Te jotka olette saaneet "piiskaa"...

Ei ruummillisessa kurituksessa mitään niin kummoista ole.

Fyysinen koskemattomuus on yliarvostettua.

Väkivaltan käyttö aliarvoistettua.

vaikka käyttäisit arestia karkipäivien menetyksiä jne, mutta mielivaltaisesti noita niin

opettaa toisen ihmisen kunnioittamista tukistamalla ". Mikä siinä tukasta repimisessä ja satuttamisessa on opettavaa?

Kyllä tuntuu pahalta lukea joidenkin kokemuksista. Olen aidosti pahoillani siitä mitä olette joutuneet kokemaan ja vieläpä omien, rakastavien ( ? ) vanhempien tekemänä. Silmiin osuvaa on se, kuinka lähes jokainen kirjoittaja ( joka ilmoittaa ettei traumoja ole jäänyt ) tekstissään puolustelee vanhempiaan ja vähättelee tapahtumaa. On niin vaikeaa nähdä ja myöntää omien vanhempien toimineen väärin.

En voi edes kuvitella mikälaisia tunteita joutuu kokemaan lapsi, jota oma äiti tai isä, ihmiset joita lapsi rakastaa pyytteettömästi ja ehdoitta, satuttaa ja nöyryyttää! ja tilanteeseen täytyy liittyä vihaa ja raivoa tai ainakin hallitsematonta suuttumusta. Aivan sadistista touhua.

Kukaan välittävä, toista ja itseään kunnioittava, tasapainoinen aikuinen, ei ikinä satuttaisi tahallaan omaa lastaan! Kyllä täytyy olla kasvatukseen muita keinoja. Ei lapset ole mitään pieniä aikuisia, jotka aina kykenisivät johdonmukaiseen ajatteluun. Etkö itse tee ikinä virhe arvioita tai vääryyttä?! Ihminen on erehtyväinen, jopa pieni lapsi.

on kaiken a ja o. Äiti tukisti joskus ja kerran muistan saaneeni vyöstä. Äiti tukisti jos olin ylittänyt kaikki mahdolliset rajat varoituksista huolimatta, vyöstä sain kun karkasin 6 vuotiaana aamuviideltä pihalle leikkimään kolmannen kerran. Mä en ikinä ole epäillyt ettenkö olisi tärkeä äidille ja ettenkö olisi rakastettu. Tukistamisen teho oli siinä että tiesin äidinkin nyt väsyneen eikä touhuissaan kertakaikkisesti voinut pidemmälle mennä.

Meidän perhe oli tiimi ja jokaisessa joukkiossa on rajansa ja velvollisuus ottaa muut huomioon. Kun tämä dynamiikka kärsi oltiin heikoilla vesillä. Rakastan äitiäni vieläkin ja hyväksyn sen, että hän kasvatti minua tavallaan rakkaudesta minuun. Tämä ei tarkoita että jatkaisin samaa, tosin nyt on lapsi vasta 2v eli ei mitenkään ajankohtaista vielä.. Jos tilanne joskus vaatii tukistamista niin aion niin tehdä jos pystyn.

Olen saanut toista kymmentä kertaa selkääni ja kaikki ilman syytä. Aina se jälkeen ,kun meillä oli siskoni kanssa "erimielisyyksiä", takkini taskusta löytyi vajaa tupakka-aski ja sain selkääni piiskalla paljaalle takapuolelle siskon saadessa aina seurata toimitusta. Kun aikuisena otin ne selkäsaunat kerran puheeksi, yllättäen molemmat eivät muistaneet asiasta mitään. Sitkeän syyttelyn jälkeen siskoni viimein tunnusti syyllisyytensä saamiini selkäsaunoihin. Äitini sitä vastoin kielsi tietäneensä mitään siskon metkuista. Tosin jätti vastaamatta, kun kysyin uskoiko hän todella minun jatkaneen polttamista vielä kymmenen selkäsaunan jälkeen. Eipä siinä paljoakaan siskon anteeksipyynnöt lämmittäneet. Ehkä kunnon selkäsauna vielä aikuisenakin olisi lämmittänyt omaa mieltäni anteeksipyyntöä enemmän. Vaan siihen ei suostuttu enkä ole sen jälkeen siskooni ollut missään yhteydessä enkä aio ollakaan. Joulukortti tulee vaan sitäkään en lähetä.

Äiti piiskasi paljaalle pyllylle äitihaki vtsat riisui sylissä piiskasi ensimäiset selkäsaunat tappelin vastaan äiti otti minut vasempaankainaloon kätenijäivä selän puolelle enpystynyt pistämään käsiä piiskan eteen äiti sai piiskattua minut hyvin isompana olin sylissä annoin äitin piiskata vapaasti äiti piiskasi hyvin hellästi ei pahoinpitellyt 11vuotiaasta hain itse ensimäisen vitsan äitille äitikehui vitsaa hyväksi tämän jälkeen hain vitsan parikertaa vuotessa äiti piiskasi kahten kesken tiesin ennakolta milloin saan menin äitin syliin mielelläni piiskattavaksi vaikkapiiska sattui joskus kovastikin äiti piiskasi minua rakkautesta ei vihassa koskaan 16Vuotiaana sain viimeisen selkäsaunan.

Ei tullut Traumoja sain piiskaa n6kertaavuotessa äiti ja isä6-10vuotenvälin riisuivat minut piiskasivat yhtessä isä riisui minut äitipiiskasi sylissään isä piti hellästi käsistäni kiini tai päin vastoin nämä ovat kivojamuistoja vaikka pyllyyn sattui 10-17 vuotiaana oltiin kahtestaan molemmat olivat aktiivisia kasvatuksessa molemmat haki itse vitsan minä riisuin alapääni paljaas menin syliin ottamaan äitin rakkautta tai isän hellää hoivaa olin 15kun otettiin vyö käyttöön äitini käytti vyötä mielellään piiskan jatkoksi isänityytyi koivuvitsan käyttöön viimeisen piiskauksen sain Äitiltä koivu vitsalla olin melkein 17v eitullu Traumoja.

"Nykyään meillä on sitten



puolestaan kasvava lauma narsisteja, jotka tulevat elämänsä aikana tuhoamaan huomattavan määrän elämiä. Nämä ovat kukkahattutätien jeesustellen kasvatettuja pieniä herranterttuja, joilta ei ole koskaan vaadittu mitään, varsinkaan toisen ihmisen kunnioitusta.



Ja ei, en sano, että lapsia pitäisi lyödä, en itsekään sitä tee, mua vaan kauhistuttaa kun aina keskustellaan lasten oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen, mutta ei oikeudesta kunnolliseen, johdonmukaiseen kasvatukseen, joka olisi huomattavasti tärkeämpää. "



Äidit joista puhut, alle 40 vuotiaat, ovat syntyneet yhä 70-luvulla, ja silloin fyysinen rangaistus oli yleistä.



Jos puhut näistä 16-15 v lapsista, jotka riehuvat kalapuikosta puhuisin mieluummin 90-luvun laman jälkeisistä lapsista, joiden elinympäristö on erilainen kuin 70-luvulla syntyneiden.



Koulussa, kaupungilla haistatellaan ja aikuiset eivät yleensäkään kontrolloi muiden lapsia. Aikuiset julkijuopottelevat, tosi-tv on jotain hienoa jne.

pesukoneen letkusta, myöhemmin vielä ehkä 11 v vyöstä, mutta se lähinnä nauratti mielessä ja ei oikeasti koskenut. Teeskentelin, että sattui ja esitin itkua.

Lapsia en ole lyönyt ja tukasta repimistä kadun ja se ei ole hyväksyttävää. Vaimoa olen toisinaan piiskannut ja naisia yleensäkin, s/m-kuvioissa, kädellä ja vyöllä ja koivun oksalla. Kurittamisen pitää olla johdonmukaista aikuiselle ja ei mielivaltaista, silloin se on vain väkivaltaa.

piiskata niin lapsi on perinyt joko vanhemmaltaan harvinaisen tyhmät geenit tai aikuinen on itse typerä, ja ei näe muuta tapaa kommunikoida lapsen kanssa ja vaikuttaa tämän mielipiteisiin.

Miksi jengi jauhaa aina tästä nöyryyttämisestä? Minua uhkailtiin pienenä remmillä jos olin ollut ilkeä (ja olin siis todella kovapäinen) tukistettiin jos olin oikein ilkeä ja sitten tuli se kerta kun sain remmistä. Karkasin 4 vuotiaana viideltä aamulla ulos ja palasin retkeltäni joskus puolenpäivän aikaan. Mikä huoli ja hätä on äidillä pitänyt olla.. Kun äiti toteutti pahimman uhkauksensa tiesin ylittäneeni kaikki rajat. Tuskin äiti siitä mitään hyviä viboja sai.



Itse olen yhä edelleen tempperamenttinen, suutun herkästi ja lepyn vielä helpommin, huudan ja kiukuttelen. Lapsiani en ikinä pystyisi lyömään, mutta joskus tarpeen tullen ehkä tukistamaan.

Te jotka pohditte selkäsaunan vaikutusta nykyelämäänne, ajatelkaa asiaa laajemmin. Selkäsauna ei ole se ongelma, vaan siinä on paljon muuta taustalla.

paljaalle persaukselle sain remmista (vyosta). Kyllahan eka oli puhuttelu ja kotiaresti ja jos ei painunut saannot mieleen niin silloin sai piiskaa.



ei ole traumoja jaanyt kyllakaan..ihan oikesita asioista olen saanut piiskaa, enka koe et turhasta olisi remmia annettu.



meilla ei oikeastaan tukisteltu tai annettu napsyja tai muuten laimitty.



en tajua miten joku voi saada traumoja, paitsi silloin jos aivan turhasta sita remmia on tullut tai pikkuasioista.



en ole piiskannut lapsiani koskaan...heh sen kylla huomaa kun piiskauksella uhkailukin tuntuu kaikuvan tyhjille korville

kyllä kasvaa todennäköisemmin kaltoinkohdellusta ja pahoinpidellystä lapsesta kuin ylihemmotellusta. Narsismi EI OLE sama kuin itserakkaus. Narsistilla on oikeasti huono itsetunto.



8:n kohtalotoveri olen siinä mielessä, että kaikki muut asiat ovat samoin paitsi että piiskaa en ole saanut. Väkivaltaista retuuttamista jonkin verran sen sijaan, tukistamista, ja etenkin sanallista väkivaltaa, senkin edestä, päivittäin voisin sanoa. Minäkin olen niitä "kiltiksi ja hiljaiseksi" lyötyjä lapsia. Kiltti ja tottelevainen, hiljaa ja poissa silmistä, koska muuten ei tule minkäänlaista hyväksyntää.



Oma aggressionhallintani on minullakin häiriintynyt, kuten joillakuilla muillakin. Viskon tavaroita, hermostuessani menen aivan pois tolaltani, olen itsekin retuuttanut lasta käsipuolesta, mitä en ikinä ajatellut tekeväni. Huudan ja metelöin. Muuten olen periaatteessa rauhallinen, mutta kun kiehuu yli niin kiehuu liian kovaa. Uskon, että lapsuuteni on tähän syynä, toivon, että saisin jotenkin tätä aggressiota hallintaani.

monta kertaa lapsena. Mutta aina tiesin, että nyt tulee, kyllä siitä varoteltiin useaan kertaan. Ei siitä mitään traumoja ole jäänyt. Olin lapsena erittäin vilkas ja tein paljon ns. pahaa. Eli varsin ymmärrettävää äidiltä. Meillä on mykyisin erittäin lämpimät välit, joten ei ole vaikuttanut mihinkään.

Omat lapset ovat vielä tosi pieniä, mutta jos tarve vaatii, niin uskoin, että itsekin antaisin tukkapöllyä tai jotain.

mutta syyt kyllä, ja ne olivat melko erikoisia:

* pelkäsin lääkäriä enkä antanut tutkia -> piiskaa huonosta käytöksestä

* joku oli repinyt vanhan valokuvan -> piiskaa, sillä se olin saattanut olla minä (no en ollut)

* joskus syyksi riitti se, että en osannut olla riittävän näkymätön

Keittiön apupöytällä olikoivupiiska tiesin osoitteen minnetulee isä läksi ilta lenkille äiti otti minut hoitoonsa riisui minut olin paitasillani piiska oli hyvä äiti näpsytteli pyllylleni sain rangaistukseni pitän vanhempienitavasta kurittaa pyllylläni einäy vitsan jälkiä piiskaukset ovat asiallisia.

Meillä appiukko kävi kouluttamassa miestä kun soitin itkuisena heille mieheni ryyppyreissuista.

Mieheni isä kävi "piiskaamassa" miestäni hänen krapula-aamunaan. Kirjaimellisesti veteli päin näköä jätkälle järkeä päähän.

Ei ole sen jälkeen lähtenyt ryyppäilemään. :)

Kyllä aikuisiakin voi piiskata.

Kaikkein nolointa on, jos aikuisena olisi oikeasti tuhma ja toinen mies piiskaisi.

Itse muistan ainakin kaikkein häpeällisimpänä piiskat, jotka sain naapurin isännältä. Tarkkaa ikää en muista,mutta luultavasti olin lähempänä 15-vuotta, ehkä jo täyttänytkin.

Pelkäsin pitkän aikaa tuon tapahtuman jälkeen, että joku kylällä ottaa asian puheeksi. Ihmettelen kyllä, jollei sitä ole juoruiltu, mutta itse en ole siitä kuullut edes vihjailtavan. Jos näin jälkeenpäin tuon isännän lähestyvän jossakin, niin taatusti luikin piiloon, sen verran hävetti se piiskan saaminen vielä tuon ikäisenä.

olensaanut vitsaa monetkerrat tämä on kahten keskinen apiiskan saannista milloin saansia piiskataan kahtenkesken pitin tästä joskus tiesin päivää ennen äitin syli ja hyvä koivuvitsa otottivat minua pitin piiskan saannista vaikka sattuija itkin vitsan jälkeen oli hyvä olo.

Viikonlopulla äiti oli hakenut vitsan valmiiksi saunan pukuhuoneen sohvalla olin äitin sylissä pyllypaljaana sain vitsaa paljon hellästi pienet itkuttirauttelin piiskatessa pyllyni tuli punakaksi halasin äitiä pitkään vitsan jälkeen kuiskasin korvaan kiitoksen.

Mukava kuulla, että on kohtalontoveri. Minun siskoni käyttivät samaa menetelmää minun alistamisessa. Tupakka-askia ei tarvittu, valittivat vain äidille, että olin esimerkiksi kiusannut heitä. Jos yritin sanoa vastaan, niin "valehtelemisesta" vain lisää piiskaa. Se oli meillä muutenkin ahkerassa käytössä. Voit tarkemmin lukea kokemuksistani tuolla Plazan kasvatus-osastolta. nimimerkki Poikaparka

Siis kirjoitukseni oli vastauksena nimimerkille "sisko juoni, äiti piiskasi"

Näin aikuisiällä olen sitä mieltä, että syyt olivat melko typeriä. Isäni, joka ei juuri meillä kotona lastenkasvatuksesta vastannut, oli molemmilla kerroilla hoitovastuussa äidin ollessa poissa. Veljeni kanssa sitten vähän villiinnyttiin ja kun ei heti sana tehonnut, niin risusta tuli. Ja ne risut piti vielä itse käydän hakemassa. Ei nyt varsinaisia traumoja jäänyt, mutta itse äidiksi tullessani kuittasin kyllä isälle, että en voi ymmärtää, miten hän on kyennyt omille lapsilleen piiskaa antamaan. Eipä tahtonut isäkään asiaa enää ymmärtää.