Lue keskustelun säännöt.
Kamalan äänekäs synnyttäjä.
11.06.2011 |
Synnyttäessäni itken, huudan, rääyn, kiljun, karjun, valitan, ulisen... Päästelen kammottavia ääniä.
Ihme ettei kätilöt ole lyöneet minua. Ihme, että kukaan ei ole huomattanut minulle että OLE NYT VIIMEINKIN HILJAA!
Koko sairaala kaikuu kun synnytän.
Jos joku on juuri tutustumassa sairaalan niin saa varmaan paniikin eikä uskallakaan synnyttää siellä.
En vaan voi sille mitään. Olen kauhean äänekäs synnyttäjä.
Ne kivut ovat niin pahat että en voi muuta kuin karjua.
Onko muilla samaa vaivaa?
Kommentit (58)
ja ihmiset. Mä en pysty ikinä huutamaan kun ottaa kipeää. Silloin saatan huudahtaa jos sattuu joku äkillinen viiltävä kipu niin salamana sen jälkeen tulee huudahdus. Mutta synnytyskipu mulla oli sellaista pitkää ja raastavaa, ei siinä voinut kuin korkeintaan valittaa hiljaa. Mitä kovemmiksi kivut tulivat, sitä hiljempaa olin aina sen kivun aikana. Sitten kun supistus meni ohi, niin varmasti aina jotain huokaisin. Ponnistusvaiheessa ähisin, mutta ponnistamisen aikana pakostikin pidättää henkeä, en ymmärrä kuinka siinä pystyy huutamaan. Muistelen kätilön jotain neuvoneenkin siinä ponnistusvaiheessa miten puhaltaa että saa eniten voimaa ponnistukseen. Muuten en ehkä käyttäytynyt asiallisesti, kirosinki kerran vanhemman lääkärin käydessä paikalla vaikka en koskaa kiroile vieraiden ihmisten läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi tokassa synnytyksessä ihan samoin, eli ponnistusvaihe tapahtui ihan itsestään, enkä voinut siihen juuri itse vaikuttaa, jotain ääntäkin siinä samalla pääsi, kai mä jotenkin ärjäisin. lapsi syntyi kolmella ponnistuksella, tokassa joutui hieman itsekin työntämään että sai pään ulos, kolmannella sain sitten ulos loputkin vauvasta! Olispa ollut videokamera paikalla, niin näkis itsensä siinä.....ehkä kuitenkin parempi ettei näe. Halusin synnyttää kuopuksen polvillaan sängynpäätyä vasten kun tiesin että nopeasti se vauva sieltä kuitenkin tulee. Jotenkin polvillaan oli paljon parempi olla ja ponnistusvaihekin meni ihan hyvin. Avautumisvaiheessa ääntelin uuuuuu-uuuuuh-uuuuu..... Synnytyslaulua, jep. :D
Kohtu hoiti sen ihan itsekseen ilman että olisi ollut tahdonalaisesti ohjattavissa. Tulikin sitten sellaisella rytinällä että huuto tuli omia aikojaan siinä samalla. Kohtu puristi ihan ilman mun ponnistelua ja huuto tuli ilman että varsinaisesti huusin. Että aika autopilotilla meni ja nopeasti koko homma ohi. Ei traumoja, koin helpoksi ja vaikka sattui, niin ei kauaa. Varmaan joku vierushuoneessa saattoi kyllä ihmetellä kun hyvin äkkiseltään parin minuutin megaääni ja sit ei mitään.
Mä huusin aivan hulluna, oli ihan sairaan kivulias avautuminen. Avautumisvaihe kesti tosi vähän aikaa, ja kätilön mielestä saattoi siksi olla niin hirvittävän kivuliasta. Samaan aikaan kun huusin salissa, oli tutustumiskierros raskaana oleville. Sain luvan nousta heti kun isi lähti vauvan kanssa pesulle, ja köpöttelin hoitajan kanssa suihkuun kun tutustumisryhmä käveli vastaan mahat pystyssä. Hoitaja vielä sano niille et "Tämä rouva synnytti n. puoli tuntia sitten" Jokasen ilmeestä näki et ne ajatteli "ei jumalauta siitäkö se meteli lähti" :)
Kertaakaan kätilöt ei sanoneet mitään. Ei edes lyöneet minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä niillekään kukaan sano, että älä käytä voimiasi huutamiseen. Kyllä ne tietävät että mikä on siinä tilanteessa parasta.
Tottakai synnytyksessä saa huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain pystynyt. Sattui liikaa.
Tulee mieleen huono leffavertaus,
mutta eikös ne käteenammutut huuda kovimmin ja oikeasti kuolevat ovat hiljaa...???
Kuopus syntyikin sitten suunnitellulla sektiolla...
kolme luomua. ponnistusvaiheessa huuto auttaa kipuun ja antaa voimia. muuten puhisen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllätyin itsekin minkälainen ääni musta lähti :D mutta luomuna tuli toistaiseksi ainokainen, reilun tunnin sairaalassaolon ja 15 min ponnistuksien jälkeen.
tokassa ehdin saada tarpeeksi nopeasti tehokkaat lääkkeet. Ekassa epiduraalin saaminen kesti järkyn kauan ja viimeisessä puudutteet meni pieleen paitsi viimein spinaali loppuajaksi. Mä en voi olla hiljaa, jos mun jalkaa sahataan poikki ilman puudutuksia, joten en voi olla synnytyksessäkään. Enkä lukeudu niihin, jotka sievästi supistelee lapsivesien kera 5min. välein loppuun saakka, vaan aina heti ilman vesiä ja lähestulkoon myös ilman supistusvälejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimim. kokenut tämänkin
En vain pystynyt. Sattui liikaa.
Tulee mieleen huono leffavertaus,
mutta eikös ne käteenammutut huuda kovimmin ja oikeasti kuolevat ovat hiljaa...???
Kuopus syntyikin sitten suunnitellulla sektiolla...
karjuin, itkin, huusin sain paniikkikohtauksen joka sai minut vain karjumaan ja kätilöt ja lääkärit karjuivat takaisin, että hengitä. Jostain syystä kolme kätilöä ja kaksi lääkäriä olivat lopulta seuraamassa minua + harjoittelija lääkäri mies ( sai varmasti traumat)
Minä itkin ja karjuin ja lääkärit huusivat, että hengitä ja nyt ponnistat tai on kiire leikkaukseen. En ponnistanut itse lainkaan vaan kehoni kouristeli ja työnsi vauvaa lopulta ulos. En hallinnut itseäni lainkaan. Kipu oli kamalaa ja yritin vain olla lopulta paikoillaan karjumisen lomassa.
Seuraavassa synnytyksessä olin ihan hiljaa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt kumma, jos synnyttävä nainen ei saa pitää ääntä.
Huusin toisessa raskaudessa ponnistusvaiheessa ihan rätynä
Käyttöön tulee! :D
Kuolevat ovat hiljaa, koska verenhukka vie kivun mennessään Nimim. kokenut tämänkin
Koska kuolit?
voin kuvitella että jotakin se karjuminen ym. auttaa. Eikös se ole ihan luonnollistakin, että kun teke kipeää niin valitetaan jollakin äänellä? Mulla oli niin helpot synnytykset ettei tarvinnut valittaa, mutta kyllä mä valitin kun jalka murtui, suorastaan paruin :)
on urbaanilegendaa, on vaan keksitty joku syy, jonka varjolla saadaan naiset hiljaisiksi. Kaikkiin voimalajeihin liittyy huuto ponnistettaessa, jonka tarkoitus on nimenomaan kanavoida ja suunnata energiaa. katsokaa painonnostajia, keihäänheittäjiä, voimamieskisaajia tms. heitä ohjataan huutamaan, naisia hyssytellään, koska kunnon nainen on äänetön, hajuton, ei vie tilaa eikä vaadi mitään.
Huutaminen tai muu ääntely on luonnollista -- kroppa kyllä ohjaa kun sitä kuuntelee.
T: 3 luomuna synnyttänyt, pari kertaa karjaissut mutta paljon ulissut/valitellut/synnytyslaulanut äiti
Kohtu hoiti sen ihan itsekseen ilman että olisi ollut tahdonalaisesti ohjattavissa. Tulikin sitten sellaisella rytinällä että huuto tuli omia aikojaan siinä samalla. Kohtu puristi ihan ilman mun ponnistelua ja huuto tuli ilman että varsinaisesti huusin. Että aika autopilotilla meni ja nopeasti koko homma ohi. Ei traumoja, koin helpoksi ja vaikka sattui, niin ei kauaa. Varmaan joku vierushuoneessa saattoi kyllä ihmetellä kun hyvin äkkiseltään parin minuutin megaääni ja sit ei mitään.