousuissakaan.

Jos sandaalit ovat tyylikkäät, varpaat puhtaat ja hyvinhoidetut ja on kova helle, tuossa ei ole mitään väärää. Mies voi korvata tumman puvun vaalealla pellava- tai silkkipuvulla, paljaat jalat voi laittaa myös kenkiin. Sellainen ei loukkaa ketään. Mutta jos ei ole tyylitajua, ei tajua missä tilaisuudessa on, ei hallitse etikettiä eikä käytöstapoja, niin sitten on juntti tai epävarma pönöttäjä.

Tapoja voi rikkoa, mutta ensin ne pitää hallita.

Luepa nyt oma kirjoituksesi oikein ajatuksella!

Sinulle pönötystä oli se, että arvostellaan muiden tapoja pukeutua juhlaan. Ja heti sen perään arvostelet niitä, joilla oli sukkahousut silloin, kun sinulla ei ollut.

Eli mikä ihmeen oikeus sinulla on pönötellä karvasäärisyydelläsi, jos muut ovat pukeutuneet toisin? Ei sukkahousuissa hikoilla sen enempää kuin alushousuissakaan.

enkä kyllä huomannut mitään sellaista, että tuo kirjoittaja olisi arvostellut kenenkään sukkahousuvalintaa. Tuo ajatus on ihan sun päässäsi tai ehkä tarkoituksenasi on vain haastaa riitaa.

Sä kuulut kyllä vähemmistöön, jos et huomaa mitään eroa siinä, onko sukkahousut jalassa vai ei.