Onko teillä "etälapsilla" kotonanne omat huoneet ?

En ota kantaa huonejakoihin tai kenenkään perhe-elämään. Ihmettelen vaan aina näitä keskusteluja ja sitä kuinka lapsilla täytyy olla kaksi kotia ja omat huoneet ym. Itse olen lähivanhempi eli lapseni asuu minun kanssani. Lapsi tapaa isäänsä toistaiseksi kerran kuukaudessa ja siellä ollessaan nukkuu tod.näk. sohvalla. Tämä ei haittaa minua eikä lastakaan tai ei ainakaan ole niin sanonut. Ei tulisi mieleenkään vaatia lapselle omaa huonetta. Pääasia, että on paikka jossa nukkua ja homma toimii muutenkin. Lapsen koti on minun luonani ei missään muualla.  Toki asia on sitten eri jos lapset ovat esim. viikko-viikko systeemillä.

Hommatkaa isompi asunto. Kolmio on auttamattoman pieni parhaimmillaan neljän lapsen kanssa. Ette vaan mahdu sinne mitenkään järkevästi enää tai nykystandardien mukaisesti. Se vaan on niin.



Ideaalitilanteessa tarvisitte neljä makkaria, jolloin yhteisillä olisi sitten jatkossa omat ja etälapsilla yhteinen. (siis jos ovat vain sen joka toinen vkl)Mutta kolme makkaria nyt tässä vaiheessa kuitenkin on ehdoton teille.

joka toinen viikonloppu tuleville etälapsille pitäisi olla kaikki samalla lailla kun vakituisesti perheessä asuvat.. johan nyt järkikin sanoo, että jos on 4 pv kuukaudessa isällään, niin ei ole mitään järkeä hankkia täysvarustusta.

Onhan lapsilla lähivanhemman luona järjestetty tilaa ja etävanhempi ( yleensä se isä ) maksaa sille exälleen ison summan rahaa, josta osa käytetään mm. lasten elintilaan ja -kustannuksiin lähivanhemmallaan.

Että etävanhemman pitäisi sitten tarjota kartanot ja hilavitkuttimet myös toisessa osoitteessa ( 4pv/kk varten ). just joo.

vieraspatjat miehen lapsille. Ne ovat hänen lapsiaan, ymmärrätkö sitä??

Entä sittenn meidän perheessä, jossa mieheni ex halusi aikanaan eron, koska löysi rikkaamman miehen, ja nuoremman. Lapsia miehelläni on tuosta liitosta kolme.



Nainen ei anna lapsia luoksemme kuin kerran vuodessa, joko kesälomalla tai joululomalla. Ovat silloin kaksi yötä meillä, korkeintaan kolme. Muuten isä ei saa lapsiaan tavata, nainen ei anna. Mieheni soittaa joka viikko lapsille 2-3 kertaa ja lähettää viikottain postia heille.



Ymmärrettävästi mieheni halusi lapsia myös kanssani, kun tapasimme viisi vuotta hänen eronsa jälkeen. Se lievittää surua, kun hänellä on lapsia, joita haluaisi tavata enemmän. Nyt hänellä on myös lapsia, joista hän saa pitää huolta. Yhteisiä lapsia meillä on kaksi.



Meillä on kaksi makuuhuonetta, joista toinen on lastenhuoneena (lapsemme 5v ja 7v). Isompaa asuntoa emme pysty tällä hetkellä hankkimaan koska olen sairaslomalla selkäni takia ainakin koko vuoden.



Meillä ei todellakaan ole miehen isommille lapsille kolmea sänkyä odottamassa, vaikka he meille rakkaita ovatkin. Aiempien vastaajien mukaan kyllä pitäisi olla.

Kuule, tiedän monta perhettä, jossa lapset nukkuu etäisällään patjoilla. Esimerkiksi yhdellä isukilla ei ole varaa kuin pieneen kaksioon ja kolme lasta nukkuu aina isällään patjoilla. Sinne kämppään ei mitenkään saa kolmea lisäsänkyä, kun neliöitä on 46.

Minusta patjat ei olisi mitenkään huono vaihtoehto tuossa tilanteessa. Onhan se nyt outo ajatus, että vauva nukkuisi olkkarissa. Häiriintyisi siellä vielä. Realiteetti kuitenkin on, että nukkumapaikat jaetaan tarpeen mukaan. Tarvetta on enemmän niillä, jotka punkkaa sen 30 yötä kuukaudessa eikä 4...

vieraspatjat miehen lapsille. Ne ovat hänen lapsiaan, ymmärrätkö sitä??

Ap:lle omat lapset ensin. Ap:n miehelle myos!

Uusperheessa sun, mun ja yhteiste lasten tulee saada samanarvoista kohtelua!

Aina joku ratkaisu loytyy, vaikka uusi asunto samalta alueelta, vain isompi,

Varmaan kauhelta tuntuu etalapsista etta isi ja ap laittavat heidan vieraspatjoille olkariin...

He ovat teidan perheenne jasenia, haluat sita tai et. Sen valinnan teit kun menit yhteen lapsellisen miehen kanssa.



Meilla etilla kummallakin omat huoneet, ovat meilla n.10 yota kk.



t: aitipuoli

Miten tulee edes mieleen laittaa vauva isompien lasten huoneeseen näiden yöunta häiritsemään?!? Täytyy kyllä ollan tosi kapea makkari, jos ei edes parisänkyä seinään kiinni työntämällä saa tilaa pinnikselle. Toki sinne sänkyyn on sitten vaikeampi kömpiä mutta silti...

tilanpuutteesta levitettävällä sohvalla.Jännitin reaktioita,mutta nyt huoneessa mahtuu myös olemaan,ja lapsetkin huomasi tämän.:) Ei meillä mitata rakkautta sängyillä tai niiden määrillä.

huone. Osa (3) on täällä lähes koko ajan, osa (2) joka toisen viikon. Rakennusaikana asuttiin tosi ahtaasti vuosi, ja voi että sitä aikaa kaikki muistelevat lämmöllä;-D! Neljä nuorinta nukkuivat yhdessä normikokoisessa makkarissa, vanhimmalla oli oma pieni huone, me nukuimme parisängyssä olkkarin nurkassa. Ei ollut tilasta ollenkaan puutetta:-)!

oonko mä ainoo jota huolettaa se vauva jonka sängylle ei löydy paikkaa? Järkyttävää miten moni on sitä mieltä et heittäkää se vauva vaik olkkarin nurkkaan kunhan miehen 4 vuorokautta ap,een kotona yöpyvät lapset saa oman tilan.Ettekö tajua edes hävetä? Avutonta vauvaa sais heitellä kunhan ap,een miehen exän lapset on etusijalla.Ei se ole lasten samanarvoisuutta jos otetaan kanta et vauvalla ei ole väliä.Ei helvetti,jokaisella äidillä on oikeus suojella omaa vauvaa ja synnytyksen jälkeen ap tarvii 24/7 aikaa imettämiselle yms.Ihan niinkuin ne etälapsetkin on aikoinaan omalta äidiltä saanut.

Olis parhain ettei ne aluksi muutamaan kuukauteen tulisi ap;een kotiin ollenkaan,isä voi hoitaa tapaamiset muualla.

missä he haluaisivat nukkua? Meillä nimittäin kävi niin, että vaikka miehen lapsella oli meillä oma huone, hän halusi mieluummin nukkua sohvalla. Ilmeisesti sai tuntea itsensä isoksi tytöksi :)

Jos kyse olisi ydinperheestä, jossa vaikka teini-ikäiset on jossain sisäoppilaitoksessa ja kotona vain joka toinen vkl, niin oikeastiko olisitte sitä mieltä, että vauva nukkuu olkkarissa? Eikö siinä tilanteessa nämä vanhemmat lapset nukkuisi esim. olkkarissa levitetyllä sohvalla? Tietenkin.



Uusperheissä on terveen järjen käyttö näköjään kielletty...

Näin päästään tasoihin miehen exän kanssa. Voidaan sitten alkaa savustaa miehen edellisen liiton lapsia elämästä ulos. Näppärää.

Hommatkaa isompi asunto. Kolmio on auttamattoman pieni parhaimmillaan neljän lapsen kanssa. Ette vaan mahdu sinne mitenkään järkevästi enää tai nykystandardien mukaisesti. Se vaan on niin.

Ideaalitilanteessa tarvisitte neljä makkaria, jolloin yhteisillä olisi sitten jatkossa omat ja etälapsilla yhteinen. (siis jos ovat vain sen joka toinen vkl)Mutta kolme makkaria nyt tässä vaiheessa kuitenkin on ehdoton teille.

Mutta jos se ei ole mahdollista, niin sitten pitää vaan yrittää mahduttaa vauva vanhempien makuuhuoneeseen jotenkin. Ainakin pinnasänkyajan.

Jos isompaa asuntoa ei pysty hankkimaan, niin onhan se nuorempi lapsi jossain vaiheessa laitettava isosisaruksen kanssa samaan huoneeseen, tai sitten vanhempien on muutettava olohuoneeseen ja annettava makuuhuoneensa lasten käyttöön. Jos lapsilla on jo ollut omat sängyt, niin en lähtisi niitä ottamaan pois.

Oma huone etälapsilla kuulostaa vähän liioittelulta. Mieheni lapsella ei ole ikinä ollut omaa huonetta (eikä omaa sänkyä) isällään, eikä meillä mitenkään ole taloudellisesti mahdollista hankkia isompaa asuntoa. Ja tosiaan kun tarvetta olisi 2-4 päivää/kk. Nukkumajärjestelyt ovat vaihdelleet vuosien kuluessa milloin mitenkin. Tällä hetkellä mukavimmaksi vaihtoehdoksi on valikoitunut lähilapsen ja etälapsen nukkuminen vierekkäin (lähilapsella on sen verran leveä sänky, että siinä mahtuu hyvin nukkumaan 2). Lapsilta on toki aina kysytty mielipidettä nukkumisesta.

Tottakai siis jokainen rakastaa omia lapsiaan eniten ja haluaa niille parasta. Mutta kun uusperheen perustaa, niin eikö ainakin yrittäisi olla tasapuolinen ja reilu kaikkia lapsia kohtaan?



Minusta lattialla nukkumisessa ei ole mitään ongelmaa, jos lapsi on siihen tottunut alusta asti. Esim. jos ap:n 9-vuotias nukkuu isänsä luona patjalla ja on aina tehnyt näin, asia on ihan ok.



Mutta jos lapsilta viedään oma paikka pois siksi, että isän perheeseen syntyy uusi lapsi, vie tuo uusi lapsi näiltä etä-lapsilta heti syntyessään pois oikeuksia, jotka heille kuuluisivat. Näkisin kyllä tässä ison perheneuvottelun paikan. Miksi on tärkeää, että 9-vuotias saa käydä vielä pari vuotta koulua tästä kodista käsin mutta voisi sitten 11-vuotiaana muuttaa? En ymmärrä logiikkaa. Eikö se muutto vain vaikeudu, mitä lähemmäksi teini-ikä tulee? Sitäpaitsi, eikö samalta seudulta löydy muka neliöitä tai viittä huonetta, joka ap:n perheelle olisi ihanne?



Minusta ap:n ja miehensä pitäisi käydä vakava perhekeskustelu siitä, miten etälapsia kohdellaan. Saako heidän lelunsa heittää pois ja laittaa patjoille nukkumaan? Miten asia heille selitetään? Keillä tässä perheessä on oikeus säilyttää huoneensa ja lelunsa? Mitä jos etälapsien äidille tapahtuu jotain ja lapset muuttavat isälleen? Onko vastassa äitipuoli, joka ajaa vaan omien lastensa oikeuksia ja etälapset nukkuvat patjoilla, koska eivät kuulu äitipuolen perheeseen?



Uusperhe on siinä mielessä monimutkainen perhekuvio, että vaikka jokainen äiti ajaa omien lastensa etuja, uusperheessä pitää kyetä näkemään myös ne toisten lasten edut ja tasapuolisuus. Jos etälapsia ei haittaa patjalla nukkuminen ja jos lelut ovat käyneet heille jo lapsellisiksikin, on varmasti aivan ok näiden lasten nukkua lattialla. Mutta entä jos lapset kokevatkin vain voimakasta hylkäämistä ja torjumista? Että ne toiset lapset ovat heidän isälleen rakkaampia kuin he, koska äitipuoli näin päättää.



Voi, miten joskus olisi ihanaa lukea lämminsydämisestä ja reilusta äitipuolesta, joka laittaa ne etälasten asiat aivan yhtä suureen mittakaavaan kuin omien lastensakin asiat. Se, että lapset käyvät nukkumassa pari yötä kuukaudessa patjalla, ei ole tässä pointti. Pointti on se, että lapset menettävät jotain äitipuolen lasten takia ja että se on äitipuolen mielestä vain reilua ja oikein, koska omien lasten etuahan tässä vain ajetaan.



Keskenkasvuisten ja empatiakyvyttömien ei pitäisi perustaa perhettä eikä ainakaan uusperhettä!

Olen sitten sivusta seuraaja, mutta kertokaa miten uusioperheissä tälläinen pitäsi ratkaista?



Asuin äitini ja isäni kanssa sisrpuoleni kävi luonamme joskus säännölliseti joka toinen vkl, joskus tiehämmin ja joskus harvemmin...



Isä piti huolen, että he sai aina samat asiat kuin minäkin, juu on oiken, mutta mutta mielestäni ei kuitenkaan. He tulivat meille kerskumaan, kuinka olivat taas saaneet äidiltä ja tämän uuden miehen suvulta sitä ja tätä... Kävivät ulkomaanreissuilla, me kun lähdimme johonkin olivat he aina mukana. He saivat kaiken aina triplana. Isä jakoi heille selvästi enemmän rakkautta niinä päivinä joina he olivat meillä. Isä piti huolen myös siitä, että äidin sukulaisten oli myös huomioitava hänen ex liitosta olevat lapset. Ei sekään oiken mennyt!!!



Tämän takia teekin liitoni eteen kaiken ettei lapseni joudu kokemaan samaa.

Olen sitten sivusta seuraaja, mutta kertokaa miten uusioperheissä tälläinen pitäsi ratkaista? Asuin äitini ja isäni kanssa sisrpuoleni kävi luonamme joskus säännölliseti joka toinen vkl, joskus tiehämmin ja joskus harvemmin... Isä piti huolen, että he sai aina samat asiat kuin minäkin, juu on oiken, mutta mutta mielestäni ei kuitenkaan. He tulivat meille kerskumaan, kuinka olivat taas saaneet äidiltä ja tämän uuden miehen suvulta sitä ja tätä... Kävivät ulkomaanreissuilla, me kun lähdimme johonkin olivat he aina mukana. He saivat kaiken aina triplana. Isä jakoi heille selvästi enemmän rakkautta niinä päivinä joina he olivat meillä. Isä piti huolen myös siitä, että äidin sukulaisten oli myös huomioitava hänen ex liitosta olevat lapset. Ei sekään oiken mennyt!!! Tämän takia teekin liitoni eteen kaiken ettei lapseni joudu kokemaan samaa.

Mieheni ajattelee aivan samoin:( Ajattelee aina omiaan enemmän kuin yhteisiä.

Tottakai siis jokainen rakastaa omia lapsiaan eniten ja haluaa niille parasta. Mutta kun uusperheen perustaa, niin eikö ainakin yrittäisi olla tasapuolinen ja reilu kaikkia lapsia kohtaan?

Minusta lattialla nukkumisessa ei ole mitään ongelmaa, jos lapsi on siihen tottunut alusta asti. Esim. jos ap:n 9-vuotias nukkuu isänsä luona patjalla ja on aina tehnyt näin, asia on ihan ok.

Mutta jos lapsilta viedään oma paikka pois siksi, että isän perheeseen syntyy uusi lapsi, vie tuo uusi lapsi näiltä etä-lapsilta heti syntyessään pois oikeuksia, jotka heille kuuluisivat. Näkisin kyllä tässä ison perheneuvottelun paikan. Miksi on tärkeää, että 9-vuotias saa käydä vielä pari vuotta koulua tästä kodista käsin mutta voisi sitten 11-vuotiaana muuttaa? En ymmärrä logiikkaa. Eikö se muutto vain vaikeudu, mitä lähemmäksi teini-ikä tulee? Sitäpaitsi, eikö samalta seudulta löydy muka neliöitä tai viittä huonetta, joka ap:n perheelle olisi ihanne?

Minusta ap:n ja miehensä pitäisi käydä vakava perhekeskustelu siitä, miten etälapsia kohdellaan. Saako heidän lelunsa heittää pois ja laittaa patjoille nukkumaan? Miten asia heille selitetään? Keillä tässä perheessä on oikeus säilyttää huoneensa ja lelunsa? Mitä jos etälapsien äidille tapahtuu jotain ja lapset muuttavat isälleen? Onko vastassa äitipuoli, joka ajaa vaan omien lastensa oikeuksia ja etälapset nukkuvat patjoilla, koska eivät kuulu äitipuolen perheeseen?

Uusperhe on siinä mielessä monimutkainen perhekuvio, että vaikka jokainen äiti ajaa omien lastensa etuja, uusperheessä pitää kyetä näkemään myös ne toisten lasten edut ja tasapuolisuus. Jos etälapsia ei haittaa patjalla nukkuminen ja jos lelut ovat käyneet heille jo lapsellisiksikin, on varmasti aivan ok näiden lasten nukkua lattialla. Mutta entä jos lapset kokevatkin vain voimakasta hylkäämistä ja torjumista? Että ne toiset lapset ovat heidän isälleen rakkaampia kuin he, koska äitipuoli näin päättää.

Voi, miten joskus olisi ihanaa lukea lämminsydämisestä ja reilusta äitipuolesta, joka laittaa ne etälasten asiat aivan yhtä suureen mittakaavaan kuin omien lastensakin asiat. Se, että lapset käyvät nukkumassa pari yötä kuukaudessa patjalla, ei ole tässä pointti. Pointti on se, että lapset menettävät jotain äitipuolen lasten takia ja että se on äitipuolen mielestä vain reilua ja oikein, koska omien lasten etuahan tässä vain ajetaan.

Keskenkasvuisten ja empatiakyvyttömien ei pitäisi perustaa perhettä eikä ainakaan uusperhettä!

Olen sitten sivusta seuraaja, mutta kertokaa miten uusioperheissä tälläinen pitäsi ratkaista?

Asuin äitini ja isäni kanssa sisrpuoleni kävi luonamme joskus säännölliseti joka toinen vkl, joskus tiehämmin ja joskus harvemmin...

Isä piti huolen, että he sai aina samat asiat kuin minäkin, juu on oiken, mutta mutta mielestäni ei kuitenkaan. He tulivat meille kerskumaan, kuinka olivat taas saaneet äidiltä ja tämän uuden miehen suvulta sitä ja tätä... Kävivät ulkomaanreissuilla, me kun lähdimme johonkin olivat he aina mukana. He saivat kaiken aina triplana. Isä jakoi heille selvästi enemmän rakkautta niinä päivinä joina he olivat meillä. Isä piti huolen myös siitä, että äidin sukulaisten oli myös huomioitava hänen ex liitosta olevat lapset. Ei sekään oiken mennyt!!!

Tämän takia teekin liitoni eteen kaiken ettei lapseni joudu kokemaan samaa.

On aivan selvää, että sinä aikana kun etälapset ovat käymässä, isä keskittyy heihin himpun verran enemmän. Saithan pitää isäsi koko sen ajan itselläsi, kun he olivat poissa. Etkö kykene ymmärtämään isän ikävää näin aikuisena? Sinä selvästi koit siitä mustasukkaisuutta, mikä onkin normaalia sisarusten välistä käyttäytymistä. Se taas ei ole normaalia, että vanhempasi eivät kyenneet asiaa selittämään sinulle, kun olit isompi. Eihän se isä sinua vähemmän rakastanut, mutta hän näki osaa lapsistaan paljon vähemmän, joten niinä harvoina päivinä yritti sitten keskittyä näihin niin kuin mielestäni oikein onkin. Pidän myös ihanteena sitä, että kaikille isoille matkoille ja isoihin juttuihin ne etälapsetkin pääsevät mukaan. Miksiköhän ne kehuivat äitinsä suvun lahjoista? Koska olivat kateellisia sinulle siitä, että sinä sait pitää heidän isänsä koko ajan itselläsi. Etkö edes aikusiena kykene tätä tajuamaan?

Ainoa epäreiluus tässä on se, että äitisi suvun olisi pitänyt isäsi mielestä huomioida etälapset. Eihän heidänkään äidin suku huomioinut sinua mitenkään.

Minusta uusperheissä nämä asiat ovat yksilöllisiä, mutta ihanne on tietysti se, että jokainen lapsi tuntee olevansa kotonaan, on hyväksytty ja rakastettu ja perheen jäsen. Ei siis mikään vieraileva tähti, joka noukkii ne rusinat päältä niin kuin monet viikonloppulapset tekevät vaan ihan siinä arjessakin osa perhettä. Tätä ei kyllä parilla viikonlopulla kuukaudessa saavuteta vaan sitä arkea pitäisi elää välillä viikollakin. Ihanne siis olisi se että parin viikonlopun lisäksi lapset asuisivat isällään yhden viikon kuukaudesta tai viettäisivät arkiöitäkin isällään. Tätä mahdollisuutta ei vain ole kaikilla.

Minusta sinun kokemuksesi ovat aika tavallista sisarkateutta, joka sotketaan uusperhekuvioon. Aika monet ovat katkeria sisaruksilleen myös aikuisena ja kokevat, että he ovat saaneet enemmän huomiota. Sinun tapauksessasi vain hämmästyttää, että jaksat kadehtia sitä, että etälapsille oltiin tasapuolisia, vaikka he eivät edes saaneet sitä tärkeintä eli isäsi jatkuvaa huomiota. Isäsi toki liioitteli tätä tasapuolisuutta (äitisi suvulla ei todellakaan ole velvollisuutta näitä huomioida), mutta hyvän isänhän tunnuspiirteet tuossa täyttyvät. Hän kohteli lapsiaan tasapuolisesti. Sinä vain olisit halunnut niitä erikoisoikeuksia.