Lue keskustelun säännöt.
Yli viisi vuotta yhdessä olleet pariskunnat
15.06.2011 |
Miten kuvailisit suhdettanne, mikä siinä on hyvää ja huonoa verrattuna alkuaikoihin? En ole ikinä ollut noin pitkässä parisuhteessa ja mietin, miltä sellaisessa mahtaa tuntua. Että joko kyllästyttää vai onko ihan rakastunut olo.
Kommentit (63)
-alkuhuuma on jäänyt taakse
-ei uutuudenviehätystä
+syvä rakkaus, ja kyllä vahvoja rakastumisen tuntemuksia edelleen on, mutta ei niin hurjaa ja kokoaikaista kuin ekan puolen vuoden aikana
+vahva yhteenkuuluvuuden tunne johon vaikuttaneet yhteiset kokemukset (esim. lapsen syntymä)
+ei alkuvaiheen epävarmuutta (mihin tämä johtaa, mitähän tuo ajattelee kun saa tietää nolosta tavasta jne)
+ei tartte esittää (useinhan alkuvaiheessa kaunistelee omia tapoja, mieltymyksiä jne)
+luottamus
+se kun tunte toisen paremmin kuin ketään muuta ja päinvastoin
Meille sopii pitkä parisuhde. Toisen naama ja jutut eivät kyllästytä, viihdymme edelleen loistavasti yhdessä eikä ero ole käynyt mielessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli hyvänä puolena tuo tuttuus ja turvallisuus, minä taas en kaipaa mitään sellaista. Siis minusta on kivempi juuri se vaihe, kun on jotain jännittämistä siinä suhteessa, että soittaako vai ei jne. Tai no oikeastaan se vaihe, kun voi olla jo melko varma että soittaa.
Minun on jonkun verran (joskus aika paljonkin) ikävä sitä alkuaikojen jännitystä ja kihelmöintiä, siinä oli tosiaan oma mahtava fiiliksensä. On tässä sitoutumisessa ja tuttuudessa ja turvallisuudessakin kuitenkin puolensa, enkä tiedä, jaksaisinko loppujen lopuksi elää läpi sitä epävarmaa alkuvaihetta kovin moneen kertaan kovin monen eri miehen kanssa. Täytyy siis yrittää saada kihelmöintiä ja jännitystä elämään muilla konsteilla :)
Nro 14
Välillä kyllästyttää ja sitä miettii, että onko ruoho aidan takana vihreämpää vaikka toisaalta tietää että eihän se ole. Toisaalta taas ystävyys on syventynyt kun yhteiselle matkalle on sattunut draaman perään draamaa!
Minun on jonkun verran (joskus aika paljonkin) ikävä sitä alkuaikojen jännitystä ja kihelmöintiä, siinä oli tosiaan oma mahtava fiiliksensä. On tässä sitoutumisessa ja tuttuudessa ja turvallisuudessakin kuitenkin puolensa, enkä tiedä, jaksaisinko loppujen lopuksi elää läpi sitä epävarmaa alkuvaihetta kovin moneen kertaan kovin monen eri miehen kanssa. Täytyy siis yrittää saada kihelmöintiä ja jännitystä elämään muilla konsteilla :)Nro 14
kai se kihelmöinti pitkässä parisuhteessa kohdistuu sitten johonkin suhteen ulkopuoliseen ihastukseen, mitä tulee ilmeisesti kaikille jossain vaiheessa.
ikävä on joka päivä mussukan viereen :D
Naimisissa ollaan oltu puoli vuotta. Meillä on ainakin vaan parantunut suhde. Kumpikin kylläkin tykätään tutusta ja turvallisesta elämäntavasta, ei kaivata vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;)
Seksi on aivan ihanaa, tosin usein kyllä melko tylsääkin. Mutta en ikuna vaihtaisi omaa tuttua kultaani vapaaehtoisesti.
Ja ei muuten todellakaan opi ihmistä tuntemaan muutamassa kuukaudessa, kyllä siihen vuosia menee. Siis jos puhutaan että tunnetaan oikeasti kunnolla. Ei mua ainakaan kukaan pysty tuntemaan kunnolla edes vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä on joka päivä mussukan viereen :D
Naimisissa ollaan oltu puoli vuotta. Meillä on ainakin vaan parantunut suhde. Kumpikin kylläkin tykätään tutusta ja turvallisesta elämäntavasta, ei kaivata vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;)
Seksi on aivan ihanaa, tosin usein kyllä melko tylsääkin. Mutta en ikuna vaihtaisi omaa tuttua kultaani vapaaehtoisesti.
Ja ei muuten todellakaan opi ihmistä tuntemaan muutamassa kuukaudessa, kyllä siihen vuosia menee. Siis jos puhutaan että tunnetaan oikeasti kunnolla. Ei mua ainakaan kukaan pysty tuntemaan kunnolla edes vuodessa.
olen sen verran harhainen itsestäni kai, että uskon kyllä oppivani tuntemaan kaikki ihmiset melko pian. Siis vaikkei ne tarkoituksella itsestään kaikkea paljastaisikaan. Ehkä siksikin kyllästyn niin helposti, mutta tosiaan on minuunkin kyllästytty. Tuo kuulostaa esim. kamalalta, että seksi on usein melko tylsää. Miksi edes harrastaa sellaista seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonoa on se, että seksielämää ei juuri enää ole.
Minä ainakin opin tuntemaan ihmisestä uusia puolia ja tässä menee oma aikansa.
Ei toista voi sanoa tuntevan muutaman kuukauden jälkeen, se missä toinen on opiskellut nuorena ja missä on töissä on ihan erilaista tietoa kuin se mitä TUNTEMINEN parisuhteessa on.
Me ollaan oltu 12 vuotta yhdessä. Haudattiin yksi lapsistamme vuosipäivänä. On ihana tunne kun mun ei ole tarttenu sanoa miehelle että joko lähdetään pois, se osaa lukea mua kuin avointa kirjaa. Tätä on toisen tunteminen, muut ei huomaa kun olet hajoamassa.
Mutta jos tarttee lähteä sanomaan jotain muuta tunteesta ja halusta niin se on ihmisessä itsessä se haluaako ja himottaako ja miten vaihtelevaa ja virkistävää seksi on.
Se että olisi ollut 30 vuotta yhdessä niin seksielämä voi olla tulisempaa kuin parikymppisellä opiskelijaparilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noihin vuosiin on mahtunut monenlaisia vaiheita, välillä ollaan oltu lähempänä ja välillä kauempana toisia. Alussa oli tosi kiihkeää monella tavalla, tunteet oli kiihkeitä, mustasukkaisuutta yms. Sitten tuli lapset ja siinä tietysti parisuhde siirtynyt syrjempään. Nyt taas tuntuu siltä, että ollaan lähennytty tosi paljon ja suhde on syventynyt entisestään.
Itseni on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Pitkässä parisuhteessa on valmis antamaan toiselle paljon anteeksi, mutta kannattaa muistaa, että se toimii myös toiseen suuntaan: myös minä saan paljon anteeksi! Turha mustasukkaisuus ja kiihkoilu on poissa. Tilalla on syvä ymmärrys, kumppanuus, toisen tukeminen ja tyyni rakkaus. En vaihtaisi mihinkään alkuhuumaan.
useinkaan en edes ajattele asiaa, "sitä vain on". Alkuhuuma oli ihanaa, tiesin kyllä heti, että lukuisten väärien jälkeen tämä on Se Oikea.
Hyvältä siis tuntuu, joskin elämä on jotakuinkin kaoottista nykyään - tylsää siis ei ainakaan - kun tänne on ilmestynyt jostain kaksi äänekästä kääpiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin opin tuntemaan ihmisestä uusia puolia ja tässä menee oma aikansa.
Ei toista voi sanoa tuntevan muutaman kuukauden jälkeen, se missä toinen on opiskellut nuorena ja missä on töissä on ihan erilaista tietoa kuin se mitä TUNTEMINEN parisuhteessa on.Me ollaan oltu 12 vuotta yhdessä. Haudattiin yksi lapsistamme vuosipäivänä. On ihana tunne kun mun ei ole tarttenu sanoa miehelle että joko lähdetään pois, se osaa lukea mua kuin avointa kirjaa. Tätä on toisen tunteminen, muut ei huomaa kun olet hajoamassa.
Mutta jos tarttee lähteä sanomaan jotain muuta tunteesta ja halusta niin se on ihmisessä itsessä se haluaako ja himottaako ja miten vaihtelevaa ja virkistävää seksi on.
Se että olisi ollut 30 vuotta yhdessä niin seksielämä voi olla tulisempaa kuin parikymppisellä opiskelijaparilla.
tuollaista pintapuolista tuntemista tarkoittanutkaan, vaan että esim. tietää, mitä toinen ajattelee jostain asiasta, vaikkei se sanoisikaan mitään. Tai että miten se tod näk reagoi johonkin uuteen asiaan. Niin minusta on kivempi, kun näitä asioita ei tiedä. Voihan se olla että olen vaan ollut väärien miesten kanssa yhdessä (nyt olen sinkku) mutta minusta olisi kivointa, kun se vaihe, että asutaan erillään ja ei tunneta toista kuin omaa taskua ja toinen ei ole ihan ennalta-arvattava joka tilanteessa, kestäisi ikuisesti. Ja se, ettei seksi ole mitään suorittamista siksi, kun kuuluu harrastaa seksiä.
En todellakaan voi sanoa, että viime vuosina olisi alkanut kyllästyttää, tai että kaipaa alkuaikoja. Tämä on niin pitkä aika, että matkalle on mahtunut lukematon määrä erilaisia aikoja. Hyviä ja huonoja, onnea ja tuskaa. Ero on käynyt lähellä jokusen kerran ja kyllästyä olisi ehtinyt myös lukemattomia kertoja. Tässä ajassa on kyse jo niin suuresta osasta omaa elämää, että on vaikeaa kuvitella elämää ilman toista. On ehtinyt pohtia elämää ja parisuhdetta ja yhteensopivuutta tuhannet kerrat, ja lopputuloksena olemme yhdessä. Tässä vaaditaan tahtoa ja sitoutumista, palkinnoksi saa parhaimmillaan ihanaa onnea ja tasaista, hyvää arkea ja kumppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tylsää.
Ollaan molemmat aika estottomia ja voidaan tehdä toisillemme kaikenlaista kivaa mitä ei ihan alkuhuumassa edes uskalla ehdotella ;)
Yhdessäoloon kuuluu ylä ja alamäet, lapsen syntymä ja kasvatus yhdeistää, samoin kuin ihmiset jotkaovat keskuudestamme poistuneet. On ihanaa kun voi turvata toiseen kun ei itsellä mene niin hyvin.
Seksistä vielä sen verran että on myös oikeasti luxusta kun voi toiselle sanoa että ei tee mieli (mikä on kyllä harvoin) mutta ei siis tarvitse teeskennellä jotain muuta fiilistä kuin on.
Samoin se on muissakin asioissa, voi olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse esittää ehkä parempaa ja olla parhaimmillaan kuten suhteen alussa kaikki aina haluavat olla. On hienoa miten toinen tietää toisen heikkoudet ja silti hyväksyy toisen.
Kumoikaan meistä ei halua eikä yritä muuttaa toista, kumpikin haaveilee onneksi samoista asioista ja pitää elämässään tärkeinä samoja asoita. Toisaalta vieläkin tulee ihmetyskiä että miten sä noin voit ajatella?! :)
Meillä on samanlainen huumorintaju ja tykätään olla yhdessä. Välillä ottaa toinen päähän niin että tukkä tärisee ja meinaa järki lähteä mutta on ihanaa kun tietää ettei tätä venettä kuitenkaan ikinä mikään kaada. Yhdessä ollaan loppuun asti.
Ollaan rakastuneita, rakastavaisia, ystäviä. EN vaihtaisi ikinä pois.
Luitko sä mun viestiä?
Meillä mies siis tuntee mut niin hyvin ettei tartte sanoa mitään.
Ja missä olen sanonut että seksi olisi tylsää puskemista? Toisinhan sanoin. Että se on SINUSTA kiinni miten panet ja miten siihen paneudut.
Seksielämä on ihmisessä vanhuuteen saakka, ei se sammaloidu kuin jos itse teet niin. Se että on lyhyt parisuhde takana ei tarkoita että seksi olisi parempaa. Sitä kehtaa kokeilla ja ehdotella. Oma juttu on se mitä tällä tekee.
Jos et halua tuntea ihmisiä, niin eri juttuhan se on. Kylläkai perheensäkin tuntee kun saman katon alla asuu. Minusta on kummallista ettei halua tuntea toista. Toimii varmaan toisinpäinkin; et halua että toinen oppii tuntemaan sut?
Ei toista voi koskaan (toivottavasti ainakaan) täysin tuntea. Kyllähän ihminen kasvaa ja kehittyy vanhetessaan. Ja mitä ajatteli nuorene saattaa olla eri vanhennettuaan.
Se että "tuntee toisen" täysin on minusta osittain sitäkin että ottaa toisen itsestäänselvyytenä: sitä vaan jäädään johonkin olotilaan ja asutaan yhdessä. Ei meillä ainakaan tällästä elämä ole.. ;)
29
oltu 9 v yhdessä, yksi lapsi. Paranee vaan :) Luottamusta, yhteisymmärrystä, rakastamista. thteenkuuluvuutta.Minusta on ihanaa, kun ei tarvi miettiä, kauanko tämä kestää. Tämä kyllä kestää. Seksiä on pari kertaa viikossa. Ja kun arki on kiireistä, aikataulut erit jne, pieni lapsi, niin eipä sitä aina voi harrastaa seksiä kun haluaisi, niin kyllä sitä monta kertaa molemmat ehtii jo kovasti odottaa, ei kyllästytä. Ja seksi vaan paranee.
Riitoja on, mutta on jo opittu riitelemäänkin ja molemmat ehtineet jo kasvaakin- niistä riidoista on aina joskus ollut hyötyäkin.
ole tylsää.
Ollaan molemmat aika estottomia ja voidaan tehdä toisillemme kaikenlaista kivaa mitä ei ihan alkuhuumassa edes uskalla ehdotella ;)
Yhdessäoloon kuuluu ylä ja alamäet, lapsen syntymä ja kasvatus yhdeistää, samoin kuin ihmiset jotkaovat keskuudestamme poistuneet. On ihanaa kun voi turvata toiseen kun ei itsellä mene niin hyvin.
Seksistä vielä sen verran että on myös oikeasti luxusta kun voi toiselle sanoa että ei tee mieli (mikä on kyllä harvoin) mutta ei siis tarvitse teeskennellä jotain muuta fiilistä kuin on.
Samoin se on muissakin asioissa, voi olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse esittää ehkä parempaa ja olla parhaimmillaan kuten suhteen alussa kaikki aina haluavat olla. On hienoa miten toinen tietää toisen heikkoudet ja silti hyväksyy toisen.
Kumoikaan meistä ei halua eikä yritä muuttaa toista, kumpikin haaveilee onneksi samoista asioista ja pitää elämässään tärkeinä samoja asoita. Toisaalta vieläkin tulee ihmetyskiä että miten sä noin voit ajatella?! :)
Meillä on samanlainen huumorintaju ja tykätään olla yhdessä. Välillä ottaa toinen päähän niin että tukkä tärisee ja meinaa järki lähteä mutta on ihanaa kun tietää ettei tätä venettä kuitenkaan ikinä mikään kaada. Yhdessä ollaan loppuun asti.
Ollaan rakastuneita, rakastavaisia, ystäviä. EN vaihtaisi ikinä pois.
mutta edelleen ihmettelen, että menikö teillä kymmenen vuotta siihen, että voi olla sängyssä estoton tai sanoa, ettei tee mieli. Tai että esim. näyttää ikävät puolet itsestään. Enkä yritä sanoa, etteikö pitkä parisuhde sopisi monille, ja olisihan se periaatteessa kivempi kuin jatkuva miesten vaihtaminen, mutta pahinta mitä tiedän on olla jonkun seurassa, josta tiedän, että ei sitä oikein huvittaisi välttämättä olla siinä. Siis se kyllästyminen. Olen mieluummin tylsistynyt yksin kuin jonkun kanssa.
Mutta rakastumisen huumaa en ole kokenut tämän kumppanin kanssa edes alkuvaiheessa. Sitä ei siis ole nytkään. Sen sijaan tylsää ei myöskään ole ollut, ei nyt eikä aikaisemmin. Sovitaan hyvin toisillemme, vaikka sellaista kipinää ei olekaan ollut. Muuten on mukavaa - huumorintajut sopii yksiin, ja elämäntavat muutenkin. Onko tämä nyt sitten enemmän kaveriliitto, mene ja tiedä. En voi väittää että olisin kaikin puolin tyytyväinen - kaipaan kyllä intohimoa ja rakastumista, vaikka elämä ihan ok näin onkin.
Luitko sä mun viestiä?
Meillä mies siis tuntee mut niin hyvin ettei tartte sanoa mitään.
Ja missä olen sanonut että seksi olisi tylsää puskemista? Toisinhan sanoin. Että se on SINUSTA kiinni miten panet ja miten siihen paneudut.
Seksielämä on ihmisessä vanhuuteen saakka, ei se sammaloidu kuin jos itse teet niin. Se että on lyhyt parisuhde takana ei tarkoita että seksi olisi parempaa. Sitä kehtaa kokeilla ja ehdotella. Oma juttu on se mitä tällä tekee.
Jos et halua tuntea ihmisiä, niin eri juttuhan se on. Kylläkai perheensäkin tuntee kun saman katon alla asuu. Minusta on kummallista ettei halua tuntea toista. Toimii varmaan toisinpäinkin; et halua että toinen oppii tuntemaan sut?
Ei toista voi koskaan (toivottavasti ainakaan) täysin tuntea. Kyllähän ihminen kasvaa ja kehittyy vanhetessaan. Ja mitä ajatteli nuorene saattaa olla eri vanhennettuaan.
Se että "tuntee toisen" täysin on minusta osittain sitäkin että ottaa toisen itsestäänselvyytenä: sitä vaan jäädään johonkin olotilaan ja asutaan yhdessä. Ei meillä ainakaan tällästä elämä ole.. ;)29
en tainnut vastata sinulle viimeksi. Mutta koen jo melko lyhyen tuttavuuden jälkeen ihmisistä, että tiedän mitä ne ajattelee, vaikkeivat sanoisikaan mitään. Ja se on minusta tylsää. Ehkä se tosiaan on outoa, etten halua oppia toista tuntemaan läpikotaisin, enkä haluaisi, että joku voisi sanoa tuntevansa minut täysin.
joista reilut 4 vuotta saman katon alla. Edelleen me toisiamme rakastetaan ja luotamme toisiimme. Alkumme oli jopa paljon stressaavampaa kuin nyt. Rakastimme toisiamme todella kiihkeästi, riidat olivat myrskyisät ja suusta pääsi tuon tuosta sammakoita, kun ei toista vielä niin hyvin tuntenut. Nykyään suhteemme on aika rauhallinen, riidat järkevämpiä ja kunnioitamme enemmän toisiamme. Ja seksi on parempaa(tunnemme toistemme tarpeet) vaikka sitä onkin vähän harvemmin. Alkuajan "tulisuus" vaihtunut seesteisyydeksi. :)