Jos hoitaisit parikuista vauvaa kotona, veisitkö 3-v isoveljen päiväkotiin?

pikkuisen kanssa kotona, en veisi minkään ikäistä sisarusta hoitoon.

Onhan niitä kerhoja yms missä voi käydä yhdessä ja siellä saa itsekin aikuista seuraa.

lapset ovat 9kk ja 2,5v. En tosiaan vie.

ei kävisi mielessäkään viedä.

ja esikoinen jatkoi hoidossa 2pv/kk monestakin syystä:

- säilytettiin tuttu hoitopaikka

- kaipaisi itsekin kavereitaan kotipäivinä (joo ja puistoon pääsee mutta ei kyllä jaksa joka päivä autolla lähteä - kaikki eivät asu avoimien päiväkotien äärellä)

- sain noina päivinä hoidettua pakolliset kauppa- ym. asiat

- opiskelin samalla omaksi ilokseni

- mies on reissuhommissa ja yksin olo kahden pienen kanssa olisi ollut raskasta. Noina päivinä nukuin päikkäreitä yhdessä vauvan kanssa.



Jotenkin eri asiana pidän sitä että kotona aina hoidettu lapsi lykätään hoitoon toisen synnyttyä. Siinä tilanteessa olisin itse pitänyt molemmat kotona.

mutta ei minua haittaa, jos joku vie..

Jos olen lomalla, vapaapäivällä tai kohta ajankohtaisella äitiyslomalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla, minulla ei nähdäkseni ole tarvetta hoitopaikalle, joten en vie lapsiani päiväkotiin.

Minusta oli hyvin tärkeää, että isompi lapsi saa osallistua vauvan hoitoon ja olla mukana uudessa perhetilanteessa.

Seurakunnan kerhossa kyllä kävi muutaman tunnin viikossa.

vajaa 3v esikoisen pois tarhasta kun kakkonen syntyi. Nyt kun kolmas syntyy 6v ja 4v menevät toinen eskariin ja toinen samaksi ajaksi tarhaan.

Meiltä lapsi kuoli, kertoisitko mitä tässä sopii elää eloonjääneiden lapsien kanssa?



Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä että joku tekee eri valintoja kuin toinen?



Minä en tajua virikehoitoa yli 5- vuotiaallekaan, omani on ollu hoidossa joskus ihan tarpeesta ja ne kaverit on jääny tarhaan. Mutta en minä ala saarnaamaan miten sopisi tehdä. On se vaan hyvä että sinä arvostelet muitten valintoja.

Ellei vauvalla olisi sairaus, joka vaatii joka viikkoista sairaalassaoloa.

ja esikoinen jatkoi hoidossa 2pv/kk monestakin syystä:

- säilytettiin tuttu hoitopaikka

- kaipaisi itsekin kavereitaan kotipäivinä (joo ja puistoon pääsee mutta ei kyllä jaksa joka päivä autolla lähteä - kaikki eivät asu avoimien päiväkotien äärellä)

- sain noina päivinä hoidettua pakolliset kauppa- ym. asiat

- opiskelin samalla omaksi ilokseni

- mies on reissuhommissa ja yksin olo kahden pienen kanssa olisi ollut raskasta. Noina päivinä nukuin päikkäreitä yhdessä vauvan kanssa.

Jotenkin eri asiana pidän sitä että kotona aina hoidettu lapsi lykätään hoitoon toisen synnyttyä. Siinä tilanteessa olisin itse pitänyt molemmat kotona.

että sulla on vaikeaa. tää on kuitenkin avoin keskustelupalsta missä saa jauhaa melkein mistä vaan joten annapa ihmisten rauhassa jauhaa jos heillä ei oo muuta tekemistä. suhtaudut varmasti asioihin eri tavalla tuossa elämäntilanteessa, mutta ei se tee muiden ajatuksista merkityksettömiä.

ei ap

Ja olen kohta 7kk ikäisen vauvan kanssa kotona, on 5v ikäistään seuraa tarhassa :) Enkä pidä itseäni huonona äitinä sen vuoksi...

Jos 3-vuotias ei olisi ollut aiemmin päiväkodissa, vauvan syntymä ei mielestäni ole otollinen hetki aloittaa.



Itse vein 3- ja 4-vuotiaani kahtena päivänä viikossa tuttuun päiväkotiin. Se oli meille ehdottomasti paras ratkaisu: sain levättyä ja opiskeltua vauvan kanssa.



Joku muu olisi hyvin voinut pitää lapset kokonaan kotona, mutta meille näin oli paras. Kolmosen vauvavuodesta jäi tosi hyvät muistot.

Kiitos kun saan sanoa mitä ajattelen! Keskustelupalstalla kun ollaan niin saa täällä sanoa mielipiteensä ja mistä sinä voit ymmärtää että minulla on vaikeaa? Kerroin elämäntilanteestamme, mitä on ollut ja mitä nyt. Enkö saisi tehdä näin?



Se että arvostelee toisten valintoja on merkityksetöntä paskaa!



14

Lapsenne ei tunne sieltä ketään, toiset jo ennestään tuttuja kun tarhasta asti tunteneet...Ja teidän muiden lapset saa vasta tutustua siellä oleviin lapsiin, aika ikävä juttu mun mielestä!

kulunut aihe ja ikuisuuskiista tällä palstalla. On se vaan kummallista, että yhä edelleen on ihmisten niin vaikea käsittää etteivät kaikki tunne/elä/kykene samaan kuin itse. Että on erilaisia elämäntilanteita, erilaisia äitejä ja isiä ja perheitä.



Meillä 3-vuotias on dysfaatikko, jolle lastenneurologi suositteli päiväkotia, edes osa-aikaista, vaikka vauva oli juuri syntymässä ja itse siis olen kotona. En ole kenellekään hoidon aloittamisen syistä huudellut enkä koe velvollisuudekseni niitä kellekään selvittää. Ymmärtäkää ihmiset hyvät ennen kuin alatte kivittää niitä "virikelasten" vanhempia, että taustalla voi olla mitä moninaisempia asioita.

kun otin lapsen pois päivähoidosta kun toinen tuli. Lapsi oli siihen mennessä ollut jo kotona puolivuotta kun vauva syntyi ja oli selkeästi tympääntynyt ja olisi kaivannut seuraa johon oli jo tottunut. Laitoin esikoisen 10kk iässä hoitoon. Pakko oli nyt toki tekisin ja teenkin tän toisen kanssa toisin.



Mutta siis nyt jos voisin uudestaan päättää pitäisin lapsen hoidossa tyyliin 3 päivää viikossa 5 tuntia. Helpottaisi minunkin olemista kun saisin rauhassa siivota ja tehä välillä kotihommiakin.

illat voisi sitten omistaa tuolle esikoiselle ja olisin itsekin varmaan iloisempi ja parempi äiti.



Meillä onneksi tuli keväällä se 3 vuotta täyteen ni pystyin hakemaan kerhopaikkaa sitten syksylle ja sellaisen sainkin. mikä on jo pieni helpotus kun hän tulee olemaan sen 3 tuntia 3 päivänä viikossa kerhossa :)



Itsekin olin ennen sitä mieltä että jos on vauvan kanssa kotona ni se isompikin pitää pitää kotona, vaan en ole enää! Jokainen tehköön tavallaan on minun mielipide. Ei ne päivähoidossa olevat lapset ole sen huonompia kuin kotona olleetkaan, voivat olla jopa vähän parempia kun oppivat asioita muilta lapsilta!

Meillä lapset nyt siis 1v. ja 5v.



Esikoinen jatkoi srk:n kerhossa vauvan syntymän jälkeen (oli ehtinyt olla siellä 3v. lähtien) ja nyt syksyllä menee myös puolipäivähoitoon, tosin lääkärin ja puheterapeutin suosituksesta.



Mutta ei tullut kyllä mieleenkään laittaa ns. virikehoitoon. Olisin varmaan tylsistynyt kuoliaaksi sillä vauvan kanssa ei kauheasti tekemistä ollut ja halusin muutenkin, että esikoinen pääsee myös tutustumaan uuteen perheenjäseneen eikä vain työnnetä päiväkotiin "pois jaloista".



Ilman tuota suositusta puolipäivähoidosta, esikoinen olisi jatkanut vain srk:n kerhossa.