Pari tuttua on opiskellut diakoniksi tai diakonissaksi ja ovat muuttuneet lempeämmiksi

kummasti se maailmankuvaa muokkaa.

kummasti se maailmankuvaa muokkaa.

oikeasti jyrkkin ja tuomitseviin tiukkapipoihin ja se on tuonut hieman ymmärrystä.

opinnoissa tavallaan pakotetaan hyväksymään maailmassa oleva paha ja tulemaan sen kanssa tutummaksi, vaikka syyllistä siihen ei löydy.



Samalla saattaa tulla tajunneeksi, että itsessäkin on paljon potentiaalista ja aktiivistakin pahaa. Paha ei aina ole kaukana, se on itsessäkin.

opinnoissa tavallaan pakotetaan hyväksymään maailmassa oleva paha ja tulemaan sen kanssa tutummaksi, vaikka syyllistä siihen ei löydy. Samalla saattaa tulla tajunneeksi, että itsessäkin on paljon potentiaalista ja aktiivistakin pahaa. Paha ei aina ole kaukana, se on itsessäkin.

vaan ihanne olisi, että sitä opittaisiin käsittelemään ja pohtimaan myös sen pahantekijän kannalta. Esim. jos on asiakas joka on tehnyt jonkun pahan teon, asiakkaalle PITÄÄ tehdä selväksi, että työntekijänä et hyväksy sitä pahaa tekoa, vaikka hyvksytkin sen pahan tekijän ihmisenä.

Itse sanoisin, että sosiaalialan opinnoissa oppii analysoimaan asioita ja näkemään laajemmassa mittakaavassa elämää, ja ehkä ymmärtämään myös niitä motiiveja, miksi joku ihminen toimii niinkuin toimii. Hyväksyä ei silti kaikkea pidä.

pahan teon ja pahan, joka minusta on laajempi käsite.



Monipuolista pohdintaa aiheesta on muun muassa teoksessa Pahan kosketus (artikkelikokoelma)



mielenkiintoinen kysymys on myös se, että miten tämän aiheen käsittely eroaa diakoniatyössä ja sosiaalityössä, koska tosiaan aloitus käsitteli diakoniaa. Itse olen sosiaalityötä sivuaineena opiskellut ei-uskonnollinen henkilö, jolle pahan pohtiminen on varmaan helpompaa, kuin uskonnolliselle henkilölle, jolle asiaan ilmeisesti väistämättä kuuluu moraalinen synti-aspekti.

samoin sosiaalityön joitakin kursseja. Erityisesti minua kiinnosti universalismi ja moraalipsykologia, sitä ihan omasta aloitteestani.



Jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus hyvään ja pahaan. Se on vaan kiinni siitä kumpaa ruokkii. Useimmat pahaan sortuvat eivät tiedosta että heillä on oikeasti valta valita eivätkä he tahdottomina ajaudu pahoihin tekoihin. Teko on valinta vaikka se oisi tiedostamaton.



2

sen sijaan teologian opiskelijat kuulemma luopuvat uskostaan usein, kun uskosta aletaan tehdä tiedettä uskon sijaan ja vahingossa erehtyvät sinne luulemaan, että usko vahvaistuisi.



Itse uskon ja sanon,että aito usko Jeesukseen ja Jumalaan ei kuulu yliopisto-opintoihin, vaan on ihan jokaisen ulottuvilla kirjassa nimeltä Raamattu!



On myös luvattu, että jokainen, jolle kirja on tarkoitettu, saa sieltä kaiken mitä elämässään tarvitsee, mutta jumalaton kavahtaa koko kirjaa ja vertaa vaikka just aku ankkaan.



Mutta kannattaa kokeilla lukea, jos sana kolahtaa, olet valittu!

ei ole koskaan toipunut työkykyiseksi. Kaikkien kuula ei tarkempaa kirjan tarkastelua kestä.

ja pahaa ruokkii moni muukin asia, kuin ihminen itse. Sosiaalityössä vastuuttaminen on pakollista ja vaarallista puuhaa. Myös sosiaalityöntekijä voi tehdä työssään pahaa. Myös sosiaalijärjestelmä voi tuottaa pahaa. Pahaa tehdään ihan vahingossa, puolihuolimattomasti, väsyneinä, kyyneistyneinä, toivottomina, luovuttaneina.



Moni sosiaalityöntekijä, jolla on tapana perehtyä asiakkaansa historiaan, varmaankin pohtii miten ehjänä ja "hyvänä" olisin itse selviytynyt kaikesta samasta ja millaisia reaktioita, käytöstä ja tuhoisuutta se itsessä olisi aiheuttanut.

käyttäisin tosi varovaisesti käsitettä "paha". Koen sen muutenkin hyvin kristilliseksi käsitteeksi, koska kristilliseen etiikkaan kuuluu ajatus pahuuden olemassaolosta.