Lue keskustelun säännöt.
Että minä haluaisin nähdä nämä "Olin 7 vuotta kotiäitinä enkä vaihtaisi päivääkään pois." -tyypit
14.06.2011 |
Minkälaisia ne ovat oikeasti? Miten he hoitavat ne kuuluisat virikkeet vanhemmille lapsille vauvan ohessa? Mitä he tekevät päivät? Miten paljon heillä ulkoillaan? Paljonko heillä pyörii lasten dvd:t? Onko äidin pinna yhtä pitkä kuin muilla, koska "kotiäitiys on parasta mitä tiedän enkä ole itsekäs"? Vai kuuluuko siellä vittuperkelesaatana, kun se vanhempi lapsi kerjää kiukuttelemalla äidiltään huomiota, koska vauva vieä kaiken muun huomion?
Haluaisin vaan olla kärpäsenä katossa...
Kommentit (65)
Mun sukulainen oli kotiäitinä noin 10 vuotta ja tykkäsi tosi paljon. Myös meidän lapset viihtyivät heillä, koska tämä äiti oikeasti viihtyi lasten seurassa, teki kaikkea kivaa lasten kanssa ja vei heitä kaikenlaisiin paikkoihin Aleksis Kiven mökistä huvipuistoihin. Lapsista kasvoi tasapainoisia ja kivoja teinejä. Heillä on ollut juuri sopivasti rajoja ja rakkautta.
No, ehkä vähän liiankin tiukat rajat joskus, mutta toisaalta enpä tiedä, onko sekään niin viisasta, että teinit hengailevat joka viikonloppu jossain aamuyöhön?
Miinusta on se, että suhde puolisoon jäi lasten varjoon. Lapset ovat kaikki kaikessa ja kaikki on aina tehty lasten ehdoilla tyyliin "en voisi kuvitellakaan lähteväni kaksin miehen kanssa johonkin, tulisi niin hirveä ikävä lapsia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 12 vuotta kotiäitinä. Jälkeenpäin muistelen vain kaiholla noita kiireettömiä aamuja, ulkoiluja ja puistopäiviä. Oli aikaa olla lasten kanssa...ja mikä parasta, viimeviikolla kuulin kun lapset keskenään muistelivat miten kivaa oli kun oltiin kaikki kotona ja mitä kaikkea silloin tehtiinkään :)
Harmi kun et enää voi tulla meikke "kärpäseksi kattoon". Nyt olen palannut suht kivuttomasti omaan ammattiini takaisin ja nautin työstäni osittaisella hoitovapaalla.
voisitko mitenkään hoitaa ne lapsesi kotonasi, kyläilystä voitais sopia sitten erikseen. Minä kun käyn töissä niin voisin sen vapaa-aikani käyttää muutenkin kuin sinun lapsiasi vahtimalla että saat viettää leppoisia kotiäitiyspäiviä!
parikymmentä vuotta kotiäitinä. Enpä usko, että hän olisi siellä viihtynyt, ellei olisi oikeasti tykännyt olla lasten kanssa kotona. Nyt tänä vuonna meni takaisin töihin, kunnan virka odotti.
Jossain vaiheessa he eivät edes enää tajua olevansa kajahtaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vitutti niin sairaasti se perkeleen retropukeutunut saatanan hihhuli kotiäiti, joka ulkoilutti katrastaan ällöttävän imelän näköisenä, että piti tulla tänne purkautumaan.
mulla ihan sama kokemus tältä päivältä, liekö ollut sama mamma :)
parikymmentä vuotta kotiäitinä. Enpä usko, että hän olisi siellä viihtynyt, ellei olisi oikeasti tykännyt olla lasten kanssa kotona. Nyt tänä vuonna meni takaisin töihin, kunnan virka odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vitutti niin sairaasti se perkeleen retropukeutunut saatanan hihhuli kotiäiti, joka ulkoilutti katrastaan ällöttävän imelän näköisenä, että piti tulla tänne purkautumaan.
mulla ihan sama kokemus tältä päivältä, liekö ollut sama mamma :)
MIKSI hän vitutti minua niin kauheasti. Jos olisin itse sinut omien valintojeni kanssa ja onnellinen jättäessäni lapset päiväkotiin, en usko, että tuntisin yhtä suurta raivoa. Kumma, että naapurin Marketta, jonka lapset ovat päivähoidossa ja joka painaa pitkää päivää kaupan kassana, ei vituta itseäni yhtään, vaikka on yhtä mauton ja imelä.
En aina meinaa muistaa, että normaalin ansiotyöhönsä keskittyvän äiti-ihmisen päähän ei yleensä mahdu itsetutkiskelua eikä muutakaan tunteiden analysointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona. Keitän kahvit tarjoon pullat.
muutamia päiviä vaihtaa pois, mutta ajattelen asiaa mieluummin lasten kuin itseni kannalta. Ja heille näin on ollut parasta. 3 lasta on käynyt "kokeilemassa" tarhaelämää ja kaikki ovat halunneet mieluummin olla kotona, kun kotona on kuulemma kivempaa (vaikka äiti sitten olisikin "vähän väsynyt"). Enkä tosiaan ole mikään himoulkoilija ja leikittäjä, mutta ainakin meillä on ollut kiireetöntä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli todella kiivas kotihoidon puolestapuhuja, luomuruokaintoilija, liinailija, kestoilija ja ties mikä luonnossa samoilija. Lapsilla oli itse tehtyjä retrovaatteita ja kaikki oli jotenkin suloista kuin huvikummussa.
Olin todella yllättynyt kun perheen mies jäi vuorotteluvapaalle ja lisäksi heille palkattiin lastenhoitaja. Ihan vaan sen takia että kaikilla pää kestäisi. Äiti ei siis mennyt töihin vaan siirtyi jonnekin kannon nokkaan istumaan päivisin.
On ollut IHANAA olla kotona lasten kanssa. Valitettavasti on kai palattava töihin kun nuorin täyttää kolme. Miehellä on niin huono palkka, ettemme pärjää ilman kotihoidontukea. Muuten ei olisi mikään kiire töihin, enkä millään raaskisi viedä lapsia hoitoon. Että tervetuloa meille, vielä vähän aikaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä niin ihanaa :) Ja vittuperkelettä et meillä kuule,joskus saatan karjaista kyllä,huonompia päiviä on meilläkin,varsinkin kun koululaiset on kesälomavauhtipäällä :D
Meillä syödään tavallisesti,ei mitään luomuruokaa,mutta ei mitään maksalaatikkoa-jokapäivä linjaakaan,kotiruokaa,terveellistä sellaista,täysjyväviljaa,vältellen sokeria ja suolaa liiassa määrin,karkkiherkkumättöilta on perjantaisin :)
Aamulla isommat katsoo piirretyjä noin tunnin jossa ajassa pestään myös hampaita (toiset katsoo -> yhdeltä pestään -> vuoron vaihto jne) ja isommat syö aamupalaa,usein sohvalla,iik ;)
Sitten laitan ruokaa vähän valmiiksi tai ainakin katson et on ne ainekset olemassa,laitan pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle ja painutaan ulos. Pienimmän kanssa viihdytään pari tuntia,tullaan syömään ja nukkumaan,isommat käy syömässä tässä väleissä ja juoksevat takaisin pihalle.
Tässä syödään ns. eilisen sapuskoja useimmiten,pakasteesta jotain,eilistä ruokaa,teen pikapizzaa tmv helppoa lounasta.
Pyykkejä,imurointia,ruoanlaittoa jne mulla,lapset hölkkäilee naapuritaloissa ja omalla pihalla,käyvät välillä välipalalla,juomassa ja vessassa. Siis nyt kun on hyviä ilmoja piisannut. Sateella saatetaan keskipäivällä katsoa joku kiva perhe dvd koko porukalla :) Sitten lapset pelailee,lukee kirjoja/ankkoja,piirtää jne.
Pienempi pyörii menossa mukana,on ns. helppo lapsi,ikää siis vähän päälle vuoden,leikkii jo jonkin verran omiaan,tykkää repiä äidille avuksi pyykkejä koneesta ja keitellä leikkiastioilla.
Joskus käydään porukalla kaupassa,se on aika rumbaa,koitan vältellä sitä ;D käyn mielummin yksin kun mies on tullut kotiin :):)
Mies tulee vaihtelevasti 16-19 välillä. Yleisin tulo aika on klo.18. Lpaset syö ruoan klo 16.45 jotta ehtivät katsoon pikku kakkosta,meillä sitä tykkää kattoa isommatkin pienempien kanssa,lapsethan on siis 8v,6v,5v ja melkein 1v6kk :)
Minä syön lasten kanssa vähän ja miehen kanssa sitten enemmän. Jutellaan siinä samalla päivän asiat. Sitten mies lähtee 2x viikossa 5v, 6v ja 8v kanssa futistreeneihin ja me jäädään pikkuisen kanssa tekeen iltahommia. Pieni nukkuu jo kun isommat tulee ja sit niiden iltapalt,pesut ja nukkumaan :)
Siinäpäs se päivä menikin. Joskus tehdään päiväretkiä ja joskus sadepäivinä mennään HopLoppiin myös,varmaan noin parin kk välein,joskus on käyty useamminkin :D
Pienemmän kanssa käydään talvisin muskarissa joka on samoissa tiloissa joissa 5v käy samalla kuvataidekerhossa kerran viikossa. Isommathan on eskarissa ja koulussa,ens syksynä molemmat koulussa. Koulun jälkeen talvella on kolmella lapsella tuon 2x viikossa futiksen sijaan jääkiekkoa.
Itse harrastan vain lukemista ja elokuvia,vähän käsitöitä. Mies käy samalla kun pojat on futiksessa niin isien järkkäämässä äijäfutiksessa/talvella kiekossa,se on kuljettavien isien vapaamuotoinen ryhmä.
Kaljakuppiloita tmv ei kierretä,elokuvissa käydään miehen kanssa kerran kuussa ja ulkona syömässä silloin tällöin,silloin lapset on mummolassa.
No,miltä kuulostaa?
Ai niin,unohdin sanoa,että koska inhoan huutamista niin yleensä meillä on aika hiljaista,lapset kiljuu ulkona minkä ehtivät niin kotiin tulessa ovat aikalailla hiljaisia,ei siis todellakaan mitään äänettömiä,puheenpulinaa riittää,mutta mitään ääntenkakofoniaa ei meiltä tule :)
Rangaistuksena meillä on käytössä varoitukset joista kolmannesta iän mukaan jäähylle. Toimii loistavasti. Jäähypaikkana komeron oven edusta josta ei näe muualle,muttei ole erikstyksissäkään,eikä yksin missään oven takana/omassa huoneessa. Siinä ollaan (saa istua,seistä tmv,kunhan pysyy suunnilleen paikoillaan) iän mukainen aika. Siihen saa myös mennä mietiskelemään jos tuntee olonsa äkäiseksi/vihaiseksi tmv et miksi näin on.
Isommista rangaistuksista päätetään tilanteen mukaaan. Ja kyllä saatan ääntä korottaa sitten jos on jotain ihan älytöntä tapahtunut ;)
sanoisi ja ihan taatusti tarkottaisi sitä. Minulla on kolme sisarusta ja äiti oli meidän kanssamme kotona vuosia. Ja meillä oli ihana lapsuus! Ei lapset tarvitse mitään aikuisten järkkäämää virikettä. Jos annetaan mahdollisuus, lapset luovat itse tekemistä. Meidän naapurustossa oli paljon lapsia, aina oli kavereita, rakensimme majoja, pelasimme jne.
Mun äiti on ihana ihminen, hyvä äiti ja loistava mummo! Ei todellakaan huudellut mitään vittusaatanaa. :D
Mut joo, kaikista ei oo tohon hommaan. Mulla on yksi lapsi ja hän menee tarhaan 3-vuotiaana kun minä palaa työelämään! Kotona on ihan kivaa mutta kaipaan töihin.
Kyllä ne vittuperkelesaatanat lentelee ihan työssä käyvilläkin, vaikka jotkut osaavatkin asennoitua positiivisesti. Onhan se varmaan tosi rentouttavaa herätä viimeistään klo 5-6 välillä, että ehtii heittää lapsen/lapset tarhaan, mennä töihin 8 tunniksi, sitten hakea lapset tarhasta... ruokaakin pitäisi varmaan jonkun vääntää, tiskata, siivota... ja ehkä vaihtaa pari sanaa perheen kanssa illalla ennen kuin kaatuu raatona sänkyyn ja sama paska seuraavana päivänä uudestaan...?
Ja jos kaipaatkin hengähdystaukoa, lomaa töistä saat vain kerran vuodessa työnantajan armollisella luvalla silloin kuin työnantajalle sopii (jos sopii), ellet satu olemaan jatkuvasti pätkätyöläisenä ja saat kaikki "lomasi" rahana...
Ainiin, unohdin, että aina voi hakea saikkua, vaikkei sitäkään saa aina henkisin perustein, ellei kilahda pahemman kerran.
Onhan se varmaan tosi rentouttavaa herätä viimeistään klo 5-6 välillä, että ehtii heittää lapsen/lapset tarhaan, mennä töihin 8 tunniksi, sitten hakea lapset tarhasta... ruokaakin pitäisi varmaan jonkun vääntää, tiskata, siivota... ja ehkä vaihtaa pari sanaa perheen kanssa illalla ennen kuin kaatuu raatona sänkyyn ja sama paska seuraavana päivänä uudestaan...?
Meillä on päiväkoti 200 metrin päässä kotoa, töissä käyn 6 h / päivä, haen lapsen hoidosta klo 14.30 - aikaa jää illalla vaikka kuinka! Ei kenenkään tarvitse tunkea itseään tuollaiseen oravanpyörään vaan voi tehdä järkevämpiäkin valintoja. Etenkin jos tuntuu siltä että joka päivä on "sama paska" edessä niin lienee järkevintä jäädä kotiin. Lomista meillä pystytään sopimaan ihan järkevästi, ei ole sekään tuollaista.
yhden tällaisen äipän. onkohan nyt ollut vissiin 8v kotiäitinä ja vieläkin jatkuu kotona olo, kun pisti ukon sellaisiin hommiin, mikä vie 15h päivässä, että äipällä varaa jäädä kotiin.
tämä äippä hehkuttaa mm. fb:ssä elämäänsä JOKA PÄIVÄ niin täydelliseksi kuin kuvitella voi. Lapset ovat enkeleitä jokainen, niin ihanaa on elämä, ja joka päivä leivotaan askarrellaan jne. Ulkona ollaan n. 10 tuntia joka päivä, minkä tämä äippä muistaa tulla kyllä aina kertomaan joka välissä naamakirjaan. Lapsia ei viedä ikinä hoitoon, koska hän ei voi ymmärtää äitejä, jotka haluaisivat hetkenkään omaa aikaa. Jos lapset ovat vajaan päivänkin poissa, tämä äippä itkee naamakirjassa, miten kamalaa elämä on. Ja niin tietysti, avioliittokin on täydellinen.
Nyt sitten alkanut kuulua juttuja, että ongelmia paratiisissa sittenkin. Välit miehen kanssa kireät, koska mies aina töissä, jotta vaimo saisi olla kotona. Lapset kärsii, kun eivät näe koskaan isäänsä hereillä ollessaan. ja niin, eivät ne herrantertut niin enkeleitä olekaan, kuulemma todella villejä jne...
Eli mitä tästä voimme päätellä. Mitä enemmän hehkutat perhe-elämääsi naamakirjassa, sitä varmemmin sinulla on jotain peiteltävää.
Sitä että ollaan aamusta iltaan sisällä, äiti yrittää palstailla ja pennut tappelee keskenään?
Ja joo, toki on eri tavalla vaativia lapsia olemassa, mutta jos perheessä on suht normaalit ja terveet lapset, ei se arjen järjesteleminen nyt NIIIN vaikeaa ole.
Meillä ainakin isommilla lapsilla silloin kun olin 4pv/vko kotona ( lapset oli mummolla yhtenä päivänä, isä hoiti vkonloppuisin kun olin töissä) oli kerho 2xvko 3h kerrallaan ja siihen päälle kaikilla muskari kerran viikossa. JOkaisen aamupäivänä aina lähdettiin jonnekin, joko kerhoon, puistoon, kaverille tms. Joskus syötiin reissun päällä, eli kaverilla tai oli eväät tai käytiin syömässä ulkona, useimmin tultiin kotiin, sitten ruokaa naamaan, sen jälkeen yhdessä lukemista/video ja sitten päiväunille/levolle.
Noiden jälkeen taas ulkoilemaan tai kotona leikkimistä, kunnes mies tuli kotiin, ja sitten vietettiin ihan normaalia iltameininkiä.
En oikeasti ymmärrä miten elämä voi olla niin vaikeaa, ettei omien (normaalien ja terveiden) lasten kanssa pärjää.
en kadehtinut kertaakaan äitejä, jotka veivät lapsensa hoitoon.
Minulla oli vapaus ja aikaa olla lasten kanssa, leipoa, laittaa ruokaa, siivota ja etenkin olla äiti lapsilleni. Sitähän juuri olin elämältä toivonutkin.