miehen ex suuttui, kun nykyinen raskaana...

Miehellä on kaksi lasta, ja ex ilmoitti että kieltää meidän yhteiset tapamiseet. Ja jos lapset tulee isin luo, minun ja vauvan on lähdettävää pois kotoa.

Mutta mieheni kyllä piti puoliaan ja sanoi että menee oikeuteen jos ei saa tavata lapsia. Oli kiukutellut muutaman kuukauden, mutta nyt onneksi on rauhoittunut. Varmaan tottui ajatukseen.

Mutta miehesi tekee tyhmästi että yrittää lepytellä ja mielyttää sitä ex:ää. Sinua sen kuuluu mielyttää.

Voimia teille ja toivottovasti ex tajuaa että on tyhmä

Ihana mies sulla :) Ihan oikea isä joka pitää kiinni lapsen ja isän oikeudesta tavata toisiaan, sano mulkku-ex mitä hyvänsä. Valitettavan moni isä alistuu exänsä vaatimuksiin siinä pelossa ettei saisi lastaan enää tavata. Mutta eihän se noin mee, kyseessä on isän ja lapsen oikeus tavata toisiaan eikä exän oikeus määrätä asioista.

AP:n miehelle toivon samanlaista ahaa-elämystä kun tlle miehelle, että exät kuriin!

Valitettavan moni mies tottelee kun se mulkku-nyxä ei halua niitä entisen liiton rasittavia kakaroita enää nähdä. Tuossa että kerran eronneilta piuhat poikki molemmilta voisi olla ideaa lasten kannalta.

Mä ratkaisin asian niin, että sanoin ihan suoraan miehelleni, että nyt tämä pelleily saa riittää! Joko minä tai hän, mutta kumpaakin et voi millään miellyttää! AP:n mies on selvästikin vanhasta tottumuksesta tossun alla exän suhteen, ja kaipaisi nyt silmien avaamista tilanteelle: ÄLÄ OLE TOSSUN ALLA - olet aikuinen mies, sinulla on oikeuksia, sinulla on vaimo ja perhe, joiden tulisi olla etusijalla - exällä ei saa olla MITÄÄN valtaa enää sinuun!

Onko miehelläsi yhteishuoltajuus lapseensa?

ja keskittykää niihin kahteen lapseen. Toinen saa pikkusisaruksen; sitä on mukava odottaa yhdessä. Hän ei jää sivuun vaan hänkin saa jotain. Toinen taas syntyy perheeseen, jossa hänellä on äiti, isä ja sisarus, ja hänellä on oikeus syntyä sopusoinnun keskelle.



Exälle pitää kylmästi sanoa, että realiteetit ovat nämä, ja kaikki, millä hän yrittää hankaloittaa tilannetta, vahingoittaa niitä kahta lasta, eniten hänen omaansa.

Täällä taas huudellaan yhteishuoltajuuden perään.



Yhteishuoltajuudella ei ole mitään tekemistä elatusmaksujen tai tapaamisten suhteen. Niihin ollaan oikeutettuja ja velvoitettuja myös yksinhuoltajuuden ollessa kyseessä.



Joku kirjoitti ymmärtävänsä erossa katkeroituneita, jotka menettävät toivomansa ydinperheen jne.



Meidän uusperhekuviossa ja erokuviossa miehen exä oli se, joka eron halusi. Mies sanoi, että siinä vaiheessa kun noin 4 vuotias kuopus alkoi puhua äitinsä äänellä "meillä olisi täällä paljon parempi jos sinä lähtisit pois" hän hankki asunnon, ilmoitti että pääsee muuttamaan xx.xx. ja muuttaa pois.

Nainen oli tyytyväinen.

Mutta soitteli perään, pyyteli korjaamaan, auttamaan, kokoamaan jne. kun ei itse selvinnyt. Lasten tapaamiset sujuivat sovitusti. Mies haki oikein kotiovelta asti, palautti sinne ovelle asti.

Sitten tulin minä kuvioon.

Nainen hermostui täysin.

Huusi puhelimessa miehelle, "tuo mulle tupakkaa " pyysi, kun mies seisoi oven takana ja palautti lapset. "Sinähän olet lopettanut tupakoinnin", mutta Mies haki, kauppa oli siinä naisen talon kivijalassa.

Kuviteltiin, että nainen rauhoittuu ajan kanssa kun tajuaa, etten minä mikään äiti aio ollahänen lapsilleen ja me olemme ja pysymme yhdessä jne.



Ei se rauhoittunut.

Lapset saivat tulla tapaamislle, mutta minun haukkuminen oli systemaattista. Kun 2 viikkoa hoetaan lapselle äidin omaa totuutta, lapsi alkaa uskoa siihen. Alle kouluikäisiä vain olivat.



Meidän yhteinen syntyi, ja äiti valisti lapsiaan, että minä ja yhteinen olemme isille vain korvikkeita, oikea perhe on hän ja lapset, me olemme vain korvikkeena kun hän nakkasi isin ulos.



Lapset kait ovat koko ikänsä kuvitelleet, että kunhan minä ja yhteinen vain haihdumme savuna ilmaan ja muutumme olemattomiksi, isi ja äiti palaa takaisin yhteen ja he ovat taas onnellisia kuin amerikkalaisessa leffassa ja yhdessä, perheenä.



Eikä minun mieheni sentään noin nösselö lapanen ollut kuin ap.n mies.



Ap.lla on luvassa ongelmia sen exän kautta, hän todennäköisesti valjastaa lapsen asialle.

En tiedä kannattaako tommosen kanssa olla itse tekemisissä, pahentaako vai selventääkö se tilannetta.

Jos exä on edes kutakuinkin normaali, hänelle voi kertoa, että "minulle on kerrottu että sinulle on sanottu näin ja jos sinulle todella on sanottu näin, haluan oikasta.. " ja sitten kerrotaan miten asia oikein on.



Miehen exä ei halunnut olla minun kanssani missään tekemisissä. Olin tyhmä ja otin häneen itse yhteyttä jotta olisimme keskustelleet hänen lapseensa littyvästä asiasta, joka sillä hetkellä oli "päällä" ja varsin hankala juttu.. jos olisimme nähneet kasvokkain, olisin voinut sanoa hänelle, että olen hänen puolellaan siinä asiassa. Mutta hän näki minut että olen häntä vastaan jne.



Tällä hetkellä sillä naisella menee hyvin ja hän on vihdoinkin päässyt irti tästä minun miehestäni, ja elää omaa elämäänsä. Tosin niin vahvasti, että ei anna lastensa kertoa uutta kotiosoitettaan. Lapset ovat jo yläasteikäisiä. Lapsi haetaan ja jätetään lähistöllä olevalle paikalle, siitä lapsi kävelee kotiinsa, ovelle asti ei saa viedä eikä sieltä saa hakea vaikka olisi -35 astetta pakkasta tai sataisi vettä räntää vaakasuorassa. Puhelinnumeroa ei saa isälle antaa eikä olla yhteydessä muulloin ollenkaan. vain ne kirjatut tapaamiset, eikä muuta.

Ja että minä inhoan niitä!



1. "Uusi onni". Se on uusi perhe, miksi sitä pitää nimittää onneksi. Tarvitsee aina olla erityisesti kiillottamassa tuota onnea. Ennen oli ennen, mutta nyt kaikki on niin onnellisia! Onnellisia!



2. Päästäisi irti "minun miehestäni". Täällä aina halveksitaan vähänkään läheisriippuvaisia ihmisiä. Mutta kun kyseessä on eronnut mies, tulee hänestä uuden puolison omaisuutta. Exällä ei ole mitään sanottavaa omalle ex:lleen, sillä hän on nyt "minun mieheni". Lapset tulevat tapaamaan isäänsä, mutta ex:än tulee pitää suunsa supussa asiasta kuin asiasta. Ei tarvitse puuttua meidän asioihin, minä hoidan ne minun ja mieheni puolesta. Viiv siitä, etä ex:n ja "minun mieheni" lapset ovat heidän yhteisiään. "Minun mieheni" on minun omaisuuttani. Sillä hyvä.



3. "Lasten etu". Ex:än tulee unohtaa kaikki tunteensa lasten edun nimissä. Pitää olla joustava aikuinen, koska "lapsen etu" vaatii sitä. Missä se "lapsen etu" oli silloin, kun päätettiin erota? "Lapsen etu" on kasvaa tasapainoisessa ydinperheessä. "Lapsen etu" on se, että perheen säilymisen eteen tehdään töitä. Jos kaksi ihmistä kykenevät eron jälkeen muodostamaan tahoillaan toimivat parisuhteet, olisi se todennäköisesti onnistunut yhdessäkin, jos "lapsen edun" nimissä olisi oikeasti yritetty tehdä töitä ongelmien ratkaisemiseksi. Narsistit ja kaikenlaiset alkoholistipsykopaatit ovat sitten tiedenkin asia erikseen. Mutta suurin osa uusperheistä koostuu kuitenkin ihan normaaleista keskenään toimeentulevista puolisoista.



Ja ei en ole kenenkään katkera ex:ä. Vastaan jo ennen, kuin se kortti vedetään pakasta pystyyn.

Jospa se ap:n mies ehkä vaan meistä kaikista parhaiten tuntee exänsä ja on todennut, että parempi selittää vahinkotarina kuin kertoa totuus, että säilyttää edes jonkinlaiset välit exäänsä ja saa vastaisuudessakin tavata esikoistaan.

Ai niin, mut eihän niillä vanhoilla lapsilla mitään väliä, kun uusia tulossa. Nehän voikin saman tien unohtaa ja keskittyä uuteen onneen..

1. Kommentti - kommenttien. Ei kommenttEJEN.

2. Jokaisella lapsella on oikeus tavata myös eronneen parin toista vanhempaa. Lähivanhemman mielipiteistä riippumatta.

3. Kuka tuossa muka on keskkittynyt uuteen onneen? Vain katkera ex yrittää estää kaikkien onnen.

Jos on yksi jälkeläinen tehty ja sitten erottu, niin piuhat kiinni kummaltakin. Näitä eksien ja nyksien kärsiviä lapsia on jo liikaa tässä maailmassa.

Minusta yhden jälkeläisen jälkeen pitäisi piuhat katkaista ihan kaikilta. Ja lapsettomuushoidot lopettaa kokonaan.

..heivata miehen tenavan veks elämästänne. Kyllä siinä aika joku kärsii. Joku lapsi siis.

SIIS HÄH? Joo, luehan uudestaan toi mun alotus. Arvasin kyllä, että jotain tällästä tulee.

Tiedän, että niiden ero ei o ollu mitenkä sopuisa, se ex nainen oli ite jättäny miehen, kuitenkin jossain vaiheessa oli tullu toisiin aatoksiin ja ois halunnu takas...mutta miespä ei sitten enää ollu halunnutkaan. Ja vielä siinä vaiheessa, kun me jo tavattiin, niin tältä exältä saatto joskus tulla känniviestejä, missä toivo miehen palaavan luokseen. Ex on siis jokseenkin katkera, en tiedä, mulle tuli se tunne, että kuvitteli miehen olevan häneen ikuisesti niin rakastunut, että vaikka heittäisi pihalle, niin takasin tulee kun nainen näin haluaa...ja kun ei asiat niin menneetkään..

Toisaalta taas, sääliksi käy tätä exää, ja on tavallaan syystäkin katkera- hän kun oli seurustellu miehen kanssa teinistä asti, useamman vuoden- ja sitten jääkin yksin lapsen kanssa. Mies kun ei ollu mikää mallipuoliso silloin. Nyt on onneksi jo(ainakin toistaseksi näyttää siltä) aikuistunut.

Jotenkin mulla on sellanen tunne, etten sais puuttua asiaan, koska he olivat niin kauan yhdessä- pelkään, jos pakotan mieheni tekevän/sanovan exälle jotain, niin pilaan heidän välinsä lopullisesti.

kyllä tästä silti kuitenkin riideltiin, mutta mies vaan sanoo, että se T nyt vaan on sellanen, ,minkäs hän sille mahtaa.!!! Sitten hän vaan myötäilee ja sanoo, joo, niinhän se on, joo, juu...ÄRSYTTÄVÄÄ. Eli oikeasti ei aio tehdä asialla mitään, myötäilee vaan.

kai sillä on omantunnon tuskia heidän erosta, tai jostain. en tiedä. mutta ei silti tarvis olla tollanen.

Ite oon muutaman kerran tavannu tän exän, mut en tunne, joten en mäkään voi sille oikein mitään sanoa. Ja jos käsken miehen tekee/sanoa jotain, niin se jää arvailuks, tekeekö se niin.

ai juu ja olen siis viimesilläni raskaana-ja ex oli vasta nyt KUULLUT LAPSELTAAN, että mä saan vauvan. Eli ei ollu mies tohtinu sitäkään kertoa.

Vittu mikä idiootti.

Ja on joo yhteishuoltajuus, kun joku kyseli.

AP

Sulla on ap rasittava nössö miehenä. Mun ex oli sellainen, ja oli yksi syy eroon. Ei pitänyt minun puoliani missään, vaikka minä pidin hänen. Kusipääsiskonsa saivat tehdä ihan mitä vaan, ei koskaan puolustanut minua.



Onneksi nykyinen mieheni on eri maata. Sanoo, että hylkäisi vaikka äitinsä, jos tämä minua mollaisi. Se ydinperhe (olkoon sitten uus- tai alkuperäinen) on minusta se perusyksikkö, ja sen ehdoilla mennään.



Tätä olen toteuttanut ja hyvin menee. Ex-miehellä on uusi suhde ja lapsi siitä suhteesta. Olen heille sanonut, että minun puoleltani kaikki on ok, ja tuen heitä kaikessa. Itsellä ei ole uudesta suhteesta lapsia eikä varmasti tulekaan. Me huolehdimme mieheni kanssa tästä teinistä joka on entisestä liitostani. Ja hyvä onkin, että huolehditaan, koska ex on täysin vastuuton.

Ymmärrän kyllä sinua ap. Tarkoitus ei ole suu vaahdossa saarnata. Tahdon vain tarjota puolueettomampia näkökulmia näihin ero- ja uusperheasioihin.



Luultavasti olette kaikki tässä sopassa omalta osaltanne toimineet hieman väärin. Miehelläsi ja hänen exällään on ilmeisesti jäänyt ero sekä yhdessä että erikseen käsittelemättä. Sinun roolistasi asiassa on mahdotonta sanoa. Tähän asti antamisesi tietojen perusteella sympatisoin kyllä sinua, mutta mahdotonta tietää totuutta näiden lyhyiden viestien perusteella.



Tällaiset sopat saavat alkunsa usein juuri siitä, että asiat jätetään käsittelemättä ja selvittämättä. Tilanteita ei pyritäkään ratkomaan millään tavalla vaan ongelmien annetaan rauhassa kasaantua vuosien varrella.



Viimeisimmän viestisi perusteella voisin päätellä, että miehesi ja hänen exänsä ero on johtunut juuri tällaisesta taitamattomuudesta parisuhteen ylläpitämisessä. Taustoja sen tarkemmin tietämättä voisin epäillä, että heillä voisi olla toimiva suhde ja ehjä perhe edelleenkin, mikäli kumpikin olisi aikoinaan ymmärtänyt panostaa suhteeseen ja pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan ongelmat. Nuoruuden värään suuntaan kasvanut suhde on kuitenkin rysäytetty tietämättömyyden ja taitamattomuuden takia karille ja jätetty uppoamaan itsekseen.



Vaikka uuteen suhteeseen ei välttämättä ole rynnätty suinpäin, on menneisyys pyritty unohtamaan. Kun asioita ei ole käsitelty, ei niiden ylikään ole voitu päästä.



Tälle suolle olet sitten rakentanut parisuhteesi miehesi kanssa. Vaikka teidän välillänne periaatteessa kaikki olisi kunnossa, on miehesi menneisyys exän kanssa kuitenkin liittonne perustuksissa. Kun tämä asia on käsittelemättä ja vinossa, on myös koko teidän suhteenne osittain vinossa.



Nyt on jo todennäköisesti liian myöhäistä sille, että miehesi ja tämän exä pystyisivät yhdessä käsittelemään liittoaan ja eroaan. Myöskään siihen, käsitteleekö ja hyväksyykö ex asian, et sinä voi vaikuttaa. Mutta minä näen äärimmäisen tärkeänä sen, että ainakin miehesi prosessoisi asiat omalla kohdallaan. Tämän jälkeen teidän pitäsi vielä yhdessä käydä asioita läpi.



Mikään kevyt pintaraapaisu ei riitä. Asiat pitää selvittää niin pohjiaan myöten, että kaikki vanha haiseva lieju nousee uudelleen pinnalle. Omasta kokemuksesta tiedän, että miehet noin yleensä eivät tähän kovin helposti ole kykeneväisiä. Vanhat virheet pitää kuitenkin hyväksyä ja analysoida ennen kuin elämässä voi siirtyä eteenpäin. Tällaista asiaa, joka tulee vaikuttamaan useiden ihmisten elämään aina kuolemaan saakka (kaikki exät, nyxät ja lapset...) ei voi lakaista maton alle.



Vaikka se saattaa tuntua hassulta ajatukselta, uskon että parisuhdeterapiasta voisi olla teille tulevaisuutta ajatellen apua. Saattaa tuntua kaukaa haetulta, jos teillä kahdella ei varsinaisesti ole ongelmia. Miehesi ongelmat hänen entisen puolisonsa kanssa (ja se miten ne tällä hetkellä heijastuvat sinuunkin) viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että teillä kahdellakin olisi muutama luuranko kaapissa tomutettavaksi, jotta loppuelämänne voisi olla onnellista.

Ymmärrän kyllä sinua ap. Tarkoitus ei ole suu vaahdossa saarnata. Tahdon vain tarjota puolueettomampia näkökulmia näihin ero- ja uusperheasioihin.

Luultavasti olette kaikki tässä sopassa omalta osaltanne toimineet hieman väärin. Miehelläsi ja hänen exällään on ilmeisesti jäänyt ero sekä yhdessä että erikseen käsittelemättä. Sinun roolistasi asiassa on mahdotonta sanoa. Tähän asti antamisesi tietojen perusteella sympatisoin kyllä sinua, mutta mahdotonta tietää totuutta näiden lyhyiden viestien perusteella.

Tällaiset sopat saavat alkunsa usein juuri siitä, että asiat jätetään käsittelemättä ja selvittämättä. Tilanteita ei pyritäkään ratkomaan millään tavalla vaan ongelmien annetaan rauhassa kasaantua vuosien varrella.

Viimeisimmän viestisi perusteella voisin päätellä, että miehesi ja hänen exänsä ero on johtunut juuri tällaisesta taitamattomuudesta parisuhteen ylläpitämisessä. Taustoja sen tarkemmin tietämättä voisin epäillä, että heillä voisi olla toimiva suhde ja ehjä perhe edelleenkin, mikäli kumpikin olisi aikoinaan ymmärtänyt panostaa suhteeseen ja pyrkinyt aktiivisesti ratkaisemaan ongelmat. Nuoruuden värään suuntaan kasvanut suhde on kuitenkin rysäytetty tietämättömyyden ja taitamattomuuden takia karille ja jätetty uppoamaan itsekseen.

Vaikka uuteen suhteeseen ei välttämättä ole rynnätty suinpäin, on menneisyys pyritty unohtamaan. Kun asioita ei ole käsitelty, ei niiden ylikään ole voitu päästä.

Tälle suolle olet sitten rakentanut parisuhteesi miehesi kanssa. Vaikka teidän välillänne periaatteessa kaikki olisi kunnossa, on miehesi menneisyys exän kanssa kuitenkin liittonne perustuksissa. Kun tämä asia on käsittelemättä ja vinossa, on myös koko teidän suhteenne osittain vinossa.

Nyt on jo todennäköisesti liian myöhäistä sille, että miehesi ja tämän exä pystyisivät yhdessä käsittelemään liittoaan ja eroaan. Myöskään siihen, käsitteleekö ja hyväksyykö ex asian, et sinä voi vaikuttaa. Mutta minä näen äärimmäisen tärkeänä sen, että ainakin miehesi prosessoisi asiat omalla kohdallaan. Tämän jälkeen teidän pitäsi vielä yhdessä käydä asioita läpi.

Mikään kevyt pintaraapaisu ei riitä. Asiat pitää selvittää niin pohjiaan myöten, että kaikki vanha haiseva lieju nousee uudelleen pinnalle. Omasta kokemuksesta tiedän, että miehet noin yleensä eivät tähän kovin helposti ole kykeneväisiä. Vanhat virheet pitää kuitenkin hyväksyä ja analysoida ennen kuin elämässä voi siirtyä eteenpäin. Tällaista asiaa, joka tulee vaikuttamaan useiden ihmisten elämään aina kuolemaan saakka (kaikki exät, nyxät ja lapset...) ei voi lakaista maton alle.

Vaikka se saattaa tuntua hassulta ajatukselta, uskon että parisuhdeterapiasta voisi olla teille tulevaisuutta ajatellen apua. Saattaa tuntua kaukaa haetulta, jos teillä kahdella ei varsinaisesti ole ongelmia. Miehesi ongelmat hänen entisen puolisonsa kanssa (ja se miten ne tällä hetkellä heijastuvat sinuunkin) viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että teillä kahdellakin olisi muutama luuranko kaapissa tomutettavaksi, jotta loppuelämänne voisi olla onnellista.

Mitä sillä on merkitystä miten kauan miehesi oli exänsä kanssa ? Meillä on samanlainen tilanne,toivottu lapsi tulossa ja miehellä edellisestä 2 lasta. Miehenex ei tiedä vielä, mutta odotan innolla hänen reagtiotaan, kun saa tietää. Varmasti tulossa jotain samankaltaista.

En muijat osaa olla tosi inhottavia. Ne luulevat omistavansa exmiehensä ja hallitsee tätä lasten kautta.

Mun mies ei onneksi välitä exänsä mielipiteistä,hänelle meidän perheemme on ykkönen. Tsemppiä ap:lle.

mies on 5 v sitten eronnut,lapsi on nyt 8. Tähän asti tapaamiset mennyt hyvin jne jne. Miehellä on viimeisen 5 v aikana naisia ollut mutta ystäväni oli eka jonka hän lapselle esitteli ja ystäväni oli silloin jo raskaana. Raskaus oli vahinko.

Laskettu aika on syyskuun 30 pv ja mies oli ex.lle kertonut heille tulee lapsi ja ex nosti aivan kamalan metelin, sama homma, lapsi ei saa tulla heille enää vaan tapaamiset pitää tapahtua muualla jne jne.

En ymmärrä

mies tuntee sen exän paremmin kuin ap? On laskenut yks plus yks, helpommalla pääsee kun valehtelee sille. Lapsi kärsii toivottavasti vähemmän kun vanhemmat eivät ole avoimessa sodassa. Noita idioottiexiä kun riittää, jotka eivät ajattele lapsen parasta.

katkerat exät vois pitää rumat turpansa kiinni... Kun ketään ei oikeesti kiinnosta niiden sanomiset.

jotenkin mustiksia ja täysin sekopäisiä kun uusi suhde ja sen kautta lapsi tulee kuvioihin.Sun ei tarvi sietää tältä ex muijalta yhtään minkäänlaista käytöstä,miehesi ja ex hoitaa lastaan koskevat asiat sun raskaus ei sille kuulu.Jos kieletää lasta tulemasta teille niin oikeuden kautta siten tapaamiset jne.Teidän tarvitsee huolehtia ainoastaan lapsista ja siitä että heille syntyy normaali sisaruus suhde ja siitä että isä/lapsisuhde säilyy,ei exän mielenterveydestä tai hänen tuntemuksistaan,hommatkoon sitä varten ittelleen psykiatrin.Mikä hitto siinä on et aina se ex mies olisi jotenkin velvollinen edelleen huolehtimaan ex:änsä tunne sun muusta elämästä!

Emo puolustaa aina pentujaan, sama juttu ihmisillä. Se uusi lapsi koetaan UHAKSI, ja nimenomaan uhaksi sille omalle lapselle, ei ex:älle itselleen. Ja kyllähän näitäkin valitettavan paljon on, joita ei enää "vanhan perheen lapset" kiinnosta kun uusi perhe on perustettu. Lapsia annetaan pois, kun eivät sovi (ei äidin, ei isän) uusperhekuvioihin! Jokainen normaali äiti haluaa lapselleen vain parasta, ja pelännee että se lapsi unohtuu kun isä saa uuden. Noin ei tietenkään käy jos FIKSU ihminen isänä, mutta aina niin ei ole.



Tälläkin palstalla usein kirjoituksia siitä kuinka "miehen entisen suhteen lapset" sitä ja tätä ongelmaa, esim. ei jaksaisi heitä kun vauva talossa jne.



Ja kai sillä miehellä jotain tunteita ex:ääkin kohtaan on (en tarkoita romanttisessa mielessä!) sillä jos takana pitkä suhde ja yhteinen lapsi, niin ei sitä elettyä elämää niin vaan voi "unohtaa". Samaan tapaan kun vuosien jälkeen voi muistaa vaikka lapsuuden kaverin, vanhan opettajan, valmentajan tai vaikka edesmenneen sukulaisen: ihmisillä on elämässään ihmisiä jotka ovat olleet heille merkityksellisiä ja se tunne yleensä säilyy läpi elämän. Usein tietyissä tilanteissa saattaa olla entistä herkempi, esim. jos käy vanhalla koululla tai liikuntapaikassa, tai haudalla, miksei myös jos saa toisen lapsen sen esikoisen odotusaika nouse pintaan jne.