Miten sinut on aikanaan hoidettu?
Täällä kovasti huudellaan kotihoidon perään ja solvataan, kuinka traumaattista lapselle on olla päiväkodissa tai pph:lla. Mistä tämä ajatusmaailma tulee? Omasta lapsuudestako? Miten teidät on hoidettu?
Itse olen joutunut päiväkotiin hieman reilun vuoden iässä ja ollut siellä hoidossa kouluikään asti. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni ihan tasapainoiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, eikä aikainen päiväkotiin meni ole vaikuttanut myöhempään elämääni traumatisoivasti.
Mitä te päiväkotiin viemisessä niin kovasti pelkäätte?
Kommentit (32)
ollut päivähoidossa. Olin kotona ja minua hoiti joko isäni (oli välillä työttömänä) tai mummoni. En mä kyllä täällä ikinä arvostele muiden valintoja, jokaisen on päätös itse tehtävä. Oma lapseni menee syksyllä päiväkotiin, ollessaan tasan 2v. Yksivuotiasta en itse laittaisi päivähoitoon, mutta en arvostele jos joku muu niin tekee.
n. kolmevuotiaaksi, sen jälkeen olen ollut päiväkodissa. Oman lapseni vien hoitoon myös kolmevuotiaana, kun se on paras ratkaisu meidän perheellemme. Ymmärrän toki, että muissa perheissä asia saatetaan hoitaa toisin,
9kk-2v ja sitten jäin kotiin kun pienempi sisarus syntyi. Sitten olinkin kotona kunnes menin kouluun! Ihan ok, en valita. JOskus olin kateellinen siitä, kun muut olivat pk:ssa ja heillä oli kavereita siellä, minulla ei kotona niin paljoa. Kerhoissa kävin. Olin todella ujo lapsena.
kun menin pph:lle. nuo hoitajat vaihtuivat 5v ikään mennessä muutaman kerran kunnes pääsin eskari ikäisenä tarhaan. muistan ja myös äitini on kertonut että en tykännyt käydä pph :lla ja aamut usein oli palkkää kiukuttelua mutta päästyäni tarhaan en kertaakaan kiukutellut.
kohdalleni vain on osunut huonoja pph :a jotka tavalla tai toisella ovat suosineet muita lapsia jne. tarhassa en tällaista kokenut.
nyt oma lapseni 1v2kk aloitti ryhmiksessä ja syksyllä siirtyy päiväkotiin uuteen pienten ryhmään :)
6kk iästä alkaen päivähoidossa. Ensin parilla eri pph:lla, sitten jonkin aikaa päiväkodissa ja taas pph:lla. Tuolloin oli vissiin jotenkin vaikea saada noita päiväkotipaikkoja.
Itse olen ollut 9v. kotiäitinä eikä vielä näy loppua tälle "uralle". Aion todella hoitaa lapseni kotona.
olin lapsi. Äiti meni töihin kun olin toisella luokalla koulussa. Teki kahta vuoroa. Iltapäivät olin yksin hänen ollessaan aamuvuorossa. Silloin kun hän oli iltavuorossa olin yksin illat reilusti yli puoleen yöhön saakka.
Äiti oli kyllä kotona, mutta ei hoitanut. Eskariakaan ei silloni vielä ollut.
0 - 3-4 -vuotiaan paikka on mielestäni hyvässä kotihoidossa.
Sen jälkeen on hyvä olla lyhyellä päivällä kaveriseurassa.
ole koskaan ollut päivähoidossa, pienen hetken perhepäivähoitajalla kyllä mutta sitä vihasin. Äiti, äidin sisko tai mummo on hoitaneet.
Omat lapset ei ole koskaan olleet päivähoidossa (nyt 7v ja 9v), kummatkin kylläkin käyneet kerhoissa ja eskarissa. Teen töitä kotoa.
nuorimman ollessa 3 vuotias, äitini meni töihin. Itse kävin kerhossa ja eskarissa ennen kouluun menoa.
Muistan olleeni kateellinen naapurinlapsille, jotka pääsivät päiväksi yhdessä hoitoon ja minä jouduin jäädä kotiin sisarusteni kanssa.
Olen kyllä todella sosiaalinen ja saanut aina helposti ystäviä. Suuri hoivavietti on varmasti kasvanut äitiä "autellessa" nuorempien sisarusteni kanssa. 10 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa meillä on hyvin läheiset välit.
En tiedä onko kotihoito ollut hyvästä vai huonosta, välillä muistan ajatelleeni katkerana, kun jouduin raahata 4 vuotta nuorempaa pikkuveljeäni aina mukanani ystävieni luokse, mutta eipä sekään iso paha ole.
Ja ihan tasapainoisia naapurinikin lapset ovat pph:sta huolimatta, jotkut jopa huomattavasti menestyneempiä kuin minä, tavallinen pulliainen.
Olinhan minäkin hetken pph:lla ennen veljeni syntymää, vajaan vuoden.
Viihdyin kovasti ja parhaimman ystävänikin olen tavannut siellä ensi kertaa.
T:33
Eskariin kun menin, meni pikkusisko päiväkotiin. Mutta ne päivät eivät olleet pitkiä.
Omat lapseni olen hoitanut itse ja kotona. Esikoinen menee kouluun syksyllä. Kuopus (kolmonen)on nyt 1,5v , hänet joudun varmastikin päiväkotiin laittamaan kun 3 täyttää. Onneksi "keskilapsi" on sitten jo eskarilainen.
Viihdyn kotona ja olisin mielelläni, jos rahat antaisivat myöten. Päiväkotia (kohtuudella) en pelkää. Käytännössä pelkään vain päivien kohtuutonta pituutta.