Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva?

Ylennys kotirouvaksi?

Tällä hetkellä teenkin unelmatyötäni, eli olen kotiäiti. Toivottavasti saan vielä joskus ylennyksen ja olen kotirouva.

En minäkään, tykkään vain työstäni niin älyttömän paljon etten halua olla sieltä pois. Minulla on akateeminen loppututkinto ja teen suurin piirtein koulutustani vastaavaa työtä. Mikään urasukkula en silti todellakaan ole, mutta nautin haasteista mitä työssä saa, aikuisten seurasta jne.

jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)

Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.

Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.

Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.

(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)

Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.

Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.

t: kolmen lapsen kotiäippä

Olen ollut sekä töissä,että kotiäitinä. Tällä hetkellä kotiäitinä tavallaan olosuhteiden pakosta.50-kymppinen ilman ammattia ei paljon työmarkkinat tarvi ja jos on vielä jotain sairauksia. Hyvin olen aikani saanut kotonakin kulumaan,vaikka lapsi on koulussa. Kasvatan itse kaiken mahdollisen ruuan,leivon ruisleivän ja muut leipomiset.Puulämmitys pitää huolen,että aina on tekemistä. Talvella teet ne metsästä,ei ole mitään ihmettelemistä mitä tekisi. 13 vuotta hoidin vanhan äitini asiat 20 km päässä. Vähät vapaa-ajat teen käsitöitä,maalaan ja harrastan liikuntaa. Helpommalla pääsin silloin kun kävin vieraalla töissä,vaikka tein ruumiillista työtä ja sain vähän rahaakin. Itse en ole niin sosiaalinen,joten pärjään näinkin.Voin itse määrätä työtahtini,en tarvitse siihen johtajaa.

Miksi ap määrää näin haarojen välin perusteella? Ja vastaus: ei ole. Haluasin jotain haastavampaa työtä, tähän alkaa olemaan niin kyllästynyt!

Itse olen ollut aikoinani siistissä sisätyössä mutta kyllästyin siihen totaalisesti, paperin pyörittämistä. Hakeuduin lyhyehköön uuteen koulutukseen ja nykyisin toimin suunnittelijana, kotoa käsin. Toitä (asiakkaita) otan sen verran vastaan kuin haluan/tarvitsen ja kodin hoito sujuu varsinkin nyt näin lasten koulujen alkaessa helposti. Elän tällä hetkellä unelmaani, voin harrastaa vaikka aamulla ja tehdä töitä yöllä. Olen siis yrittäjä-kotiäiti. Kun lapset kasvavat hiukan isommiksi heittäydyn enemmän yrittäjäksi ja laajennan bisnekseni.

siitä, että on hyvä kun äiti on kotona eikä lapsia tarvitse kiikuttaa hoitoon. Säästämme kun olen kotiäitinä lasten hoitomaksut. Ei minulla ole koskaan ollut mitään unelma-ammattia ja olen aina viihtynyt kotosalla.



Olisihan se tietysti kiva olla jossain hyväpalkkaisessa työssä jossa jäisi rahaa omiin vaatteisiinkin, mutta tuskin silloin olisikaan tätä perhettä. Ja mistä sellaisen työn tänä aikana löytää? Tällä koulutuksella?

Voiskos siskous tai jonkun lapsena oleminen olla ammatti? Tietysti jos on perhekodin äiti, jossa lapset vaihtuu, niin silloin voisi olla vanhempi ammatikseen. Onko vaimona olo ammatti? Ent miehenä? Olen ammatiltani Liisan aviomies...

Minä jäisin kartaakaan epäröimättä kotiäidiksi jos se olisi mahdollista! Kyllähän sen eron huomaa onko lapset kotona vai viedäänkö niitä hoitoon, itselläni on vieläpä vuorotyö joka pakottaa lapset jäämään hoitoon jopa ilta kymmeneen saakka!(myös viikonloppuisin) Se ei ole lapsille oikein. Ei ihme että suomessa riittää adhd ipanoita, kun äiditkin pakotetaan jättämään omat lapsensa ja oletetaan että siinä sitten jollain ilveellä kerkeäisi siivoamaan, kokkaamaan (vieläpä terveellisesti), hoitamaan kotia, käymään kaupassa, harrastamaan, liikkumaan, jne jne ja mikä tärkeintä..viettämään aikaa lasten kanssa!!

Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla...

Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla...

Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla...

Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla...

Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.



Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.



Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.



Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.



Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.

Rakastan olla kotiäiti. Ei minua haittaa etä mies on ainut joka tuo rahaa perheeseen, minähän sen mahdollista huolehtimalla kodin ja lapset.

Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.

Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.

Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.

Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.

Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.

Hän on nyt "joutunut ottamaan vastuuta" ja huomasi mitä se lapsiperheen arki on, ja haluaa nyt sut hellan ja nyrkin väliin hoitamaan kotia, ettei hänen tartte? Millaisten lasten kanssa te oikein lisäännytte???

Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.

Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.

Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.

Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.

Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.

Ajattelen, että omien pienten lasteni paikka on koti. Lapsuus on korvaamatonta aikaa, ja silloin luodaan pohja tasapainoiselle psyykelle ja läheisille perhesuhteille. Kiireinen, meluisa hoitopaikka tympääntyneine hoitajineen on vain säilö, eikä se voi vastata lapsen emotionaalisiin tarpeisiin riittävästi, vaikka perushoidon tarjoaakin. Päivähoidon tavoitteet ovat kaukana reaaliarjesta, tunnen riittävästi päiväkodin arkea väittääkseni näin.



Tämän vuoksi olen kotiäiti, vaikka se ei olekaan alkuperäinen unelmani. En ajattele, että kotiäidin työ on pyykin pesua ja ruuan laittoa, vaikka nekin siinä sivussa hoituvat. Ajattelen, että äidin tehtävä on hoivata, antaa syliä ja kasvattaa. Työ on siis varsin vaativaa henkistä työtä, jos on aidosti läsnä lapsilleen ja kohtaa heidät yksilöinä. Uusien haasteiden aika on myöhemmin. Luotan elämään ja siihen, että tekevälle aina jotain työtä löytyy myöhemminkin. Paheneva työvoimapula on osa yhteiskuntamme tulevaisuutta. Ja jos työtä jostain syystä ei löydy, saan aikani kulumaan muutenkin kasvattamalla puutarhaa, lukemalla, käsitöillä ja auttamalla aikoinaan lasten perheitä. Minulle raha ja asema eivät merkitse samalla tavalla onnea ja elämänaatua kuin kiireettömyys, läheisyys ja läsnäolo lasten elämässä. En usko, että työäitinä pystyisin elämään noiden ihanteiden mukaisesti, vaan illat kuluisivat pitkälti kotitöiden parissa väsyneenä ja työpäivälle kaikkeni antaneena.



Minusta kotiäidin ensisijainen tehtävä eivät ole kotityöt, vaan se, että annan aikani lapsille ja turvaan heille mahdollisimman hyvän kiintymyssuhteen ja pohjan, josta ponnistavat etäämmälle sitten kun he ovat itse siihen valmiit.

Olen kunnianhimoinen. Tosin minulle työuralla kiipiminen ei merkitse täyttymystä, vaan otan kunnian siitä, kun näen lasteni olevan onnellisia, itseensä ja omaan arvoonsa luottavia ja näen heidän arvostavan elämää elämänä ilman paineita korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Elän tätä hetkeä ja olen nyt onnellinen. Ajattelen, että tämä on elämän parasta aikaa, jota tulen myöhemmin kaipaamaan. En halua missata sitä lähtemällä työrumbaan, kun kerran ei ole pakko. Uskon, etten tule valintaani koskaan katumaan. Toisenlaista valintaa saattaisin katuakin. Työhön ehdin myöhemminkin, lasteni lapsuutta ja mahdollisuutta kiireettömään arkeen ja omaehtoiseen päivärytmiin en saa enää myöhemmin takaisin.



En arvioi enkä arvostele toisten valintoja. Ne eivät edes kiinnosta syvemmin. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden pohjalta muodostuvaa elämäänsä. Olemme niin erilaisia ihmisinä, ettei kaikille sama elämisen malli edes sopisi.

korkeasti koulutettuja, jotka pyörivät pätkätöissä, huonolla palkalla, vaihtuvien esimiesten "pompotettavissa" :( Todella moni meistä akateemisistakaan ei ole ns. tyydyttävässä työssä, vaan töissä käydään puhtaasti rahan takia.

Kaikki työäidit eivät ole kunnianhimoisia urasukkuloita En minäkään, tykkään vain työstäni niin älyttömän paljon etten halua olla sieltä pois. Minulla on akateeminen loppututkinto ja teen suurin piirtein koulutustani vastaavaa työtä. Mikään urasukkula en silti todellakaan ole, mutta nautin haasteista mitä työssä saa, aikuisten seurasta jne.

jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)

Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.

Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.

Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.

(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)

Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.

Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.

t: kolmen lapsen kotiäippä

enkä puhu kenenkään muun puolesta yhtään mitään, mutta itse kyllä olisin mieluiten kotona. en yksinkertaisesti tajua millä ajalla tässä pitäosi ehtiä siivoamaan, laittamaan ruokaa, liikkumaan ja ennen muuta olemaan riittävästi lasten kanssa. Jos olisi kotona, voisi olla kerrankin sellainen olo että olisi riittävä niissä asioissa mitä tekee.

Minä taidan peesata tätä. Itse jaksan parhaiten, kun saa tehdä montaa eri juttua, eli minusta osa-aikatyö molemmille vanhemmille olisi parasta. Kuten on muualla euroopassa yleistä, esim. ruotsissa.

Hieno kirjoitus ja täyttä asiaa!