Lääkishaaveet ja sairaanhoitajan työ

En myöskään voi odottaa vuosikausia sitä että pääsen töihin,keikkaa alkaa nimittäin tulla heti kun sh-opinnot aloittaa! Kaikki viikonloput ja lomat saa olla töissä jos haluaa,ja paikankin saa aika pitkälti itse valikoida.

pohtisin ihan tosissaan tuota terveydenhoitajavaihtoehtoa. Ilmeisesti (?) et ole niin vahvasti matemaattis-loogisesti suuntaunut, kun olet humanistisen alan valinnut. Tai mistäs sen tiedän:)



Mut th:n työ on melko itsenäistä, mikä saattais sopia ex-maisterille. Sulla olis ehkä oma vastaanotto ja saisit neuvoa potilaille sopivaa jatkoa, itsehoitoa tai lääkäriin menoa tms. Työssä on myös tärkeä kansanterveydellinen vastuu, kun vaikka saat potilaat muuttamaan elintottumuksiaan, eivät he ehkä tarvitsekaan sairaalahoitoa, leikkauksia yms. Kaikki mun tuntemat lääkärit käyttäis mielellään enemmän aikaa ennaltaehkäisevään työhön, mut eihän siihen ole aikaa kun hoidetaan vain akuutit.



Th:lla on myös yleensä päivätyö, mikä on iso plussa. Jaksatko itse eläkeikään asti kolmivuorotyötä tai päivystyksiä? Entä jaksaako perheesi?



Tule taas kertoilemaan kuulumisiasi. Ja onnea tulevaan mitä valitsetkin!

Luonnontieteellisyydestäni en nyt niin tiedä, kyllä mä matemaattiset aineet aikoinani lukiossa kahlasin pitkinä läpi, mutta ei se mun ominta osaamisaluettani ole. ;)



Kiitokset tsempeistä! ap

Tosin en tiedä, uskoisivatko tyypit siellä, että jaksaisin hakea vielä lääkikseenkin (ikää tosiaan se 30+ ;). ap

ole itse lääkäri enkä hoitaja, mutta en näkisi muuta haittaa kuin mahdollisen turhautumisen ja motivaatiopulan. Jotka saattavat edesauttaa lääkikseen pääsyä :), mutta tietenkään potilaat eivät näistä saa kärsiä.



Muuten luulisi, että kun ala on kuitenkin sama, niin kaikesta kokemuksesta on hyötyä. Vaikka nyt ei ole ihan sama asia kyseessä, mutta onhan esimerkiksi myyjänä työskentelystä hyötyä jos aikoo kauppiaaksi ja niin edelleen.

lukisit itsesi ensiksi hoitajaksi ja sitten vasta lääkäriksi?



No kaikki tällaiset lääkärit, jotka ovat entisiä hoitajia ovat ihan huippulääkäreitä!



Mutta sellaiset hoitajat, jotka joka käänteessä muistuttavat haluavansa lääkäriksi, ovat öh, pikkusen rasittavia. Eli jos teet sen, tee se kaikessa hiljaisuudessa.

Monet sairaanhoitajat selittelivät aikanaan, että matemaattisloogisesti ajattelevia ei huolita aina oppilaitokseen. Tunteet merkitsee enemmän. Olin tänään pääsykokeissa ja en päässyt haastatteluun (kätilötyö), kuitenkin TIEDÄN, että ne loogiset ja pikkumatikka menivät oikein ( luin pitkän matikan ja insinöörin 1v. matikan), mutta ne muut kysymykset... Ratkaiseeko ne järjellä vai tunteella ja lisäksi paska päivä mun kohdalla. Ymmärrän etten päässyt. Ystävä pääsi lääkikseen, kovasti yritti saada mua mukaan, tsemppasin lukemisessa ym. ja katsoin sen Galenoksen... Jos kovasti haluaa pitkän koulutuksen ja riskeraa pääsykoe ym.kursseihin, niin luulisi, että sairaanhoitajasta tulisi erinomainen lääkäri!

Kunhan tekee sen sairaanhoitajan työn kuitenkin kunnolla. Itse olen sitä mieltä, että kaikkien lääkäreiden tulisi olla ensin sairaanhoitajia, tai ainakin käydä jotain inhimillisyys kursseja. Lääkäreitä opetetaan hoitamaan vain sitä tautia, ihmisen huomioon ottaminen on sivuseikka. Sairaanhoitaja taas hoitaa nimenomaan sitä ihmistä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta tämä valitettavan yleistä, eikä syy välttämättä ole lääkärin persoonassa, vaan koulutuksessa.



t.sh, joka ei haaveile lääkärin urasta.

Sanoisin, että hyvästä sairaanhoitajasta voi tulla hyvä lääkäri. Osalla voi olla epärealistiset suunnitelmat. Lääkäri on kuitenkin ihmiskehon insinööri, jos matikka, fyssa ja kemia on pässinlihaa ja haluaa soveltaa sen tuloksia ihmisläheiseen työhön, niin oikein hyvä. Lääkiksessä opiskellaan roolileikeillä potilaan kohtaaminen ( tästä, ne lääkärit muistuttavat toisiaan), sairaanhoitajalla oletetaan olevan kyvyt luonnostaan. Näin ei ole kuitenkaan. Hyviä/huonoja riittää koulutuksessa kuin koulutuksessa.

ei niitä valmiiksi oleteta olevan.

Sanoisin, että hyvästä sairaanhoitajasta voi tulla hyvä lääkäri. Osalla voi olla epärealistiset suunnitelmat. Lääkäri on kuitenkin ihmiskehon insinööri, jos matikka, fyssa ja kemia on pässinlihaa ja haluaa soveltaa sen tuloksia ihmisläheiseen työhön, niin oikein hyvä. Lääkiksessä opiskellaan roolileikeillä potilaan kohtaaminen ( tästä, ne lääkärit muistuttavat toisiaan), sairaanhoitajalla oletetaan olevan kyvyt luonnostaan. Näin ei ole kuitenkaan. Hyviä/huonoja riittää koulutuksessa kuin koulutuksessa.

"Lääkärit muistuttavat toisiaan, koska potilaan kohtaaminen opiskellaan roolileikillä lääkiksesä":))) Itse et taida olla lääkäri(ä nähnytkään). Myöskin huvittava vertaus tuo lääkäri on ihmiskehon insinööri. Kas kun ei mekaanikko.

Niin, ja ap:lle vielä, jos haluat lääkäriksi,pyri kohti haavettasi. Jos jätät yrittämättä ja jäät hoitajaksi, saatat katkeroitua ja siitä ei varmasti ole muuta kuin haittaa hoitajan työssä.

juu en ole lääkäri, ystäväni on ja kommentti on hänen. Mitä luulet insinöörin työn olevan? Kyky ymmärtää toimiva kokonaisuus, syyt, seuraukset ja missä vika? Hoivaava ja ymmärtävä puoli on extraa. Lääkärit harjoittelevat toisillaan mm.potilaan kohtaamista, läpi rivien lukemista. Ilmeisesti mekaanikko on sitten niin huono koulutus, että sen mikä vika johtuu mistä -asenne ei kelpaa lääkärille, joka ilmeisesti on taikuri tai kykenee Being John Malkovich -kokemuksiin. Mitä sitten lääkärin työ on?

vaan ihan muulla alalla ja miettii uudelleenkouluttautumista. Lääkis jäi aikoinaan kokeilematta monestakin syystä, mutta nyt vähän vanhempana pääsykoeurakka hirvittää. Silti mieleen tulee, olisiko lääkishaaveineni rasittava/huono hoitaja, jos siis hoitajakoulutukseen pääsisin.

Koska se kuitenkin tuntuu olevan ensisijainen haaveesi. Voithan sitten hakea seuraavana vuonna sairaanhoitajaksi jos ei tärppää.

Voithan myös lukea sairaanhoitajaksi ja siitä edelleen terveystieteiden maisteriksi, jos sitten hoitotiede kiinnostaa. Tai lukea terveydenhoitajaksi ja siitä vaikka työterveyshoitajaksi. Tavallisilla terkkareillakin on monipuoliset mahdollisuudet toimia kentällä (lastenneuvola, kouluneuvola, aikuiset, vanhukset, erilaiset projektit, depressiohoitaja, muistityö jnejne) ja terveydenhoitajan työ on usein hyvin itsenäistä.



Tottakai sinusta voi tulla myös hyvä hoitaja, vaikka lääkiksestä haaveiletkin. Koulutuksessa vasta opit konkreettisesti miten vastuunjako hoitotyössä menee ja kuinka suuri sairaanhoitajan vastuu ja tietomäärä oikeasti on. Riippuu tietenkin toimipaikasta (tk, sairaala, avotoiminta esim. kotihoito) miten tiimityö toimii.

juu en ole lääkäri, ystäväni on ja kommentti on hänen. Mitä luulet insinöörin työn olevan? Kyky ymmärtää toimiva kokonaisuus, syyt, seuraukset ja missä vika? Hoivaava ja ymmärtävä puoli on extraa. Lääkärit harjoittelevat toisillaan mm.potilaan kohtaamista, läpi rivien lukemista. Ilmeisesti mekaanikko on sitten niin huono koulutus, että sen mikä vika johtuu mistä -asenne ei kelpaa lääkärille, joka ilmeisesti on taikuri tai kykenee Being John Malkovich -kokemuksiin. Mitä sitten lääkärin työ on?

Lääkärin työn opetteluun menee koko elämä, eikä sittenkään vielä tiedä tai tai pysty kohtaamaan tai hoitamaan jokaista potilasta hänen tarvitsemallaan/haluamallaan tavalla. Joo, pitäisi olla taikuri ja pystyä yliluonnolisuuksiin, jotta siihen kykenisi.

Jos lääkärin työstä puuttuisi faktori X eli ajatteleva, tarviva,tunteva, jokainen omanlaisensa potilas, voisi lääkärin työtä verrata mekaanikon tai insinöörin työhön. Jos hoidettaisiin vain kehoja ja niiden vikoja (jotka nekään eivät tosiaankaan aina reagoi niin kuin luulisi!). Mutta kun ei. Vaikka saisi kuinka hienosti selvitettyä diagnoosin ja määrättyä oikean hoidon se ei lähellekään aina riitä/toteudu/ole sitä mitä potilas tarvitsee. Mijoonista eri syistä johtuen.

Lääkärin tehtävä on lievittää kärsimystä. Eikä se edes aina tarkoita sairauden poistamista! Ota siitä sitten selvää, mitä se lääkärin työ milloinkin on.

vastavalmistuneet eivät tunnetusti ole hyviä lääkäreitä ja pelkäävät potilaan kohtaamistilanteita. Meitä potilaita on niin erilaisia, samoin lääkäreitä. Joku sanoi,että lääkärin motto pitäisi olla: olen lääkäri, eikä mikään inhimillinen ole minulle vierasta. Elämä ei vain taida riittää siihen, että jokainen lääkäri olisi arkkiatri.

Lääkis jäi aikoinaan kokeilematta monestakin syystä, mutta nyt vähän vanhempana pääsykoeurakka hirvittää. Silti mieleen tulee, olisiko lääkishaaveineni rasittava/huono hoitaja, jos siis hoitajakoulutukseen pääsisin.

Olen useammaltakin kuullut, etteivät ole päässeet kouluttautumaan hoitajaksi, jos ovat hakeneet lääkikseen. Katsovat siellä hoitsukoulussa, että koulutuksensa menee hukkaan, jos toinen vaikka vuoden päästä hakee lääkikseen uudestaan ja pääsee. Että jos hakee hoitsuksi niin yritä jotenkin peitellä tuo lääkisinnostus.