Yli viisi vuotta yhdessä olleet pariskunnat

Toivottavasti ette lokakuussa 2010..

ikävä on joka päivä mussukan viereen :D Naimisissa ollaan oltu puoli vuotta. Meillä on ainakin vaan parantunut suhde. Kumpikin kylläkin tykätään tutusta ja turvallisesta elämäntavasta, ei kaivata vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;) Seksi on aivan ihanaa, tosin usein kyllä melko tylsääkin. Mutta en ikuna vaihtaisi omaa tuttua kultaani vapaaehtoisesti. Ja ei muuten todellakaan opi ihmistä tuntemaan muutamassa kuukaudessa, kyllä siihen vuosia menee. Siis jos puhutaan että tunnetaan oikeasti kunnolla. Ei mua ainakaan kukaan pysty tuntemaan kunnolla edes vuodessa.

Miten kuvailisit suhdettanne, mikä siinä on hyvää ja huonoa verrattuna alkuaikoihin? En ole ikinä ollut noin pitkässä parisuhteessa ja mietin, miltä sellaisessa mahtaa tuntua. Että joko kyllästyttää vai onko ihan rakastunut olo.

Tuon tuosta kyllästyttää ja tekis mieli kengittää äijä pellolle. Mutta kuitenkaan ei halua että se lähtee kun se on kokonaisuutena OK äijä ja kiintymys/ rakkaus on luja. Uutta en jaksaisi ruveta hakemaan ja todennäköisesti löytäisin paskemman.

seurustelleet 6 vuotta. Yhteinen taival alkoi kaverisuhteesta, joka sitten on syventynyt avoliitoksi. En tunne perhosia mahassa enään jne. Meillä on omat tavat, tunnemme ne. Ei tarvitse jännittää oikeastaan mitään, pystyy olla täysin oma itsensä (alussa oli aina tietenkin pientä jännitystä ilmassa, enään ei).



- Hyvää suhteessamme on se että ymmärrämme toisiamme ja olemme avopari ja parhaat kaverit saman aikaisesti



- Huonoa on se, että aina ei välttämättä jaksa nähdä vaivaa toisen eteen pitää toista ns. itsestäänselvyytenä. Välillä olisi kiva jos toinen tekisi enemmän asioita toisen mieliksi. Esim. Mentäisiin elokuviin koska toisen mielestä se on kivaa jne. Alkuaikoina sitä teki enemmän

asioita toisen mieliksi.



- Jos toinen on vaikka viikon pois kotoa (jokin matka, loma tms.) niin kyllä toista odottaa kotiin ja ikävöi todella paljon. On toki mukava olla rauhassa, mutta kyllä minä ikävöín ja kaipaan toista kotiin. Tuollaiset viikon näkemättä oleminen tekee välillä ihan hyvää, silloin muistaa, kuinka tärkeä se toinen ihminen on ja että ei halua elää ilman häntä. Näkee ehkä enemmän vaivaa asioiden eteen taas hetken.