Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva?

minun unelma ammattini on perhepaivahoitaja :) haluaisin opettaa lapsille kaikkea. sanoinkin miehelleni et muutetaan maalle minne saan perunamaan ja kasvimaan, jonne hoitolapset voivat sitten istuttaa ja kasvattaa mita haluaa ja sadon kypsyttya vieda kotiin ja syoda :)



ja etta pihalla olisi muutama kana ja voisimme aamulla kanalasta hakea tuoreita munia,nams.



tama olisi minun unelmani ja luulen, etta tama unelma ei ole saavuttamattomissa. joidenkin mielesta ehka saattaa kuulostaa typeralta, mutta minusta kaikki tallainen oli pienena todella hienoa! ja haluan jakaa sen myos muiden kanssa.

Olisi kuin olisi aina lomalla :) Mutta eihän se ole mikään oikea varteenotettava vaihtoehto. Silloin ennenvanhaan kun naiset oli "kotiäitejä" niin kyllä siinä jaloissa pyöri se 10 tenavaa, pyykit pestiin käsin, vesi haettiin kaivosta, navetassa odotti 10 lehmeää lypsämistä jne.



Kyllähän jo pitkään naisia on ollut työelämässä esim. sairaanhoitajina, sihteereinä, lastenhoitajina...



Minusta vaan nykymaailmassa ei kukaan järkevä nainen heittäydy miehensä elätettäväksi.



Itse esim. teen päivätyöni 8h/vrk/5 päivää viikossa+ylityöt lisäksi kotona kaikki ns. naistenkotityöt: imuroin, pesen kaikki pyykit, teen ruoan, järjestelen tavaroita eikä se edes palkkatyöni päälle tunnu liian rasittavalta. Meillä on 2 lastakin, molempien syntymien jälkeen olen ollut 2v kotona ja se on ollut täyttä lomaa, sitten taas normaalisti töihin.



Mies meillä tekee kotona niitä miesten kotitöitä: remontoi, pilkkoo puita, huoltaa autoa ja polkupyöriä, vaihtaa lamppuja, ajaa nurmikot jne. Ei hänkään laiskottele.

sitten jos ei olisi lapsia. mutta töihin pääsee niistä pennuista lepäämään.

tääkin on hyvä vaihtoehto, vapaapäivä viikolla ja pennut koulussa.

Useimpiin ammatteihin on edes joku koulutusvaatimus, tähän ei tarvitse mitään. Pidän aika laiskana ihmistä, joka hengailee kotona, vaikka lapset jo isompia, eikä viitsi mennä töihin. Jos tulee avioero tms. niin kiva siinä sitten etsiä töitä, kun ei osaa mitään. Ei se kotiäitiys ole mikään plussa työmarkkinoilla, vaikka niin moni luulee. Eläkettäkään ei paljon kerry.



Jos kaikki tekisivät noin niin ei kyllä yhteiskunta toimisi.

tekemistä olisi yllinkyllin ihan vuoden jokaiselle päivälle.

20 vuotta olen kuitenkin ollut saman työnantajan palveluksessa kodin ulkopuolella...

Tosin olen saanut pitää äitiys-, vanhempain- ja lapsenkotihoidon vapaita kuuden lapsen kanssa.

Jokatapauksessa vastaus kysymykseesi on selkeä KYLLÄ!

Itse olen vauvan kanssa kotona ja täysin kyllästynyt tähän. Mitään omaa aikaa ei ole. Miten tässä harrastaakaan mitään, kun vauvaa on pidettävä koko ajan mukana? Mikä tässä kotonaolossa on niin ihanaa ja antoisaa, että joku haluaa olla kotona loppuikänsä?



Anoppini on ikänsä ollut kotona ja sen huomaa. Elää lastensa kautta, kun itsellään ei ole mitään. Työssä käyvät miniät eivät hänen mielestään osaa edes ruokaa laittaa, kun eivät ole lastensa kanssa kotona. Nämä asiathan poissulkevat toisensa, eh?

vaikka työstäni pidän ja olen meistä koulutetumpi ja parempi tuloisempi, niin haluisin olla kotona lasten kanssa.

http://www.satakunnankansa.fi/Blogit?openSpark=19477&banner=00000000000…

Kyllä. Haaveilen lottovoitosta joka tuon mahdollistaisi. Työnteko ei kiinnosta.

Enemmän tarvitsin kyllä lihaksia ollessani kotiäitinä, kun nyt asiantuntijatyössä. Että turha on väittää ettei naisten lihakset sopisi työntekoon. Väitän myös että lähihoitajatkin, perinteisellä "naisten alalla" työskentelevät tarvitsevat enemmän voimaa ja lihaksia kuin jotkut "miehisten" alojen työntekijät.

Se on sitten asia erikseen jos ei työelämä ylipäänsä maita. Mutta fyysisiin ominaisuuksiin ei silloin kannata vedota, kuten ap teki.

Kotiäitiydessä ei sinänsä mitään vikaa ole, itsekin siinä hommassa aikani viihdyin. Mutta elämänuraksi siitä ei oikein ole, lapset kun eivät yleensä tarvitse vanhempansa kaitsentaa ikuisesti. 

Olisin todella onnellinen koti-isänä.

Minä haluaisin olla vapaaherratar. Kotiäiti en voi vapaaehtoisesti lapsettomana olla ja kotirouvalla tarvisi olla mies, jolla todennäköisesti olisi taloudellinen ylivalta kotirouva vaimoonsa. Joten ei kiitos.

Niinpä olenkin onnistunut muokkaamaan elämäni sellaiseksi että käyn töissä kolmena päivänä viikossa ja loput neljä päivää olen vapaaherratar kotona enkä todellakaan käytä vapaa-aikaani kotitöihin vaan teen mitä haluan :)

Kyllä

Täällä!