Miksi sukulaisten ja tuttujen mielestä lapsemme ovat muita "huonompia", koska ovat kotihoidossa?

Mieluummin laitetaan päiväkotiin, jossa kenelläkään aikuisella ei ole lapselle paria minuuttia enempää aikaa. Siellä on pakko "aikuistua", koska kukaan ei kerkiä sitomaan kengän-nauhoja jne.

osaisivat enemmän ja paremmin kuin nyt osaavat.

kun ovat tunkeneet lapsensa laitokseen. Ja ovat vielä niin laiskoja että eivät itse viitsi kasvattaa niitä lapsiaan edes paria ensimmäistä vuotta.

mutta tosiasia on, että pitää luottaa itseensä eikä toisten kommenttien saa antaa liikaa vaikuttaa. ellei sitten lasten käytöksessä todella ole jotain vialla, ja koittavat ehdottaa josko hoidosta olisi apua?

se penaalin terävin kynä. Ajattelevat lastesi parasta.

kotikasvatetut lapset tulevat vähän jälkijunassa, koska heillä ei ole ketään isompia lapsia, joita katsoa ylöspäin.

Meilläkin yritettiin tyttöä pois potalta pöntölle kotona vaikka millä konstilla, eikä onnistunut. Sitten käytiin kylässä missä oli vuoden vanhempi tyttö ja siellä kun näki, että tämä tyttö käy pöntöllä, niin heti kotiin tultuaan halusi itsekin mennä pöntölle.

Kotihoidetuilta lapsilta puuttuvat sosiaaliset paineet, joiden vaikutusta ei pidä aliarvioida pientenkään lasten elämässä. Sosiaaliset paineet ajavat lapsen opettelemaan yhtä sun toista, mutta kotoa ne yleensä puuttuvat.

Omat lapseni ovat myös kotona ja monasti mietin, että olisivat varmaan paljon tomerampia ja osaavampia, jos näkisivät toisia lapsia tarhassa joka päivä.

Ei kyse ole ap siitä, että sinä et osaisi kasvattaa, vaan siitä, että sinun kasvatuksesi ei ole sama kuin lapsen vertaistuki, jota hän saa ja tarvitsee toisilta ikäisiltään lapsilta oppiakseen tiettyjä juttuja. SInä nyt et millään voi muuttua alle kouluikäiseksi, vaan olet äiti (ja se on tässä tapauksessa händikäppi) ja sen kanssa on vain elettävä.

kotikasvatetut lapset tulevat vähän jälkijunassa, koska heillä ei ole ketään isompia lapsia, joita katsoa ylöspäin. Meilläkin yritettiin tyttöä pois potalta pöntölle kotona vaikka millä konstilla, eikä onnistunut. Sitten käytiin kylässä missä oli vuoden vanhempi tyttö ja siellä kun näki, että tämä tyttö käy pöntöllä, niin heti kotiin tultuaan halusi itsekin mennä pöntölle. Kotihoidetuilta lapsilta puuttuvat sosiaaliset paineet, joiden vaikutusta ei pidä aliarvioida pientenkään lasten elämässä. Sosiaaliset paineet ajavat lapsen opettelemaan yhtä sun toista, mutta kotoa ne yleensä puuttuvat. Omat lapseni ovat myös kotona ja monasti mietin, että olisivat varmaan paljon tomerampia ja osaavampia, jos näkisivät toisia lapsia tarhassa joka päivä. Ei kyse ole ap siitä, että sinä et osaisi kasvattaa, vaan siitä, että sinun kasvatuksesi ei ole sama kuin lapsen vertaistuki, jota hän saa ja tarvitsee toisilta ikäisiltään lapsilta oppiakseen tiettyjä juttuja. SInä nyt et millään voi muuttua alle kouluikäiseksi, vaan olet äiti (ja se on tässä tapauksessa händikäppi) ja sen kanssa on vain elettävä.

Eikä laitoksessa opi sosiaaliseksi vaan päinvastoin. Opitaan että kyynärpäätekniikka ja vahvemman sana on laki.

mutta kukaan asiantuntija ei ole vielä ehdottanut tarhapaikkaa sen takia. Jos he (asiantuntijat) ovat sitä mieltä, että tarhasta on hyötyä niin toki sinne lapsen laitamme.



Meillä on siitä erikoinen tilanne, että minulla on ollut jo parin vuoden ajan naapurin lapset meillä arkisin hoidossa. Lapsilla on ikäistään seuraan ja me käymme kerhoissa, kirjastoissa, uimassa, missä milloinkin. Lapsilla on varmasti kontakteja muihin lapsiin ja aikuisiin.



Mielestäni lapsissamme ei ole mitään vikaa. Minusta oli kuopukseltamme aika hyvä saavutus, että jaksoi istua samalla tuolilla paikoillaan lähes tunnin ennen kuin halusi vaihtaa kanssani paikkaa. Tokikaan en ole puolueeton näissä jutuissa, sillä ovathan he lapsiani. Mutta kukaan (neuvoloissa, kerhoissa tms.) ei ole koskaan vihjannut, että lapsillasi olisi ongelmia, paitsi tuo kuopuksen puhehomma.



Harmittaa vaan käydä sukujuhlissa, kun aina ne tietyt tyypit ovat siellä ja pahoitan mieleni heidän puheistaan.



ap

että olet ollut jo liian kauan poissa työelämästä.

kotikasvatetut lapset tulevat vähän jälkijunassa, koska heillä ei ole ketään isompia lapsia, joita katsoa ylöspäin.

Meilläkin yritettiin tyttöä pois potalta pöntölle kotona vaikka millä konstilla, eikä onnistunut. Sitten käytiin kylässä missä oli vuoden vanhempi tyttö ja siellä kun näki, että tämä tyttö käy pöntöllä, niin heti kotiin tultuaan halusi itsekin mennä pöntölle.

Kotihoidetuilta lapsilta puuttuvat sosiaaliset paineet, joiden vaikutusta ei pidä aliarvioida pientenkään lasten elämässä. Sosiaaliset paineet ajavat lapsen opettelemaan yhtä sun toista, mutta kotoa ne yleensä puuttuvat.

Omat lapseni ovat myös kotona ja monasti mietin, että olisivat varmaan paljon tomerampia ja osaavampia, jos näkisivät toisia lapsia tarhassa joka päivä.

Ei kyse ole ap siitä, että sinä et osaisi kasvattaa, vaan siitä, että sinun kasvatuksesi ei ole sama kuin lapsen vertaistuki, jota hän saa ja tarvitsee toisilta ikäisiltään lapsilta oppiakseen tiettyjä juttuja. SInä nyt et millään voi muuttua alle kouluikäiseksi, vaan olet äiti (ja se on tässä tapauksessa händikäppi) ja sen kanssa on vain elettävä.

äitejä joilla ei ole muuta elämää kuin koti ja töihinhän ei muuten mennä kun miehetkin on keksitty ja kaikki kodin ulkopuolella oleva on lapsille saatanasta!

Aivan samalla tavalla ne SINUN lapsesi ovat jollekin toiselle äidille niitä kyynärpäätaktiikkaa käyttäviä lapsia, koska eivät halua sitä sama mitä ne toisen äidin lapset.

Olet varmaan kuullut sanonnan "meidän lapset ja toisten kakarat" - ainakin tunnut soveltavan tätä ajatusmallia käytännössä.

että kotona olevat lapset tulevat jälkijunassa tarhalapsiin verrattuna. Itse huomaan saman sukulaisen 3v joka on 6kk nuorempi kuin omani. Oma lapseni osaa käyttäytyä pöydässä, syö hyvin ja nopeasti :), osaa pukea ja riisua itse, käy pöntöllä ilman että minun täytyy muistuttaa tai seisoa vieressä, jos tarvii pyyhkiä huutaa minulle.

Sukulaisen lapsi vasta harjoittelee pottailua ym. Eli on siinä iso ero, ja olen varma jos en olis omaani vienyt 2,5v. tarhaan, hän ei olisi niin sosiaalinen, omatoiminen, tarkka, toisaalta helppo lapsi, minun ei tarvitse koko ajan kädestä näyttää mitä tehdään ja ennen kaikkea, puhe 3,5v. on tarhatätien mukaan 5v. tasolla.

kotikasvatetut lapset tulevat vähän jälkijunassa, koska heillä ei ole ketään isompia lapsia, joita katsoa ylöspäin. Meilläkin yritettiin tyttöä pois potalta pöntölle kotona vaikka millä konstilla, eikä onnistunut. Sitten käytiin kylässä missä oli vuoden vanhempi tyttö ja siellä kun näki, että tämä tyttö käy pöntöllä, niin heti kotiin tultuaan halusi itsekin mennä pöntölle. Kotihoidetuilta lapsilta puuttuvat sosiaaliset paineet, joiden vaikutusta ei pidä aliarvioida pientenkään lasten elämässä. Sosiaaliset paineet ajavat lapsen opettelemaan yhtä sun toista, mutta kotoa ne yleensä puuttuvat. Omat lapseni ovat myös kotona ja monasti mietin, että olisivat varmaan paljon tomerampia ja osaavampia, jos näkisivät toisia lapsia tarhassa joka päivä. Ei kyse ole ap siitä, että sinä et osaisi kasvattaa, vaan siitä, että sinun kasvatuksesi ei ole sama kuin lapsen vertaistuki, jota hän saa ja tarvitsee toisilta ikäisiltään lapsilta oppiakseen tiettyjä juttuja. SInä nyt et millään voi muuttua alle kouluikäiseksi, vaan olet äiti (ja se on tässä tapauksessa händikäppi) ja sen kanssa on vain elettävä.

Tyttömme on 4vuotta ja pukee itse itsensä ja laittaa kengät jalkaan, on tarhassa oppinut. Häntä hieman vanhempi kotihoidettu tuttavien poika ei vielä osaa tehdä niin, koska kuka sitä olisi kotona vaatimassa, ei kukaan. Äiti pukee ja laittaa kengät jalkaan.

kysymyksiä siitä, miksi et mene jo työelämään. Sitten siirtävät tämän paineen sinulle.



Ap, maailma on tällainen paikka. Aina joku on eri mieltä ja joku kusipää tulee soittamaan suutaan jostain mitä teet väärin. Oma onnellisuus on taattu vain, jos osaa ummistaa korvansa kaiken maailman toisten elämän järjestäjiltä. Tottakai hyviä neuvoja kannattaa ottaa vastaan. Mutta suuri osa ei ole mitään hyviä neuvoja, vaan on paljon ihmisiä, jotka järjestelevät toisten elämiä. Aina pätemässä, neuvomassa, ideoimassa, järjestämässä, kertomassa totuuksia. Joskus mietin, että miten nämä ihmiset eivät saa tarpeekseen omassa elämässä, kun muiden elämät ovat niin keskeisessä roolissa. Mutta se on varmasti joku pienenä opittu juttu.



Ehkä vaan parempi, että luotat itseesi ja omiin valintoihisi. Eikä sinun kuten ei muidenkaan tarvitse onnistua tekemään täydellisiä valintoja, niin että jos joku sattuisi jossain olemaan oikeassakin, niin ei hänen sanomisistaan tarvitse mieltään pahoittaa kovin pitkäksi aikaa.

ja pukee itse, laittaa itse kengät, ei käytä vaippoja ei päivällä eikä yöllä, käy pöntöllä. Hän osaa syödä niin haarukalla kuin lusikallakin ja ilmaisee sujuvasti tahtoaan. Puhe on selkeää, sanavarasto hyvin laaja, johtunee osaksi siitä, että luemme paljon. Ainoa kirjain puheessa jota ei tule on r.



Lasta hoitaa kotona vuorotellen molemmat vanhemmat, lisäksi hoidamme molemmat myös työmme kaiken ohessa. Näemme läheisiä kavereita n. joka toinen päivä, käymmä kerhoissa, muskarissa, puistoilemassa, metsäretkillä. Hän huomioi ystäviään, kiinnostuvat toistensa puuhista, halailevat ja nahistelevat vuorotellen.



Emme ole aikeissakaan laittaa lasta vielä päiväkotiin, nautimme arjesta näin. Toinen lapsi on toiveissa. En todellakaan näe, että tarha olisi voinut tarjota lapsellemme jotakin erityisempää ja parempaa kuin mitä arkirutiinimme. Ja tämä tyttö on todella edellä tai tasoissa monien läheisten lasten kanssa, olivat he sitten tarhassa tai eivät. Meidän päätöstämme ei ole koskaan kukaan kyseenalaistanut, vaan tukenut. Kaikki ymmärtävät ja tietävät läheisistämme päivähoitotilanteen kaoottisuuden. Kyllä sinne ehtii ja jos ei ehdi, en minäkään ole ollut, ja mistään en ole ikinä kokenyt paitsi jääneeni :))

kasvattaa lapset kotona. Eiköhän jokainen normaali lapsi opi sitomaan kengännauhat ja pukemaan, kunhan tarpeeksi isoksi kasvaa.

Kotihoidetut lapset tulevat "jälkijunassa".... Tosi negatiivista. Miksei voisi sanoa, että "tarhatut lapset ovat pakotettuja kasvamaan isoiksi liian nopeasti".

ja pukee itse, laittaa itse kengät, ei käytä vaippoja ei päivällä eikä yöllä, käy pöntöllä. Hän osaa syödä niin haarukalla kuin lusikallakin ja ilmaisee sujuvasti tahtoaan. Puhe on selkeää, sanavarasto hyvin laaja, johtunee osaksi siitä, että luemme paljon. Ainoa kirjain puheessa jota ei tule on r. Lasta hoitaa kotona vuorotellen molemmat vanhemmat, lisäksi hoidamme molemmat myös työmme kaiken ohessa. Näemme läheisiä kavereita n. joka toinen päivä, käymmä kerhoissa, muskarissa, puistoilemassa, metsäretkillä. Hän huomioi ystäviään, kiinnostuvat toistensa puuhista, halailevat ja nahistelevat vuorotellen. Emme ole aikeissakaan laittaa lasta vielä päiväkotiin, nautimme arjesta näin. Toinen lapsi on toiveissa. En todellakaan näe, että tarha olisi voinut tarjota lapsellemme jotakin erityisempää ja parempaa kuin mitä arkirutiinimme. Ja tämä tyttö on todella edellä tai tasoissa monien läheisten lasten kanssa, olivat he sitten tarhassa tai eivät. Meidän päätöstämme ei ole koskaan kukaan kyseenalaistanut, vaan tukenut. Kaikki ymmärtävät ja tietävät läheisistämme päivähoitotilanteen kaoottisuuden. Kyllä sinne ehtii ja jos ei ehdi, en minäkään ole ollut, ja mistään en ole ikinä kokenyt paitsi jääneeni :))

Tyttömme on 4vuotta ja pukee itse itsensä ja laittaa kengät jalkaan, on tarhassa oppinut. Häntä hieman vanhempi kotihoidettu tuttavien poika ei vielä osaa tehdä niin, koska kuka sitä olisi kotona vaatimassa, ei kukaan. Äiti pukee ja laittaa kengät jalkaan.

Jos et itse ole saanut lastasi oppimaan pukemista. Meidän kotihoidetut on 2 vuotiaina osanneet jo pukea, syödä olla ilman vaippaa jne..

Eiköhän se ole ihan lapsikohtaista, miten asiat opitaan. Tuskinpa paljon eroa on kotona ja päiväkodeissa hoidettujen välillä.

Väitti että kotilapsoset eivät samalla tasolla kuin tarhassa???

What?

Meidän kotona oleva 4v omaa mahdottoman laajan sanavaraston, jota kaikki aina ihmettelevät.

Pukee vaatteet itse, pilkkoo veisellä ruokaa, osaa numeroita 1-15, osaa laskea kuvista määriä, opettelee aakkosia hyvää tahtia. Tunnistaa kirjaimia ja numeroita ja vaikuttaa vähintäänkin oman ikäiseltään.

Eli en nyt lähtisi yleistämään!



Minullekkin poraa yksi sukulainen lasten kotona olemisesta. Ilmeisesti koska häntä veetuttaa vain se etten ole töissä. Huh.