Yli viisi vuotta yhdessä olleet pariskunnat

Olin sitä mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti.

Nyt olen tilanteessa, jossa en pysty jatkamaan parisuhdetta mieheni kanssa. Hän jäi kiinni pettämisestä ja maailmani on romuttunut. Kaikki se rakkaus ja arvostus, jota tunsin miestäni kohtaan ennen, on poissa. Jatkaminen tuntuu mahdottomalta.

Itseni on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Pitkässä parisuhteessa on valmis antamaan toiselle paljon anteeksi, mutta kannattaa muistaa, että se toimii myös toiseen suuntaan: myös minä saan paljon anteeksi! Turha mustasukkaisuus ja kiihkoilu on poissa. Tilalla on syvä ymmärrys, kumppanuus, toisen tukeminen ja tyyni rakkaus. En vaihtaisi mihinkään alkuhuumaan.

pinnaa jonkinverran vähemmän, väsymyksen vuoksi paljon vähemmän seksiä, mutta se korjaantuu ajan myötä. Kaikenkaikkiaan rakastetaan toisiamme entistä enemmän, kasvettu yhteen kaikenlaisten juttujen myötä... Yhdessä kohta 7 vuotta.

nosto

mutta kyllähän se välillä kyllästyttää kun arki on aina samanlaista ja tietyt ärsyttävät piirteet miehessä vaan ovat ja pysyvät,toki minussakin on ne omat ärsyttävät piirteeni :D

Mutta toisaalta on ihanaa kun tuntee toisen niin hyvin että elämä on ihanan helppoa,sanoja ei aina edes tarvita toisen ymmärtämiseen

Se on aika erilaista sitten myöhemmin se yhteiselämä. Joko löytää sen yhteisen sävelen, kumppanuuden ja rakkauden - tai sitten taas kerran etsii uuden ja käy läpi samat asiat uudestaan. Elämässä pitäisi oppia, samoin parisuhteessa.

Nyt olen ollut 14v yhdessä tuon ihanan komistukseni kanssa ja tuntuu että olen ihan vastarakastunut.

On onni löytää rinnalleen Se Oikea.

Sydän pamppailee vieläkin kun kuulen äänenkin.

On ihanaa elää arkea rakkaan ihmisen kanssa. Ei puuduta yhtään, voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan kokenut "naamaväsymystä" miestäni kohtaan. Alkuhuumassa oli puolensa, mutta itse nautin tästä vakiintuneesta tutusta vaiheesta enemmän. En voisi kuvitella elämää ilman häntä.



Yhdessä pian 10 vuotta.

jos se toinen osapuoli kyllästyy alkuhuuman jälkeen? Olen eri vastaaja, mutta sama kokemus parisuhteista, että ne päättyvät parissa vuodessa.

Se on aika erilaista sitten myöhemmin se yhteiselämä. Joko löytää sen yhteisen sävelen, kumppanuuden ja rakkauden - tai sitten taas kerran etsii uuden ja käy läpi samat asiat uudestaan. Elämässä pitäisi oppia, samoin parisuhteessa.

aina itse lähtenyt. Kyllästyn kylläkin aika helposti joten en tiedä onko minusta pitkään parisuhteeseen, en tiedä miten jaksaisin partneerata ihmisen kanssa, joka kyllästyttää. Miltä se rakkaus ja kumppanuus tuntuu esim. sängyssä, tai että voiko sitä enää olla kovin kiihkeää seksielämää monen vuoden jälkeen?

Väilillä on ihan rakastunut olo ja välillä ei. Kyllästymistä en voi sanoa tunteneeni ikinä. Se on kai sitä arkea sitten.



Rakkaus on sitä, että välillä ihailee toista ja on ihastunut ihan nin kuin alkuaikoinakin, välillä taas on vain mukavaa jakaa arki toisen kanssa.



Mihinkään en vaihtaisi. Pitkä parisuhde luo paljon turvallisuuden ja hyvänolon tunteita. Alkuaikojen huumaa en kaipaa. Tämä tasaisuus on parempaa.



Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta.

etten jaksais elää koko elämääni yhden miehen kanssa. Nyt ollaan oltu reilu 5v naimisissa, enkä vaihtais mihinkään. Ei oo vielä kertaakaan ollu sellainen olo, että kyllästyttäis.. en osaa enää kuvitella elämää ilman tuota rakasta miestä..

ja toki meillä on asioita, joista väännetään, tosin ne ovat vähentyneet tässä parin viime vuoden aikana. Eniten sitä vääntämistä oli seurusteluvuosina 2 -> 5. Kai sitä on nyt tottunut ja mukautunut sen puolison tavoille, puolin ja toisin.



Mitään järjetöntä huumaa ei enää ole, esim. mua ei oikein sytytä enää kunnolla suutelu mieheni kanssa, me lähinnä pussaillaan nykyään, korkeintaan suukotellaan, mutta kunnon suudelmat on jäänyt enkä edes kaipaa niitä.



Silloin tällöin tulee kuitenkin vielä sellaisia "ensihuuman ailahduksia" kun satun katsomaan vaikka kun mies tekee jotain remppaa ilman paitaa tms. Tulee sellainen hymyilyttävä olo että ihanaa, toi on "mun" ja tekee mieli mennä halimaan/hipelöimään. Ei sillä ole edes sikspäkkiä mutta onpahan muuten vaan fyysisesti mun mieleeni, leveine hartoineen ;)



Mun mielestä on ihanaa kun toinen on jo niin tuttu ja turvallinen, on mukavaa nukkua tutun ihmisen vieressä, ei tarvi miettiä miten päin nukkuisi ja apua jos unissaan pieraisee tai kuolaa, kaikki on jo niin tuttua :D



Olen niin tottunut ja kiintynyt mieheeni, se on ihanan turvallista, en tiedä osaanko erottaa sitä kiintymystä ja tottumusta rakkaudesta, tai voiko sitä edes erottaa, mutta ehdottomasti myös rakastan miestäni.



Siitä huolimatta, että hän saa mut joskus totaalisesti hermostumaan ja turhautumaan. Vähemmän viime aikoina, mutta kuitenkin.

Sen jälkeen rakastamista.



Jokaiseen parisuhteeseen, niin pitkään kuin lyhyempäänkin, mahtuu sekä ylä-että alamäkiä, se juuri onkin pitkän parisuhteen suola ja sokeri ja kuuluu elämään.

Se tahtooko niistä karikoista ja "tylsistä" ajanjaksoista joita eittämättä tulee joskus vastaan, klaarata, riippuu ihan siitä omasta (ja toisen) tahtotilasta ja siitä rakkaudesta.

Ei elämä eikä parisuhde voi, eikä tarvitsekaan, olla pelkkää huumaa ja auvoa, eihän se olisi silloin elämää ja jos niin olettaa ja odottaa niin ei kannata edes parisuhteessa olla vaan elää yksin tai harrastaa ns yhden illan juttuja.

Pitkä parisuhde antaa enemmän kuin ottaa, mikään ei ole ihanampaa kuin se toinen niin rakasta ja läheinen ja tuttu ihminen siinä vierellä jonka kainaloon käpertyä ja jonka vartaloa tutkia ja olla itse tutkittavana;)



Tietty tässäkin on eroja ihmisissä, jotkut eivät kai vain ole luotuja pitkään, onnistuneeseen parisuhteeseen ja sitä yrittäessään kärsivät ja satuttavat itseään ja sitä toista osapuolta.

Loppupeleissä minä kyllä uskon, että jokainen ihminen haluaa olla jonkun kanssa ja pitkään, ei ihmisen ole hyvä olla yksin.



N35 *avioliitossa pian 11v ja yhdessä pian 19v*

se sitten minusta vai onko minulla ollut vain vääriä miehiä, kun yleensä noin puolen vuoden jälkeen ajattelen, että tuskinpa ollaan yhdessä loppuikää tai edes vuotta? En usko "siihen oikeaan" mutta että on enemmän ja vähemmän sopivia, miltäköhän sellaisen enemmän sopivan kanssa mahtaisi tuntua.

tää yhdessä elely on elämäntapa.



Välillä kaikki ottaa päähän ja välillä on ihan jees. Ei tässä nyt kovin usein niitä ihastuskausia tule. olisko ollu kaks sellasta hehkeetä kunnon kautta 15 vuoteen.



Mutta se on niin siitä kii mitä hakee. Jos tavoitteena on pitkä suhde ja ruusunpunainen arki ja jatkuva rakastumisen tunne, niin en kyllä keksi kenen kanssa sellaista edes kannattaisi lähteä tavoittelemaan pitkällä jatkumolla.

Toki matkan varrelle on mahtunut kriisejä, mutta yleisesti ottaen suhteemme on lähinnä parantunut vanhetessaan. Tuntuu hyvältä, kun oppii ymmärtämään toista yhä paremmin ja yhteisiä muistoja kertyy yhä enemmän. Tunteet ovat vuosien varrella vähän tasoittuneet niin hyvässä kuin pahassakin, mutta kuohahduksiakin tulee edelleen. Seksin määrä on vähentynyt jonkin verran, ei kovin radikaalisti, laatu on koko ajan parantunut. Hellyyttä ja huumoria on runsaasti, niin kuin on ollut alusta alkaenkin. Jonkin verran arkipäiväistymistä on toki tapahtunut, mutta se ei tunnu ollenkaan vastenmieliseltä.



Tässä suhteessa molemmilla on hyvä ja turvallinen olo. Tuntuu hyvältä, että on löytänyt toisen puolikkaansa ja tässä eletään yhteistä elämää. Yhteinen arki maistuu hyvältä, ja välillä on höysteenä vähän juhlaakin. Välillä on superrakastunut olo, välillä ihmettelee mitä oikein on koskaan nähnyt tuossa ihmisessä, useimmiten on sellainen tasainen rakkauden tunne.

oli hyvänä puolena tuo tuttuus ja turvallisuus, minä taas en kaipaa mitään sellaista. Siis minusta on kivempi juuri se vaihe, kun on jotain jännittämistä siinä suhteessa, että soittaako vai ei jne. Tai no oikeastaan se vaihe, kun voi olla jo melko varma että soittaa. En kaipaa mitään lapsuudenperheen korviketta, että pitäisi jakaa arki jonkun tutun ja turvallisen kanssa. Tuttuus on oikeastaan melko ikävää, toisin sanoen tylsää. En halua tuntea ketään läpikotaisin enkä halua, että voin vaikka piereskellä toisen seurassa ilman mitään ongelmia..

alun huumassa. Nyt on niin varma ja luottavainen olo, että on oikeastaan parempi olla kuin muutamana ensimmäisenä vuotena, kun vielä oli sellaista tutustumisvaihetta. Nykyisin ei ole mitään kummempia estoja eikä paljoa pelota, että tuo mies lähtee viereltäni. Seksi sujuu ja sitä on nykyisin muuta´man kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Yhteinen huumori ja leppoisa arki on pitänyt meidät onnellisina jo 10 vuotta. Ei kyllästytä :)

teillä menee muutama vuosi johonkuhun tutustuessa? Kyllähän ne ihmisen eri puolet tulee esiin jo muutamassa kuukaudessa. Minua ei myöskään jännitä esim. harrastaa seksiä kenenkään kanssa vaikka olisi tunnettu kaksi viikkoa (yleensä odotan pidempään mutta kuitenkin). Siksi en ymmärrä sitä, että parisuhde paranisi mitä pitempi se on, kun en tarvitse mitään tuttua ja turvallista rutiinia. Ehkä ne pitkät parisuhteet on sitten sellaisille, jotka sitä tutttuutta kaipaa.

Vaikka multa kyllä meni hieman ohi, että mitä kiitit:)



-11-