Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit!
17.06.2011 |
Poikanne ovat teidän poikia, ei miehiä.
Opeteltaa jo alusta asti ajatukseen, että joku päivä heillä on oma vaimo, jota rakastavat.
Tämä miniänne EI ole teidän kilpailijanne!
Ripustautukaa omaan mieheenne ja antakaa pojallenne kumppaninsa kanssa tilaa elää omaa elämäänsä.
Kommentit (42)
Älkää aina luulko, että anoppi tarkoittaa pahaa ja yrittää ryöstää poikansa takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos antaa kenenkään sotkea omaa elämäänsä.
Itselläni on ainakin niin läheinen suhde äitiini, että pystyn sanelemaan, mikä on toivottua ja mikä taas ei.
Eikä edes toivomattomia asioita tarvitse sanoa ikävästi. Olen tuntenut äitini kauemmin kuin kenenkään muun ihmisen täällä planeetalla ja me kyllä tunnemme toisemme. Usein ei edes tarvitse sanoja : )
Olen tosi kiitollinen, että mulla on maailman paras äiti, joka rakastaa ja haluaa minulle hyvää... tai no parasta ; )
Toivon, että saan omiin tyttäriini pidettyä yhtä lämipimät välit.
Niin läheiset että pystytte puhumaan siitä mitkä on hänen toiveita, etkä vaan sanele hänekin puolestaan ja oleta että se on tyytyväinen sun ratkaisuihin äitiäsi koskien.
eikä kenenkään muun poika. Siispä minä itse saan kasvattaa hänestä fiksun miehen ja toivottavasti sen ansiosta saan myös fiksun miniän ;).
eikä kenenkään muun poika. Siispä minä itse saan kasvattaa hänestä fiksun miehen ja toivottavasti sen ansiosta saan myös fiksun miniän ;).
se mikä äidin ja tyttären mielestä on "ihanan läheiset välit" on todennäköisesti vävyn mielestä sitä että vittumainen ämmä sotkeutuu jatkuvasti heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suoraan puhumiseen ja eläkää itse myös sen mukaan. Eiköhän sitten kaikki suju ihan ok.
se mikä äidin ja tyttären mielestä on "ihanan läheiset välit" on todennäköisesti vävyn mielestä sitä että vittumainen ämmä sotkeutuu jatkuvasti heidän elämäänsä.
Täälläkin olen monesti lukenut ketjuja missä äidit vouhkaa että kun on niin kiva kun on tyttäriä, saavat sitten olla näiden elämässä mukana senkin jälkeen kun tyttö on mennyt yksiin miehen kanssa ja saavat lapsi, kun pelkkien poikalasten äidit ei tätä ihanuutta tule pahemmin kokemaan.
T: tytön ja kahden pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pelkoa että ripustautuisin tai takertuisin muihin ihmisiin. Jokaisella on oma elämänsä johon voi vaikuttaa ja silti olla mukana silloin kun kaikille sopii. ;)
Vaikka kuinka isoiksi kasvaisivat, ei kukaan voi viedä pois tätä minulta.
Olen onnellisempi kuin tiedätkään jos saan poikiini pysymään lämpöset suhteet ja "ripustaudetaan toisiimme".
Miksi kukaan siihen "väliin" tulisikaan?
T. kolmen ihanaa poikaa olen saanut, yksi enkelinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma anoppini on minulle ollut aina mukava ja hyvä anoppi, ei koskaan tyly, piikittelevä, tai poikaansa takertuva. Siksi olinkin aika järkyttynyt, kun tajusin, että tyttärensä miehelle hän on ihan toisenlainen. Mies ei selvästikään ole kyllin hyvä hänen kauniille tyttärelleen, ja jatkuvasti tehdään monin eri tavoin selväksi, että tyttö on vanhepiensa vallassa sekä taloudellisesti että henkisesti. Eikä tytär osaa irrottautua äidistään.
toivottavasti saan miniän joka hyväksyy kuitenkin sen että poika saa pitää yhteyttää äitiinsä eikä siitä tarvi olla mustis :D esim mun mies käy usein äitiään katsomassa soittelee ja auttaa ja mä olen siitä erittäin ylpeä ja tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös sen kuinka mies on inhottava, niin ei aikaakaan kun äiti alkaa vihjailla vävypojalleen asioista, joista hänen ei kuuluisi/pitäisi tietää mitään.
Eli tytär tavallaan riitaannuttaa äitinsä ja miehensä välit. Kaivaa heidän välilleen kuopan.
se mikä äidin ja tyttären mielestä on "ihanan läheiset välit" on todennäköisesti vävyn mielestä sitä että vittumainen ämmä sotkeutuu jatkuvasti heidän elämäänsä.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina...
Ei sillä ettenkö muunlaista hyväksyisi, mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että näin käy.
Tai paha kait sitäkään on mennä sanomaan, että hyväksyy pojan kumppanin ihan varauksetta sitten aikanaan, koska näissä mielikuvissa myös minä pysyn tällaisena ikuisesti nuorekkaana, ei-katkerana, elämänhaluisena ja ihanana anoppina. Tiedä mikä hirviö minusta vielä sukeutuu, kun aika koittaa!? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienen, lävistyksin koristellun tytön, jolla oli mustaa kynsilakkaa ja pörröinen punainen tukka ja ihan sydän suli kun hän oli niin suloinen.
Jos poikani toisikin tatuoidun, lävistetyn punkkaritukkaisen tytön näytille en oikeasti koskaan varmaan hyväksyisi sitä. Se olisi niin suuri pettymys ja järkytys mulle.
En nimittäin usko, että kiva ihminen tatuoi ja lävistää itseään.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina...
Ei sillä ettenkö muunlaista hyväksyisi, mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että näin käy.
Tai paha kait sitäkään on mennä sanomaan, että hyväksyy pojan kumppanin ihan varauksetta sitten aikanaan, koska näissä mielikuvissa myös minä pysyn tällaisena ikuisesti nuorekkaana, ei-katkerana, elämänhaluisena ja ihanana anoppina. Tiedä mikä hirviö minusta vielä sukeutuu, kun aika koittaa!? :o
Näin teen, kiitos. Kasvatan koko ajan poikiani mielessäni myös ajatus siitä, että heistä olisi hyvä tulla huomaavaisiksi ja helliksi puolisoiksi kykeneviä. Samoin ainoaa tytärtäni. Mutta ei se sulje pois sitä, että voin äitinä olla heille tärkeä ihminen myös heidän ollessaan aikuisia. Minulla on oma elämäni, heillä omasna, mutta ei niiden tarvitse koskaan täysin erkaantua.
Jos poikani toisikin tatuoidun, lävistetyn punkkaritukkaisen tytön näytille en oikeasti koskaan varmaan hyväksyisi sitä. Se olisi niin suuri pettymys ja järkytys mulle. En nimittäin usko, että kiva ihminen tatuoi ja lävistää itseään.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina... Ei sillä ettenkö muunlaista hyväksyisi, mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että näin käy. Tai paha kait sitäkään on mennä sanomaan, että hyväksyy pojan kumppanin ihan varauksetta sitten aikanaan, koska näissä mielikuvissa myös minä pysyn tällaisena ikuisesti nuorekkaana, ei-katkerana, elämänhaluisena ja ihanana anoppina. Tiedä mikä hirviö minusta vielä sukeutuu, kun aika koittaa!? :o
kovinkaan monenlaisia ihmisiä. Sääli olla noin rajoittunut.
t. 27, jonka pojan tyttöystävä oli oikein ihana tyttö
Olen miettinyt joskus, että koska poikani ovat hyvin kiintyneitä minuun, tuleva vaimovalinta voisi olla jollakin tapaa samanlainen tai sitten ehkä korostetun erilainen kuin minä. Pojan valinta joka tapauksessa on, enkä puutu näihin asioihin vaan pyrin tulevien puolisoiden ystäväksi.
Tasapainoinen ja terveesti onnellinen ihminen ei tunne tarvetta piirrätyttää ihoonsa mitään pysyviä kuvia.
Jos poikani toisikin tatuoidun, lävistetyn punkkaritukkaisen tytön näytille en oikeasti koskaan varmaan hyväksyisi sitä. Se olisi niin suuri pettymys ja järkytys mulle. En nimittäin usko, että kiva ihminen tatuoi ja lävistää itseään.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina... Ei sillä ettenkö muunlaista hyväksyisi, mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että näin käy. Tai paha kait sitäkään on mennä sanomaan, että hyväksyy pojan kumppanin ihan varauksetta sitten aikanaan, koska näissä mielikuvissa myös minä pysyn tällaisena ikuisesti nuorekkaana, ei-katkerana, elämänhaluisena ja ihanana anoppina. Tiedä mikä hirviö minusta vielä sukeutuu, kun aika koittaa!? :o
kovinkaan monenlaisia ihmisiä. Sääli olla noin rajoittunut.
t. 27, jonka pojan tyttöystävä oli oikein ihana tyttö
jos antaa kenenkään sotkea omaa elämäänsä.
Itselläni on ainakin niin läheinen suhde äitiini, että pystyn sanelemaan, mikä on toivottua ja mikä taas ei.
Eikä edes toivomattomia asioita tarvitse sanoa ikävästi. Olen tuntenut äitini kauemmin kuin kenenkään muun ihmisen täällä planeetalla ja me kyllä tunnemme toisemme. Usein ei edes tarvitse sanoja : )
Olen tosi kiitollinen, että mulla on maailman paras äiti, joka rakastaa ja haluaa minulle hyvää... tai no parasta ; )
Toivon, että saan omiin tyttäriini pidettyä yhtä lämipimät välit.